maanantai 30. huhtikuuta 2012

Pipo päähän

Kevät on viikonlopun aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin tulossaan. Onneksi niin, sillä onhan se jo aikakin! Silti viikonloppuna reissussa valmistunut pipo tuli tarpeeseen tuulisen kelin vuoksi.

Vietimme viikonlopun ystäväperheen kanssa Helsingissä. Matkustimme sinne lauantaina, kävimme Luonnontieteellisessä museossa, söimme hyvin, nukuimme huonosti(!!) ja sunnuntain kiertelimme Messukeskuksessa monensorttisilla messuilla.

Menomatkalla valmiiksi tuli tyttären kämmekkäisiin sopiva pipo. Onneksi olin varannut lankaa toiseenkin työhön, koska paluumatka olisi käynyt muuten tylsäksi. ;)

Lisää kuvateksti

Pipomyssy 10-vuotiaalle
Lanka: Novita Tennessee 66 g
Puikot: Addi 2,5 mm pyöröt
Aloitussilmukoita 106, reilu koko.

Kymppiveestä on hyvää kyytiä kasvamassa mallinalku. ;)
 Kuvauspaikkana toimi kesäinen Helsinki. Joku taidetalo taisi tuossa hienoksi restauroidussa rakennuksessa olla. Pipo on tämän vuoden Jämäkuun toinen työni ja menekki siis 66 grammaa. Vielä hiukan jäi jäljelle tuota beigeä ja siitä tuleekin raitoja seuraavaan pipoon.

Käsityömessuja odotin kovasti, mutta valitettavasti kokonaisuutena koko messukompleksista jäi päällimmäisenä mieleen lässähdys. Kaikki messuosastot olivat jotenkin pienentyneet. Lapsimessuillakaan ei ollut ihan niin paljoa aktiviteettia lapsille kuin edellisenä vuonna. Käsityömessuilla oli vain pari kiinnostavaa pistettä, joista tietysti kehruusidonnaiset eniten. Isäntä kiinnostui brodeerauskoneista ja sai minulta melko monta työtilausta liittyen niin rukin rulliin kuin heinäseiväshyllyköihinkin. Ensimmäisenä osastolle kävellessämme silmiin osui Rukki ja Rautapadan piste, jossa oli pystyssä kuivatuspuu värjätyille langoille. Isäntä kysyi, miksei mulla ole sellaista ja vastasin, että kun et oo tehny. Siitä niitä tilauksia sitten alkoi sadella.

Hankintoja tein tietysti myös, ehkä hieman puoliväkisin. Ilokseni löysin Pata-Noidan pisteeltä alekorista aiemmin hankkimaani Noron Sekkua muutaman lisäkerän. Tuo kyseinen lanka oli poistomyynnissä paikallisessa ja vähän jäi kaihertamaan, etten silloin saanut sitä kuin kaksi kerää. Nyt niitä on yhteensä viisi!

Kovasti kaipailin käsityömessujen puolella kangaskauppiaita, mutta eipä vaan noita ollutkaan! Sentään Suomi Design -korttelissa Lapsimessujen puolella oli Ikasyrin ja jonkun muunkin puodin pisteet, joissa oli kuin olikin joitakin palakankaita kaupan. Mukaan tarttui Ikasyrin puolelta päärynätrikoota (16 € / 1,4 m, norm. 23 € /m) ja vaaleanpunaista numerotrikoota (10 € /m, norm. varmaan enemmän).


Vielä ei suuria visioita ole kumpienkaan hankintojen varalle. Olisi kiva nähdä, mitä te muut olette tehneet. Laittakaahan rohkeasti vinkkejä ja linkkejä kommentteihin! Tervetuloa  myös uusille lukijoille. Jättäkää rohkeasti jälkiä itsestänne!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kevät käsissä

Jämäkuu on jo hyvässä vauhdissa ja toinen toistaan näppärämpiä ja kauniimpia tapoja käyttää "roskalankoja", siis niitä jäännöksiä, on jo esillä Jämäblogissa.

Oma jämäily kyllä edistyy. Jo monta kerää on kiertynyt silmukoille isommassa työssä. Tytär esikoinen kiirehti kuitenkin välissä tilaamaan kämmekkäät itselleen, kun löysi taannoisessa sukkasadossa aloittamani Raggegarn-sukan. Sukasta oli tosin valmiina vain varsi, koska lanka oli niin kammottavaa, että varren jälkeen päättelin silmukat ja jätin varren häpeämään. Yhtä kaikki, tytär siis ryhtyi pitämään tuota vartta kädessään ja sanoi, että se on IHANA! Mikä kohteliaisuus tuota lankaa kohtaan. Siitä hän sitten pyytämään, että tekisitkö äiti mulle sellaiset, jotka ylettyy tänne sormien alkuun ja jossa on peukalolle reikä. Ja äitihän teki.

Kämmekkäät kokoa 9,5 v.
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: Prym KnitPro 3,5 sukkapuikot
Paino: 35 grammaa


Langat tytär valitsi ihan itse. Myös värijärjestys on itse määrätty. Suostuessani hommaan kysyin, saanko tehdä jämälangoista, johon tyttö, että "Eeei, kun mulla on jo yks idea. Ne langat on siinä sun huoneessa yhdessä korissa." Kuinka ollakaan, se kori sattui sittenkin olemaan jämälankakori.

Beigestä ja mintunvihreästä Tennesseestä siis syntyivät nämä kämmekkäät, joiden painoa en vielä tiedä! Lisään sen heti, kun löydän kämmekkäät. (Luulen, että tytär ehkä nukkuu ne kädessä.) Lankavalinta on sikäli huippu, että nämä voi huoletta heittää konepesuun, jonka tarpeessa ne itse asiassa jo ovatkin. Tyttö ei ilmeisesti malttanut riisua näitä kuvataidekoulussa tänään...

Joustimet ovat perus 1o 1n -joustinta kierretyin oikein silmukoin. Tuo toinen olkoon sitten vaikka tosipitkä helmineule, kun pidennetyssä silmukoiden paikat vaihtuvat kahden kerroksen välein, tässä vasta kolmen kerroksen välein. Peukalonreiän olisin halunnut vielä viimeistellä virkaten, mutta tytär kielsi ja purkuun meni. Tirpalla on vahva oma maku ja näkemys.

Ehkä pian saan taas jotain valmiiksi. Jotenkin tuon Tennesseen neulominen tuntui taas niin kivalta, vaikka sinänsä langan halkeilu on toooodella ärsyttävää. Mutta siinä mallineuleet tulevat niin kivasti esiin. Ehkä se isompi työ saa vielä odottaa ja innostun vaikka jonkun pipon sutaisemaan, kun noita värejä vielä vähän jäi...

---

Edit: Grammat lisätty.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

...Go!

Tänään se alkoi, nimittäin Jämäkuu 2012. En valvonut vuorokauden vaihtumiseen voidakseni aloittaa juhlavasti ensimmäisen jämätyöni. Itse asiassa en vieläkään ole aloittanut työtä, jonka olen kyllä pääpiirteittäin pääkopassani suunnitellut. Ehkä illemmalla?

Sen sijaan tänään sain tehtyä miniatyyriversion Buttercup Bagista. Minulla oli pikkuinen kirppikseltä löytynyt vihreä pöytäliina, jota jahkailin, että mihinkäs käyttäis. Sitten keksin tulostaa kaavat kaksi sivua yhdelle arkille ja kas, sain pikkuruiset kaavat.

Luulis, että pikkulaukku ei ole niin työläs kuin isompi, mutta voi kyllä se on! Ensinnäkään minulla ei ollut samaa kangasta vuoriksi saakka, joten teurastin yhden aavistuksen haaleanturkoosin trikoopaidan vuoriksi. Ei oikein ollut sävy sävyyn. Toisekseen kahvaan ei riittänyt tarpeeksi leveää kangassuikaletta, joten otin liinan reunasta ohuen suikaleen päärmeen lisäksi ja käänsin risapäärmeen kahvan keskelle. Ei nyt niin nätti tullut, mutta kelpaa.

Ompelin kappaleet yhteen aika mielenkiintoisessa järjestyksessä, mutta se ei juuri hankaloittanut asiaa. Kassi vain on niin matala, että reunan ympäri ompelu vapaavarresta huolimatta oli aika hankalaa: kassin pohja otti vastaan, eikä vapaavartta voinut pujottaa laukun sisään. Tästä syystä jätin pois tikkauksen yläreunan alareunasta (selkeetä!). Ihmeellistä säätämistä kuului siis tämän työn valmistumiseen. Mutta valmista tuli silti!





Eteen ompelin SUUREN napin, joka livenä on kivemman näköinen kuin kuvassa. Vähän sellainen marmorikuvioinen. Ehkä hieman kevyempi olisi voinut olla.

Kuvasta on hankala hahmottaa laukun pikkuruista kokoa. Täytteeksi laitoin vajaan sukkalankakerän, joka alkujaan on ollut sellaista Wool/Tennessee-kerän kokoluokkaa. Ei siis mikään seiskaveikkamallinen. Tässä kuvassa näkee verrokkina tuota kerää myös.




Laukku suljetaan siis napin ja ristiin ommellun kangaslenkin avulla. Ihan näppärä. Taskun jätin trikoovuorin takia pois. Jos kehtais, tämä olisi sellaista iltalaukkukokoa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Päähenkilö

Saanko esitellä, Katon Kontin uusi päähenkilö!


Ylväästi hän on tuleva esittelemään Kattolassa valmistuvat päähineet ja ehkä jotain muutakin, mitä nyt ylleen pystyy pukemaan.

Haluaisiko joku keksiä tälle oikein nimenkin? Itsellä ei leikkaa, joten ehdotuksia otetaan vastaan. Tai hei! Julistetaanpa pääasian kunniaksi oikein kilpailu!

Ehdota Päähenkilölle nimeä tämän postauksen kommenttiin 30.4.2012 klo 23.59 mennessä ja osallistut suureen kilpaan. Lisää ehdotuksesi mukaan pieni kirjoitelma siitä, miksi Päähenkilö ansaitsisi juuri ehdottamasi nimen. Jos ehdotuksista usea on vaarassa voittaa, järjestän arvonnan parhaiden ehdotusten kesken. Palkintona keväisen sävyinen Buttercup Bag made by me.

Siispä kaikki ehdottelemaan!

Ilme on kovin odottava. Vai?
Psst. Huomenna se alkaa...

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Ready... set...


Jämäkuu alkaa taas, juhhei! Ilmoittautua voi mukaan vielä perjantaihin saakka. Sitten viikonlopun yli tulee vielä malttaa mielensä ja maanantaina pärähtää kutimet laulamaan. Luulin jo jossain kohtaa, etten tänä vuonna jaksa innostua jämistelystä samassa määrin kuin aiempina vuosina, mutta väärin luulin. Onneksi.

3,5-vuotiaan kanssa järjestelin jämät punnitusta varten ja vaaka kertoi, että lähtötilanne on tänä vuonna

1816 grammaa!

Tällä kertaa en jaksanut punnita väreittäin, mutta sentään kuvaan järjestelin langat sävykasoihin – noin suunnilleen. 

Mulla niiin on jo suunnitelmia näiden varalle!
Omat sukat ovat kertakaikkisen loppu, vierastossut tulisivat tarpeeseen, vähän huivituttais ja hametuttais ja kaikkee. Saas nähdä, mihin tässä vielä yltääkään.

Heti ensimmäisen jämäviikon loppuna meidän perheen neljä vanhinta suunnistaa Helsinkiin Lapsimessuille. Jokin mukana kulkeva työ on pakko ottaa sinne mukaan. Ja mikä riemu, kun meinasin tutustua ohjelmaan: siellä on samaan aikaan Kädentaitomessut! Ei viime vuonna vaan ollut, mutta nyt on, jippiijippiijippii! Noin. Nyt on hehkutettu. Palataan.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Psykedeliaa

Alkoi taas vaihteeksi kassituttaa. Eilen aamulla leikkelin kankaat ja pitkin päivää surautin sauman silloin toisen tällöin. Illalla sopi napata kuvat valmiista pussukasta. Kangas on taas kirppislöytö. Aika tehokkaasti toinen paneeliverhoista tähän hupeni. Olisi saanut vielä tamppia ja muuta kilkettä tehtyä, mutta nyt vaan tahdoin saada valmiiksi. Kas näin.

Musta-valkoista palloilua. Sävyt hiukan vääristyvät kuvassa.

Sisäpuolella tällä kertaa puoliympyrän mallinen tasku kuosia mukaellen.
Täytyy sanoa, että tämä on melkoinen hermoromahduskuosi! En ihmettele, että verhot oli laitettu myyntiin. Tosin kyllä tuon pallokuvion lisäksi verhoissa oli simppeliä mustaa, mutta saattaisin itse silti saada migreenin, jos ikkunaani kehystäisi tuollainen kuvio. Enkä minä saa migreenejä.

Kassista tykkään silti. Kuinkahan monta tällaista ihmisellä täytyy olla? Ihan vaan, että malttaiskohan tällaista antaa joskus eteenpäinkin...

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäismuistoja

Ohhoh! Yhtäkkiä huomasin, että paljon puhumani pääsiäiskassit on jääneet kokonaan esittelemättä. Virpomiset täällä Pirkanmaallahan hoidettiin jo palmusunnuntaina, joten olen myöhemmässä tämän postauksen kanssa kuin arvaattekaan. Tässäpä siis pussukat ja yksi konttimallinen ratkaisu, jotka tytöille väkersin.
No niin. Kontin tuolinsarjalle aseteltuani ja kameran esille otettuani, kuuluu selkäni takaa "Ymyy!" ja kaksvee juoksi mukaan asetelmaan. Näin käy nykyään suunnilleen aina, kun typy huomaa kuvaustilanteen.

Tässä siis se "kontti", johon mitoitin liian lyhyet olkaimet ja päätin jatkaa niitä semileveällä kuminauhalla. Luovuus kunniaan kauneudesta välittämättä!

Kahdelle vanhimmalle tein pyynnöstä olkalaukkumalliset pussukat. Pituutta näissä on reilusti, kun oli ensin ajatuksena laittaa vitsat pusseihin.

Pohjaa vähän muotoilin tavalliseen tapaan. Muuta erikoista näissä ei olekaan. Kunhan täytän blogia kuvilla.

Kangas on lähetyskirppikseltä, jonkun vanhat verhot todennäköisesti. Sopivasti tähän pääsiäiseen passasivat. Eikä pussukoiden pitkä malli ainakaan huono ollut: suklaalevytkin mahtuivat näppärästi kyytiin ilman reunan yli kurkottelua! :) Silitysrautaa olisi voinut kankaalle näyttää, mutta ei kiiressä muka ehtinyt.

Tässä vielä virpojajoukko lainatrullilla tehostettuna. Meidän pienin pupu kävi yhdellä ovella, sai Kinder-patukan ja oli siihen tyytyväinen. Ei joutanut kuvaan.


Nyt KatonKontti toivottelee lukijoilleen iloista ylösnousemuksen jälkeistä aikaa ja toivorikasta kevättä!

(Tällaistakin askartelua harrastin pääsiäistä varten. Maksaloodaa, helmiä ja toissakesäisiä kanoja.)

Se on täytetty!

Otsikon syvemmän sanoman lisäksi olen myös täyttänyt uudenvuodenlupaukseni!
"...meninpä uuden vuoden lupauksena lupaamaan, että teen sovinnon Singerini kanssa. Aikaan pitäisi saada jokin ihmiskehon ylle puettava vaatekappale, jota joku vielä suostuu käyttämäänkin."
 Sen olen nyt tehnyt. Saanen esitellä: ensimmäinen aikuisiällä ompelemani vaate:
Kukkatrikoopaita, levein resorein

Kaavan nappasin yhdestä Marimekon tavisteepparista, mutta jotenkin tein siitä liian leveän ja lyhyen, niin päätin jatkaa helmaa resorilla. Sattui olemaan sopivan väristäkin. :)

Paita ylettyy pepun alle, mutta resorin ansiosta voi nostaa helmaa ylemmäskin, jolloin paita jää hieman pussille.

Hihan liitokset ja olkasauman vahvistin/huolittelin vielä kaksoisneulalla.

Resorit ompelin laiskuuttani kiinni vain kenno-ompeleella.

Pääntien surautin vain kaksoisneulalla, mutta kangas on niin löperöä, että ompeleen säädöistä huolimatta kangas meni vähän koholleen neulojen välistä. Taidan vielä lisätä resorihuolittelun tähänkin.

Ja tätä mieltä mallimme 3,5 vee oli kuvauksista. Melkein paidastakin...
Silitysrauta tekisi varmaan ihmeitä paidalle (korjaisi ehkä pullottavat saumatkin), mutta tuossa työstäessäni huomasin, että kangas oli pyörinyt jossain liikkeen lattialla, enkä viitsinyt silittää likaa kiinni. Pesun jälkeen sitten. Pesu kyllä jännittää hirveästi, kun pelkään, että joka sauma menee ihan kierteelle.

Vaikka välillä tuntui, että tästä tulee ihan – no itsetehdyn näköinen – niin lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Tuo kangas ei kyllä ole mitään T-paitakangasta. Ohuutensa vuoksi voisi sopia paremmin kesämekkoihin ja vaikka huiviksi tai pipoksi. Jäljelle sitä kyllä jäi vielä reilusti. Yllättävän vähän tuollaiseen yhteen nelivuotiaan paitaan kangasta hupenee.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Anopin armas

Jo aiemmin esittelin sukulaiselle neulomaani bolerotyyppistä yläosaa, mutten vielä kenenkään yllä. Anopin viiskymppisiä juhlittiin jo reilu kuukausi sitten, mutta kun menin unohtamaan oman kamerani kotiin, en saanut itse kuvia tilaisuudesta lainkaan. Vasta nyt muistin pyytää kuvat toiselta kuvaajalta, joten tässä esittelyssä lahjamme:
Lanka: Puro Batik
Puikot: pyöröt kokoa x

Solki: Kalevala Lumikukka
Ihan pelkkä oma käsityö ei pakettiin kääriytynyt, vaan jollakin se bolero pitää saada päälläkin pysymään. Tähän tarkoitukseen valikoitui Kalevala Korun Lumikukka-solki. Saatavana on myös muita koruja samasta sarjasta. Tietysti solkea voi käyttää myös muussa yhteydessä kuin tämän vaatteen kanssa.

Saaja oli lahjaansa tyytyväinen ja moni paikalla olleista juhlavieraista kuului kovasti neuletta kehuvan juuri oikean väriseksikin. Jess! :)

Loppuun vielä teaseri omasta keskeneräisestä neuleesta. Syysneuletta pukkaa porkkanan väreissä ja kyllä se jotenkin etenee...
Utuisissa tunnelmissa...

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantain iltana

Pietari

san. & säv. Jouni Raittila
sov. Sysi


Pimeässä yössä
aseen tempaisin
osuin sillä korvaan
vaikka päähän yritin
Silloin kuulin lempeän
äänen Mestarin:
"Hei Pietari!
Joka miekkaan tarttuu
se hukkuu siihen myös."

En pelkää miekkaan tarttua
en taistelua karta
vaikka verenmaku suussa
puolesta Kuninkaan
Jollei oma uho kuole
ja armon alle taivu
olen rivistön huonoin sotilas

Iltahämärässä
hiilivalkealla
mä katsoin siihen tyttöön
joka multa kysyikin:
"Olitko sä siellä
kun hänet vangittiin?"
"Ei! En tunne sitä miestä!"
Maailmaan ken kiintyy
se hukkuu siihen myös.

En pelkää miekkaan tarttua
en taistelua karta
vaikka verenmaku suussa
puolesta Kuninkaan
Jollei oma uho kuole
ja armon alle taivu
olen rivistön huonoin sotilas

Valvotun yön jälkeen
laineet lyö rantaan
Olenko minä rakas?
Sitä pohditaan
Ellen lampaitasi kaitse
niin mitä sitten teen
Kun nisunjyvä kuolee
alkaa elämä

En pelkää miekkaan tarttua
en taistelua karta
vaikka verenmaku suussa
puolesta Kuninkaan
Jollei oma uho kuole
ja armon alle taivu
olen rivistön huonoin sotilas





Merkityksellistä pääsiäisen aikaa toivottaa,

LeenaK perheineen

Mammankulta

Kauan on jo ollut mielessä tehdä vahakankaasta ruokalappuja. Ikean Lialotta on mukavan pirtsakka kangas, joskin ehkä näin keväällä hivenen jouluisen tuntuinen. Ostin sitä taannoin löytönurkasta 1,6 metriä ja palan hinta oli huimat 7 €. Siitä määrästä jo jokusen lapun värkkäilee. Tällä kertaa päätin kuvata työprosessin alusta pitäen.
Kaavat piirtelin Marimekon ruokalapusta. Taskun yläreunan mitoitin hiukan leveämmäksi kuin ruokalappu on siitä kohdasta, jolloin tasku ei jää ihan litteäksi, vaan nappaa edes osan putoilevista ruuista. Eroa oli nyt noin 0,5 cm kummallakin puolella, mutta olisi saanut ehkä olla hieman enemmän.
Palat leikattuna, tasku yläreunastaan hieman leveämpi kuin lappukappale.
 Ensin ompelin vinonauhan taskun yläreunaan. Etupuolelle ensin vinonauhan sisältä, sitten nauhan kääntö takapuolelle ja tikkaus kiinni.
Vinonauha auki taskun etupuolella. Neulattu niin, ettei reikiä jää näkyville.

Seuraavaksi neulasin taskun kiinni lappuosaan, mutta vain alareunasta kaarteisiin saakka, jotta pystyin itse sovittamaan taskun "liian pitkät" reunat kohdilleen lapun reunan kanssa.
Taskukappale neulattuna lappuosaan. Neulat taas siten, ettei reikiä jää näkyville.
 Taskun kiinnityksen jälkeen ruokalappu näytti alla olevan  kuvan kaltaiselta. Taskun ja lappuosan sivut ovat tässä vaiheessa tasan ja tasku jää hivenen pussille. Ylipitkät vinonauhan päät leikkasin pois taskun kiinnityksen jälkeen.
Tasku on kiinnitetty lappuosaan.
 Seuraavaksi vuorossa olikin ehkä hankalin vaihe, eli vinonauhan kiinnittäminen koko lapun ympäri. Jos teillä on jotain vinkkiviitosia siihen, miten tiukat kurvit saisi vähän vähemmän ruttuun, niin iloisena otan vinkit vastaan.
Vinonauhan kiinnitys koko lapun ympärille
 Ensin ompelin nauhan taas oikealle puolelle ja sitten taitoin työn taakse ja neulasin siten, että neulat puhkoivat vain  nauhan kohdalla kangasta. Vahakankaaseen jää ikävät reiät, jos neulalla puhkoo miten sattuu.
Vinonauhan toisen kierroksen neulaaminen ja ompelu
Ja sitten – tsädääm – kanttaus on valmis! Vähän pussittaa nuo "henkseleiden" päät, mutta niin näyttävät tekevän Marimekonkin ruokalapussa. Hah! (Nimim. Vahingonilo on paras ilo)
Valmis kanttaus. Syystä tahi toisesta ei kone suostunut tätä kuvaa kääntämään.

Sitten enää tarranauhaa vähän kiinni ja lappu oli valmis puettavaksi. Mannekiini oli pikkuisen vastahakoinen, mutta kuvat saatiin juuri ja juuri otettua.
Tarrakiinnitys takana, ripustuslenksu hifisteille.
Meillä laput kieppaistaan syöttötuolin pienaan tarrojen avulla.

Mainion mallinen lappu, kun kääntyilevä leuka ei osu paidan olkaan!
Käyttäjä on ollut tyytyväinen lappuun ja niin myös äiti, joka kokee jälleen ylittäneensä itsensä, saatuaan ompelukoneella jotain käyttökelpoista aikaan.

Note to self
- taskuun reilumpi pussitus
- kaavaa täytyy pidentää, jotta lappu ylettyy paremmin suojaamaan myös housuja (pysyy syöttötuolin etupienan ja pöydänreunan välissä)
- tarranauhaa kiinnittäessä kannattaa suoran ompeleen peruutukset täsmätä punaiseen kohtaan vahakangasta, jos käyttää punaista lankaa

Säästöähän näistä syntyy?

Jotenkin nämä mun postaukset alkavat enemmän tai vähemmän toistamaan itseään: on tullut taas tehtyä hankintoja... Katsokaas, kun neulekahvila oli taas maanantaina ja siellä sitten on kaikki langat ja tarvikkeet edelleen -50 % ja kun kaikki muutkin jotain osti, niin enhän minä olisi kehdannut olla ostamatta mitään!

6+2 kerää Karaokea.
Harmillista, ettei tuota viljapellon väristä eikä vihreänharmaata ollut enempää. Pakosta otin sitten pinkkiä. Kirppiksellä melkein kaikki viemäni langat olivat menneet, mutta näiden ansiosta saanen vielä viedä lisääkin. Ei haittaa.

Eilen aloitimme pääsiäisen vieton varsin kaupallisella tavalla ja poikkesimme koko perheen extremereissulle IdeaParkiin. Extremen tästä teki kuopuksemme, karvan verran alle 2 vee, joka liikkuu ja nopeasti. Kärryt olivat liki koko ajan tyhjillään, mutta onneksi isäntä otti asian haasteena ja liikunnan kannalta ja minä ehdin jopa tekemään ostoksia.

Esikoisella oli synttärilahjakorttia jäljellä ja itselläni joululahjaksi saamani kortti H&M:lle, joten ostimme muutaman lisän vaatekaappeihimme. Me taidamme olla ne aktiivisimmat vaatteiden kirppikselle kippaajat, joten kaapin hyllyt alkavat jo näyttää hivenen autioilta.

Henkkamaukkakierroksen lisäksi ehdin tekemään pikajuoksupenkomiskierroksen Eurokankaaseen. Kiirastorstian kunniaksi liike suljettiin jo kuudelta. Sukelsin palatrikoolaareihin vyötäröäni myöten ja teinkin ihan mukavia löytöjä.

Trikoota tyttöjen kesämekkoihin

Jokunen kilo kankaita, halppislankoja (hyi minua!) ja kaksoisneula. Nyt on enää viitsimisestä ja ehtimisestä kiinni. Ideoita kyllä jo pää pursuaa. Harmikseni huomasin kankaita tuohon kuvaan asetellessani, että valkopohjaisessa kukkakankaassa on painovirhe. Se näkyy tuossa kuvassakin keskellä pinkkiä kukkaa. Näihin kilokankaisiin on siis sittenkin jokin syy. Ehkä löydän lisääkin virheitä...?

Otsikosta muuten... Tuumasin isännälle, että niinhän se on, että aikuisten vaatteiden itse tekeminen ei juuri tuo säästöä, kun kangasta kuluu enemmän. Sen sijaan lasten – etenkin pienten – vaatteiden tekeminen on säästäväisyyttä parhaimmillaan. Annan siis itselleni anteeksi hullaantumiseni kangaslaareilla.