Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Elpymistä

Minä olen päivittänyt näköjään blogiani tasan yhtä kauan sitten kuin nuorin siskontyttäreni on ollut olemassa tässä maailmassa! Mihin se aika vierii? (Molemmissa tapauksissa.)

Ihan laakereillaan tässä ei ole tullut maattua, vaan elämässä on tapahtunut yhtä  jos toista. Kevät täyttyi pääsykokeista niin minun kuin puolisoni kohdalla. Molemmat pääsimme kouluihin, joihin olimme halunneet, minä kahteenkin, joista valitsin sen, joka on helpompi yhdistää työnteon kanssa. Minusta tulee isona(?) puutarhuri. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaatetusompelija, mutta tässä elämäntilanteessa, kun mies on siirtymässä työelämästä opiskelijaksi vähän pidemmäksi aikaa, en pitänyt sitä vaihtoehtona. Harrastellaan siis edelleen tuota ompelupuolta ja kuokitaan isänmaata ammatikseen.

Elämänmuutosten myötä myös talomme on myynnissä. Luopuminen on tuskaa, mutta samalla se on alku uudelle vaiheelle elämässä. Se, minne päädymme tarkalleen, on yhä arvoitus, mutta suuntana tulee olemaan Pirkanmaan pääkaupunki Tampere. Siellä nuo opinahjommekin sijaitsevat.

Kaiken myllerryksen keskellä mielenlepuutusta on tarjonnut ompelukoneen ja saumurin – kyllä, olen sellaisen hankkinut!! – tasainen surina. Tai oikeastaan epätasainen. Ompeluinnostukseni on kestänyt hiukan yli vuoden ja Husqvarnani alkaa olla huollon tarpeessa. Kun vain malttaisin sen huoltoon heivata...

Edellisen kerran ompelukseni ovat tässä blogissa olleet esillä helmikuussa, mutta ompeleminen ei toki ole mihinkään loppunut. Minulla on tapana leikkoa kerralla useampi vaatekappale ompelua odottamaan ja samalla liitän niihin pienen lapun, jossa lukee kaava ja kokonumero, että muistan, mitä leikotuista kappaleista on tarkoitus tulla. Nuo lappuset isken sitten neulatyynyyni kiinni, kun ryhdyn ompelemaan. Siinä ne nököttävät siihen asti, että saan vaatekappaleen blgogattua. Neulatyynyni on tällähetkellä aika hankala käyttöliittymältään, koska se on noiden mainitsemieni pikkulappusten peitossa. Aletaas siis tekemään tiliä!

Talvella tartuin Eurokankaan palalaarista löytämääni pöllökankaaseen. Tarkoitus oli tehdä siitä kuopukselle mekko ja siskontytölle paita. Ne tein. Valitan kuvien laatua. Talvella tarttis varmaan kikkailla vähän enemmän...

Pöllömekko
Kaava: OB 3/2012 Robots muokattuna
Koko:  86 cm:stä suurennettu n. 98cm
Kangas: Eurokangas
Muuta: helmaa jatkettu mekkomittaan ja -leveyteen,
hihoja pidennetty.

Pöllöpaita
Kaava: OB 3/2012 Robots muokattuna
Koko:  86 cm
Kangas: Eurokangas
Muuta: Kankaan vähyyden vuoksi helmaan jatke pallotrikoosta.
Samaa trikoota pääntiellä ja hihansuissa. Hihoja muokattu lievään puhviin.

Niin ikään talvella valmistui tämä bolero sydäntrikoosta viisivuotiaallemme. Tai tuolloin hän oli 4,5 vuotta. Apuna käytin tuttuakin tutumpaa Princess-kaavaa (OB 4/2012), mutta pätkäisin helman korkealta, halkaisin etukappaleen, kanttasin ympäriinsä ja lisäsin nepit. Kanttina joustokanttinauhaa.

Sydänbolero
Kaava: Princess-tunika, OB 4/2012
Kangas: paikallinen, joustokantti Sampsukka
Muuta: Muutokset lueteltu yllä

Tähän väliin kevennyksenä esikoisen Zhu-Zhu:n mekko. Rusetti on tytön oma pinni, mutta mätsää aika hyvin, vai mitä? Matsku on joku hameenhelma äidiltä, käänne valmiina, helmaan "rullapäärme" ompelukoneella. Edessä vatsapuolella pätkä kuminauhaa. Very simple.

Ottobren ilmaiskaavalla tein 3-vuotiaallemme kevät-/kesähatun ja samaisesta kankaasta hänelle ja isosiskolle (5 v.) kesämekkoset. Mekko on tehty OB:n Robots-kaavaa hyödyntäen, hihoja ja helmaa jatkaen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Robotsilla on tehty myös ihan tavallinen t-paita samaiselle tytölle. Onpa muuten tyttö kasvanut puolessa vuodessa...

Sienimekko ja -hattu
Kaava: Hattu Ottobre, ilmaiskaava
Mekko OB 3/2012 Robots
Koko: Hattu 50 cm (reilu koko!)
Mekko 86 cm:stä suurennettu n. 98 cm ja 110 cm
Kangas: Eurokangas
Muuta: Mekkoja tehty sekä 3- että 5-vuotiaalle.

Helmassa sieninauhaa pätkä

Saumanvara-facebookryhmässä järjestetään aika-ajoin tempauksia, joissa perjantai-iltana, yleensä klo 21-23 joukko ompeluhörhöjä ompelee jollakin tietyllä aiheella jotakin. Osallistuin huhtikuussa(?) tempaukseen ensimmäisen kerran ja silloin ajatuksena oli, että osallistujat tilaavat Ikasyriltä ylläripaketin edulliseen hintaan ja saavat avata sen vasta perjantaiaamuna. Paketista tuli esiin ihanan pehmoista kirahvia vihreässä sävyssä. Ajattelin ensin kaikenlaista yhdistämistä, mutta päädyin lopulta ihan yksinkertaiseen hihattomaan toppiin 9-vuotiaalle. Kaavana on Tropical Mix OB 3/2012 numerosta, koko 134 cm. Tietenkään en löytänyt joustonauhaa rypytyksiin, kun kappaleet oli leikattu, joten tein rypytykset aikaa vievällä tavalla lankoja kiskomalla. Ihan ei mennyt nappiin, mutta tyttö tykkää. Yllätysmomenttina oli tuolla kertaa ruskea, joten siksi tikkaukset on tehty ruskealla.

Kirahvitoppi

Kaava: Tropical Mix, OB 3/2012, ilman kaulusröyhelöä

Koko: 134 cm

Kangas: Ikasyr

Parasta tempauksessa oli rajallinen aika. Pysyin annetuissa puitteissa, vaikkakin hiukan kiire meinasi tulla. Silti oli jotenkin vapauttavaa, kun piti vain tehdä nopeasti päätös, mitä teen ja ryhtyä heti hommiin. Usein minulla menee aikaa ihan turhaan jahkailuun ja lopulta päädyn joko helpoimpaan tai ensimmäisenä keksimääni ratkaisuun joka tapauksessa.

Samalla kaavalla tein myös samalle tytölle pallotopin, johon hän oli itse valinnut kankaan ajatuksella: "Tästä mulle jotain."

Pallotoppi

Kaava: Tropical Mix, OB 3/2012, ilman kaulusröyhelöä

Koko: 134 cm

Kangas: Eurokangas

Muuta: Rintarypytys meni keturalleen, joten paikkasin 

tilanteen laskoksella ja napilla. 

Note to self: Älä venytä rypytystä, kun tikkaat käännettä!

Tämän pilkullisen kanssa samaan aikaan leikkelin velourhupparin 5-vuotiaallemme. Tarkoitus oli tuhota kaapista jo kauan sitten ostamani turkoosi ja pinkki velour. Niistä tuli myös housut sekä viisi- että kolmevuotiaalle ja jälkimmäiselle liivihamekin. Palataan niihin tuonnempana. Tässä tämä huppari.

Velourhuppari
Kaava: OB 4/2012 Funny Fox
Koko: 104 cm
Kangas: Velour Sampsukasta,
sydäntrikoo, vetskari ja resori paikallisesta.
Muuta: Hiharesorit pitkät kasvunvaran vuoksi,
huppu ommeltu pussiin, joten vetskarin päät jää piloon.

Meinattiin ottaa poseerauskuvia, niin alkoi sataa. Höh.

 Vähän olisi saanut olla pidempi helma tuolle 106 senttiselle, mutta menee näinkin. Ihan hirveästi ei ole vielä käytetty, kun on ollut niin hellettä, mutta ehkä nyt raikastumisen myötä tämäkin tulee käyttöön. Hiharesorit oli muuten ensimmäiset saumurilla surautetut saumat. :)

Liivihameen kanssa meinasi aluksi käydä köpelösti. Ompelin alavaran ihan vinksin vonksin, eli väärät olkasaumat yhteen. Kyllä, sekin on mahdollista. Noh korjauksien jälkeen päästiin voittoon ja kolmevee sai mekkonsa.

Mekon etukappale on pinkki ja takaa turkoosi. Takakappale on tarkoituksella pidempi eikä ihan noin vino kuin kuva antaa ymmärtää. Alavara on samaa sydäntrikoota kuin niin monessa muussa tuotoksessa tässä postauksessa. Ja vieläkin sitä on jäljellä... Mekon rintaan applikoin elämäni ensimmäisen applikaation. Leikkasin tuosta sydäntrikoosta sydämen ja iskin sen tuohon etumukseen. Tikki ei ohjautunut ihan täydellisesti, joten tarjolla ei ole nyt lähempiä kuvia applikaatiosta.

Velourliivari
Kaava: Oma
Kangas: Sampsukka ja paikallinen

Pienimpien tyttöjen hoitovuosi päättyi kesäkuussa, kun isäntä jäi lomalle. Hoitajan kesämuistamiseen ompelin ohelle buffy-tyyppisen huivin EK:n lirusta raitatrikoosta. Rouva Pääkky saa esitellä tässä tuotoksen.

Lörppähuivi

Pantahuivi sivulta (näyttää paremmalta, jos pukijalla on hiukset)

Pantana edestä

Voi laittaa myös kaulaan.

Viiman yllättäessä taipuu kypärämyssyksi.

 Vähän tuo taitaa olla tämän kesän helteillä turhan paksu, kun on kaksinkertaista kangasta, mutta ehkä käyttöä tulee ainakin syksymmällä.

Esikoiselle tein kauan marinoimastani kärpässienikankaasta topin. Ihan saksin mielivaltaisesti ja reunustin joustokantilla. No hiukan mittasin rinnanympärystä ja olkaimen mittaa. Siitä huolimatta olkaimia sai kääntää pari senttiä lyhemmiksi.

Sienitoppi
Koko: noin 134 cm
Kangas: Sampsukka

Saumanvara-ryhmän aktiivien kautta syntynyt Kesämies Kekkonen on jo hyvän aikaa odotellut pääsyään vaatteeksi. Hullaannuksissani ostin sitä kolme metriä(!), joten siitä piisaa moneen juttuun. Ihan alkuun tein siitä miehelle T-paidan. On muuten ensimmäinen laatuaan tekemäni miesten lyhythihainen!

Kekkispaita miehelle
Kaava: Joka tyypin kaavakirja, miesten T-paita
Koko: XL, kavennettu valmiina sivuista n. 3 cm
Kangas: Leena Renko / Käpynen, Kesämies Kekkonen

Näin se Kekkis virnuilee...

Sitten olen ommellut jotain sellaista, mitä en vielä esittele, mutta jahka löytävät omistajansa, niin sitten. ;) Paljon on myös mahdollista, että jotain on unohtunut. Näin pitkä bloggausväli pitäisi lailla kieltää. Lisäilen unohtuneita blogiin, kunhan muistuvat mieleen.

Nyt jatkan elpymistä lomailemalla ja toivotan hehkeää heinäkuuta kaikille blogin lukijoille! Jättäkäähän merkkejä itsestänne. Huomaathan, ettei sinun tarvitse olla blogger-tunnuksen omistaja voidaksesi kommentoida... ;)

Äidille ja tyttärelle

Edellisestä paitakokeilustani rohkaistuneena tartuin samaan kaavaan uudelleen ja tällä kertaa rohkaistuin hiukan säveltämään. Tahdoin nimittäin tunikan. Kangasta oli metri, joten jätin hihojen mittaa vähemmälle ja helmaa pidensin reilusti ja levensin maltillisesti. Leventää olisi saanut hiukan reippaammin, sillä käytössä tunika tahtoo hiukan kuroa ylös ja alkaa pussittaa selän puolelta (vatsan puolella sellaista pussitusongelmaa ei kumma kyllä ole). Lienee siis takapuolen kohdalta hintsusti liian piukka. Lisäksi joku ihmeellinen vaiva tuossa yläosassa on. Nimittäin tuosta pyöriöltä olkapäiden kohdalta kangas nousee pussille. Onko siis kyse liian kireistä hihoista (eivät tunnu kireiltä), liian pienestä rinnanympäryksestä, pitkästä olkamitasta, vai mistä? Arvostaisin todella teidän viisaampien neuvoja!

Pitsikukkatunika
Kangas: Kangastukusta, n. 1 m
Kaava: OB CWS Woman, peruspaita
Muutokset:  Helman pidennys ja levennys.

Pääntien  ja hihansuut huolittelin kaitaleella. En kantannut, vaan ihan vain perus kaksinkertainen kaitale sinne reunaan. Pääntien huolittelu ei mennyt ihan nappiin, sillä jotenkin leikkasin liian suppean pääntien jo alkujaan (taisin leikata päärmevaran ja muuttaa suunnitelmia leikkuun jälkeen kaitalehuolitteluksi) ja sen mukaan kun leikkasin 0,85-kertaisen kaitaleen, tuli pääntiestä pieni. Esikoiseni tilasi samanlaisen "kimonotyyppisen" tunikan heti itselleen! :D

Sama takaa. Tässä näkyy aika hyvin tuo olkapäiden ja selän pussitus.

Kyllä tämä pikkuvioistaan huolimatta on nyt mun lempivaatteeni. Tosi mukava päällä ja ihan sieväkin. Harrastavan ompelijan sielua hyväili, kun pienten hoitaja kysyi, onko mulla miikkarimekko!

Tyttärelle surautin jo muistaakseni tammikuun puolella tai ainakin jo aiemmin yhden Princess-tunikamuunnoksen. Hihaton liivari tuli tällä kertaa pöllökankaasta. Pikkumissi on tainnut katsoa liikaa oikeiden mallien poseerausta, kun ilme on tällainen.

Pöllötunika
Kaava: OB 4/12 Princess, 98 cm
Kangas: Pöllötrikoo Kangaskulmasta
Muutokset: Hihat pois, kädenteiden avarrus

Kuoriutuihan se meidän oma pikkumissikin sieltä!

Kädentiet olisi näköjään ilman kanttausta saaneet olla sellaisenaan, koska ovat nyt vähän turhankin avarat. Vähän jäin miettimään, jos ratkoisin käänteet auki ja laittaisin kuitenkin resorikantit sekä pään- että kädenteille. En taida kuitenkaan viitsiä, vaan teen sitten toisesta kankaasta uuden. Mekkopituuteen täytyy muistaa lisätä pituutta vielä reilummin.

Jassoo. Perilliset kaipaavat lounasta ja hajusta päätellen myös vessaan olisi (ollut) asiaa. Voikaa hyvin!