Liikutus

Nyt ihan kaikessa lyhykäisyydessään täytyy kertoa, kuinka miltei liikutuin, kun esikoinen (9,5 v.) tuli iltasella nukkumaan mentyään takaisin alas valittelemaan, ettei uni tule. Siinä itsessään ei kovasti vielä ollut mitään liikuttavaa. Kaksi Taskaria sanoi jo lukeneensa, muttei vain nukuttanut. Ja nyt. Tässä se tulee:

"Äiti, saisinkohan mä paremmin unta, jos mä ensin vähän virkkaisin?"

Pipoa (minulle!!) ehti syntyä 2,5 kerroksen verran ja sitten tyttö totesi, että nyt se uni varmaan jo tulisi. Tuli se.

Päätelkäämme tästä jälleen, että käsitöillä on nollaava ja rentouttava vaikutus. Kuud nait!

Uusi vuosi, uudet kuteet

Oikeastaan ei. Kiire on pitänyt niin kiireisenä, ettei ole ollut puhtia kilistellä puikkoja. Kuopus sai keltaiset villasukat, joissa lukee oma nimi. Esikoiselle vastaavat on tulossa oranssilla pohjavärillä. Kohta tämä lokakuu on jo ohi, eikä esikoisen sukat ole vieläkään valmiina.

Viimeksi eilen hypistelin paria kerää limen väristä Tennesseetä. Totesin sitten ykskantaan esikoiselle, joka oli mukanani, että josko nyt ensin käytettäisiin ne vanhat langat. Lupaamaani syysinventaariota en ole vieläkään tehnyt. Ehtisiköhän sitä viikonloppuna. Noin niin kuin uuden vuoden kunniaksi. Voisi vihdoin virkata sen reunuksen ikuisuusprojektiinkin valmiiksi. Se on oikeasti melkein valmis. Enää pari kiemuraa helmasta ja muutama kerros hihoihin.

Tänään mennään mummolaan yöksi. Lapset ryhmittyy isovanhempien välittömään läheisyyteen, minä sohvan nurkkaan käsitöimään. En malta odottaa...

Kiireistä eloa

Ihan pikaisesti kirjaan pari riviä, ettei näytä siltä, että olisin kokonaan lankoihini hukkunut. Elämä on ollut vain aivan liian kiireistä viime aikoina, enkä ole oikein ehtinyt perehtyä mihinkään vapaa-ajan toimintaan. Sellaista se välillä on...

Olen virkannut vain yhden myssyn 3-vuotiaallemme, joka totesi, ettei tykkää ja on piilottanut reuhkan jonnekin. Koitan etsiä ja saada kuvan ajaksi tyttösen päähän. Ei pidä ihmetellä, jos ilme ei ole kovin kirkas. :)

Ikuisuusprojektianikin sain viikonloppuna edistettyä huimasti. Nyt pitäisi liittää aloitus- ja lopetusreunat osittain toisiinsa ja ryhtyä virkkaamaan. Jännää. Ehtiipä tuohon virkkuuseenkin varmaan taas leipääntyä, mutta uuteen vaiheeseen on aina kiva edetä.

Ei vain ole tiedossa, koska ehtii taas koukkuun tarttua...

Uusia viritelmiä

Ilmoittauduin mukaan myssyviikoille ja nyt pitäisi ryhtyä sitten virkkailemaan myssyjä. Ensin täytyy kyllä tehdä kuopukselle, jonka 3-vuotisjulia vietimme viikonloppuna, samanlaiset kotitöppöset kuin esikoisellekin.

Salaisesta sukkaprojektista jäi sen verran lankoja, että pikkuiset saavat "ne kaikkein helpoimmat", kuten ohjekin sanoo. Ainaoikein, joustinta ja virkaten piilo- ja kiinteääsilmukkaa ja pylväitä vielä loppuun. Niin helppoa, että aikansa kuluksi puuhastelee. Tässä kuva esikoisen tossuista. Reunus tuli hiukan liian väljäksi, mutta onpahan tytön nilkalla kasvunvaraa. :)



Nyt kutsuu zz-kerho, joten makoisia unia ystävät hyvät!

Uusia projekteja

Salaiset sukat ovat nyt poissa käsistä (lähtivät matkaan pe 13.4., ovatkohan jo perillä?). On siis aikaa hääriä uusien projektien parissa.

Ikuisuusprojekti, eli neule Kitten Mohairista odottaa toimeen tarttumista. Muutaman kerroksen sain edistettyä sitä viikonlopun helteillä pihassa istuessani. Ehkä siitä on jo ensi talveksi hyötyä? Tai jos ilmastonmuutos kovasti koettelee ja kesä on epävakaa (ja sataa räntää), niin onhan se kelpo riepu jo kesäkuukausinakin. Tarttis varmaan tehrä jotain sille...

Odotellessa on hyvä tehdä hiukan pienempiä projekteja. Ryhdyin neulomaan lapsille kotitöppösiä iki-ihanien (ja -vanhojen) neulekorttien ohjeiden (tarkemmin sanottuna yhden ohjeen) pohjalta. Ensimmäinen töppönen on viimeistelyä vaille valmis. Helppo ku mikä, sano. Kuvia seuraa tuonnempana.

Ihanaiset virkkauslangat (valkoinen ja luonnonvaalea) odottavat myös koukuttelua. Mitähän niistä taikoisi? Tekisinkö päähineitä, verhot, pöytäliinan tai ehkä päiväpeiton? Runsaasti tuota lankaa ainakin on, että ehkäpä sitä voisi aloittaa toisenkin ikuisuusprojektin, joka olisi vielä ikuisempi kuin tämä nykyinen. Lapset kaipaisivat hömppäromanttisia päiväpeitteitä. Olisi tuota vaaleanpunaistakin varmaan lisukkeeksi...

Niin ja sitten kevättalven alennusmyynneistä ostetut Novitan Rustikat etsivät myös jotakin passelia kohdetta. Lähinnä neulottavaa sellaista. Ideoita otan hyyyvin mielelläni vastaan.

Varastoja pitäisi muutenkin tyhjennellä. Työstämistä odottavat valkoiset, punaiset ja mustat Ainot, jokin Novitan ale-lanka (puuvillaa ja akryyliä muistaakseni), väri ärtsyn pinkki ja sitten on ihan sekalainen valikoima muita lankoja (villaa, puuvillaa, sekoitetta...). Kiitollinen olen kaikenlaisista käytännöllisistä vinkeistä, millaisiin töihin näitä lankoja käyttelisin.

Valmistakin välillä

Tuntuu hyvältä saada välillä valmista aikaan. Vertin pipa pääsi omistajansa päähän, joskin kukkaan kaavaillut helmet unohtuivat! Näinkin voi käydä. Ehkäpä helmet ja pipo vielä kohtaavat...

Tässä pipossa kukka on aika perinteinen pitsipöytäliinakukka, mutta passaa ihan hyvin tuon samanvärisen taustan kanssa. Pipo on käytännössä kokonaan kiinteitä silmukoita virkaten tehty. Ohje taitaa löytyä kevään 2006 Novitastakin.

Sen verran jäpäkkä tuo pipo on, että halutessaan reunoja voi rullata hieman ylös, jolloin saa hyvinkin 20-lukuisen vaikutelman.

Myös ensimmäisellä yrittämällä epäonnistunut (=liian pitkä) pipo on päässyt käyttöön uudistettuna. Harmaasävyisestä seiskaveikasta tuli viheriäiseen myssykkään reunus ja kukkanen. Syynä yksinkertaisesti se, että viheriäinen lanka loppui uuden pipon viimeiseen silmukkaan. Tehokkaasti käytetty.

Pipo koostuu pääasiassa pylväistä, mutta siellä täällä on rivi tai pari kiinteitä silmukoita. Oma ohje, indeed... Kukka on oma sovellus Käspaikassakin ohjeistetusta kukasta. Taaemmat terälehdet tulivat hiukan liian loitolle, joten kerroksittaisuus kärsi pikkuisen. Oppia ikä kaikki.

Opista puheenollen. Sirpam antoi hyvän neuvon korjata Historiallisen näyttelyn 1. osassa esiteltyä pipoa oikeasti kypärämyssyn mallisemmaksi. Onnistuin kuromaan hatun oikeaan muotoonsa noin teoriassa, mutta edelleenkään se ei ole oikein esittelykelpoinen. Sovitin sitä päähäni ja näytin lähinnä 1980-luvun avaruuselokuvan muukalaiselta. Ilmeisesti tuo lanka ei ole ihan sopiva kyseiseen ohjeeseen, vaan hatusta tulee auttamatta liian suuri. Sääli. Koneellisesti kaljuuntunut isäntäkään ei huolinut Tango-pörröä peruukiksensa.

Äskettäin neuloin korvapipon itselleni Coatsin(?) kerratusta Nord-langasta (80 % akryyliä, 20 % villaa), joka oli paksua kuin bambu ja jopa kympin puikot olivat liian ohuet. Hauska hattu siitä silti tuli – tosin niin muhkea, että vaatii muhkean toppatakin kaverikseen. Onneksi omistuksessani on punainen untuvatakki.

Korvista tykkäävät myös pikku rinsessat, joista vanhimman oma korvapipo vaaleanpunaisesta sevenistä valmistui arviolta 11,7 minuuttia sitten. Saa nähdä, mitä typy aamulla tuumaa.