Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?

Kaa-koo-nee

Huhhahhei! Pahasti olen jäljessä Sukkasadon tavoitteestani, joka oli kymmenen paria sukkia/tossuja/säärystimiä ym. Tähän mennessä olen päätellyt yhteensä neljä paria, joista yhdet on jo aiemmin postattu. Kirittävää siis on!

Sukkien kutominen meinasi käydä perin pitkäpiimäiseksi touhuksi, kun tartuin 2,5 mm puikkoihin ja Lidlin ohuenohueen sukkalankaan. Nallen vahvuinen lanka kun on tähän mennessä ollut ohuinta, mistä olen sukkia tehnyt. Näitä sukkia kudoin ja kudoin eikä loppua meinannut tulla. Jouduin vielä ottamaan toisen kerän avuksi, kun jäi vähän toisesta sukasta puuttumaan.





Nämä tunteella (ei aina positiivisella) tikutellut sukat päätyivät omaan jalkaan.

Tässä kahdet makkarasukat, joista tulee mieleen ehkä junasukat, mutta on tehty RaHi-menetelmällä.





Oikeastaan väri on aika violetti, vaikka tässä näyttää tummansiniseltä. Lankana 7 veljestä ja koko noin 26. Omalle kolmevuotiaalle tulivat.







Nämä ovat kaksinkertaista Lidlin sukkalankaa ja koko noin 5 kk - 1 v. Vielä jäi pikku nöttönen kerästä. Siskontyttökultainen sai nämä töppöset.

Nyt on (nelosen) puikoilla itse kasvivärjätyt 7-veljekset. Katsotaan kuinka pian valmistuvat. ;)

Ensimmäiset valmiit

Ekaluokkalaista odottaa uudet perusvillasukat, jahka saappaisiin aletaan kaivata fyllinkiä. Koko on noin 30 ja vähän leveäteräiset näistä tuli. Eipähän ainakaan kinnaa.






Lankana violetti 7 veljestä ja puikot 4 mm KnitPron sukkikset.

Joulun jäänteet

Vuosi pääsi vaihtumaan kuin varkain. Joulupukin pussiin päätyi:

• yhdet villasukat
• yhdet unitossut (Helmiksen Hiippari-sovelma)
• yhdet kämmekkäät (ohje tekeillä)
• yhdet tavalliset lapaset
• kahdet huovutetut lapaset

Osan olen raportoinutkin, mutta osa sujahti pakettikääreeseen niin sukkelaan, että jäi kuvat ottamatta. Ehkä ensi joulun tuotokset muistan kuvata ajoissa.

Sukkasatorapsa

Syys- ja lokakuu elettiin siis Sukkasatoa. Itse keräsin satoa Heinälatoon ja voin sanoa, että ihan tyytyväinen olen aikaansaannoksiini siinä mielessä, että epäilin, saanko yhtäkään sukkaparia valmiiksi. Alla lyhyt esittely tuotoksistani ja linkit Heinäladon postauksiini.

Ensimmäisenä valmistuivat pikkuruiset palatossut Jämälankakirjan ohjeella (Vatanen, Sanna 2010. Neulo, virkka, kirjo jämälangasta! WSOY. Porvoo. s.83). Lanka ei tosin ollut jämälankaa, vaan Novita Nalle Kevättä, josta sittemmin tulikin melko monta paria sukkasia.

Tossujen avulla opettelin kokonaan uuden pintaneuleen, karhunvatukkaneuleen. Sitä olisi näppärä käyttää monessa muussakin työssä. Tossujen koko ei mennyt ihan nappiin, vaan meidän puolivuotiaalle tarkoitetut tossut mahtuivat myös kaksivuotiaalle. Mikäpä siinä. Lisää käyttöikää.

Seuraava urakka oli aavistuksen suurempi: isännän kotisukat Novita Jussista. Ihan virheettä ei työstö onnistunut ja nyt muutamien käyttöviikkojen jälkeen sukat pyörivät jalassa. Kantalapun reunassa on siis ihan syystä nostetut silmukat... :D

Olennaisempaa oli, että rakkaani teki minulle kahdet tuollaiset... öö, mikäs noiden virallinen nimi onkaan? Sukkasabluuna? Ihan hihasta repäisin. :) Joka tapauksessa noita levyjä on nyt kaksi paria, kokoa 36 ja 46. Loput sukat tehdään mutulla!

Isoista sukista jäi vielä jäljelle Jussia sopivasti pienempiin sukkiin. Siitä sai 6-vuotiaamme syksyn ekat villasukat ja niitä onkin käytetty ahkeraan! Tuosta Jussista itsestään ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten sen riittoisuus on siis täsmälleen sopiva reiluihin 46:n ja sopiviin 29:n sukkiin.

Näissä pienemmissä sukissa on ribbineulosta ylt'ympäriinsä ja niiden ohje on jo kirjoitettu julki niin KatonKontissa kuin Heinäladossakin.

Sinisen jälkeen oli hyvä taas siirtyä Kevääseen ja siitä tuli tällä kertaa sukat kaksivuotiaallemme. Näitäkin sukkia on käytetty kumppareissa koko syksyn ja hyvin ovat kestäneet. Sisällä ei tyttö suostu sukkia pitämään, vaikka syytä olisi kylmien lattioiden vuoksi, mutta ehkä pienellä koulutukseella vielä joskus.

Nallen raitojen kohdistaminen oli muuten yllättävän helppoa. Olin varautunut hurjaan langan hukkaamiseen, muttei tarvinut heittää pois kuin pieni pätkä.

Seuraavaksi tartuin jämälankaan, kun piti saada jotain helppoa tekemistä päiväuninukutusten ajaksi. Syntyivät nämä tossukat muinaisesta Pirta Asterista. Eivät varmaankaan kestä hurjasti kävelyä, mutta kotitossuina ihan jees, luulisin.

Ohje on omasta päästä, mutta mukailee vahvasti Helmiksen sniikkereiden/hiippareiden ohjetta. Joskus olen tehnyt epäonnistuneet (siinä mielessä, että kukaan ei niitä käytä) tossut tytöille, mutta nyt lähdin ihan vain säveltämään. Saa nähdä, kenen jalkaan päätyvät.

Seuraavaksi halusin jotain nopeaa ja helppoa. Syntyivät Viima-säärystimet. Nämä tein kasvukipuiselle tokaluokkalaisellemme, joka on vohkinut kaikki omat säärystimet käyttöönsä. Näitä on käytetty ehkä kerran pari ja nyt ne ovat hukassa. Jei. No onneksi oli helppo tehdä, jos vaikka joskus tekisi toisetkin.

Näidenkin ohjeen julkaisin jakoon, vaikka helpostihan tuollaisen säveltää kuka tahansa!

Sitten olikin loppukirin aika. Kevättä aloin kulutella pois ja olinpa kuullut ihasteluja sen kuosista eräältä rakkaalta, joten siitä syntyi ensiksi sukat naisten kokoa:
Sitten kuulin ystäväni ensimmäisen lapsenlapsen syntymästä ja Kevättä oli vielä pikkuisen jäljellä, joten tein pikapikaa pikkuiset sukkaset pienelle miehelle. Eikös nykyään ole trendikästä miestenkin käyttää vaaleanpunaista?
Malliksi pääsi kuvaan puolivuotiaamme, joten on vähän pingoitetut sukat siinä...

Kevään kuluttua tartuin Nalle Coloriin, jonka olen saanut pari vuotta sitten isännältä joululahjaksi. Mukana tuli tuolloin kirjallinen lupaus neuleajasta vähintän tunti/viikko. Noh, se aika on ylitetty kyllä jo mennen tullen ja vielä palatessakin, mutta silti tuntuu, ettei ehdi niin paljon kuin haluaisi. Yhtä kaikki, nyt tuo joululahjacolori pääsi puikoille ja siitä tuli lasten sukat kokoa noin 30 (kuvassa 29-kokoisessa jalassa). Valepalmikkoa tein varteen ja terän päälle. Toivottavasti eivät ole liian rinsessaiset pienelle miehelle. Voi olla, että pukinkonttiin teen pikkumiehelle sopivammat sukat, koskapa kuulin, että oikeampi koko olisi lähempänä 26:a kuin 30:a.

Puikoille jäivät vielä Saltkråkanit vaaleansinisestä Nallesta ja hiukan muokatulla ohjeella. Toinen sukka tuli valmiiksi, mutta toisen olisi määrä valmistua jouluun mennessä.

Tämä Sukkasato oli ensimmäinen, kun rohkenin osallistua johonkin palkintokategoriaan. Kirjoitin siis yksinkertaiset ohjeet ribbineulossukille ja Viima-säärystimille, joten sain osallistua TiiQ:n tekemän Buttercup Bagin arvontaan. Satuin olemaan ainoa ohjeita kirjoittanut, joten arvonnalta säästyttiin. Ihanainen laukku saapui minulle viime viikolla ja on i-ha-na! Lisään kuvan myöhemmin, kun pääsen kuvaamaan rauhassa. Kiitos vielä TiiQ!

Kiitos myös Sukkasadon pääemolle ja apuemoille kaikille tasapuolisesti. Jotenkin tämä tempaus saa minut aina niin innostumaan neulomisesta. :)

Nyt keskitytäänkin sitten Lapaskuuhun ja hyvään vauhtiin olen jo päässyt. Lankomies sai synttärilahjaksi ohuehkot, istuvat lapaset, jotka on tehty tuosta samaisesta Nalle Colorista. Sopivat tuli, vaikken mittoja päässytkään ottamaan. Salaperäisesti kysyin eräänä päivänä langon peukun mittaa tekstarilla ja sain paluuviestinä tiedustelun päällä olevasta lääkityksestäni. :D No salaisuus säilyi ja lapaset sopivat.

Näihin lapasiin tein elämäni ensimmäisen kerran intialaiset peukalokiilat ja kyllä oli loistava kokeilu! Tällaiset taidan tehdä jatkossa aina. Ohjeen löysin täältä, kiitos Nna!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää talvea ja joulunodotusta kaikille lukijoille!

Urakointia

Hah! Siitä suivaantuneena urakoin ne isännän sukkasetkin valmiiksi. Vaati päättelyineen ehkä vartin. :)


- iPostaus

Piihhh!

Vielä henki pihisee, vaikka aikaa edellisestä kirjoituksesta on aivan luvattoman paljon. Olen tullut siihen tulokseen, että perheellisellä ja eläimellisellä omakotiasujalla ei juuri ole aikaa käsitöihin eikä varsinkaan niistä raportoimiseen.

Yhtä kaikki, joululahjasesonki painaa päälle ja ajattelin aktivoitua. Pienet villasukat yksivuotiaallemme sain juuri valmiiksi. Niistä oli hyvä aloittaa. Tosin ne tulevat heti käyttöön, eivätkä jää odottelemaan joulupukkia.

Isännän sukat, jotka aloitin joskus alkuvuonna viime joulun lahjalangoists, odottavat yhä valmistumista. Niiden kanssa kävi niin, että auto nielaisi yhden puikon ja työ päätyi hyllylle. Ei silti tarttis kuin yksi kärki enää kavennella... Huomaiskohan kukaan, jos lainaisin puikkoa paksummasta setistä...?

Erilaiset neuletempaukset kutkuttelevat taas mielessä. Niiden jäljittäminen on vain jäänyt ajan puutteen vuoksi. Ota sinä siis ja vinkkaa minulle kaikenlaisista yhteispuuhista! ;)





- iPostaus

Sukkasatoa

Syyskuun lopulla sain valmiiksi ensimmäiset käpälänlämmittimet Sukkasato 2008:aan.

Kyseessä Helmiksen ohjeella neulotut sneakerit Adalle yösukiksi. Lanka Novita Olivia vaaleanpunainen (ja luonnonvalkoinen). Täydentävät sopivasti viimeaikojen Epäonnisten Neulomusten ® sarjaani.

Joulusukkasatoa

Veera kommentoi aiemmassa sukkamerkinnässäni, että olenhan minä siskolikallekin tehnyt sukat. Tässä niistäkin (kännykkäkamera)kuva.

Lankana – yllätys yllätys – 7 veljestä ja ohje vieläkin yllättävämmin Novitalta. Kärkikavennukset tein taas ihan oman kaavan mukaan. En edes muista kavennusvälejä. :)

BTW, siskolle on helppo tehdä mitä vaan, kun ollaan ainakin raajoista niin saman kokoisia!

Palmikkoinnostus tuotti tulosta

Kevään viimeiset(?) sukat ovat nyt valmiit. Ne ovat suuret. Toinen on pienempi. Käyttääköhän kukaan tukisukkaa vain toisessa jalassa?

Enivei, isännälle lähtee nyt saapassukat perinteiseen harmaaseen malliin. Varteen kehittelin palmikkokuvion, jossa puikkojen vaihdekohdassa neulotaan 4+4 silmukan palmikko, väliin kaksi nurin ja sitten kahden silmukan palmikko. Pikkupalmikonkierrot tehdään neljän kerroksen välein (kierto + neljä kerrosta + kierto jne.) ja isommat aina joka toisen pikkukierron kanssa samalla kerroksella (kierto + 8 krs + kierto jne.).

Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Nappasin ne juuri ennen postitusta kännykällä, mutta ehkä niistä jotain kuvaa saa? Koitan muistaa ottaa uuden kuvan vielä sukkien ollessa omistajansa jalassa.

Sukkasatoa

Olenkin unohtanut mainita, että lasten sukkia on valmistunut. Kuopus sai sukkansa jo aiemmin alkutalvesta, mutta esikoisen sukat (kuvassa) valmistuivat viime viikonloppuna. Lankana 7 veljestä ja ohje sovellettu Novitan sukkaohjeesta (langan vyötteessä).

Pienemmät sukat olivat muuten samanlaiset kuin kuvassa olevat, mutta nimi oli toinen ja pohjaväri keltainen. Lisäksi kärkikavennukset on kuvan sukissa tehty ihan itse soveltaen (vasemmassa sukassa meni pilalle...) ja niissä toisissa Novitan ohjeen mukaisesti. Huomasin vain, että ohjeen kavennukset (1. ja 3. puikon lopussa, 2. ja 4. puikon alussa) alkavat käytössä rakoilla helposti. Siksi tein noihin seuraaviin tuollaiset joka-neljäs-ja-viides-silmukka-oikein-yhteen -kavennukset. Ei tule saumakohtia niin helposti.

Salaiset sukat 2007

Salaiset sukat 2007, originally uploaded by kattolee.

Esittelenpä tässä tekemäni kirjoneulesukat, jotka sai siis kaimani Leena (http://leenan.net).

Mallin varsi on mukaelma Novitan kirjoneulesukista, ei kuviollisesti, mutta tuo "muoto".

Pääsyni erikoisemmille lankakaupoille ei onnistunut, joten koetin valita Leenan toiveisiin sopivia värejä perus Novita-valikoimasta. Leena kertoi pitävänsä ruskan väreistä sekä maanläheisistä väreistä. Valikoima ei aivan vastannut tätä kuvausta, joten heräsi ajatus tulesta. Pohjolan loimu tuli jostakin mieleen, joten olkoon näiden sukkien nimi vaikkapa sitten Pohjolan loimu.

Alunperin tein hiukan erilaisen tuliteeman, mutta se veti sukan niin kurttuun, että harrastin purkua kiilakavennuksiin saakka ja kuvioin jalkaterän uudelleen.

Jos kysyntää on, voin tehdä lopullisesta sukkamallista myös tarkemman ohjeen, koska kirjoitin sen silmukka silmukalta itselleni ylös, että sukat muistuttaisivat edes etäisesti toisiaan. :)

Mielellään näkisin kuvia sukista myös omistajansa jaloissa, koska suurin jännitykseni oli, ovatko sukat sopivat. Minä kun en ole ikinä ennen neulonut sukkia ilman välisovituksia! Oli jo korkea aika.

Ai niin, Leenan kissat saivat myös osansa ja kuulemma käyttöä on ollut. Tässä vielä kuva hiirulaisesta.

Tämä oli muuten samalla testi blogata suoraan Flickr:stä. Tällaiset Web 2.0 -seminaarit ovat varsin mukavia! ;)

26.4.2007 Edit: Lisäsin vihdoin lupaamani lieskaintarsian kuvan. Aika mohkura... :)

Salaisuus paljastui

Elossa jälleen. Edellisessä viestissä mainittu mahatauti kävi tietenkin kaikki perheenjäsenet läpi, mutta nyt keikautin itseni koneelle pitkästä aikaa.

Kiirastorstaina sain ihanan yllätyksen postissa, nimittäin salaisen sukkapaketin. Salaiseksi sukankutojakseni paljastui Leena-kaima, nimittäin Famu.

Paketin sisältö oli sanalla sanoen ihana: valkoisesta Regia Silk -langasta neulotut palmikkosukat, jotka ovat niin pehmoiset, ettei edes tiedä sukkia pitävänsä. Koko oli tismalleen oikea ja olen jo ahkerasti lämmittänyt varpaitani iltaisin ja öisin näillä ihanuuksilla! Puhtaanvalkoista pintaa en viitsi lähteä sotkemaan muussa käytössä. :)

Paketti sisälsi lisäksi valkoisia suklaanappeja (nam!), Famun käyntikortin sekä keväisen postikortin, jonka teksti lämmitti sydäntäni erityisesti tämän tautijakson jälkeen: "Pääsiäisiloa, siunausta ja voimia jokaiseen päivääsi toivottelee sinulle salainen sukankutojasi."

Kiitoksia ystäväni ja siunausta myös sinun pääsiäisen jälkeiseen aikaasi!

Hiljaiseloa

Otsikko on lohdullinen: olen silti elossa, vaikkakin vaiti.

Jo monta kertaa on pitänyt kirjoittaa. Elämässä on oikeastaan aika paljon sellaisia asioita, joita on pitänyt tehdä. Usein tällaista voi olla yhteydenpito ystäviin, toisinaan jotakin kodin, perheen tai parisuhteen ylläpitoon liittyvää.

Minä olen suunnittelija. Siis sen lisäksi, että työnimikkeeni on projektisuunnittelija. Suunnittelen kovasti kaikkea mitä pitäisi tehdä, mitä teen seuraavaksi ja mitä teen joskus myöhemmin. Monessa asiassa toteutus ontuu. Niin kuin nyt tässä bloggaamisessakin.

Olen jo kauan pohtinut, että kirjoitan siitä, miten sorruin taas kuluttamaan kymmeniä ja taas kymmeniä euroja lankoihin. Kuvatkin otin ja siirsin koneelle, mutta paha vain työkoneelle. Lankaostoksista siis tuonnempana.

Sen sijaan salainen sukankutojani sai minut näpyttelemään viestin täynnä ajatuksen virtaa. Kiitos siitä salainen ystäväni! Oikeastaan bloggaamisesta tekee mukavampaa se, että joku "kyselee perään". Tulee tunne, että oikeasti joku seuraa blogiani ja on syystä tai toisesta kiinnostunut siitä, että kirjoitan tänne ajatuksiani. Vaikka eihän bloggaamisen perimmäinen ajatus taida olla se, että kirjoitetaan muille. Kaipa se enemmänkin on itselle kirjoittamista ja omien ajatusten setvimistä.

Salaisesta sukankutojasta puheen ollen. Olen puikotellut jo ainakin kaksi sukkaa, jos silmukoissa lasketaan. Edellisestä kirjoituksestani voi kuitenkin päätellä, että kahta valmista sukkaa en ole vielä saanut aikaiseksi. Totta puhuen ensimmäinenkään ei ole vielä valmis. Tai oli se jo kerran, mutta huomasin, ettei intarsiani ollut aivan onnistunut, joten purin koko jalkaterän. Perfektionismi on varmaankin pahasta tässä puuhassa? Itselle olisin kelpuuttanut, mutta ei sitä toiselle viitsi mitä tahansa kötöstä lähettää.

Ja salaisen sukkailijani ei pidä tästä sitten säikähtää! En ole lainkaan kranttu sen suhteen, millaiset sukat minä saan, mutta en yksinkertaisesti kehtaa lähettää eteenpäin sellaisia sukkia, jotka näyttävät ala-asteen käsityötunnin ensitekosilta. :) Voin laittaa kuvia tuosta yhdestä valmistuneesta sukasta sitten, kun olen saanut molemmat valmiit lähetettyä salaiselle ystävälleni. Vielä en tahdo paljastaa, minkä väristen lankojen parissa puuhailen...

Nyt takaisin töihin, nimittäin sivubisneksen pariin. Mahatautia poteva kuopus herää kumminkin kohta ja sitten on taas kädet täynnä työtä. Luultavasti myös sitä itseään...

Salainen sukankutoja 2007

Yhtenä päivänä vain surffailin netissä ja huomasin, kuinka kaikki olivat osallistuneet johonkin sukan, lapasen, hatun, laukun tai muun irtaimen käsityötuotoksen vaihdoksiin. Joka klikkauksella päädyin jo sulkeutuneisiin tempauksiin. :( Suru meinasi vallata, kunnes vihdoin osuin tuhansista neuleblogeista jonkun kautta Hannan puikottelublogiin ja pääsin viime hetkellä ilmoittautumaan Salaiseen sukankutojaan. Oi onni ja autuus!

Viikonloppuna sähköposti toi viestin salaisesta sukansaajastani. Huokaisin helpotuksesta, kun sukkatoiveet eivät olleet ihan mahdottomia, mutta uutta haastettakin tämä operaatio toi. Se vasta mukavaa!

Eilen aloitin ensimmäisen sukan ja pykersin sille vartta puolilleöin. Nyt väsyttää, mutta silti jo odotan, että pääsisin taas puikkojen ääreen. On tämä kumma harrastus...

Enivei, olen viimeisen kahden päivän aikana haksahtanut myös hahtuviin. Vielä en ole tilannut, mutta kovasti syyhyttäisi. Jos jollakin on kaupan hahtuvan jämiä tai vain muuten ylimääräistä, niin saa ottaa yhteyttä. :D