Vanhoja valmistuneita

Elämä täällä Kattolassa on ottanut taas askeleen touhukkaampaan suuntaan, kun molemmilla aikuisilla on alkaneet opiskelut (minulla työn ohessa) ja lapsilla harrastukset. Eipä täällä uusia käsitöitä ole oikein ehtinyt valmistua, mutta esitellään niiden sijaan jotain aiemmin valmistunutta.

Siskon esikoisen 2-vuotisjuhlia vietettiin heinäkuussa ja samalla kertaa juhlistettiin myös samaisen siskon kuopuksen syntymää. Jo kesäkuussa valmistui vaateparsi kaksivuotiaalle.

Haaremihousut ja liivitunika/-mekko
Kaava: housuihin oma, mekko mukaelma Princess-tunikasta
Kangas: housut - Kangastukku, mekko - Eurokangas

Tein kunnolla kasvunvaraa, joten kuinka ollakaan, meidän kolmevuotiaamme pääsi mannekiiniksi kotikuvauksia varten.

Huolestuttavan sopiva vaateparsi. Siis jos tarkoitus on mennä vuotta nuoremmalle serkkutytölle.

Pelkillä housuillakin pärjää, jos nostaa riittävän ylös. Meniskö vaikka keikalle?

Housuissa on siis hyvin korkeat lahje- ja vyötärökaitaleet, joita kääntämällä eri suuntiin, saa housuista joko pidemmät tai lyhemmät. Tässä kaitaleet ovat ihan supisuorina ja kas, saatiinkin hihaton housupuku!

Tässä kaitaleet on käännettynä ja pöksyosa saa rauhassa pussittaa. Kunnon lökärit!
(Pöllöpaita vanhempaa tuotantoa ihan tuolle omalle tirpalle.)

Totta kai jännitti antaa näin kummallinen ja ilmiselvästi vielä liian iso setti tytölle lahjaksi, mutta ei tuo vaikuta pahasti harmistuneen.

Vaikka nämä serkukset välillä vaikuttavat niin saman kokoisilta (mielikuvissani), niin tästä ainakin huomaa, kuinka paljon pienempi tämä söpöliini vielä on. Mutta onneksi näin päin, eikä liian pientä vaatetta... :)

Myös ihan pieni serkkutyttö sai osansa tädin ompeluinnosta. Tähän settiin idea syntyi kangaskaupassa ja jalostui Ottobre-lehtien äärellä.

Essumekko ja joustofarkkuhousut
Koko: noin 68 cm
Kangas: Keskinen
Kaava: Essumekko Ottobre x/2012 ja  housut Tiger Ottobre x/2013

I am the Batman!

Oikea puoli

Sisäpuoli

Selkäpuolella ristiin

Rakkaurella tehty. Tiätysti.

Mekko ja housut pikku mallin yllä. Lahkeet käännettynä (valkoiset saumurilangat paistaa...).

Olenpa aika ihana!
Lahkeet suorina

Selkäpuoli näyttää puettuna tältä.

Neppareilla kiinnitys. Ihana vauva!

Ompelupöydällä odottaisi vähän yhtä jos toista ompelemista, mutta ensisijaisesti olen kärsinyt ompeluburnoutista ja toissijaisesti kiireestä. Yhden keppihevosen väänsin viime viikonloppuna, mutta se on vielä kalju ja silmätön, joten esiteltäköön humma tuonnempana. Nyt taidan käydä selvittämässä, mistä numeroista nuo kaavat vaatteisiin oli ja sitten täytyykin jo siirtyä muihin hommiin.

Aurinkoista syyskuun kymmenettä!

Pyjamaa, pöksyä ja pikkuhamosta

Ompeluaikaa on tänä vuonna ollut huomattavasti vähemmän tai sitä on tullut otettua vähemmän kuin viime vuonna. Tässä kuitenkin vuoden ensimmäisiä tuotoksia.

Testasin OB 6/2012 Ruusunpuna ja Ropina -leggingskaavoja kahdelle nuorimmalle. Muuta eroahan noissa ei ole kuin vyötärön korkeus. Ruusunpuna on tarkoitettu vaippaihmisille, Ropina vaipattomille.

Ensin tein kuopukselle, joka on noin kokoa 92 cm, Ropina-kaavalla 104 cm koon housut. Toki pituutta tuli merkittävästi vähemmän. Kankaana oli EK:n palalaarista ongittu harmaa interlock. Housuista piti ensin tulla 4-vuotiaalle ja lahkeisiin pitkät resorit (harmaa kangas siis loppui kesken), mutta laiskuus iski ja niin saaja vaihtui. Löysäthän nämä ovat, kun ovat kahta kokoa liian leveät, mutta menevät epäleggingseinä.

Ikasyristä ostamani päärynäinterlock on pyörinyt kaapissa niin pitkään, että päätin viimein tehdä siitä jotain. Jotenkin se on vähän sellaista kalsarikangasta minun silmääni, joten tein siitä kahdet leggingsit lisää. Ruusunpunat kuopukselle ja Ropinat 4-vuotiaalle. Vaippaa meillä ei enää käytetä kuin nukkuessa, joten käänsin kaavaa pari senttiä vyötäröltä. En tiedä, johtuuko kankaasta, vai voisikohan kaavaa hieman vielä kaventaa. Näistäkään ei vielä tullut sellaiset "sileät" housut, mistä 4-vuotias tykkää. Mutta kyllä se silti tykkäsi näistäkin.

Menin mainitsemaan tytöille, että hymyilkää...

Samaan kuvaan pääsi myös improvisoimani bambihame. Suorakaiteen muotoinen kangaspala, vyötärölle resori ja helmaan "rullapäärme".

Minullahan ei (vielä) ole saumuria, joten rullis on tehty tiheällä siksakilla ja hurrrrjalla venytyksellä. Vähän vilkkuu kangas paikoitellen, mutta samapa tuo. Tyttö tykkää ja minä myös.

Nyt olisi hurja vimma tuhota lisää kankaita ja siis saada aikaan myös valmista. Perus T-paidoille olisi käyttöä etenkin kuopuksen kaapissa ja isommat tarvitsisivat pitkähihaisia paitoja. Eikä mekkoja voi koskaan olla liikaa.

Edit: Otsikko taisi luvata jotain pyjamaan liittyvää myös? Eräänä iltana tartuin Kangashamstereista ostamaani hevosenkenkäkankaaseen, joka muistuttaa olomuodoltaan jonkinlaista ribbikangasta. Siitä surruuttelin Roundaboutin (OB 1/2012) kaavalla paidan, jonka piti tulla tokaluokkalaiselle, mutta siitä tulikin niin suuri, että esikoinen sai sen omakseen. Sen verran yökkärimäinen se on, että on ollut nukkumakäytössä toistaiseksi. Note to self: Pienennä sitä kaula-aukkoa etenkin tällaisessa kankaassa, mutta muutenkin. On vähän avara sivuille päin.

Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?

Hiljaistako?

Blogin perusteella voisi päätellä, että mitään ei Katolla tapahdu. Se on kuitenkin harhaluulo. Äiti-Katto lähti töihin neljän vuoden kotiäitiyden jälkeen ja se jos mikä on tapahtumaa. Töihinpaluu oli puhtaasti taloudellinen teko. Lyhennysvapaat alkaa tällä erää olla käytetty ja jos mielimme talomme ja leipämme pitää, on syytä hankkia talouteen toinen palkkaa tienaava ihminen. En suinkaan palannut vanhaan työhöni, vaikka se mielenkiintoista olikin. Lasten hoitokuvioiden vuoksi tahdoin töitä omalta kylältä ja mukava työpaikka löytyikin paikallisesta S-Marketista. Tervetuloa treffaamaan! ;)

Ihan kokonaan en ole joutunut käsitöistä luopumaan, vaikka vapaa-aika vähenikin huomattavasti. Jotakin aina silloin tällöin on tullut tehtyä. Jämäkuu meni minulta melkein kokonaan ohi. Jotakin valmista sentään sinnekin sain aikaan. Osa onkin jo tässä blogissa esitelty, mutta yksi pipo oli jäänyt kokonaan tuomatta julki.

Pipoa ei toivottavasti ennen syksyä enää tarvita, mutta kovasti se on käytössä jo ollut. Kauniilla kännykkäkuvilla sitäkin kauniimmassa ympäristössä kuvattuna tuon sen tässä julki.



Lankana taas Novitan Tennessee. Beige jäi esikoisen piposta jäljelle ja vielä jäi tästäkin joka väriä yli. Lankaa tähän pipoon kului 45 grammaa.

Perheen pienimmille tuli kina, kumpi pipon saa. Isompi voitti. Lähinnä siitä syystä, että sopi hänelle paremmin. Voittajan on helppo hymyillä!




Jämäkuun kulutukseni jäi varsin vähäiseksi tänä vuonna, mutta sitäkin enemmän harmittaa se, etten pystynyt apuemoilemaan täysipainoisesti, koska koneemme tai tarkemmin sanoen nettiyhteytemme teki oharit kesken tempauksen. Onneksi tilalleni löytyi uusi apuemo, eikä Puputsin tarvinut koko hässäkkää yksin pyörittää.

Neulomista olen kyllä harjoittanut ja parhaillaankin ylläni on Polku-paita sovituksessa (vähän vielä helmaa ja hihansuut!). Yksi huivi on pingottamista vaille valmis ja kaikenlaista muutakin on kaiketi kesken. Ei vain oikein ole ollut aikaa keskittyä. Sen sijaan ompelukoneen parissa olen viettänyt hetken jos toisenkin.

Kesäisiä huivihattuja valmistui kolmen verran. Kaikissa kuviokankaana Eurokankaasta ostettu tarjouslötkökukkatrikoo, resorina ystävältä saadut mysteeriresorit. Mallia kaavaan otin kuopuksen BlaBla-huivihatusta.

"Mä niin tykkään olla mallina..." (9 v.)

"Mä ehkä vielä enemmän..." (8 v.)

"Mua et kuvaan saa, laita ne lamppuun roikkumaan!" (4 v.)

Pöksyt tein Ottobren yksien housujen 80 cm -kaavalla. Vyötäröön vaihdoin leveän resorin kuminauhan sijaan. Otin mallia yksistä 80 cm valmishousuista tuohon resorin mittaan ja vähensin siitä jopa 5 cm. Älkää kysykö, mitä tapahtui. Nämä pöksyt ovat melkein liian löysät vyötäröstä jopa meidän 104 cm vaatteita käyttävälle nelivuotiaalle. Hän nämä kuitenkin nyt käyttöönsä sai. Ihan kivat kesäböbät minusta. Ei tytöstä. Huivihatun sentään kelpuutti mielellään.

Ja näitte ihan väärin. Tuolla pöksyjen taustalla ei näy mitään kaaosta. Katsokaa nyt. Puhdaspyykkivuorikin on siististi peitetty harmaalla pyyhkeellä.

Eilen tuli sitten sellainen olo, että nyt tahdon tehdä jotain. Ihan sama mitä, kunhan tulee valmista. Niinpä nappasin kaapista kirppislöytötyynynliinan, ratkoin saumat, mietin, mihin kangas riittää ja tein siitä tämän:

Kaunis asetelma suoraan kännykän kamerasta.

Tästä piti tulla kesämekko 4-vuotiaalle, mutta hänpä oli sitä mieltä, että kirppikseltä ostettu sifonkimekko on kivempi. Outoa. Onni onnettomuudessa, tämä on sen verran väljä, että 8-vuotias saa tästä hyvän rantamekon. Sellaisen vesirajamallisen. Ne on nykyään vissiin kielletty koulussa, joten jääköön rantakäyttöön. Jos näet vanhan tyynynliinasi uimarannalla, se on todennäköisesti meidän tyttömme.

Nyt tekis taas mieli tehdä jotain, mutta keskityn nyt ruokapuuhiin ja esikoinen kinuaa pääsyä koneelle. Tämmöistä tämä vapaa-aika nykyään. Siis ihan samanlaista kuin ennenkin. Vähemmän vain.

Pee äs. En ole unohtanut Päähenkilön nimiäisiä ja voittajan palkitsemista. Olen jo melkein päättänyt nimen, mutta palaan asiaan lähiaikoina. Malttia, malttia...