Uusi vuosi, uudet kuteet

Oikeastaan ei. Kiire on pitänyt niin kiireisenä, ettei ole ollut puhtia kilistellä puikkoja. Kuopus sai keltaiset villasukat, joissa lukee oma nimi. Esikoiselle vastaavat on tulossa oranssilla pohjavärillä. Kohta tämä lokakuu on jo ohi, eikä esikoisen sukat ole vieläkään valmiina.

Viimeksi eilen hypistelin paria kerää limen väristä Tennesseetä. Totesin sitten ykskantaan esikoiselle, joka oli mukanani, että josko nyt ensin käytettäisiin ne vanhat langat. Lupaamaani syysinventaariota en ole vieläkään tehnyt. Ehtisiköhän sitä viikonloppuna. Noin niin kuin uuden vuoden kunniaksi. Voisi vihdoin virkata sen reunuksen ikuisuusprojektiinkin valmiiksi. Se on oikeasti melkein valmis. Enää pari kiemuraa helmasta ja muutama kerros hihoihin.

Tänään mennään mummolaan yöksi. Lapset ryhmittyy isovanhempien välittömään läheisyyteen, minä sohvan nurkkaan käsitöimään. En malta odottaa...

Hiljainen blogi – kiireinen elämä

Tämä merkintä on vain ilmoitus, että elossa ollaan. Kesän aikana en ole koskenutkaan puikkoihin tai koukkuun – olosuhteiden pakosta. Blogikoiruus pitää kiireisenä ja samoin lapset, joiden kanssa olemisesta nautin lomallani täyspäiväisesti. Mitä nyt välillä käyn ratsastelemassa.

Meinasin tässä yhtenä päivänä saada hirmuisia väristyksiä, jotka tulkitsin vieroitusoireiksi (kas, ne iskevät viiveellä). Istuin samassa autossa tuttavani kanssa ja tällä oli nykymuodin mukaisesti useita metallisia rannerenkaita toisessa kädessään. En olisi uskonut, että rannerenkaat kilisevät täsmälleen samalla tavalla kuin kolmepuolikkaat sukkapuikot! Meinasin jo kysyä, että kannatko muassasi neulomuksia, mutta vilkaisu kohti lompakon kokoista käsilaukkua antoi aavistaa, ettei siellä ainakaan sukkia ole. Sittemmin havaitsin rannerenkaat syyllisiksi äänen tuottamiseen.

Huomasin vain, että onpaskin jo ikävä käsitöitä. En vain jotenkin ole näin kesällä saanut aikaiseksi. En, vaikka ostelin keväällä kaikenlaisia kesälankojakin viimevuoden malliston jäämistä (=edullisesti). Tuolla ne odottavat laatikoissa hyllyn päällä. Todennäköisesti saavat odottaa vielä syksyyn, koska olemme muuttamassa kuun vaihteessa, joka on ensi viikolla! Hui! Mitään ei ole vielä pakattu, paitsi nuo langat, joiden perussäilytys tapahtuu sisustuslaatikoissa. Mutta ehkä voisin jossain keskustelussa vedota tuohon, kun lankojeni tärkeyttä epäillään? Minun lankani oli pakattu ensimmäisenä, kun muutimme. Entä sinun harrastustarvikkeesi?

Leikki leikkinä. Sitä paitsi miehen harrastustarvikkeet on ihan yhtä siististi omissa laatikoissaan, joten se siitä juonittelusta. :) Taidankin mennä vilkuilemaan kesän Ullaa. Josko sitä vaikka innostuisi...

Kiireistä eloa

Ihan pikaisesti kirjaan pari riviä, ettei näytä siltä, että olisin kokonaan lankoihini hukkunut. Elämä on ollut vain aivan liian kiireistä viime aikoina, enkä ole oikein ehtinyt perehtyä mihinkään vapaa-ajan toimintaan. Sellaista se välillä on...

Olen virkannut vain yhden myssyn 3-vuotiaallemme, joka totesi, ettei tykkää ja on piilottanut reuhkan jonnekin. Koitan etsiä ja saada kuvan ajaksi tyttösen päähän. Ei pidä ihmetellä, jos ilme ei ole kovin kirkas. :)

Ikuisuusprojektianikin sain viikonloppuna edistettyä huimasti. Nyt pitäisi liittää aloitus- ja lopetusreunat osittain toisiinsa ja ryhtyä virkkaamaan. Jännää. Ehtiipä tuohon virkkuuseenkin varmaan taas leipääntyä, mutta uuteen vaiheeseen on aina kiva edetä.

Ei vain ole tiedossa, koska ehtii taas koukkuun tarttua...