Miehekästä

Olen huomannut, että käsitöissä – niin neuloen kuin ommellen – lapset saavat yleensä osansa parhaiten. Varsinkin mies tahtoo jäädä paitsi vaimonsa kättentöitä. Neuloen homma vaatisi minulta huimaa itseni ylittämistä, ommellen kuluu aika paljon kangasta. Silti päätin syksyllä Eurokankaassa palalaareja penkoessani, että nyt otan jotakin kangasta, josta teen miehelle hupparin.

Sen kummemmin en osannut arvioida, paljonko kangasta tarvitsisin, mutta otin reilun kokoisen palan paksuhkoa harjattua collegea, jossa oli tummanharmaalla taustalla musta teksti mooooneen kertaan. Isäntä totesi heti, että ei oikein istu profiiliin tuo kuosi, mutta päätin tehdä siitä kuitenkin koekappaleen. Eikä tuo käyttämättä ole jäänyt. *kjäh*

Kaavan otin Joka tyypin kaavakirjasta (jompi kumpi numero) ja tein kokoa XL, vaikka tiesin sen olevan hiukan reilu miehelleni. Lopulta se on reilu lähinnä vyötäröltä, mutta hihoihin ja helmaan laitoin pituutta lisää. Hartiat miehellä on selvästi XL-kokoa, koska ylhäältä huppari ei juuri lörpötä.

Ja kyllä, näette oikein: vetoketju on ruskea. Ei vain sattunut olemaan oikean väristä ja pituista. Minkäs teet. Jatkokehittelyn kannalta laittaisin hihoihin resorit ja hihat voisivat ehkä muutenkin olla hivenen slimmimmät. Niin ja huppukin on aika reilu. Oikeasti siihen olisi kuulunut kiristysnaru, mutta kohde ei halunnut. Huppua voisi siis pienentää hieman "naamasta", jos aikoo jättää sen ilman erillistä kiristysvehjettä. Ehkä kaiken kaikkiaan oikea koko tästä hupparista miehelleni olisi kuitenkin se L?

Ennen joulua

Aika laihaksi jäi lahjaneuleiden ja -ompelusten saldo tänä(kin) vuonna. Jokusen pehmeän paketin sain silti aikaan.
Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä edes tähdänneet pukinkonttiin. Tokaluokkalaisen toiveesta kirkkaanpunaiset lapaset Novitan Nalle aloe+jojobasta. Käyttöön eivät ole oikein päässeet, kun kelit ovat vaatineet vähän vankempaa kinnasta käteen.

Punaiset lapaset 8,5-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle aloe+jojoba
Puikot: kaiketi 2,5 mm bambut
Muuta: intialainen peukalokiila on vaan niin pop!

Varsinaiseen pukin konttiin päätyi kaksi samanlaista huivia sillä erotuksella, että toinen niistä oli kahdesti kiedottava, toinen kolmesti. Kangas tarttui mukaan Eurokankaasta jo syksymmällä, kun kovasti huuteli päästä putkihuiveiksi. Mallimme Naturelli-Elli esittelee tässä lyhyemmän version, joka päätyi siskon pakettiin. Pidemmän sai anoppi.

Putkihuivi pitsineuloksesta
Kangas: Eurokangas
Ohje: Tosimummon blogista
Muuta: Helppo ja onnistuu varmaan aina
Vielä muuta: Pahoittelen tylyä ilmettäni, en jaksanutkaan sutata naamaani pois

Siskon tyttö 1,5 vuotta sai myös itse tehdyn lahjan. Ensin ajattelin tehdä lorupussin kankaisilla kuvakorteilla, mutta ajanpuuteen vuoksi pussista tulikin satupussi pikkuisilla Tammen Kultaisen kirjaston kirjoilla ja Pupu Tupunoilla. Pussin voi päivittää myöhemmin pyjamapussiksi, legopussiksi (jos omistaa vain vähän legoja), eväsnyytiksi, jumppakassiksi tai miksi hyvänsä. Kangas on aarteita omasta lapsuudesta. Äidiltä saatua puuvillaa, jonka valmistajaa en tiedä.




Vielä monta ideaa ja keskeneräistä työtä jäi paininjalan alle. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos joskus ennätän/viitsiydyn ompelukoneen äärelle.

Hengästyttää

Nyt kyllä hieman nolottaa. Edellisestä päivityksestä on siis jo likipitäin kaksi kuukautta aikaa! Elämä tuntuu olevan nykyään vain hiukan liian hengästyttävää tahdiltaan, enkä  muutenkaan enää kovin usein käytä nettiä tietokoneen avulla. Puhelimellakin voi toki blogata, mutta kun saisi vielä kuvat järkkäriltä puhelimeen, helpottuisi homma huomattavasti.

Se aiemmin tekemäni prinsessapyjama pääsi sitten lopulta kuitenkin tyttären käyttöön. Ikävä kyllä tyynynliina, josta se oli tehty, oli kovin hapertunut ja ensimmäisessä pesussa miehusta oli riekaleina. Onneksi tuo ei ollut kovin monimutkainen (kun vaan tekee kerralla oikein!), joten voinen tehdä tytölle uuden.

Kangaskaapissani pitkään pyörinyt puut ja pilvet -trikoo vaivasi  minua pitkään. Kuosi oli sellainen, että olisin halunnut siitä jotain itselleni, mutta teepä aikuiselle jotain (muuta kuin pipo) 52-58cm x 70cm kokoisesta palasta. Niinpä mallailin T-paidan kaavan siihen päälle ja surautin paidan 2-vuotiaalle, jolle ruskea väri muuten sopii erityisen hyvin. Kaveriksi paita sai leggingsit ruskeasta velourista.

Pikku mannekiini oli hyvin ylpeä uusista vaatteistaan.

Ja etenkin oli hienoa, kun vaatteissa oli "melkki!". Siinä lukee tytön mielestä tietysti Katinkontti...

Olen siis viimein saanut nämä merkit käyttöön. Merkitse.fi:tä en voi kyllä suositella kenellekään. Toimituksessa kesti useita kuukausia ja naurettavinta oli, että yritys syytti viipymisestä "tietoliikennevirhettä", jonka vuoksi tilaukseni ei ollut mennyt perille. Kumma kyllä sain siitä normaalisti tilausvahvistuksen. Laskun mukana tuli sitten tiedote vielä tätä virhettä koskien. Kyse oli normaalista palvelinpäivityksestä, joka tapahtui keskellä yötä, eivätkä sellaiset yleensä haittaa toimintaa mitenkään. Kaiken lisäksi tuon päivityksen päiväys oli noin kahta kuukautta myöhemmin kuin minun merkkieni olisi pitänyt olla jo perillä. Pöh.

Tämän ruskean asukokonaisuuden jälkeen olen saanut jotain suurta myös aikaan. Nimittäin hupparin miehelle. Siitä vain ei ole yhtään kuvaa, eikä mies ole nyt kotona, joten sen esittelen myöhemmin. Toivottavasti en kovin paljon myöhemmin. Myös neljä tonttulakkia olen surauttanut, mutta niistäkään ei ole tähän hätään kuvia. Kivoja tuli silti. Muuten aika onkin mennyt töitä tehdessä, kaavoja piirtäessä, yksiä lapasia neuloessa ja suunniteleessa kaikenlaista. Jotenkin sellainen toimeen tarttumattomuus on vaivannut, mutta ehkä se vielä tästä.

Pirtsakkaa pakkasviikonloppua kaikille!

Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?

Välityö

Jotenkin noiden vaatetakkuiluiden jälkeen teki mieli tehdä jotain nopeaa ja sellaista, ettei ketään haittaa, jos ei ole sopiva. Iloisesta Vyyhdistä sain aiemmin idean kivaan neulatyynyyn. Aiempi omani oli liian ohut ja neulat tulivat alituiseen läpi. Lisäksi olen huomannut, että (iso) osa nuppineuloistani on jotain sekundaa ja repivät kangasta. Siksi tahdoin toisen neulatyynyn, johon laitoin nyt ne priimat neulat. Tällainen siitä tuli:

Neulatyyny-sovitusnukke jämäkankaasta ja -vanusta. Grillitikku ja pari puuhelmeä.

Enää jalusta puuttuu, koskapa en tässä päässyt piipahtamaan askartelukauppaan. Käsistään kätevä isäntäkin sattui olemaan muualla, joten hänkään ei päässyt kiekkoa sahaamaan. Ja minen niihin tuomiopäivän vehkeisiin koske!

Kantapääoppia

Tällä viikolla olen tehnyt kaksi mekkoa. Molemmissa joutuivat kantapäät koville.

Ensimmäinen mekko oli Mekkotehtaan Katariina. Mekkotehdas-kirjan kaavat on tarkoitettu puuvillakankaille, mutta halusin tehdä mekon trikoosta. Olin lukenut vinkkiä, että trikoosta tehdessä kannattaa jättää saumanvarat pois. Näin tein. Valmista mekkoa katsellessa tosin hoksasin, että olisi kannattanut kuitenkin leikata ne varat pääntielle, jotta siitä ei olisi tullut niin valtava. Ensisovittamalla mekko tipahteli koko ajan 4-vuotiaan olkapäiltä. Tein pienet laskokset kaarrokkeen ja hihan saumaan ja nyt mekko onkin paljon sopivampi.

Kantapäätä tarvittiin tässä mekossa siihen, että sain kappaleet liitettyä oikein yhteen. Ensin ompelin kaarrokkeen hihan paikalle. Sittemmin huomasin, että en ollut kaarrokkeen reunaan laittanut kuminauhakujaa ja kuminauhaa paikalleen ennen kappaleiden yhteen liittämistä, kuten ohjeessa neuvottiin. Sain kuitenkin kummarin lisättyä ilman purkua.

Kaava: Mekkotehtaan Katariina 4-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, omenakuvioista interlockia.
Muutokset: Leikkasin ilman saumanvaroja, mutta olisi saanut tehdä varat pääntielle,
jotta kaula-aukko ei olisi ollut ihan niin laaja.
Hinta: Vaikea arvioida isomman kertakilo-ostoksen vuoksi, mutta ehkä n. 4 €.

Olin jo ompeluvaiheessa sen verran tyytyväinen tuotokseeni, että arvasin lisätä sivusaumaan ensimmäisen tällaisen "Made with love"-merkin. Nämä taitaisivat paremminkin kuulua tuonne niskaan, mutta kaipa tuostakin luettua saa, kun vähän päätään kääntää. ;)

Made with love

Toinen pahempaa kantapäiden kolistelua aiheuttanut mekko oli tarkoitettu 10-vuotiaalle yömekoksi tämän omasta toiveesta. Tyttö valitsi kankaan ja malliksi olisi halunnut tuon Katariinan, mutta ajattelin, että tuo rinnan ympäri kulkeva kuminauha saattaisi yöllä ahdistaa. Niinpä valitsin valmiiksi leikatuista kaavoista Ottobre 3/2012 -lehden Jungle Stripes -tunikan. Tyttö tahtoi sen ilman taskuja, mikä minulle passasi mainiosti.

Ensimmäisen kerran kantapää kolahti, kun piti toista hihaa alkaa kiinnittämään. Olin leikannut kaksi identtistä hihakappaletta, vaikka tiedän, että tytölläni on sekä oikea että vasen käsi. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain leikattua toisen käden hihan tuota pikaa. Eipä aikaakaan, kun olin surauttanut hihat paikalleenkin ja kovasti siinä tuumasin, että voiko olla näin helppoa mekkoa! Kunnes sitten ryhdyin ompelemaan hiha-  ja sivusaumoja kiinni. Olin kiinnittänyt hihat väärille puolille siten, että hihansuut osoittivat ylöspäin!

Aloitin ratkomisen eilen illalla ja lopetin tänään aamulla. Välissä ehdin kyllä nukkuakin. Ei muuta kuin hihat oikein päin, loput saumat kiinni, kuminauhakujat valmiiksi, kuminauhat paikalleen, helman kääntö ja kas! Mekko oli valmis. Seuraava mekko menee varmasti jo paljon helpommin.

Mutta voi mikä surku: hihojen kuminauhat ovat kuitenkin liian lyhyet. Tyttöä kiristi ja ahdisti, kun hihat puristivat. Yritin silti saada kuvan näytille ja vaihdan kuminauhat myöhemmin. Kuvasta tuli kaikkea muuta kuin aurinkoinen, joten herkemmät hypätkää sen yli.

Kaava: Ottobre 3/2012 Jungle Stripes 10-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, pallokuvioista interlockia.
Muutokset: Tein ihan kaavan ja ohjeen mukaan ilman taskuja, mutta hurjan leveä tuo on.
Seuraava saisi olla ainakin 10 cm kapeampi.
Hinta: n. 5 €.

 

Oikeastaan ratkoin nuo hihojen kuminauhat jo pois, mutten tiedä, joko tyttö olisi suopuvainen sovittamaan uusin nauhoin tuota ylleen. Interlock on muuten hiukan lämpöistä yövaatteeksi, mutta mun mielestä tuo olisi kiva ihan päivävaatteenakin. Katsotaan, saako kuminauhojen muutos myös mielenmuutosta aikaan.

Nyt ei sitten nappaakaan mikään ompelus. Olen tässä ollut sairaslomalla viime tiistaista saakka ja huomenna menen taas töihin. Olo ei tosin vielä ole kaksinen, mutta kyseessä on inhimillinen työvuoro ja sitten taas tiistai vapaata. Kyllä tämä kuuri varmaan jo tepsii keskiviikkoon mennessä.

Taidan lähteä hakemaan pihalta motivaatiota. Kuopus on leikkinyt yläkerrassa jo luvattoman kauan yksikseen ja se usein tietää sitä, että jotakin on sotkettu/rikottu tai muuten vain tuhottu. Viimeisin kuulemani fraasi oli: "Mää teen täällä..."

Ps. Lisäsin kuvien alle myös hinta-arviot mekoista. Tällä tavoin pysyn ehkä hiukan itse kartalla, paljonko lasten vaatteet maksavat itse tehden – ilman tuntitaksaa tosin. ;)

Kanttausharjoituksia

Tämän päivän olen taistellut yhden ainoan pikkuisen paitasen kanssa. Oikeastaan taisto alkoi jo eilen, kun leikkelin kankaan paidaksi. Tarkistin miljoonaan kertaan (ainakin melkein), että oikeisiin paikkoihin tulee saumanvarat ja kaikki, mutta siitä huolimatta onnistuin jättämään saumanvarat hihan paikoilta pois heti ensimmäistä palaa leikatessani. Pakko oli tietysti tehdä etukappaleeseen sama moka, jotta olkasaumat olisivat saman mittaiset. Sitten pähkäilemään, miten hihat pitäisi leikata. Sain kullanarvoisia neuvoja FB:n Ompeluelämää-ryhmästä ja tänään sainkin kaikki mittailuni ja mallailuni valmiiksi. Ei muuta kuin hihoja leikkaamaan. Paitsi, että kangasta olikin enää jäljellä onnettoman pieni suikale.

Eipä siinä sitten muuta kuin tsekkaamaan olemassaolevat kankaat, olisiko yhteensopivia hihoiksi asti. Ei ollut. Siispä paidasta oli määrä tulla hihaton. Onneksi löysin resorivarastoistani sopivan väristä resoria kantiksi ja huokaisin jo helpotuksesta, että kohta on valmista. Olihan minulla kokemusta kanttauksesta jo yhden kantapäällisen verran. Vaan pahin oli vielä edessä päin.

Ensin tein pääntien kanttauksen. Mittasin ympäryksen ja siihen 0,70 kertaisen resorin. Surautin sen kiinni ensin tavallisella suoraompeleella ja ajattelin säästää itseäni neulanvaihdoilta ja päätin tikatakin suoraompeleella. Urho-Matti, uusiks meni. Ommel kiemurteli käsittämättömän paljon ja muutenkin näytti siinä yksikseen ihan hölmöltä. Vaihdoin kuuliaisesti neulan ja tikkasin kaksoistikillä päälle. Sen ompeleen sain muuten eilen toimimaan, kun jälleen OE:n neuvojen avulla löysin alalangan kireyden säädön. Enää ei alalanka kulje suorana viivana nurjalla puolella, vaan tekee siksakkia kuten on tarkoituskin. Kaksoistikin jälkeen purin tavallisen suoraompeleen alta pois. Pääntie tuli lopulta kantatuksi yllättävän vaivattomasti.

Sitten hihansuiden kimppuun. Molemmat resorit ensin suoralla ompeleella kiinni ja sitten neulan vaihto ja tikaten. Seuraavan purku-urakan tein heti ensimmäisen hihansuun kanssa. Venytin liikaa ommellessa ja kaiken lisäksi resori jäi nurjalta liian monesta kohtaa neulan alta pois ja täten myös kiinnittymättä. Kavensin vähän saumanvaroja, kun kyse näytti oikeasti olevan siitä, että resori ei vain ylettänyt tarpeeksi pitkälle nurjalle puolelle.

Seuraavan tikkauksen jälkeen tulos oli kuitenkin lähes yhtä surkea. Ei venähtänyt, mutta edelleen ommel jäi tavoittamatta resorin reunan joka kohdasta. Tässä välissä taisin käydä vähän avautumassa OE:ssä ja juoda saavillisen kahvia. Irtokarkkejakin taisi jokunen kulua. Tauon aikana kuopuskin heräsi päiväunilta ja ajattelin, että nyt on peli menetetty.

Välipalan jälkeen kuitenkin päätin ehdottaa, että tulepa katsomaan, kun äiti koittaa saada sun pöllöpaitasi valmiiksi. Tietysti korostin aiheen mielenkiintoisuutta äänensävylläni ja erinomaisella tarinankerrontataidollani. Tai sitten kaksivuotias vain on jo sen verran iso, että jaksaa kiinnostua tällaisista asioista ja niin menin ompelukoneen ääreen ja surrur. Kaksi kanttia oli valmiina noin viidessä minuutissa. Ilman purkuja ja parkuja. Joskus asioille täytyy siis vain antaa aikaa.

Pääntien kanttaus. Kaava oli V-pääntielle, mutta jotenkin tuosta tuli niin pieni, etten enää arvannut nipistää milliäkään pois tekemällä vekkiä keskelle eteen. Huomatkaa ennakointi: alalanka on valkoinen, jotta erotan sen helpommin purkuhommissa.

Sivusaumojen ompelemisen luulisi olevan kaiken kanttauksen jälkeen ihan pikkuinen pala kakkua, mutta enpä taas muistanut ihan kaikkea säätöä, mitä trikoon ompeluun liittyy. Ensinnäkin paininjalan puristusta olisi saanut löysätä, toisekseen ompeleena olisi toki kannattanut käyttää _ _ /\ _ _ /\ _ _ -jousto-ommelta suoran ompeleen ja siksakin sijaan. En tajua, mikä aivopieru tuossa kohtaa pääsi. Totesin nyt kuitenkin, että näillä mennään ja surauttelin helman kaksoisneulalla valmiiksi. Se onnistuikin sitten het kertaheitolla ja ilman mitään ihmeellisyyksiä.

Sivusauma kupruilee.

Koko paita näyttää siis takanreunalla tältä:

Hihaton paita
Kaava: Ottobre, Robots (ilman hihoja ja v-vekkiä)
Koko: noin 86 cm
Muuta: Ensi kerralla hihansuihin hieman reilummat resorit. Nyt vetää vähän poimulle.

Mutta puettuna se näyttää vielä kivemmalta!

Kenkien vaihto!

Hämmästyttää, kummastuttaa...

"Äiti, lintu!"

Kyllä kaksivuotias on nähnyt, miten kameran edessä ollaan, kun on äidin tekemät vaatteet!

Tämä on käsitöissä parasta. Ensin teet, purat, itket ja huudat  ja olet jo vakuuttunut siitä, ettei tästä tule mitään. Sitten saat hammasta purren työn valmiiksi ja kas. Sehän onkin hyvä!

Kesävaatetta ja juhlavampaa

Aikain saatossa on tullut valmiiksi yhtä sun toista. Alanpa pätkyttää niitä tähän perä kanaa.

Viime viikolla saimme juhlia rakkaan siskontyttären 1-vuotissynttäreitä. Lahja oli ollut valmiina jo pitkän aikaa, mutta nykyisin mulla on pakkomielle tuikata joukkoon aina jotakin itsetehtyä myös. Ainakin melkein aina. Tällä kertaa oli.

Anastin käytetystä, rikki menneestä tuttiremmistä silikonirinkulan ja käyttämättä jääneistä lapashenkseleistä nipsun. Väliin tikkasin hetki sitten Sampsukalta tilaamaani kudottua nauhaa ja niin oli tuttiremmi valmis. Vähän kurtulle meni nauha, mutta eipä tuota siloisena taideta lapsen ylläkään pitää.

Tuttinauha kierrätystarpeista ja uudesta nauhasta.

Kuvatodiste tykötarpeen toimivuudesta.

Jo aiemmin kangasesittelyssä vihjasin, että  teen itselleni verhosta vaatteen. Ajatus tietynlaisesta tantusta oli jo mielessä, kun tajusin, että minähän haluan sen noille äsken mainituille syntymäpäiville valmiiksi! Aamulla siis sorvin ääreen ja mekko valmistui hyvissä ajoin. Olkaimet muuttuivat matkan varrella vähän juhlavammiksi, kun Sampsukasta saapui parahultaisesti joustokanttinauhaa passelissa sävyssä. Puuhelmiä oli kaapissa valmiina jo omasta takaa. Niitä pujottelin ihan vain valkoiseen kuminauhaan.

Tällainen verhoilu iltahämärissä tokaluokkalaisen kuvaamana. Selästä vähän pussittaa, mutten tahtoisi alkaa kangasta  laskostelemaankaan. Ehkä täytyy vain tottua näyttämään tanakalta ladyltä?

Joustokantista lenkit, joihin helmiolkaimet kiinni ja takana on mekkokankaasta tehdyt leveämmät olkaimet, joihin helomilenksut on kiinnitetty taas joustokanttilenksujen avulla. Voiko tätä tämän selvemmin ilmaista?

Niin ja tuossa mekon yläreunassa kulkee siis leveä kuminauha, joka saa aikaan pientä poimutusta. Kangas on kirppislöytö ja todennäköisesti jonkun tummun verhot ajalta ennen syntymääni.

Eräänä toisena päivänä surauttelin valmiiksi jo aiemmin sinkkuvapaallani leikkaamani päärynämekon. Tai mekko siitä piti tuleman, mutta tulikin enemmänkin hihaton paituli.

Ja kyllä helppous oli tuosta surauttelusta kaukana. Elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin resorikanttausta ja kuinkas muuten kuin kaksoisneulan avulla. Oletteko kokeilleet purkaa kaksoisneulan tikkiä? Siinäpä vasta viheliäinen homma!

Tietysti tein kaikki aloittelijan virheet tässä puuhassa. Ensimmäisenä kanttasin pääntien reunan ja tietysti venytin kangasta ja resoria ommellessani. Siitä pääntiestä olisi mahtunut läpi ainakin kolmipäinen tenava. Edestakaisin ja poikittain. Eipä sitten auttanut muu kuin hammasta purren tarttua ratkojaan.

Ratkomisen jälkeen hoksasin, että resori voisi olla kireämmällä, eli vielä enemmän lyhyempi kuin pääntien pituus ja että kangasta ei tule vähimmässäkään määrin ryhtyä venyttelemään. Sittenpä pukkasi ohjausongelma. Vasta kolmatta kanttausta tehdessäni keksin, että takaa vetämällä saa aika kivasti ohjattua neulan kulkureittiä ilman, että kangas venähtää.

Kolmas yritys melkein onnistui.

 Pääasia kai lienee, että tyttö oli varsin tyytyväinen päärynäiseen paituliinsa, eikä se kieroilu vauhdissa niin näy. Tässä kankaassa noin muuten minua hirvittää tuo valkoisuus. Kauankohan se mahtaa näyttää valkoiselta?

Tässä päärynää nelivuotiaan yllä. Hahaa! Pääsivätpä nuo haaremileggaritkin kuvaan. Nämä on siis esitelty aiemmin täällä lampusta roikkuen.

 Tokaluokkalainen tahtoi myös mallikuviin. Ihan sitä varten haki kaapista aiemmin tekemäni tyynynliinapaidan. Tätä ei ole juuri muutoin tytön päällä näkynyt.

Kesäpaita vanhasta kirppikseltä bongatusta tyynynliinasta.

Siskoskatraan keskimmäiset vielä yhteiskuvassa.

 Samaan aikaan päärynäpaidan kanssa leikkasin kaavat ja kankaat uusimmassa Ottobressä olleeseen Roundabout-paitaan. Malli on tosi kiva, eikä tarvitse ommella resorikanttauksia!

Leikkasin paidan 134 cm kaavalla ilman saumanvaroja ja ajattelin, että siitä tulisi sopiva 128 senttiselle tokaluokkalaiselle. Kangasta en ollut esipessyt, joten uskonpa, että tämä nyt sitten lopulta on paremminkin kokoa 116/122 tai pesun jälkeen jopa 110/116. Olisiko jolla kulla tyttö vailla kivan väristä paitaa?

Pitkähihainen T-paita
Kaava: Ottobre 1/2012 Roundabout, 134 cm (ilman sv.)
Kangas: Eurokangas, palatrikoo

Halusin tämän ompeluksen kanssa jo vähän hifistellä,  joten tein satiininauhasta sivusaumaan tällaisen lerpakkeen. Paha vain, että tiukasta keskittymisestä huolimatta tämä lerpake meni väärään sivusaumaan. Onneksi paidan pääntiestä huomaa selkeähkösti, kuinka päin paita kuuluu pukea, joten tälle virheelle voinen viitata kintaalla.

Kintaista puheenollen. Poden ihan kammottavan laatuista neulebläähiä. Olympialaiset ja sen myötä Ravelympicsit alkoivat ja yritin hiukan aloittaa osallistumistani. Nautin kyllä lankavarastoon sukeltamisesta valtavasti, mutta langan muotoutuminen silmukoiksi ei saa aikaan minkäänlaista flowta. Kurjaa. Luotanko vain siihen, että se flow sieltä tulee, niin kuin joka vuosi on tullut, vai onko ompeleminen vienyt lopullisesti innon neulomiselta? Vastausta tähän odotellessa taidan kaivaa pesemäni trikoot esiin ja leikellä parit raundapaut.

The groat of misery ja jotain ihanaa

Facebookissa lupasin uusien ihanuuksien esittelyä lähipäivinä, joten nyt koittakoon se hetki. Sain siis eilen paketit Sampsukalta ja Tanssivasta langasta. Molempia täytyy kiittää nopeasta toimituksesta, mutta eritoten jälkimmäiselle extrakiitos siitä, että tilaukseen naputeltu toive noudosta jo seuraavana päivänä toteutui. Laitoin tilauksen siis yösydännä ja aamupäivällä sain soiton, että kankaat olisi nyt tuossa leikattuina!

Edellispäivän kaavoitusurakkaani jatkoin hiukan aamulla ja sen jälkeen päätin ryhtyä ompelemaan jotain pientä ja nopeaa näin alkuun. Päätin ryhtyä kokeilemaan Ottobren ilmaiskaavaa ja tehdä hatun isännälle. Hänhän vitsaili saavansa shortsit edellisessä postauksessa esitellystä ruututyynynliinasta, joten päätin hiukan näpäyttää ja näyttää, että siitäkin vielä jotain järjellistä saa tehtyä. Hänelle.

Noh. Hattuhan on kaavoitettu 50-56 senttiselle päänympärykselle. Omani on 58 cm ja miehellä vielä hiukan isompi. Siispä ei kuin muokkaamaan kaavaa. Jos elämässäni viime aikoina olenkin tehnyt vähän päässälaskua, niin eilen sitä tein kyllä usean vuoden edestä. Kerto-, jako- ja pluslaskuja pääsääntöisesti. Miten vaikeaa voi olla muuttaa kaavaa kokoon 59? Hyvin vaikeaa, jos minulta kysytään.

Välillä näytti siltä, että hattu menee kirppikselle ja sen saa sieltä ostaa joku onnellinen, jonka päänympärys on 67 cm. Siispä pienensin kappaleita. Kun olin lieriosan saanut ommeltua valmiiksi, olin erittäin tyytyväinen, koska se oli minulle hiukan reilu. Ja hyvältä näytti myös kupuosan kanssa.

Tässä vaiheessa postin lähetysten seuranta kertoi, että pakettini on noudettavissa, joten käväisin kierroksen kylillä pahimman kaatosateen aikaan.

Vasemmalla Tanssiva Lanka, oikealla Sampsukka.

 Nostin paketit tuohon vierassängylle ompelupöydän viereen ja komensin itseni tekemään sen murheenkryynihatun valmiiksi, ennen kuin saan edes kurkata pussiin tai viiltää paketin teippiä auki. Siispä takaisin hatun pariin.

Ohjeesta täytyy sen verran mainita, että minä en ainakaan onnistunut tekemään lieriä leikkuusuunnitelman mukaisesti kahdesta päällikankaan kappaleesta. Siitä tuli vasta lierin päällipuoli. Leikkasin siis kumpaakin lieriosaa yhteensä neljä. Onko joku muu onnistunut vähemmällä? Tukikankaan silitin vain lierin yläkappaleisiin ja ihan passeli on noin.

Ohjeessa on muutenkin muutama päänraavintakohta. Jouduin kerran tai pari pohtimaan, miten tämä onnistuu:

"Neulaa päällinen ja vuori op:t vastakkain siten, että lieri jää väliin. Käännä hattu oikein päin, tikkaa sv:t hatun puolelle ja sulje kääntöaukko."

Neulat jäävät hatun sisään? Ompelin kuitenkin kappaleet yhteen ennen tuota kääntämistä ja mielestäni on piikittömämpi niin.

Kääntäminen olikin sitten oma lukunsa. Kannattaa muistaa, että käsite pieni on aika suhteellinen. Viisi senttimetriä ei ole pieni, jos sen läpi täytyy saada kulkemaan kokonainen hattu. (Ohjeessa pyydettiin jättämään pieni kääntöaukko vuoriin.)

Tässä kohtaa meinasin jo tehdä episiotomian, kun lierin levein kohta pisti hanttiin. Selvisin tilanteesta kuitenkin kuin paraskin kätilö – ilman epparia ja ilman repeämiä.

Kun hattu oli viimein oikein päin, tajusin, etteivät hatun päällinen ja vuori istu. Väliin jää liikaa ilmaa ja tulee ryppyjä. Tässä vaiheessa olin jo hiukan sitä mieltä, että tulkoon sitten, ketä se oikeastaan edes haittaa? Enää vuorin reikä umpeen, ympäritikkaus ja siinäpä sitten se! Yhtä hattua tein varmaan viisi tuntia, josta uskomaton määrä pelkkää pähkäilyä. Not my cup of tea...

Sitten kuvaamaan hattua. Koska olin lieriä sovittanut päähäni ja se oli reilu, menin tietysti valmista hattua asettelemaan irtopään (nimiäiset pitämättä, muistan kyllä!) päähän kuvausta varten. Nihk! Ei mahtunut. Miten välillä jopa kuudenkymmenen sentin ympärysmittaa ylittäneestä hatusta voi saada alle 58 senttisen? Ainakin siten, että on yhtä taitava kuin minä!

Onneksi taloudesta löytyi juuri sopivan kokoinen irtopyyhe, josta sai pienellä mielikuvituksella sopivan kokoisen pään. Tällainen Herlokki Solmunen siitä sitten tuli:

Herlokki Solmunen
Malli: Ottobren ilmaiskaava
Koko: n. 57 cm
Muuta: Minkäänlaisia kohdistuksia en ole tehnyt, vaan leikkelin kankaat just siitä, mihin kaavalirpake parahiten mahtui.

Noh, nyt on tämäkin koettu ja hyvä oli, että kokeilin ensinnä tuollaisella vähemmän arvokkaalla kankaalla. Ihan kiva syyskesän muotihattu tuokin on lapselle. Oikeastaan nyt tuota päähäni mallatessa se on ihan ok. Ei mahdu mulle kunnolla, mutta ehkä neljäsluokkalainen suostuisi sen laittamaan?

No mutta sitten sen ihanempi asia. Nimittäin ne kankaat...

Tanssivan langan pussista löytyivät nämä kankaat:

T-paitaneulos 100 % kampapuuvilla, s- ja z-kierteet
Pesu 60°
3 pisteen silitys
ei rumpukuivausta / kloorivalkaisua
kemiallinen pesu sallittu
Kuositellaan kosteana

Kutistuvuus pesussa: pituus & leveys 3 %
Rumpukuivaus lisää pesukutistumaa.

Sampsukan paketissa oli vähän monimuotoisempaa sisältöä. Suuri osa oli löytölaarista löytyneitä palakankaita, mutta melko suuriakin paloja. Tällä tavoin sain samalla rahalla enemmän erilaisia kankaita kuin metritavarana ostaen. :D

Saumaan ommeltava kudottu merkki.
(Syystä tai toisesta en tätä tuohon hattuun surauttanut kiinni...)

Kudottuja nauhoja

Vihreitä kankaita. Kilpikonna ja pesukarhu ovat joustofroteita, muut trikoita.

Velouria kolmessa värissä

Turkoosina trikoita.

Ruskeissa sävyissä siili on bambucollegea, pöllö velouria ja oranssipohjainen taateli joustofroteeta. Muut ovat trikoita. Oikeanpuolimmaisessa Puut ja pilvet -trikoossa oli värivirhe, muttei haittaa suuresti.

Siinä ne ovat koko komeudessaan. Onneksi mulla on jo suunnitelma, miten saamme lisää kaappitilaa työhuoneeseen!

Näille pitäisi nyt kai malttaa joku kutistuspesukin tehdä. arvatkaa, tekeekö mieli heittää koneeseen? Pakko se kai on, vaikka olen kyllä menestyksekkäästi ommellut isoimman osan trikoista suoraan pakalta, eikä ainakaan ihan hurjan kurjan näköisiksi ole menneet pesussa. Jos nyt kuitenkin pelais varman päälle?

Ai niin. Eilen illalla sain vielä ompelupistoksen ja surautin nuorimmaiselle päärynäpöksyt. Harmillista kyllä, varastoissani ei ollut sopivan väristä vihreää resoria, joten laitoin sitten valkoiset. Saas nähdä, kauanko pysyvät valkeina.

Päärynäiset edestä...

...ja takaa.

Päärynäpöksyt
Koko: 86 cm
Malli: Ottobre 1/2012, 2. Little houses
Kangas: Ikasyr, päärynätrikoo
Muuta: Ei kaavamuutoksia. Peppukappale olisi pitänyt tehdä resorista, mutta kapinoin valkoista takamusta vastaan.

Tänään perhe saapuu kotiin, joten pikkumalli pääsee sitten sovittamaan housujaan. Pöydällä on leikattuna jo yksi päärynäinen kesämekko 4-vuotiaalle (samalla omalla kaavalla kuin aiemmin nuorimmaiselle tekemäni mekkonen) ja yksi Roundabout T-paita toiselle isommista tytöistä. Taidankin jatkossa harrastaa tällaista sarjatyötä, että yhtenä päivänä kaavoja – no niitä ei tarvitse nyt pitkään aikaan – toisena kankaiden leikkomista ja kolmantena ompelua. Nyt en vielä uskaltanut useita kappaleita tehdä samalla kaavalla, kun täytyy ensin testata, millaisia niistä minun käsissäni tulee ja tarvitaanko muutoksia kuinka.

Miia Viis viikolla -blogista koukutti minut FB:n Kangashamstereihin. Kiitos vain. Jonkun pikkuhankinnan sieltäkin äsken tein. Niin ja sitten jatkoin Sampsukan tilaustani pikkutarpeistolla, kun viikonlopun ajan saa ilman postikuluja. Kangasta en tällä kertaa tilannut! :)

Nyt alkaa kodin muuttumisleikki takaisin kodiksi, ennen kuin perheeni palaa. Ja pitäisi kai tuo Briggs&Strattonikin hurauttaa vielä käyntiin. Eivät pian löydä ovelle tuolta viidakosta. Kun nyt vain pilvet jaksaisivat kannatella pisaroitaan sen aikaa...