Hihoja

Mieheni sisko tuli täysi-ikäiseksi tänä kesäisenä päivänä. Kuoressa annettavan lahjan lisäksi halusin viedä myös jonkin itse tehdyn lahjan, kuten tavakseni on tullut. Mutta olipa vaikea keksiä, mitä nuorelle kaunottarelle voisi tehdä! Päädyin lopulta kesäboleroon, jonka tekemiseen apua sain FB:n ompeluryhmän kaavakonkareilta. Emmin alkuperäinen ohje löytyy täältä: http://tuituijakotikolo.blogspot.fi/2013/05/yleellista.html.

Kevyiden trikoiden valikoimani on melko suppea, mutta eniten oikean näköinen ja tarpeeksi riittävä kangas oli lopulta tummansininen köysitrikoo.

Vähän jännitti, tuliko hihoista liian kireät, mutta onneksi muistin ihan oikein, että omat käteni ovat kuin ovatkin vankempaa tekoa kuin kälyni omat. ;)

Tässä kaavassa on erikseen hihat ja "helmaa" kiertävä kaitale. Mukavan rento kesäpaitanen moneen menoon. Päätin, että näitä on tehtävä lisää!

Tänään sitten juhliin lähtiessämme huomasin, ettei tulevalle eskarilaiselle ollut hamosen kanssa sopivaa paitaa. Isäntä oli juuri lähtenyt käymään pankkiautomaatilla ja pyytänyt laittamaan itsemme lähtökuntoon takaisintuloonsa mennessä. Mainittakoon, että arvioitu palaamishetki olisi noin kymmenen minuutin kuluttua auton startista.

Tunnetusti olen aikaoptimismiin taipuvaista ihmislaatua. Näinpä siis potkaisin sisäkengät jalastani, otin muutaman harppauksen portaissa yläkertaan ja surautin tyttärelle mekkoon sopivat hihat. Aikaa meille jäi vielä sen verran, että ehdimme hyvin ottaa kuvat "pysäkillä" pihan laidalla.

Yhdestä kappaleesta surautettu hihatin on aika napakkaa trikoota, mutta toimi silti vallan mainiosti ja tyttökin tykkäsi.

Itseäni vaivaa krooninen päällyspaitojen puute, joten illalla ennen lasten nukuttamista olin pakotettu tekemään vielä yhden boleron itselleni. Tähän käytetty kangas oli toinen vaihtoehto tuohon lahjaboleroon, muttei olisi riittänyt siihen malliin. Niinpä tein siitä itselleni tuon kahden sauman version.

Kangas on laskeutuvaa ja mukavan tuntuista. Leikkasin sen väärään langansuuntaan, mutta kaksisuuntaisen jouston vuoksi en paljon piittaa langansuunnista.

Tilauslistalla on nyt sitten tällaiset batmanbolerot koko tyttösakille. Eskarilainen mainitsi iltarukouksessaan, että voisipa äidistä tulla muotisuunnittelija. Jep. Näillä näytöillä! :D

Omien kullannuppujen muotisuunnittelijana häärään kyllä mielelläni ja teen vaikka miten paljon hihoja – vielä kun kelpaa. <3


--

Ps. Pahoittelen oikeasti kuvien heikkoa laatua. Ne on ensin räpsätty puhelimella, sitten todettu, että puhelimen blogger-sovellus ei niitä suostu julkaisemaan ja ne on lähetetty sähköpostiin, josta ne on tallennettu padille ja sitten liitetty tekstiin. Vähäisetkin laadun rippeet siinä matkalla karisevat.

Lisäksi harmittelen, että padin blogger-sovellus tekee jotain jännää kuville ja ne tulevat teksteihin kaaaamean leveinä. Yritän saada joskus otettua aikaa ja tehtyä muokkauksia ihan oikealla tietokoneella. Siihen saakka koittakaa kestää marginaaleihin sukeltavia kuvia.

Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Äidille ja tyttärelle

Edellisestä paitakokeilustani rohkaistuneena tartuin samaan kaavaan uudelleen ja tällä kertaa rohkaistuin hiukan säveltämään. Tahdoin nimittäin tunikan. Kangasta oli metri, joten jätin hihojen mittaa vähemmälle ja helmaa pidensin reilusti ja levensin maltillisesti. Leventää olisi saanut hiukan reippaammin, sillä käytössä tunika tahtoo hiukan kuroa ylös ja alkaa pussittaa selän puolelta (vatsan puolella sellaista pussitusongelmaa ei kumma kyllä ole). Lienee siis takapuolen kohdalta hintsusti liian piukka. Lisäksi joku ihmeellinen vaiva tuossa yläosassa on. Nimittäin tuosta pyöriöltä olkapäiden kohdalta kangas nousee pussille. Onko siis kyse liian kireistä hihoista (eivät tunnu kireiltä), liian pienestä rinnanympäryksestä, pitkästä olkamitasta, vai mistä? Arvostaisin todella teidän viisaampien neuvoja!

Pitsikukkatunika
Kangas: Kangastukusta, n. 1 m
Kaava: OB CWS Woman, peruspaita
Muutokset:  Helman pidennys ja levennys.

Pääntien  ja hihansuut huolittelin kaitaleella. En kantannut, vaan ihan vain perus kaksinkertainen kaitale sinne reunaan. Pääntien huolittelu ei mennyt ihan nappiin, sillä jotenkin leikkasin liian suppean pääntien jo alkujaan (taisin leikata päärmevaran ja muuttaa suunnitelmia leikkuun jälkeen kaitalehuolitteluksi) ja sen mukaan kun leikkasin 0,85-kertaisen kaitaleen, tuli pääntiestä pieni. Esikoiseni tilasi samanlaisen "kimonotyyppisen" tunikan heti itselleen! :D

Sama takaa. Tässä näkyy aika hyvin tuo olkapäiden ja selän pussitus.

Kyllä tämä pikkuvioistaan huolimatta on nyt mun lempivaatteeni. Tosi mukava päällä ja ihan sieväkin. Harrastavan ompelijan sielua hyväili, kun pienten hoitaja kysyi, onko mulla miikkarimekko!

Tyttärelle surautin jo muistaakseni tammikuun puolella tai ainakin jo aiemmin yhden Princess-tunikamuunnoksen. Hihaton liivari tuli tällä kertaa pöllökankaasta. Pikkumissi on tainnut katsoa liikaa oikeiden mallien poseerausta, kun ilme on tällainen.

Pöllötunika
Kaava: OB 4/12 Princess, 98 cm
Kangas: Pöllötrikoo Kangaskulmasta
Muutokset: Hihat pois, kädenteiden avarrus

Kuoriutuihan se meidän oma pikkumissikin sieltä!

Kädentiet olisi näköjään ilman kanttausta saaneet olla sellaisenaan, koska ovat nyt vähän turhankin avarat. Vähän jäin miettimään, jos ratkoisin käänteet auki ja laittaisin kuitenkin resorikantit sekä pään- että kädenteille. En taida kuitenkaan viitsiä, vaan teen sitten toisesta kankaasta uuden. Mekkopituuteen täytyy muistaa lisätä pituutta vielä reilummin.

Jassoo. Perilliset kaipaavat lounasta ja hajusta päätellen myös vessaan olisi (ollut) asiaa. Voikaa hyvin! 

Ensimmäinen kokeilu

Joskus monta kuukautta sitten tekemäni tissis, eli Me&I-tunikasta apinoitu Tissitunika (tissit sille, jolla ei ole, vähemmän sille, jolla on liikaa) lannisti minut itselle ompelemisen suhteen. Ihanat Facebookin ompeluryhmäläiset kuitenkin kannustivat kokeilemaan Ottobre Woman Creative Workshop -kaavaa ja sen tein.

Tuli tällainen.

Kukkakuupaita
Kangas: Eurokankaan palatrikoo
Kaava: OB CWS Woman, koko 38
Muutokset:  Kaikki reunat vain käännetty

Tästä tuli kerralla sopiva! Olen aivan ymmyrkäisenä. Oikeastihan pääntie ja hihansuut kuuluisi huolitella kaitaleella, mutta ei kai kaikkeen nyt ensimmäisellä kerralla pysty. Hihat tuntuvat pesussa hieman lyhenneen, joten niihin seuraavalla kerralla reilusti pituutta lisää (tai se huolittelu) tai sitten reilusti vähemmän. Joustavammasta kankaasta tehden, voi saumanvaroja vähän kaventaa, mutta mikään väljä tämä ei ole nytkään. Tästä tuli kyllä heti mun lempikaava!

Ennen joulua

Aika laihaksi jäi lahjaneuleiden ja -ompelusten saldo tänä(kin) vuonna. Jokusen pehmeän paketin sain silti aikaan.
Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä edes tähdänneet pukinkonttiin. Tokaluokkalaisen toiveesta kirkkaanpunaiset lapaset Novitan Nalle aloe+jojobasta. Käyttöön eivät ole oikein päässeet, kun kelit ovat vaatineet vähän vankempaa kinnasta käteen.

Punaiset lapaset 8,5-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle aloe+jojoba
Puikot: kaiketi 2,5 mm bambut
Muuta: intialainen peukalokiila on vaan niin pop!

Varsinaiseen pukin konttiin päätyi kaksi samanlaista huivia sillä erotuksella, että toinen niistä oli kahdesti kiedottava, toinen kolmesti. Kangas tarttui mukaan Eurokankaasta jo syksymmällä, kun kovasti huuteli päästä putkihuiveiksi. Mallimme Naturelli-Elli esittelee tässä lyhyemmän version, joka päätyi siskon pakettiin. Pidemmän sai anoppi.

Putkihuivi pitsineuloksesta
Kangas: Eurokangas
Ohje: Tosimummon blogista
Muuta: Helppo ja onnistuu varmaan aina
Vielä muuta: Pahoittelen tylyä ilmettäni, en jaksanutkaan sutata naamaani pois

Siskon tyttö 1,5 vuotta sai myös itse tehdyn lahjan. Ensin ajattelin tehdä lorupussin kankaisilla kuvakorteilla, mutta ajanpuuteen vuoksi pussista tulikin satupussi pikkuisilla Tammen Kultaisen kirjaston kirjoilla ja Pupu Tupunoilla. Pussin voi päivittää myöhemmin pyjamapussiksi, legopussiksi (jos omistaa vain vähän legoja), eväsnyytiksi, jumppakassiksi tai miksi hyvänsä. Kangas on aarteita omasta lapsuudesta. Äidiltä saatua puuvillaa, jonka valmistajaa en tiedä.




Vielä monta ideaa ja keskeneräistä työtä jäi paininjalan alle. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos joskus ennätän/viitsiydyn ompelukoneen äärelle.

Kesävaatetta ja juhlavampaa

Aikain saatossa on tullut valmiiksi yhtä sun toista. Alanpa pätkyttää niitä tähän perä kanaa.

Viime viikolla saimme juhlia rakkaan siskontyttären 1-vuotissynttäreitä. Lahja oli ollut valmiina jo pitkän aikaa, mutta nykyisin mulla on pakkomielle tuikata joukkoon aina jotakin itsetehtyä myös. Ainakin melkein aina. Tällä kertaa oli.

Anastin käytetystä, rikki menneestä tuttiremmistä silikonirinkulan ja käyttämättä jääneistä lapashenkseleistä nipsun. Väliin tikkasin hetki sitten Sampsukalta tilaamaani kudottua nauhaa ja niin oli tuttiremmi valmis. Vähän kurtulle meni nauha, mutta eipä tuota siloisena taideta lapsen ylläkään pitää.

Tuttinauha kierrätystarpeista ja uudesta nauhasta.

Kuvatodiste tykötarpeen toimivuudesta.

Jo aiemmin kangasesittelyssä vihjasin, että  teen itselleni verhosta vaatteen. Ajatus tietynlaisesta tantusta oli jo mielessä, kun tajusin, että minähän haluan sen noille äsken mainituille syntymäpäiville valmiiksi! Aamulla siis sorvin ääreen ja mekko valmistui hyvissä ajoin. Olkaimet muuttuivat matkan varrella vähän juhlavammiksi, kun Sampsukasta saapui parahultaisesti joustokanttinauhaa passelissa sävyssä. Puuhelmiä oli kaapissa valmiina jo omasta takaa. Niitä pujottelin ihan vain valkoiseen kuminauhaan.

Tällainen verhoilu iltahämärissä tokaluokkalaisen kuvaamana. Selästä vähän pussittaa, mutten tahtoisi alkaa kangasta  laskostelemaankaan. Ehkä täytyy vain tottua näyttämään tanakalta ladyltä?

Joustokantista lenkit, joihin helmiolkaimet kiinni ja takana on mekkokankaasta tehdyt leveämmät olkaimet, joihin helomilenksut on kiinnitetty taas joustokanttilenksujen avulla. Voiko tätä tämän selvemmin ilmaista?

Niin ja tuossa mekon yläreunassa kulkee siis leveä kuminauha, joka saa aikaan pientä poimutusta. Kangas on kirppislöytö ja todennäköisesti jonkun tummun verhot ajalta ennen syntymääni.

Eräänä toisena päivänä surauttelin valmiiksi jo aiemmin sinkkuvapaallani leikkaamani päärynämekon. Tai mekko siitä piti tuleman, mutta tulikin enemmänkin hihaton paituli.

Ja kyllä helppous oli tuosta surauttelusta kaukana. Elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin resorikanttausta ja kuinkas muuten kuin kaksoisneulan avulla. Oletteko kokeilleet purkaa kaksoisneulan tikkiä? Siinäpä vasta viheliäinen homma!

Tietysti tein kaikki aloittelijan virheet tässä puuhassa. Ensimmäisenä kanttasin pääntien reunan ja tietysti venytin kangasta ja resoria ommellessani. Siitä pääntiestä olisi mahtunut läpi ainakin kolmipäinen tenava. Edestakaisin ja poikittain. Eipä sitten auttanut muu kuin hammasta purren tarttua ratkojaan.

Ratkomisen jälkeen hoksasin, että resori voisi olla kireämmällä, eli vielä enemmän lyhyempi kuin pääntien pituus ja että kangasta ei tule vähimmässäkään määrin ryhtyä venyttelemään. Sittenpä pukkasi ohjausongelma. Vasta kolmatta kanttausta tehdessäni keksin, että takaa vetämällä saa aika kivasti ohjattua neulan kulkureittiä ilman, että kangas venähtää.

Kolmas yritys melkein onnistui.

 Pääasia kai lienee, että tyttö oli varsin tyytyväinen päärynäiseen paituliinsa, eikä se kieroilu vauhdissa niin näy. Tässä kankaassa noin muuten minua hirvittää tuo valkoisuus. Kauankohan se mahtaa näyttää valkoiselta?

Tässä päärynää nelivuotiaan yllä. Hahaa! Pääsivätpä nuo haaremileggaritkin kuvaan. Nämä on siis esitelty aiemmin täällä lampusta roikkuen.

 Tokaluokkalainen tahtoi myös mallikuviin. Ihan sitä varten haki kaapista aiemmin tekemäni tyynynliinapaidan. Tätä ei ole juuri muutoin tytön päällä näkynyt.

Kesäpaita vanhasta kirppikseltä bongatusta tyynynliinasta.

Siskoskatraan keskimmäiset vielä yhteiskuvassa.

 Samaan aikaan päärynäpaidan kanssa leikkasin kaavat ja kankaat uusimmassa Ottobressä olleeseen Roundabout-paitaan. Malli on tosi kiva, eikä tarvitse ommella resorikanttauksia!

Leikkasin paidan 134 cm kaavalla ilman saumanvaroja ja ajattelin, että siitä tulisi sopiva 128 senttiselle tokaluokkalaiselle. Kangasta en ollut esipessyt, joten uskonpa, että tämä nyt sitten lopulta on paremminkin kokoa 116/122 tai pesun jälkeen jopa 110/116. Olisiko jolla kulla tyttö vailla kivan väristä paitaa?

Pitkähihainen T-paita
Kaava: Ottobre 1/2012 Roundabout, 134 cm (ilman sv.)
Kangas: Eurokangas, palatrikoo

Halusin tämän ompeluksen kanssa jo vähän hifistellä,  joten tein satiininauhasta sivusaumaan tällaisen lerpakkeen. Paha vain, että tiukasta keskittymisestä huolimatta tämä lerpake meni väärään sivusaumaan. Onneksi paidan pääntiestä huomaa selkeähkösti, kuinka päin paita kuuluu pukea, joten tälle virheelle voinen viitata kintaalla.

Kintaista puheenollen. Poden ihan kammottavan laatuista neulebläähiä. Olympialaiset ja sen myötä Ravelympicsit alkoivat ja yritin hiukan aloittaa osallistumistani. Nautin kyllä lankavarastoon sukeltamisesta valtavasti, mutta langan muotoutuminen silmukoiksi ei saa aikaan minkäänlaista flowta. Kurjaa. Luotanko vain siihen, että se flow sieltä tulee, niin kuin joka vuosi on tullut, vai onko ompeleminen vienyt lopullisesti innon neulomiselta? Vastausta tähän odotellessa taidan kaivaa pesemäni trikoot esiin ja leikellä parit raundapaut.