Pikkutakki

Se on valmis, se on valmis!! Nimittäin takki, jonka ompelemisen aloitin ompeluryhmän maaliskuun haasteeseen. Aikataulu petti, kuten odotinkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin odotin. Pelkäsin, että noin 104 cm takki jää perheessämme kokonaan käyttämättä, koska nuorin tyttäremme käyttää nyt kyseistä vaatekokoa ollen onneksi vielä hivenen pieni vaatteiden sisälle. Mutta kuten hehkutettu, se on nyt valmis!

Kaava on Ottobre 6/2012 malli numero 29. Naavakuusi. Matkan varrella malliin on tosin tullut melkoinen määrä muutoksia. Taskut ja tampit jäivät pois, mutta toisaalta kankaan ollessa kuosillinen, minun mieleni antaa moisen puutoksen anteeksi. Voi olla, että tytär, joka mielellään kantaa monenlaista matkatavaraa taskuissaan, ei anna anteeksi taskuttomuutta. Ehkä puutteen voi korvata pikkulaukulla...?

Kangas on kirppisostos vuosien takaa ja kyseessä on käytetyt puuvillaverhot. Joku tarkkasilmäinen saattoikin tunnistaa omat verhonsa kuvassa. Alun perin ryhdyin hommaan sillä mielellä, että kokeilen, mitä tästä tulee ja käytän jotakin testikangasta. Siksi en juuri välittänyt kankaassa olevista auringon haalistamista kohdista, joskin mallailin kyllä kaavoja kankaalle siten, että mahdollisimman moni haalistuma jäi leikkausten ulkopuolelle.

Kyllä tästä silti käyttötakki tulee. Niin paljon hammasten kiristelyä projektiin liittyi. Ensin ajattelin, että vetoketju tulee olemaan se vaikein osuus, mutta väittäisin, että sen ompelusta selvisin helpolla. Ainakin se onnistui kerrasta! Sen sijaan ilmeisesti tein joitakin mittavirheitä, eikä huppu istunut pääntielle niin kuin olisi pitänyt. Tuo tuulilista jäi liian lyhyeksi, mutta sovelsin sen mukaan kuitenkin. Mittavirheestä johtuen myös toiselle puolelle tuli kummallinen vekki, mutta lohduttaudun sillä, että jahka saan duffelinapit kiinni, kuroutuu miehustan toinenkin puoli hiukan tasaisemmaksi ja kuka sitä paitsi edes eläväisen nelivuotiaan päällä ehtii moista kurttua huomata?! 

Ylhäälle en lisännyt kummallisen vekin vuoksi mitään aputikkauksia, mutta alalaidasta otin hiukan alakäännettä tehdessäni kangasta sisään (kuva alla). Ripustuslenkki on ostettu paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä. Olin silloin aloittanut hiljakkoin ompelun ja arvelin, että joskus voisin tarvita tuollaista somaa kadottua nauhaa.

Huomaa muuten, miten vuorin väljyyslaskos on ommeltu aika summissa. Aivan keskikohtaan se ei päällikappaleisiin nähden osunut, mutta väliäkö tuolla! 

Vuorina käytin Eurokankaan palalaarista taannoin löytynyttä ohuehkoa tikkivanua ja vetoketju lienee kirpputorilta (kolmen ketjun nippu 2,50 €). 

Ompelumerkki sai kunnian päätyä oletetun taskun paikalle. Olin laiska, enkä jaksanut välissä vaihtaa lankaa, mutta ihan hauska raami tuosta valkoisestakin tulee, eikö? ;) 

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli oikein opettavainen. Ottobren ompeluohjeita jaksoin noudattaa tiettyyn pisteeseen, mutta kun suurin osa piti katsoa poikien takin numero 20 ohjeista ja pitää mielessä, että poikien takin vasen on tyttöjen oikea ja sitä takkia käännettiin pääntien kautta ympäri, kun omassani oli neuvottu jättämään kääntöaukko vuoriin, päätin katsoa, kuinka <a href="http://tosimummo.blogspot.fi">Tosimummo</a> asian hoitaa ja suljin lehden loppuajaksi. Meni paljon vähemmällä hampaiden narskuttelulla sen jälkeen.

Opin myös paljon siitä, miten vuorillinen takki rakentuu,  joten jos jossain vaiheessa joutuisin korjaamaan kyseisen tyyppisiä takkeja, ehkä pystyisin siihen. Samoin sain vahvistuksen sille, että ei tosiaankaan kannata valita ensimmäiseksi takiksi sitä, jossa on useita erilaisia yksityiskohtia, vaan harjoitella jollakin helpommalla. Nyt jää nähtäväksi, jaksanko omaa takkiani enää tähän syssyyn lähteä leikkomaan, mutta se hyvä puoli on, että itse en todennäköisesti enää kasva kovasti pituutta, joten ne jo leikatut 36/38-kokoiset kaavat ovat varmaankin syksyllä yhä aivan käyttökelpoiset.

Nyt annan itselleni luvan vapauttaa piilossa pidellyn aivottomuuteni ja ryhdyn leikkomaan jotain todella helppoa ja nopeasti valmistuvaa seuraavaksi. Sitten heti lounaan jälkeen. Bon appétit!

Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Pyjamaa, pöksyä ja pikkuhamosta

Ompeluaikaa on tänä vuonna ollut huomattavasti vähemmän tai sitä on tullut otettua vähemmän kuin viime vuonna. Tässä kuitenkin vuoden ensimmäisiä tuotoksia.

Testasin OB 6/2012 Ruusunpuna ja Ropina -leggingskaavoja kahdelle nuorimmalle. Muuta eroahan noissa ei ole kuin vyötärön korkeus. Ruusunpuna on tarkoitettu vaippaihmisille, Ropina vaipattomille.

Ensin tein kuopukselle, joka on noin kokoa 92 cm, Ropina-kaavalla 104 cm koon housut. Toki pituutta tuli merkittävästi vähemmän. Kankaana oli EK:n palalaarista ongittu harmaa interlock. Housuista piti ensin tulla 4-vuotiaalle ja lahkeisiin pitkät resorit (harmaa kangas siis loppui kesken), mutta laiskuus iski ja niin saaja vaihtui. Löysäthän nämä ovat, kun ovat kahta kokoa liian leveät, mutta menevät epäleggingseinä.

Ikasyristä ostamani päärynäinterlock on pyörinyt kaapissa niin pitkään, että päätin viimein tehdä siitä jotain. Jotenkin se on vähän sellaista kalsarikangasta minun silmääni, joten tein siitä kahdet leggingsit lisää. Ruusunpunat kuopukselle ja Ropinat 4-vuotiaalle. Vaippaa meillä ei enää käytetä kuin nukkuessa, joten käänsin kaavaa pari senttiä vyötäröltä. En tiedä, johtuuko kankaasta, vai voisikohan kaavaa hieman vielä kaventaa. Näistäkään ei vielä tullut sellaiset "sileät" housut, mistä 4-vuotias tykkää. Mutta kyllä se silti tykkäsi näistäkin.

Menin mainitsemaan tytöille, että hymyilkää...

Samaan kuvaan pääsi myös improvisoimani bambihame. Suorakaiteen muotoinen kangaspala, vyötärölle resori ja helmaan "rullapäärme".

Minullahan ei (vielä) ole saumuria, joten rullis on tehty tiheällä siksakilla ja hurrrrjalla venytyksellä. Vähän vilkkuu kangas paikoitellen, mutta samapa tuo. Tyttö tykkää ja minä myös.

Nyt olisi hurja vimma tuhota lisää kankaita ja siis saada aikaan myös valmista. Perus T-paidoille olisi käyttöä etenkin kuopuksen kaapissa ja isommat tarvitsisivat pitkähihaisia paitoja. Eikä mekkoja voi koskaan olla liikaa.

Edit: Otsikko taisi luvata jotain pyjamaan liittyvää myös? Eräänä iltana tartuin Kangashamstereista ostamaani hevosenkenkäkankaaseen, joka muistuttaa olomuodoltaan jonkinlaista ribbikangasta. Siitä surruuttelin Roundaboutin (OB 1/2012) kaavalla paidan, jonka piti tulla tokaluokkalaiselle, mutta siitä tulikin niin suuri, että esikoinen sai sen omakseen. Sen verran yökkärimäinen se on, että on ollut nukkumakäytössä toistaiseksi. Note to self: Pienennä sitä kaula-aukkoa etenkin tällaisessa kankaassa, mutta muutenkin. On vähän avara sivuille päin.