Kesä on tulossa

Minulla on Bloggerissa luonnosteksti, johon olen luetteloinut kaikki valmistuneet, ei blogatut käsityöt. Joskus, kun aikaa on (kuvat ovat siellä, täällä ja tuolla), kyhäilen siitä luonnoksesta kunnon kirjelmän, jossa kronologisessa järjestyksessä kerron jotain mukavaa joka tuotoksesta. Tai sitten en.

Yhtä kaikki. Kuulemma tulevana viikonloppuna tulee viimein kesä. Tai ainakin meinaa tulla. Saa nähdä, sataako räntää niin kuin muina meinaushetkinä. Joka tapauksessa päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja yrittää samalla selättää ompelujumia ja käsityöahdistusta. Ei minulla oikeasti mitään ahdistusta ole, mutta vain niin kuolettava hoppu ja poppu joka suuntaan, etten ehdi istahtaa kankaiden ääreen. Jonsei ole kiire, niin makaan puolikuoliaana sohvalla. Sellaista teettää harjoittelujakso puistotyön parissa, jos sattuu olemaan tottuneempi hymyilemään tiskin takana asiakkaille kuin paiskomaan hommia niska limassa sateen ja paisteen mukavasti vaihdellessa ympärillä. Näin kärjistäen.

Noh, päästäkseni asiaan, tein siis ensimmäisen – tai ehkä toisen, kolmannen tai neljännen, mutta joka tapauksessa ensimmäisen julkisen – kesäompeluksen. Nuorin tyttö sai lippapipon, joka suojaa tuulelta ja auringolta sopivasti myös tämän epävakaisen alkukesän kynnyksellä. Kankaaksi valitsin ihan vain aiemmista ompeluksista yli jääneen tilkkusen, mutta kappas, kun tulikin kiva noiden nappisten kanssa. Isommat sisarukset vinkuivat heti omia tämän nähtyään.

Kuvaus tapahtui trampoliinissa ja käskin tytön olla paikallaan kuin patsas. Ilmeisesti ensimmäinen mielikuva oli eräskin Vapauden patsas?

Ainakin toistaiseksi tämä jää takaa pussille, kun vetää lipan sopivalle korkeudelle. Ensin kiskaisin lätsän tytön päähän kuin pipon, jolloin lippa oli tietysti suoraan alaspäin silmien edessä. Siihen nelivuotias tuumasi tyynesti: "Tarttis nähdä vähän." 

Takana on kuminauha, jonka avulla lätsä istuu hyvin. En tiedä, kuinka paljon tässä oikeastaan on kasvunvaraa, kun nyt jo tuntuu aika passelilta tuo reunuksen ympärysmitta juuri tuon kuminauhan ansiosta. Pussitus toki kertoo, että kangasta olisi isompaankin kuuppaan, mutta kuminauhan pitäisi ehkä olla vähän vähemmän napakkaa. Tämä oli sellainen palanen mielestäni yli 10 mm leveää, joten ohuempi ja löperömpi olisi voinut olla parempi.

Lipassa on ohut tukikangas sekä ylä- että alakappaleessa ja se riittää näköjään mainiosti!

Kaava oli oikein hyvä ja kuvalliset ompeluohjeet selkeät ja ymmärrettävät. Kaava on siis Nöpsiksen ja tällä tulen varmasti tekemään vielä monta lippistä! Ainoa muutos, jonka tähän versioon tein, oli yläkappaleiden leikkaaminen taitteelta kahdessa osassa, jolloin sain paremmin raidat kohdistettua. Seuraavaan lätsään, jonka tekisin tälle samalle tytölle, ottaisin ehkä vähän vähemmän korkeutta pipo-osaan ja valitsisin tosiaan toisenlaisen (ohjeiden mukaisen!) kuminauhan. 

Nyt vain sitä kesää odottelemaan!

Asustusta

Takin saatuani valmiiksi päätin tosiaankin ryhtyä johonkin aivottomaan ompelutyöhön. Myllymuksuilta ostamani neulospala kutsui tarttumaan toimeen ja niin surautin siitä (kohta) kuusivuotiaalle pipon ja tuubihuivin. Väri ei ehkä ole kaikkein omin tälle vaaleaveriköllemme, mutta tyttö tykkää ja niin kyllä minäkin. Piposta tuli hivenen pieni, joten se helposti lähtee kiipeämään ylös, kangasta kyllä jäi vielä jäljelle, joten ehkä teen toisen setin ja tämä pipo siirtyy sitten kuopukselle.

Korvalla olevalla rutulla ei ole mitään tekemistä koko-ongelmien kanssa. Pipo vain sattui olemaan huonosti kuvaushetkellä. (Ensi kerralla pyydän tyttöä pesemään kaakaon nenänpäästä ennen kuvausta...)

Kymmenvuotiaamme valitteli kurkkukipua aamulla ja päätin, että hänenkin tulee saada tuollainen koko kaulaa hyvin suojaava huivi. Nyt käytössä on ollut jokin ohut "hienosteluhuivi", joka on käytännössä ollut yhtenä naruna jossain paidan pääntien tuntumassa. Sellainen ei pakkasaamuna pyörällä polkiessa juuri lämmitä. Koska sininen on vielä vähemmän tuon tytön väri, päätin tehdä setin Nanson keltaisesta kukkatrikoosta.

Tämä oli tällainen ennen aamiaista surautettu setti ja se kostautui tuossa merkin kiinnittämisvaiheessa. Tiestittekö, että paininjalka on syytä laskea alas, kun on tehnyt käännöksen kulmassa? Onneksi tuo valkoinen lanka antaa anteeksi tuolla ruskealla pohjalla. NOT! Mutta ei se mitään, tyttö oli iloinen ja se on pääasia!

Huivia joudun ehkä hiukan vielä lyhentämään, kun kaula tahtoo kaikesta huolimatta paljastua, mutta toisaalta takin kauluksen suosiollisella avustuksella se pysyy kyllä kaulaa vasten melko mukiinmenevästi.

Kaavoja en kaivellut esiin näitä tehdessäni, vaan toteutin ompelukset aiempien muistikuvieni perusteella.

Ompeluryhmässä huhtikuun haasteena on viikottain vaihtuvat värit ja tämän viikon väri on keltainen. Kuinka somaa!

Takkiprojekti

Ompeluryhmässä on maaliskuun haasteena ommella takki. Projektia tehdään yhdessä jakamalla kuvia, kysymällä ja antamalla neuvoja ja suunnilleen samassa aikataulussa toisten kanssa. Eri työvaiheille on määritelty deadlinet, jotka ovat minun kohdallani tosin paukkuneet jo moneen kertaan!

Ei se mitään. Minulla onkin kaksi takkia tekeillä. (En voi olla mainitsematta, että osa ryhmäläisistä on tosin jo tehnyt ne kaksi takkia. Nopeimmat useammankin!) Ryhdyin tekemään takkia itselleni, mutta kaavat leikattuani tajusin, että kangas täytyy tietenkin esipestä, ettei käy vanhanaikaisesti. Ensin toki mallasin kaavat kankaalle ollakseni varma, että se riittää. Pesun jälkeen en ole vielä kokeillut...

Sillä aikaa kaivoin aiemmin leikkaamani lapsen takin kaavat esiin ja aloitin 104 cm kokoisen takin omani sijaan. Voi kuinka näppärää oli, kun kaavat olivat valmiina! En inhoa kovin montaa asiaa enempää kuin kaavojen leikkaamista. Paitsi tuhansien irrallisten takinpalasen leikkaamista.

Keksin tähän sellaisen systeemin, että kirjoitin jokaikisen palasen numeroituna (sekä kaavan numero että kappaleen järjestysnumero) paperille ja sitten leikellessäni napsaisen tuon lapun listastani irti ja neulaan sen kappaleeseen kiinni. Näin pysyn kärryillä, montako kappaletta on vielä leikkomatta ja toisaalta ommellessa muistan, mitä kaikki epämääräisen muotoiset palat ovat. Paitsi että tästäkin huolimatta leikkasin kolme takakappaletta vuorista.

Olin siis saanut kankaat leikattua, eikä enää olisi yhtä inhottavia työvaiheita jäljellä. Paitsi tukeminen.

"Leikkaa ja silitä tukikangasta pienoiskaavoissa tummennettuihin kaavanosiin." Silputi, silputi... Ei siinä muu auta. Tässä vaiheessa nyt mennään, kun odotan ompelijakollegoilta neuvoa, kuinka etu- ja takakappaleiden tukeminen on tarkoitus tehdä. Tummennokset kun ovat tuollaisia sakarareunaisia.

Mutta kohta olen kuulkaa siinä vaiheessa, että pääsen ompelemaan! Ja kevättakkihan tästä on tulossa, joten ei hätää. Vielä menee hetki, ennen kuin sitä tarvitaan...

Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Nihkeää

Lapset tarvitsisivat vaatteita. Tuli kylmä, tarvitsevat lapasia. Itse haluaisin jonkun kivan hupparin tai neuletakin. Kankaita ja lankoja on vaikka muille jakaa. Miksi sitten ei huvita?

Eilen päätin, että nyt ompelen odottavien kasan tyhjäksi. Kanttasin yhdet alushousut ja siinä se. Niistäkin tuli liian kiristävälahkeiset. Tylsää. Ei vain jotenkin napannut istua ompelukoneella.

Autolla matkatessamme kannan yhä mukana matkaneuletta. Kuopus on jo lapasensa saanut, nyt kolmasluokkalaisen lapaset ovat jo paria vaille valmiit. Kyse ei siis ole siitä, etteikö valmista saisi aikaan, kun vain tekee. Täällä kotona toimeen tarttuminen vain jotenkin takkuaa.

Tänään on vapaapäivä kulunut hiukan opiskeluhommia järjestellessä. Järjestelin muun muassa oppimispäiväkirjablogini uudelleen käyttöön. Aiemmin se ei ole siis tuossa käytössä ollut, mutta tästä päivästä eteenpäin on. Aiheena siis puutarhatalouden perustutkinnon suorittaminen ja erinäiset muut puutarha-aiheiset ajatelmat. Olet lämpimästi tervetullut Nousemaan Katolle!

Ja nyt potkaisen itseäni per**uksille ja saan jotain aikaan käsityörintamalla!

(Sitä ennen ripustan pyykit ja laitan uuden koneellisen jauhamaan...)

Kesämiestä kesähelteellä

Koskapa viime aikoina valmistuneita töitä en vielä voi laittaa blogiin, oli pakko surauttaa jotain julkaisukelpoista. Tai no... Päätelkää itse.




Kesämies päätyi viisivuotiaan alkkareihin. Skandaalin ainekset.


- Puhelinposti

Sikanopee!

Teki mieli koittaa nopeaa lepakkohihatyylistä paitaa, muttei löytynyt kangasta, jossa olisi voinut jättää taitteen olkapäille. Tai kaipa niin voisi tehdä miltei mikä kankaan kanssa tahansa, mutten liiemmin kannata ajatusta selkäpuolen ylösalaisin olevista kuvioista.

Kaivelin kaapin kätköistä Orneuleen T-paitaneulosta ja sinisenä löytyi paidankorkuinen kappale. Tyttö makaamaan kankaan päälle ja leikkasin ensin etukappaleen. Takakappaleen apinoin sitten etukappaleesta. Neljä saumaa (jos olisi ollut taitteelta, saumoja olisi ollut vain kaksi) saumurilla ja tällainen tuli:



Helma ja pääntie rullaavat jo kivasti, hihansuut toivottavasti alkavat rullaamaan pesun jälkeen.



Ikävä kyllä tästä ei tullut tytön lempparia, mutta tämä tyttö vaatii muutenkin totuttelua uudenlaisiin vaatekappaleisiin.


- Puhelinposti

Ensimmäinen kokeilu

Joskus monta kuukautta sitten tekemäni tissis, eli Me&I-tunikasta apinoitu Tissitunika (tissit sille, jolla ei ole, vähemmän sille, jolla on liikaa) lannisti minut itselle ompelemisen suhteen. Ihanat Facebookin ompeluryhmäläiset kuitenkin kannustivat kokeilemaan Ottobre Woman Creative Workshop -kaavaa ja sen tein.

Tuli tällainen.

Kukkakuupaita
Kangas: Eurokankaan palatrikoo
Kaava: OB CWS Woman, koko 38
Muutokset:  Kaikki reunat vain käännetty

Tästä tuli kerralla sopiva! Olen aivan ymmyrkäisenä. Oikeastihan pääntie ja hihansuut kuuluisi huolitella kaitaleella, mutta ei kai kaikkeen nyt ensimmäisellä kerralla pysty. Hihat tuntuvat pesussa hieman lyhenneen, joten niihin seuraavalla kerralla reilusti pituutta lisää (tai se huolittelu) tai sitten reilusti vähemmän. Joustavammasta kankaasta tehden, voi saumanvaroja vähän kaventaa, mutta mikään väljä tämä ei ole nytkään. Tästä tuli kyllä heti mun lempikaava!

Pöllömpi paita

Päivänä muutamana otin ja leikkelin vähän tekemistä pinoon. Pino ei ole vielä ihan täysin huvennut, mutta jotain valmistakin jo tuli.

Tokaluokkalainen, joka käyttää oikeasti vaatekokoa 128, sai jälleen 134 koon kaavalla tehdyn Roundabout-paidan. Kankaana on paikallisesta kangaskaupasta ostettu pöllötrikoo. Muutoksia kaavaan tein sen verran, että kaula-aukkoa vähän pienensin alkuperäisestä. Tosin huolittelin sen sitten kääntämällä, joten voi olla, että on aika alkuperäisissä mitoissaan kuitenkin. Lisäksi unohdin vahingossa saumanvarat hihan pyöriöiltä, joten niihin tuli tahaton laajennus.

Olen ryhtynyt käyttämään aika paljon tätä taso-ommelta reunojen kääntämisessä. Nyt kuvista jäin katsomaan, että onko hiukan jäänyt harvaksi tuo ommel, vai näyttääkö vain siltä. Ennen ompelua tein nimittäin monenmoista säätöoperaatiota alalangalle, koskapa tällä hetkellä ylälangankiristyksen täytyy olla kaikkein löysimmällä, jottei alalanka kiskoudu kankaan yläpuolelle ja että nämä jousto-ompeleet näyttävät yhtään oikeilta. Kuitenkin alalankaa kiristämällä (ja tietysti samalla ylälankaa myös) ilmeni niin paljon muita ongelmia, että päätin palata alkuperäisiin asetuksiin. Kai. Eihän tuossa alalangan säätöruuvissa mitään asteikkoa ole, joten se ehkä on samassa asennossa kuin aloittaessanikin.

Leikkelin itselleni myös peruspaidan kauan sitten EK:n paloista ostamastani trikoosta. Paita on vielä ompelematta ja täten kaava kokematta, mutta kangasta jäi pipon kokoinen pala yli, joten tein sitten sen ensin.

Ahkera mallimme Naturelli-Elli on taas kaikessa suopeudessaan kuvassa, mutta keskittykää vain tuohon pipoon. Sen leikkelin ihan vapaalla kädellä, mutta mallihan on kovastikin sama kuin OB:n ruttupipo, jollaisia olen aiemmin tehnyt lapsille. Vähän tämä olisi ehkä voinut olla pidempi, mutta kelpaa näinkin. Oli muuten hämmästyttävän lämmin talvipakkasellakin tuollaisena kaupassakäyntipipona.

Nyt taidan ryhtyä harjoittamaan lisää silppuamista. Nimittäin olen mennyt vähän tilaamaan kangasta. Täytyy myöntää että lähti pahemman kerran lapasesta koko touhu. Sitä suuremmalla syyllä siis on tarve saada tilaa kaappiin ja kankaita ommeltavaan muotoon.

Ai niin, olen myös ensimmäistä kertaa mukana Salainen Neuleystävä-kierroksella tänä keväänä! Jännittää jo, kukahan on oma ystäväni ja pitääkö minun kohdeystäväni tulevista paketeistaan. :)

Pyjamaa, pöksyä ja pikkuhamosta

Ompeluaikaa on tänä vuonna ollut huomattavasti vähemmän tai sitä on tullut otettua vähemmän kuin viime vuonna. Tässä kuitenkin vuoden ensimmäisiä tuotoksia.

Testasin OB 6/2012 Ruusunpuna ja Ropina -leggingskaavoja kahdelle nuorimmalle. Muuta eroahan noissa ei ole kuin vyötärön korkeus. Ruusunpuna on tarkoitettu vaippaihmisille, Ropina vaipattomille.

Ensin tein kuopukselle, joka on noin kokoa 92 cm, Ropina-kaavalla 104 cm koon housut. Toki pituutta tuli merkittävästi vähemmän. Kankaana oli EK:n palalaarista ongittu harmaa interlock. Housuista piti ensin tulla 4-vuotiaalle ja lahkeisiin pitkät resorit (harmaa kangas siis loppui kesken), mutta laiskuus iski ja niin saaja vaihtui. Löysäthän nämä ovat, kun ovat kahta kokoa liian leveät, mutta menevät epäleggingseinä.

Ikasyristä ostamani päärynäinterlock on pyörinyt kaapissa niin pitkään, että päätin viimein tehdä siitä jotain. Jotenkin se on vähän sellaista kalsarikangasta minun silmääni, joten tein siitä kahdet leggingsit lisää. Ruusunpunat kuopukselle ja Ropinat 4-vuotiaalle. Vaippaa meillä ei enää käytetä kuin nukkuessa, joten käänsin kaavaa pari senttiä vyötäröltä. En tiedä, johtuuko kankaasta, vai voisikohan kaavaa hieman vielä kaventaa. Näistäkään ei vielä tullut sellaiset "sileät" housut, mistä 4-vuotias tykkää. Mutta kyllä se silti tykkäsi näistäkin.

Menin mainitsemaan tytöille, että hymyilkää...

Samaan kuvaan pääsi myös improvisoimani bambihame. Suorakaiteen muotoinen kangaspala, vyötärölle resori ja helmaan "rullapäärme".

Minullahan ei (vielä) ole saumuria, joten rullis on tehty tiheällä siksakilla ja hurrrrjalla venytyksellä. Vähän vilkkuu kangas paikoitellen, mutta samapa tuo. Tyttö tykkää ja minä myös.

Nyt olisi hurja vimma tuhota lisää kankaita ja siis saada aikaan myös valmista. Perus T-paidoille olisi käyttöä etenkin kuopuksen kaapissa ja isommat tarvitsisivat pitkähihaisia paitoja. Eikä mekkoja voi koskaan olla liikaa.

Edit: Otsikko taisi luvata jotain pyjamaan liittyvää myös? Eräänä iltana tartuin Kangashamstereista ostamaani hevosenkenkäkankaaseen, joka muistuttaa olomuodoltaan jonkinlaista ribbikangasta. Siitä surruuttelin Roundaboutin (OB 1/2012) kaavalla paidan, jonka piti tulla tokaluokkalaiselle, mutta siitä tulikin niin suuri, että esikoinen sai sen omakseen. Sen verran yökkärimäinen se on, että on ollut nukkumakäytössä toistaiseksi. Note to self: Pienennä sitä kaula-aukkoa etenkin tällaisessa kankaassa, mutta muutenkin. On vähän avara sivuille päin.

Miehekästä

Olen huomannut, että käsitöissä – niin neuloen kuin ommellen – lapset saavat yleensä osansa parhaiten. Varsinkin mies tahtoo jäädä paitsi vaimonsa kättentöitä. Neuloen homma vaatisi minulta huimaa itseni ylittämistä, ommellen kuluu aika paljon kangasta. Silti päätin syksyllä Eurokankaassa palalaareja penkoessani, että nyt otan jotakin kangasta, josta teen miehelle hupparin.

Sen kummemmin en osannut arvioida, paljonko kangasta tarvitsisin, mutta otin reilun kokoisen palan paksuhkoa harjattua collegea, jossa oli tummanharmaalla taustalla musta teksti mooooneen kertaan. Isäntä totesi heti, että ei oikein istu profiiliin tuo kuosi, mutta päätin tehdä siitä kuitenkin koekappaleen. Eikä tuo käyttämättä ole jäänyt. *kjäh*

Kaavan otin Joka tyypin kaavakirjasta (jompi kumpi numero) ja tein kokoa XL, vaikka tiesin sen olevan hiukan reilu miehelleni. Lopulta se on reilu lähinnä vyötäröltä, mutta hihoihin ja helmaan laitoin pituutta lisää. Hartiat miehellä on selvästi XL-kokoa, koska ylhäältä huppari ei juuri lörpötä.

Ja kyllä, näette oikein: vetoketju on ruskea. Ei vain sattunut olemaan oikean väristä ja pituista. Minkäs teet. Jatkokehittelyn kannalta laittaisin hihoihin resorit ja hihat voisivat ehkä muutenkin olla hivenen slimmimmät. Niin ja huppukin on aika reilu. Oikeasti siihen olisi kuulunut kiristysnaru, mutta kohde ei halunnut. Huppua voisi siis pienentää hieman "naamasta", jos aikoo jättää sen ilman erillistä kiristysvehjettä. Ehkä kaiken kaikkiaan oikea koko tästä hupparista miehelleni olisi kuitenkin se L?

Ennen joulua

Aika laihaksi jäi lahjaneuleiden ja -ompelusten saldo tänä(kin) vuonna. Jokusen pehmeän paketin sain silti aikaan.
Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä edes tähdänneet pukinkonttiin. Tokaluokkalaisen toiveesta kirkkaanpunaiset lapaset Novitan Nalle aloe+jojobasta. Käyttöön eivät ole oikein päässeet, kun kelit ovat vaatineet vähän vankempaa kinnasta käteen.

Punaiset lapaset 8,5-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle aloe+jojoba
Puikot: kaiketi 2,5 mm bambut
Muuta: intialainen peukalokiila on vaan niin pop!

Varsinaiseen pukin konttiin päätyi kaksi samanlaista huivia sillä erotuksella, että toinen niistä oli kahdesti kiedottava, toinen kolmesti. Kangas tarttui mukaan Eurokankaasta jo syksymmällä, kun kovasti huuteli päästä putkihuiveiksi. Mallimme Naturelli-Elli esittelee tässä lyhyemmän version, joka päätyi siskon pakettiin. Pidemmän sai anoppi.

Putkihuivi pitsineuloksesta
Kangas: Eurokangas
Ohje: Tosimummon blogista
Muuta: Helppo ja onnistuu varmaan aina
Vielä muuta: Pahoittelen tylyä ilmettäni, en jaksanutkaan sutata naamaani pois

Siskon tyttö 1,5 vuotta sai myös itse tehdyn lahjan. Ensin ajattelin tehdä lorupussin kankaisilla kuvakorteilla, mutta ajanpuuteen vuoksi pussista tulikin satupussi pikkuisilla Tammen Kultaisen kirjaston kirjoilla ja Pupu Tupunoilla. Pussin voi päivittää myöhemmin pyjamapussiksi, legopussiksi (jos omistaa vain vähän legoja), eväsnyytiksi, jumppakassiksi tai miksi hyvänsä. Kangas on aarteita omasta lapsuudesta. Äidiltä saatua puuvillaa, jonka valmistajaa en tiedä.




Vielä monta ideaa ja keskeneräistä työtä jäi paininjalan alle. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos joskus ennätän/viitsiydyn ompelukoneen äärelle.

Hengästyttää

Nyt kyllä hieman nolottaa. Edellisestä päivityksestä on siis jo likipitäin kaksi kuukautta aikaa! Elämä tuntuu olevan nykyään vain hiukan liian hengästyttävää tahdiltaan, enkä  muutenkaan enää kovin usein käytä nettiä tietokoneen avulla. Puhelimellakin voi toki blogata, mutta kun saisi vielä kuvat järkkäriltä puhelimeen, helpottuisi homma huomattavasti.

Se aiemmin tekemäni prinsessapyjama pääsi sitten lopulta kuitenkin tyttären käyttöön. Ikävä kyllä tyynynliina, josta se oli tehty, oli kovin hapertunut ja ensimmäisessä pesussa miehusta oli riekaleina. Onneksi tuo ei ollut kovin monimutkainen (kun vaan tekee kerralla oikein!), joten voinen tehdä tytölle uuden.

Kangaskaapissani pitkään pyörinyt puut ja pilvet -trikoo vaivasi  minua pitkään. Kuosi oli sellainen, että olisin halunnut siitä jotain itselleni, mutta teepä aikuiselle jotain (muuta kuin pipo) 52-58cm x 70cm kokoisesta palasta. Niinpä mallailin T-paidan kaavan siihen päälle ja surautin paidan 2-vuotiaalle, jolle ruskea väri muuten sopii erityisen hyvin. Kaveriksi paita sai leggingsit ruskeasta velourista.

Pikku mannekiini oli hyvin ylpeä uusista vaatteistaan.

Ja etenkin oli hienoa, kun vaatteissa oli "melkki!". Siinä lukee tytön mielestä tietysti Katinkontti...

Olen siis viimein saanut nämä merkit käyttöön. Merkitse.fi:tä en voi kyllä suositella kenellekään. Toimituksessa kesti useita kuukausia ja naurettavinta oli, että yritys syytti viipymisestä "tietoliikennevirhettä", jonka vuoksi tilaukseni ei ollut mennyt perille. Kumma kyllä sain siitä normaalisti tilausvahvistuksen. Laskun mukana tuli sitten tiedote vielä tätä virhettä koskien. Kyse oli normaalista palvelinpäivityksestä, joka tapahtui keskellä yötä, eivätkä sellaiset yleensä haittaa toimintaa mitenkään. Kaiken lisäksi tuon päivityksen päiväys oli noin kahta kuukautta myöhemmin kuin minun merkkieni olisi pitänyt olla jo perillä. Pöh.

Tämän ruskean asukokonaisuuden jälkeen olen saanut jotain suurta myös aikaan. Nimittäin hupparin miehelle. Siitä vain ei ole yhtään kuvaa, eikä mies ole nyt kotona, joten sen esittelen myöhemmin. Toivottavasti en kovin paljon myöhemmin. Myös neljä tonttulakkia olen surauttanut, mutta niistäkään ei ole tähän hätään kuvia. Kivoja tuli silti. Muuten aika onkin mennyt töitä tehdessä, kaavoja piirtäessä, yksiä lapasia neuloessa ja suunniteleessa kaikenlaista. Jotenkin sellainen toimeen tarttumattomuus on vaivannut, mutta ehkä se vielä tästä.

Pirtsakkaa pakkasviikonloppua kaikille!

Prinsessalle

Tämä mekko sai alkunsa siitä ajatuksesta, että tehdäänpä jotain helppoa, nopeaa ja tarpeellista.

Nelivuotiaamme rakastaa yömekkoja, mutta jostain syystä niitä hänellä on melko vähän ja ne vähätkin ovat jäämässä pieniksi. Niinpä päätin napata helpon mekkokaavan ja surautella kierrätyskankaista mekkosen. Tämä työ oli kaikkea muuta kuin nopea ja vaivaton.

Ensin ompelin hihat miehustaan niin, että nurjat puolet olivat vastakkain. Toisin sanoen, saumat jäivät oikealle puolelle. Purkamaan vain ja tietysti vanha tyynynliinakangas repeili repeilemästä päästyäänkin. Suoritin purkuvaiheen eilen illalla päätökseen ja päätin jatkaa vasta tänään ompelupuuhaa.

Tänään olin tarkkaakin tarkempi siinä, että saumat jäisivät nurjalle puolelle ja lisäksi mallailin raglansaumoja oikeille paikoilleen, ettei kävisi niin, miten ensimmäisen raglanmekon kanssa kävi. Tällä kertaa kaikki näytti hyvältä, kunnes tuli viimeisen sauman vuoro. Olin sittenkin ommellut toisen hihan väärin! Ja taas purkamaan. Hammasta purren sen tein ja lisää reikiäkin sain aikaan. Hihojen jälkeen kaikki sitten sujuikin melko hyvin ja mekko valmistui miltei hetkessä.

Malli: Raglanhihainen paituli jostakin lastenvaatteiden ompelukirjasta.
Koko: 2-3 v.
Materiaali: Miehustassa vanha tyynynliina, hihat vanhaa lakanaa. Helman nauha äidiltä saatu.

Huono puoli tässä paitulissa on se, että sekä nelivuotias että seuraavana jonossa oleva kaksivuotias kieltäytyivät käyttämästä tätä. Nelivuotias tuomitsi hihat liian pulleiksi ja ryppyisiksi. Silitysrautaa ne tottavie kaipaisivatkin, mutta lapsen mainitsema ryppyisyys tarkoittaa väljää. Sileä on vartalonmyötäinen.

Jos oikein rehellisiä ollaan, nuo hihat ovat minunkin mielestäni liian raskaat. Kangas on vahvahkoa lakanakangasta, mutta muuta sopivaa ei nyt ollut saatavilla. Voi olla, etten enää jaksa purkaa hihoja pois, vaan tämä päätyy kirppikselle, jahka saan kuorman kasaan.

Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?