Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Ennen joulua

Aika laihaksi jäi lahjaneuleiden ja -ompelusten saldo tänä(kin) vuonna. Jokusen pehmeän paketin sain silti aikaan.
Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä edes tähdänneet pukinkonttiin. Tokaluokkalaisen toiveesta kirkkaanpunaiset lapaset Novitan Nalle aloe+jojobasta. Käyttöön eivät ole oikein päässeet, kun kelit ovat vaatineet vähän vankempaa kinnasta käteen.

Punaiset lapaset 8,5-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle aloe+jojoba
Puikot: kaiketi 2,5 mm bambut
Muuta: intialainen peukalokiila on vaan niin pop!

Varsinaiseen pukin konttiin päätyi kaksi samanlaista huivia sillä erotuksella, että toinen niistä oli kahdesti kiedottava, toinen kolmesti. Kangas tarttui mukaan Eurokankaasta jo syksymmällä, kun kovasti huuteli päästä putkihuiveiksi. Mallimme Naturelli-Elli esittelee tässä lyhyemmän version, joka päätyi siskon pakettiin. Pidemmän sai anoppi.

Putkihuivi pitsineuloksesta
Kangas: Eurokangas
Ohje: Tosimummon blogista
Muuta: Helppo ja onnistuu varmaan aina
Vielä muuta: Pahoittelen tylyä ilmettäni, en jaksanutkaan sutata naamaani pois

Siskon tyttö 1,5 vuotta sai myös itse tehdyn lahjan. Ensin ajattelin tehdä lorupussin kankaisilla kuvakorteilla, mutta ajanpuuteen vuoksi pussista tulikin satupussi pikkuisilla Tammen Kultaisen kirjaston kirjoilla ja Pupu Tupunoilla. Pussin voi päivittää myöhemmin pyjamapussiksi, legopussiksi (jos omistaa vain vähän legoja), eväsnyytiksi, jumppakassiksi tai miksi hyvänsä. Kangas on aarteita omasta lapsuudesta. Äidiltä saatua puuvillaa, jonka valmistajaa en tiedä.




Vielä monta ideaa ja keskeneräistä työtä jäi paininjalan alle. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos joskus ennätän/viitsiydyn ompelukoneen äärelle.

Lapaset pinossa

Lapaskuu on tältä vuodelta kunniakkaasti ohi. Itse keskityin apuemoilemaan ja osittain siksi ja suurimmaksi osaksi muista syistä jäi saldoni melko pieneksi: 2 paria valmistui marraskuun aikana. Toiset esittelinkin jo tuossa alla, toiset ovat nämä kolmasluokkalaisen Ailit.

Parasta tässä lapaskuussa oli se, että into lapasten tekemiseen säilyi. Ei se totta vieköön ole niin haastavaa, miltä etukäteen tuntuu. Peukalokin sujuu leikiten, kun tekee intialaisen kiilan tai ei kiilaa ollenkaan.

Monta uutta mallia taas hoksasin muiden ihanista tuotoksista, mutta katsotaan, milloin niitä ehdin tekemään. Nyt on tekeillä – miltei valmiina – isännälle myssykkä. Kiva, kun tuli talvi!

Talven ekat lapaset

Ja ekat ratsastuslapaset ikinä! Näitä tein pitkään ja hartaasti. En niinkään siksi, että malli olisi ollut jotenkin vaikea, mutta nyt vain on ollut kaikkea muuta käynnissä.

Lapaset ovat siis ratsastuslapaset tyttärelle mallia Stetson & Sleeve ja jouduin kyllä hiukan ees taas purkamaan lukemattoman monista sovituksista ja mittailuista huolimatta. Silti eilen illalla lapasten saajan mielipide oli: "Musta tää pikkurilli on kyllä jotenkin väärin..." Kuvastakin näkee, kuinka innoissaan tyttö on uutukaisista kädenlämmittimistään. Ehkä teen toistekin hänelle jotain. *huokaus*






Varret lapasiin on tehty ensin tasona aina oikein ja päätelty rinkulaksi. Toisesta laidasta poimin 36 silmukkaa neljälle puukolle ja aloin kämmenosan poikkiraitoineen. Peukalossa on intialainen peukalokiila, jonka muistan helpoiten ulkoa, vaikka se onkin minulle vielä kohtalaisen uusi tuttavuus. Näissä lapasissa jätin peukkuun 14 silmukkaa ja poimin hangasta vielä muutaman lisää. Tulikohan niitä nyt 19 yhteensä. Pikkusormeen jätin 8 silmukkaa ja loin sormien väliin kaksi lisää.





(Nuo varret on muuten ihan saman mittaiset oikeasti...)

Näistä lapasista opin, että ehkä kykenisin tekemään sormikkaatkin ja että varren teen jatkossa ihan tavallisesti pyörönä. Nämä vaan piti saada sopimaan yhteen tallisäärystimien kanssa. ;)

Edit: Tässä ovat ne tallisäärystimet siis...

Tulosta jos toistakin

Olisikohan nyt se lupaamani "hiukan myöhemmin"? Vähintäänkin, veikkaan.  Siispä seuraavassa lyhykäinen esittely jämäkuussa aikaan saamista käsitöistäni. Lankaa sain kulumaan jämävarastostani yhteensä 1043 grammaa.

Tyyne-patalaput

Ihastuin Tyyne malliin kovasti, vaikka alkuun se aiheuttikin hiukan päänvaivaa. Nimittäin tuo mallin se kohta, jossa käännytään lapun toiselle puolen ja lähdetään virkkaamaan toisella värillä. Mutta siitä selvittiin ja sitten niitä Tyynejä tuli tehtyä enemmänkin. Lankana on jotakin puuvillaista mustanharmaata lankaa ja muita puuvilloja eri väreissä. Vihreä on Teennesseä ja pinkki muistaakseni jotain Janinaa tai vastaavaa. Harmaasta en tiedä.



Nämä laput olivat molemmat 52 grammaa, eli yhteensä 104 grammaa. Tämä hiukan yllätti, koska värilliset langat olivat eri laatuja.

Seuraava oli lappusista ensimmäinen ja painoi 48 grammaa.

Tässä vielä koko kolmen sarja, jonka voisi nimetä täytelakusarjaksi (harmillista, ettei vihreä väri tahdo tässä oikein näyttää vihreältä):





Plektrapussukka

Paino 20 g ilman nappeja. Langat ovat jotakin sekalaista nöttösosastoa. Pussia ei ole käytetty. Kukaan ei tiedä, missä se on. No more words needed.

Huopalappu

Sinisten lankojen laatikosta löytyi turkoosia Fritidsgarnia, joka niinikään virkkautui patalapuksi. Kirjailut ja reunat on muovisen oloista tummanviolettia mysteerilankaa, joka yritti sinnikkäästi muotoutua huiviksi kuitenkaan siinä onnistumatta.


Tämä oli mielestäni sen verran lystikäs tapaus, että pääsi siskolle Craft it Forward -tyyppisenä tuotoksena eteenpäin. Siksi vain CIT-tyyppisenä, koska kyseessä oli vastaavanlainen tempaus Facebookissa ja siellä sisareni oli yksi onnekkaista(?) osallistujista. Vuodelta 2010. :-] Paino 25 g.

Lisää keittiövermettä

Ryhdyin neulomaan ajoleikkuriin uutta penkinpäällistä, mutta isäntä hienovaraisesti vihjaisi, että materiaali voisi olla jotain muuta kuin lankaa. Niinpä päätin mokomasta lätyskästä tehdä pannunalusen uunipellille. Ne kun keikkuvat ikävästi pienempien alustojen päällä. Että tämmöinen siitä sitten tuli. Ylösalaisin.

 

Kokoa on sopivasti, lankaa kului pari nöttöstä loppuun. Lankana on mustanharmaa puuvillalanka ja joku karkeahko villa(sekoite)lanka vaalean harmaana. Neulottu nurkasta nurkkaan aina oikein ja reunaan testailin rapuvirkkausta. Heleppoa ku heinänteko! Painoa lappusella on 117 g. 

Tossukkaiset

Välipalana tikuttelin nämä tossukat. Ne ovan ihan vain minulle! Ohje pohjautuu Helmiksen sniikkereihin, mutten kyllä ole lukenut ohjetta aikoihin. Kummallisuudet voitte siis laittaa ihan minun lukuuni.

Valkoinen ja oranssi ovat Nalle aloe+jobaa, beige jotain muinaista villasekoitteita, jonka vahvuus on Nallen luokkaa. Yhteensä lankaa kului 32 g.

Neulovanelli kirjoitti ihanasti Jämäblogin puolella: "...kuin pikkuiset kukat heräisivät lumen keskeltä." Juuri sitä aikaa elettiin tossujen valmistumisaikaan.

Fifiliini

Todella pitkään olen haaveillut perinteisen hartiahuivin neulomisesta. Sellaisesta pitsisestä. Fifiä on kehuttu yksinkertaiseksi neuloa ja kyllä se sitä olikin. Tavallaan.

Tähän työhön on neulottu jupinaa ja mutinaa ja kerran se tuli purettuakin. Kaavio on kyllä ihanan helppo, mutta otti hetken, että opin muistamaan ulkoa joka rivin.


Lanka loppui kesken päättelykerroksen viimeisellä 15 senttimetrillä, joten reunaan tuli kökkö vaaleanbeige raita – eikä edes koko reunan mitalta. Mutta se ei pikku rinsessaa haittaa!










Kuvauspaikka on... Hmm... Sanalla sanoen ankea, mutta supermalli vaati pikaista kuvausta, eikä tähän hätään keksitty parempaa paikkaa (jossa taustalla ei näy leluja, vaatekasoja tms.).

Lankana tässä pikkuhuivissa on jokin muinainen kimallelanka, jollaista en itse ehkä olisi koskaan tullut hankkineeksi. Sitä näytti olevan muutama pikku nöttönen mustaakin, joten liekö loput mamman kutomassa 80-luvun raidallisessa neulepuserossa? Sellainen minulle langoista ensimmäisenä tuli mieleen, mutta tässä huivissa tuo lanka itseasiassa mielestäni ihan toimii. Ainakin lapsella. ;)

Kulutus oli vaivaiset 24 grammaa...

Nallen vaatetusta


Olipa kerran Töppö-nalle. Töppö muutti Ranskasta Suomeen 1-vuotiaan Viivi-tytön unikaveriksi. Se kulki tytön mukana joka paikassa: hoidossa, mummolassa - kaikkialla.

Vuodet vierivät ja tyttö kasvoi. Silti Töppö-nalle pysyi yhä tytön lempinallena.

Erään kylmän talven jälkeen, tytön täyttäessä seitsemän vuotta, huomattiin, että Töppö oli koko talven hytissyt kylmissään. Tyttö päätti, että nalle tarvitsee vaatteet...





Settiin kuuluu tossut, tumput, takki ja myssy. Kaikki nappeja myöten on virkattu perintöjämälangoista. Painoa setille kertyi 90 g.

Tyynetystä

Innostuin tyynestä jo ennen noita alussa esittelemiäni patalappuja. Meinasin, että nyt käytän piikikkäät Raggegarnin jämät ja jotain muuta ja teen uuninpellille alusen. No lankahan lopahti ihan kesken, joten syntyi suikale. Isäntä lohdutti, että sitä voisi hyvin käyttää pitkänmallisen pannun alustana. Paha vain, ettei meillä ole edes kalapannua, joka tuohon olisi sopinut. Päätin kuitenkin keksiä jotain.


Tai sitten...


Punainen ei sovi sisustukseemme, mutta päätin ystävällisesti lahjoittaa tekeleen lastenhuoneeseen. Meillä ei ole yläkerrassa vessaa, joten lapsilla on oikein vanhan ajan tapaan yöastia käytössään. Vessapaperi tahtoo kuitenkin eksyä päivän aikana minne sattuu tai leviää piiiitkäksi nauhaksi ympäri huonetta. Paras siis telakoida se tanakasti. Vähän turhan tanakka tuo nimittäin mielestäni on somisteeksi, mutta olkoon.

Päätöksestäni huolimatta tuo tellinki ei ole enää lastenhuoneessa, vaan päätyi jossain vaiheessa autoon talouspaperitelineeksi ja on jämähtänyt sinne. Toimisi, jos paperirulla muistettaisiin aina palauttaa paikalleen.

Lankaa (Raggegarn, Aino ja joku muinaisjäänne) kului tähän ripustelmaan 73 g.

Keväiset lapaset


Aloitin nämä lapaset kärjestä ja tein intialaisen peukalokiilan, johon miellyin kovasti viime lapaskuussa. Aavistuksen sitä piti pähkäillä tuon suunnan takia, mutta ratkesihan se lopulta. Varren jätin lyhyeksi, koska tahdoin näistä kevyemmät kevätlapaset.

Lankana on Nalle aloe+jojoba, jota jäi niin ikään lapaskuun riennoista yli. Ja jäi vielä näistäkin lapasista. lankaa kului 36 g.

Ja nyt vuorossa jämäkuun päätyöni...

Sininen Unelma!

Tämä työ valmistui itse asiassa jämäkuun ensimmäisenä työnäni. Päätin tarttua sinisiin lankoihin ja neuloa&virkata niistä suuren huivin. Idea huiviin tuli Tine Solheimin kirjasta Leikkiä langoilla (WSOY 2009. ISBN10: 9510344842), mutta toteutus tapahtui kyllä ihan oman fiiliksen – ja lankojen – pohjalta. Kirjassa on muuten ihana Lisbeth Michelsenin kuvitus, minkä vuoksi aikanaan tulin kirjan ostaneeksikin.

Palatakseni huiviin, se on pitkä (n. 2 m) ja lämmin ja sen verran sievä, että kehtaisin ottaa kesän juhliinkin viileneviä iltoja varten. Tykkään. Painoa huivilla on 474 grammaa ja siihen kului miltei koko sininen jämälankavarastoni. Materiaalina on pääosin erilaisia villasekoitteita ja hiukan puuvillalankaa.

Huivin voi rennosti heittää (ainakin vartin asettelin!) tuolin selkämykselle.

Kevätkaskilla
© P. Perttula

© P. Perttula

© P. Perttula

© P. Perttula

Kissalle lämpöä
© P. Perttula

Suojaan voi kääräistä koko lapsikatraan...
© P. Perttula

...tai vain pienimmän kullanmurun.
© E. Välimäki 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin päätän raporttini jämäkuusta. Ensi vuonna uudestaan. Ehdottomasti!

Joulun jäänteet

Vuosi pääsi vaihtumaan kuin varkain. Joulupukin pussiin päätyi:

• yhdet villasukat
• yhdet unitossut (Helmiksen Hiippari-sovelma)
• yhdet kämmekkäät (ohje tekeillä)
• yhdet tavalliset lapaset
• kahdet huovutetut lapaset

Osan olen raportoinutkin, mutta osa sujahti pakettikääreeseen niin sukkelaan, että jäi kuvat ottamatta. Ehkä ensi joulun tuotokset muistan kuvata ajoissa.

Sukkasatorapsa

Syys- ja lokakuu elettiin siis Sukkasatoa. Itse keräsin satoa Heinälatoon ja voin sanoa, että ihan tyytyväinen olen aikaansaannoksiini siinä mielessä, että epäilin, saanko yhtäkään sukkaparia valmiiksi. Alla lyhyt esittely tuotoksistani ja linkit Heinäladon postauksiini.

Ensimmäisenä valmistuivat pikkuruiset palatossut Jämälankakirjan ohjeella (Vatanen, Sanna 2010. Neulo, virkka, kirjo jämälangasta! WSOY. Porvoo. s.83). Lanka ei tosin ollut jämälankaa, vaan Novita Nalle Kevättä, josta sittemmin tulikin melko monta paria sukkasia.

Tossujen avulla opettelin kokonaan uuden pintaneuleen, karhunvatukkaneuleen. Sitä olisi näppärä käyttää monessa muussakin työssä. Tossujen koko ei mennyt ihan nappiin, vaan meidän puolivuotiaalle tarkoitetut tossut mahtuivat myös kaksivuotiaalle. Mikäpä siinä. Lisää käyttöikää.

Seuraava urakka oli aavistuksen suurempi: isännän kotisukat Novita Jussista. Ihan virheettä ei työstö onnistunut ja nyt muutamien käyttöviikkojen jälkeen sukat pyörivät jalassa. Kantalapun reunassa on siis ihan syystä nostetut silmukat... :D

Olennaisempaa oli, että rakkaani teki minulle kahdet tuollaiset... öö, mikäs noiden virallinen nimi onkaan? Sukkasabluuna? Ihan hihasta repäisin. :) Joka tapauksessa noita levyjä on nyt kaksi paria, kokoa 36 ja 46. Loput sukat tehdään mutulla!

Isoista sukista jäi vielä jäljelle Jussia sopivasti pienempiin sukkiin. Siitä sai 6-vuotiaamme syksyn ekat villasukat ja niitä onkin käytetty ahkeraan! Tuosta Jussista itsestään ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten sen riittoisuus on siis täsmälleen sopiva reiluihin 46:n ja sopiviin 29:n sukkiin.

Näissä pienemmissä sukissa on ribbineulosta ylt'ympäriinsä ja niiden ohje on jo kirjoitettu julki niin KatonKontissa kuin Heinäladossakin.

Sinisen jälkeen oli hyvä taas siirtyä Kevääseen ja siitä tuli tällä kertaa sukat kaksivuotiaallemme. Näitäkin sukkia on käytetty kumppareissa koko syksyn ja hyvin ovat kestäneet. Sisällä ei tyttö suostu sukkia pitämään, vaikka syytä olisi kylmien lattioiden vuoksi, mutta ehkä pienellä koulutukseella vielä joskus.

Nallen raitojen kohdistaminen oli muuten yllättävän helppoa. Olin varautunut hurjaan langan hukkaamiseen, muttei tarvinut heittää pois kuin pieni pätkä.

Seuraavaksi tartuin jämälankaan, kun piti saada jotain helppoa tekemistä päiväuninukutusten ajaksi. Syntyivät nämä tossukat muinaisesta Pirta Asterista. Eivät varmaankaan kestä hurjasti kävelyä, mutta kotitossuina ihan jees, luulisin.

Ohje on omasta päästä, mutta mukailee vahvasti Helmiksen sniikkereiden/hiippareiden ohjetta. Joskus olen tehnyt epäonnistuneet (siinä mielessä, että kukaan ei niitä käytä) tossut tytöille, mutta nyt lähdin ihan vain säveltämään. Saa nähdä, kenen jalkaan päätyvät.

Seuraavaksi halusin jotain nopeaa ja helppoa. Syntyivät Viima-säärystimet. Nämä tein kasvukipuiselle tokaluokkalaisellemme, joka on vohkinut kaikki omat säärystimet käyttöönsä. Näitä on käytetty ehkä kerran pari ja nyt ne ovat hukassa. Jei. No onneksi oli helppo tehdä, jos vaikka joskus tekisi toisetkin.

Näidenkin ohjeen julkaisin jakoon, vaikka helpostihan tuollaisen säveltää kuka tahansa!

Sitten olikin loppukirin aika. Kevättä aloin kulutella pois ja olinpa kuullut ihasteluja sen kuosista eräältä rakkaalta, joten siitä syntyi ensiksi sukat naisten kokoa:
Sitten kuulin ystäväni ensimmäisen lapsenlapsen syntymästä ja Kevättä oli vielä pikkuisen jäljellä, joten tein pikapikaa pikkuiset sukkaset pienelle miehelle. Eikös nykyään ole trendikästä miestenkin käyttää vaaleanpunaista?
Malliksi pääsi kuvaan puolivuotiaamme, joten on vähän pingoitetut sukat siinä...

Kevään kuluttua tartuin Nalle Coloriin, jonka olen saanut pari vuotta sitten isännältä joululahjaksi. Mukana tuli tuolloin kirjallinen lupaus neuleajasta vähintän tunti/viikko. Noh, se aika on ylitetty kyllä jo mennen tullen ja vielä palatessakin, mutta silti tuntuu, ettei ehdi niin paljon kuin haluaisi. Yhtä kaikki, nyt tuo joululahjacolori pääsi puikoille ja siitä tuli lasten sukat kokoa noin 30 (kuvassa 29-kokoisessa jalassa). Valepalmikkoa tein varteen ja terän päälle. Toivottavasti eivät ole liian rinsessaiset pienelle miehelle. Voi olla, että pukinkonttiin teen pikkumiehelle sopivammat sukat, koskapa kuulin, että oikeampi koko olisi lähempänä 26:a kuin 30:a.

Puikoille jäivät vielä Saltkråkanit vaaleansinisestä Nallesta ja hiukan muokatulla ohjeella. Toinen sukka tuli valmiiksi, mutta toisen olisi määrä valmistua jouluun mennessä.

Tämä Sukkasato oli ensimmäinen, kun rohkenin osallistua johonkin palkintokategoriaan. Kirjoitin siis yksinkertaiset ohjeet ribbineulossukille ja Viima-säärystimille, joten sain osallistua TiiQ:n tekemän Buttercup Bagin arvontaan. Satuin olemaan ainoa ohjeita kirjoittanut, joten arvonnalta säästyttiin. Ihanainen laukku saapui minulle viime viikolla ja on i-ha-na! Lisään kuvan myöhemmin, kun pääsen kuvaamaan rauhassa. Kiitos vielä TiiQ!

Kiitos myös Sukkasadon pääemolle ja apuemoille kaikille tasapuolisesti. Jotenkin tämä tempaus saa minut aina niin innostumaan neulomisesta. :)

Nyt keskitytäänkin sitten Lapaskuuhun ja hyvään vauhtiin olen jo päässyt. Lankomies sai synttärilahjaksi ohuehkot, istuvat lapaset, jotka on tehty tuosta samaisesta Nalle Colorista. Sopivat tuli, vaikken mittoja päässytkään ottamaan. Salaperäisesti kysyin eräänä päivänä langon peukun mittaa tekstarilla ja sain paluuviestinä tiedustelun päällä olevasta lääkityksestäni. :D No salaisuus säilyi ja lapaset sopivat.

Näihin lapasiin tein elämäni ensimmäisen kerran intialaiset peukalokiilat ja kyllä oli loistava kokeilu! Tällaiset taidan tehdä jatkossa aina. Ohjeen löysin täältä, kiitos Nna!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää talvea ja joulunodotusta kaikille lukijoille!