Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?

Se on täytetty!

Otsikon syvemmän sanoman lisäksi olen myös täyttänyt uudenvuodenlupaukseni!

"...meninpä uuden vuoden lupauksena lupaamaan, että teen sovinnon Singerini kanssa. Aikaan pitäisi saada jokin ihmiskehon ylle puettava vaatekappale, jota joku vielä suostuu käyttämäänkin."

 Sen olen nyt tehnyt. Saanen esitellä: ensimmäinen aikuisiällä ompelemani vaate:

Kukkatrikoopaita, levein resorein

Kaavan nappasin yhdestä Marimekon tavisteepparista, mutta jotenkin tein siitä liian leveän ja lyhyen, niin päätin jatkaa helmaa resorilla. Sattui olemaan sopivan väristäkin. :)

Paita ylettyy pepun alle, mutta resorin ansiosta voi nostaa helmaa ylemmäskin, jolloin paita jää hieman pussille.

Hihan liitokset ja olkasauman vahvistin/huolittelin vielä kaksoisneulalla.

Resorit ompelin laiskuuttani kiinni vain kenno-ompeleella.

Pääntien surautin vain kaksoisneulalla, mutta kangas on niin löperöä, että ompeleen säädöistä huolimatta kangas meni vähän koholleen neulojen välistä. Taidan vielä lisätä resorihuolittelun tähänkin.

Ja tätä mieltä mallimme 3,5 vee oli kuvauksista. Melkein paidastakin...

Silitysrauta tekisi varmaan ihmeitä paidalle (korjaisi ehkä pullottavat saumatkin), mutta tuossa työstäessäni huomasin, että kangas oli pyörinyt jossain liikkeen lattialla, enkä viitsinyt silittää likaa kiinni. Pesun jälkeen sitten. Pesu kyllä jännittää hirveästi, kun pelkään, että joka sauma menee ihan kierteelle.

Vaikka välillä tuntui, että tästä tulee ihan – no itsetehdyn näköinen – niin lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Tuo kangas ei kyllä ole mitään T-paitakangasta. Ohuutensa vuoksi voisi sopia paremmin kesämekkoihin ja vaikka huiviksi tai pipoksi. Jäljelle sitä kyllä jäi vielä reilusti. Yllättävän vähän tuollaiseen yhteen nelivuotiaan paitaan kangasta hupenee.

Anopin armas

Jo aiemmin esittelin sukulaiselle neulomaani bolerotyyppistä yläosaa, mutten vielä kenenkään yllä. Anopin viiskymppisiä juhlittiin jo reilu kuukausi sitten, mutta kun menin unohtamaan oman kamerani kotiin, en saanut itse kuvia tilaisuudesta lainkaan. Vasta nyt muistin pyytää kuvat toiselta kuvaajalta, joten tässä esittelyssä lahjamme:

Lanka: Puro Batik
Puikot: pyöröt kokoa x

Solki: Kalevala Lumikukka

Ihan pelkkä oma käsityö ei pakettiin kääriytynyt, vaan jollakin se bolero pitää saada päälläkin pysymään. Tähän tarkoitukseen valikoitui Kalevala Korun Lumikukka-solki. Saatavana on myös muita koruja samasta sarjasta. Tietysti solkea voi käyttää myös muussa yhteydessä kuin tämän vaatteen kanssa.

Saaja oli lahjaansa tyytyväinen ja moni paikalla olleista juhlavieraista kuului kovasti neuletta kehuvan juuri oikean väriseksikin. Jess! :)

Loppuun vielä teaseri omasta keskeneräisestä neuleesta. Syysneuletta pukkaa porkkanan väreissä ja kyllä se jotenkin etenee...

Utuisissa tunnelmissa...

Koeajoa

Kävimme eilen iltasella koeajamassa auton Jyväskylässä. Mikään meneillään olevista käsitöistä ei lähtiessä napannut, joten otin matkaan käsityökerhon liittymislahjan ja Lidlin sukkalankaa - koeajoon nekin! Lahjukseen kuului neulekassi ja reiluhko valikoima bambupuikkoja. Eritoten puikoista olin mielissäni, koska bambut on pitänyt hommata jo aikaa sitten.

Pienoinen pettymys oli puikkojen laatu. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni bambuista, mutta arvelisin, ettei niiden kuuluisi olla noin tikkuisia. Yhteen puikkoon tarttui lanka jatkuvasti. Ehkä varaan jatkossa tonnista hiomapaperia mukaan?

Sen sijaan muutoin pidin puikoista paljon. Ne eivät luistaneet auton lattialle kesken matkan, olivat kevyet ja pitivät pienempää ääntä kuin peruskilkuttimet. Voisin kuvitella jatkossa panostavani puikkoihin ja hankkivani puisia versioita enemmänkin.

---

Vielä mainittakoon, että viikko sitten keksin ex tempore kilistellä tyttären ystävän syntymäpäivälahjaksi säärystimet. Tytöt käyvät yhdessä baletissa, joten ajattelin noiden sopivan kuvioon. Sain ajatuksen perjantaina ja juhlat olivat lauantaina, joten kiirehän siinä meinasi tulla. Valitsin siis langaksi Ainon ja puikoiksi vitosen sukkikset ja sain kuin sainkin säärystimet valmiiksi. Tässä ne poseeraavat vanhimman tyttäreni jalassa:



Kyllä ne oikeasti olivat saman mittaiset, joskin toisen päättelinkin hiukan kireäksi. Onneksi lahjan saajaa se ei haitannut.

Viivin valssimekko

Toissailtana valmistui "se isompi jämätyö", eli Viivin valssimekko. Kuva on aika huono, mutta tarkoitus on ottaa tyttelin päällä parempi, jahka kerkiän. Nimensä tämä tanttu sai omistajansa ja yläosan mallineuleen kolmijakoisesta rytmistä: oikein-oikein-kierto, nosto-oikein-yli (muistaakseni noin).

Olisin halunnut mekosta pidemmän, mutta tämä saa kelvata, kun enempää valkoista puuvillalankaa ei ollut. Novitan Olivian luonnonvalkoisesta kehittelin tuonne alaosaan tuon sipulipussin näköisen reunuksen, kun oli pakko edes hiukan saada pituutta lisää. Saa nähdä, jos jossain vaiheessa tuon vielä purkaisi ja muokkaisi paremman näköiseksi. Olivia oli pikkuisen liian paksua tuon pitsineuleen rinnalle.

Kaikesta itsekritiikistä huolimatta, junnu on erittäin iloinen omasta hamosestaan. Olisittepa kuulleet sen surkean itkun, kun yksi henkseleistä (joita ei ole vielä kiinnitetty oikeasti) lähti irti! Herttaista käsitöiden arvostusta. :)

Ps. Luulen, että toisena hetkenä tämä on se maailman typerin mekko, jota ei missään tapauksessa panna päälle, joten nautin nyt tästä hetkestä!

Uusia viritelmiä

Ilmoittauduin mukaan myssyviikoille ja nyt pitäisi ryhtyä sitten virkkailemaan myssyjä. Ensin täytyy kyllä tehdä kuopukselle, jonka 3-vuotisjulia vietimme viikonloppuna, samanlaiset kotitöppöset kuin esikoisellekin.

Salaisesta sukkaprojektista jäi sen verran lankoja, että pikkuiset saavat "ne kaikkein helpoimmat", kuten ohjekin sanoo. Ainaoikein, joustinta ja virkaten piilo- ja kiinteääsilmukkaa ja pylväitä vielä loppuun. Niin helppoa, että aikansa kuluksi puuhastelee. Tässä kuva esikoisen tossuista. Reunus tuli hiukan liian väljäksi, mutta onpahan tytön nilkalla kasvunvaraa. :)



Nyt kutsuu zz-kerho, joten makoisia unia ystävät hyvät!

Uusia projekteja

Salaiset sukat ovat nyt poissa käsistä (lähtivät matkaan pe 13.4., ovatkohan jo perillä?). On siis aikaa hääriä uusien projektien parissa.

Ikuisuusprojekti, eli neule Kitten Mohairista odottaa toimeen tarttumista. Muutaman kerroksen sain edistettyä sitä viikonlopun helteillä pihassa istuessani. Ehkä siitä on jo ensi talveksi hyötyä? Tai jos ilmastonmuutos kovasti koettelee ja kesä on epävakaa (ja sataa räntää), niin onhan se kelpo riepu jo kesäkuukausinakin. Tarttis varmaan tehrä jotain sille...

Odotellessa on hyvä tehdä hiukan pienempiä projekteja. Ryhdyin neulomaan lapsille kotitöppösiä iki-ihanien (ja -vanhojen) neulekorttien ohjeiden (tarkemmin sanottuna yhden ohjeen) pohjalta. Ensimmäinen töppönen on viimeistelyä vaille valmis. Helppo ku mikä, sano. Kuvia seuraa tuonnempana.

Ihanaiset virkkauslangat (valkoinen ja luonnonvaalea) odottavat myös koukuttelua. Mitähän niistä taikoisi? Tekisinkö päähineitä, verhot, pöytäliinan tai ehkä päiväpeiton? Runsaasti tuota lankaa ainakin on, että ehkäpä sitä voisi aloittaa toisenkin ikuisuusprojektin, joka olisi vielä ikuisempi kuin tämä nykyinen. Lapset kaipaisivat hömppäromanttisia päiväpeitteitä. Olisi tuota vaaleanpunaistakin varmaan lisukkeeksi...

Niin ja sitten kevättalven alennusmyynneistä ostetut Novitan Rustikat etsivät myös jotakin passelia kohdetta. Lähinnä neulottavaa sellaista. Ideoita otan hyyyvin mielelläni vastaan.

Varastoja pitäisi muutenkin tyhjennellä. Työstämistä odottavat valkoiset, punaiset ja mustat Ainot, jokin Novitan ale-lanka (puuvillaa ja akryyliä muistaakseni), väri ärtsyn pinkki ja sitten on ihan sekalainen valikoima muita lankoja (villaa, puuvillaa, sekoitetta...). Kiitollinen olen kaikenlaisista käytännöllisistä vinkeistä, millaisiin töihin näitä lankoja käyttelisin.

Valmistakin välillä

Tuntuu hyvältä saada välillä valmista aikaan. Vertin pipa pääsi omistajansa päähän, joskin kukkaan kaavaillut helmet unohtuivat! Näinkin voi käydä. Ehkäpä helmet ja pipo vielä kohtaavat...

Tässä pipossa kukka on aika perinteinen pitsipöytäliinakukka, mutta passaa ihan hyvin tuon samanvärisen taustan kanssa. Pipo on käytännössä kokonaan kiinteitä silmukoita virkaten tehty. Ohje taitaa löytyä kevään 2006 Novitastakin.

Sen verran jäpäkkä tuo pipo on, että halutessaan reunoja voi rullata hieman ylös, jolloin saa hyvinkin 20-lukuisen vaikutelman.

Myös ensimmäisellä yrittämällä epäonnistunut (=liian pitkä) pipo on päässyt käyttöön uudistettuna. Harmaasävyisestä seiskaveikasta tuli viheriäiseen myssykkään reunus ja kukkanen. Syynä yksinkertaisesti se, että viheriäinen lanka loppui uuden pipon viimeiseen silmukkaan. Tehokkaasti käytetty.

Pipo koostuu pääasiassa pylväistä, mutta siellä täällä on rivi tai pari kiinteitä silmukoita. Oma ohje, indeed... Kukka on oma sovellus Käspaikassakin ohjeistetusta kukasta. Taaemmat terälehdet tulivat hiukan liian loitolle, joten kerroksittaisuus kärsi pikkuisen. Oppia ikä kaikki.

Opista puheenollen. Sirpam antoi hyvän neuvon korjata Historiallisen näyttelyn 1. osassa esiteltyä pipoa oikeasti kypärämyssyn mallisemmaksi. Onnistuin kuromaan hatun oikeaan muotoonsa noin teoriassa, mutta edelleenkään se ei ole oikein esittelykelpoinen. Sovitin sitä päähäni ja näytin lähinnä 1980-luvun avaruuselokuvan muukalaiselta. Ilmeisesti tuo lanka ei ole ihan sopiva kyseiseen ohjeeseen, vaan hatusta tulee auttamatta liian suuri. Sääli. Koneellisesti kaljuuntunut isäntäkään ei huolinut Tango-pörröä peruukiksensa.

Äskettäin neuloin korvapipon itselleni Coatsin(?) kerratusta Nord-langasta (80 % akryyliä, 20 % villaa), joka oli paksua kuin bambu ja jopa kympin puikot olivat liian ohuet. Hauska hattu siitä silti tuli – tosin niin muhkea, että vaatii muhkean toppatakin kaverikseen. Onneksi omistuksessani on punainen untuvatakki.

Korvista tykkäävät myös pikku rinsessat, joista vanhimman oma korvapipo vaaleanpunaisesta sevenistä valmistui arviolta 11,7 minuuttia sitten. Saa nähdä, mitä typy aamulla tuumaa.

Historiallinen näyttely, osa 2

Jälleen kuvien äärellä. Tällä kertaa esittelyyn pääsee niin vanhempaa kuin uudempaakin tuotantoa.

Työ numero 2: Sukkatrio 2002/2006
(Ohje taisi olla Pirkka-lehdessä vuonna 2002.)

Kuvan sukat ovat kokoa 46, 25 ja 23 (vaikea arvata, mikä on mikin). Suurin sukka on tässä kuvassa jo käytetty ja pesty monta kertaa, pienin tuli kuvaan suoraan puikoilta. Kantapäät on neulottu vahvistettua neuletta. Pienimmässä sukassa on jalkaterän päälle neulottu V nurjalla neuleella, koskapa kahden lapsen taloudessa elämää helpottaa suunnattomasti, jos sukkia ei tarvitse sovitella jalkaan tai vertailla keskenään, vaan heti päältä huomaa, kumpi on kumman.

V-sukka on toisessa(kin) kuvassa hiukan muhkurainen, koska täytteenä ei suinkaan ole lapsen jalka (luuletteko todella, että siitä ehtisi saamaan kuvan?), vaan muistaakseni toinen sukka.

Sukkia neuloessani olen huomannut, ettei pidä liikaa ryhtyä itse soveltamaan. Esimerkiksi tuosta V-sukasta tuli ihan hassun mallinen, kun tein kiilakavennukset vähän oman kaavan mukaan.

Aina oppii uutta!

Historiallinen näyttely, osa 1

Siitä huolimatta, että yhtään yleisön pyyntöä ei ole esiintynyt, pistän pystyyn neulehistoriani suurimman (ja ensimmäisen kautta aikojen) käsityönäyttelyn. Tadaa!

Huom! Työt eivät ole kronologisessa, vaan löytymisjärjestyksessä.

Työ numero 1: Kypärämyssy 2002
(Ohje 1980-luvun Neulon ja virkkaan -kansiosta, neulottu sitä nyt esittelevälle mallille, kun malli oli vasta äidin mahanahkan sisäpuolella, juu tämä oli liian suuri vauvalle.)

Kuvassa vasemmalla uskalias pikku mallimme esittelee, miltä myssyn kutakuinkin pitäisi näyttää. En ole vielä viimeistellyt sitä, joten kiinnitys on tehty onnistuneesti hiusnipsulla.

Jatkokehitysideana on neuloa tai virkata myssyn reunaan jollakin ei-niin-karvaisella langalla reunus, joka pienentäisi aukkoa ja tekisi myssystä suojaavamman. Samalla siitä tulisi ehkä myös käytetympi, koska nyt molemmat potentiaaliset käyttäjät valittavat, että myssy on karvainen. Novitan Teddy on karvaista.

Oikean puoleisessa kuvassa myssy on litistettynä ja sivulta päin kuvattuna. Kasvojen aukko on vasemmalla oleva ylempi syvennys. Jos jotakin mallissa pitäisi muuttaa, niin kaulan ja harteiden kohdalle tulevaa osaa. Tässähän on nyt neulottu tasaleveää siksakkia ja taitettu kappale kahtia. Kuitenkin tuo alimmainen osa olisi hyvä olla leveämpi, esimerkiksi etuosasta kohtisuora alaspäin (kuvassa vasemmassa reunassa oleva alimmainen viisto osa siis suoristettaisiin alaspäin. Näin myssyn "kauluriosasta" tulisi suojaavampi ilman, että se kuitenkaan kiristäisi. Taidanpa tehdä levennyksen jälkitöinä, ettei myssy jää vallan käyttämättä.

Näyttely saa jatkoa, jahka saan etsittyä aiemmat tekeleeni ja kuvia otettua.