O-ou...

Muutin sitten ulkoasua. Mainoksen uhri. Koitan tottua.

Hiljaiseloa

Otsikko on lohdullinen: olen silti elossa, vaikkakin vaiti.

Jo monta kertaa on pitänyt kirjoittaa. Elämässä on oikeastaan aika paljon sellaisia asioita, joita on pitänyt tehdä. Usein tällaista voi olla yhteydenpito ystäviin, toisinaan jotakin kodin, perheen tai parisuhteen ylläpitoon liittyvää.

Minä olen suunnittelija. Siis sen lisäksi, että työnimikkeeni on projektisuunnittelija. Suunnittelen kovasti kaikkea mitä pitäisi tehdä, mitä teen seuraavaksi ja mitä teen joskus myöhemmin. Monessa asiassa toteutus ontuu. Niin kuin nyt tässä bloggaamisessakin.

Olen jo kauan pohtinut, että kirjoitan siitä, miten sorruin taas kuluttamaan kymmeniä ja taas kymmeniä euroja lankoihin. Kuvatkin otin ja siirsin koneelle, mutta paha vain työkoneelle. Lankaostoksista siis tuonnempana.

Sen sijaan salainen sukankutojani sai minut näpyttelemään viestin täynnä ajatuksen virtaa. Kiitos siitä salainen ystäväni! Oikeastaan bloggaamisesta tekee mukavampaa se, että joku "kyselee perään". Tulee tunne, että oikeasti joku seuraa blogiani ja on syystä tai toisesta kiinnostunut siitä, että kirjoitan tänne ajatuksiani. Vaikka eihän bloggaamisen perimmäinen ajatus taida olla se, että kirjoitetaan muille. Kaipa se enemmänkin on itselle kirjoittamista ja omien ajatusten setvimistä.

Salaisesta sukankutojasta puheen ollen. Olen puikotellut jo ainakin kaksi sukkaa, jos silmukoissa lasketaan. Edellisestä kirjoituksestani voi kuitenkin päätellä, että kahta valmista sukkaa en ole vielä saanut aikaiseksi. Totta puhuen ensimmäinenkään ei ole vielä valmis. Tai oli se jo kerran, mutta huomasin, ettei intarsiani ollut aivan onnistunut, joten purin koko jalkaterän. Perfektionismi on varmaankin pahasta tässä puuhassa? Itselle olisin kelpuuttanut, mutta ei sitä toiselle viitsi mitä tahansa kötöstä lähettää.

Ja salaisen sukkailijani ei pidä tästä sitten säikähtää! En ole lainkaan kranttu sen suhteen, millaiset sukat minä saan, mutta en yksinkertaisesti kehtaa lähettää eteenpäin sellaisia sukkia, jotka näyttävät ala-asteen käsityötunnin ensitekosilta. :) Voin laittaa kuvia tuosta yhdestä valmistuneesta sukasta sitten, kun olen saanut molemmat valmiit lähetettyä salaiselle ystävälleni. Vielä en tahdo paljastaa, minkä väristen lankojen parissa puuhailen...

Nyt takaisin töihin, nimittäin sivubisneksen pariin. Mahatautia poteva kuopus herää kumminkin kohta ja sitten on taas kädet täynnä työtä. Luultavasti myös sitä itseään...

Askel uuteen

Näin se alkaa. Uusi blogi. Vanhaakaan en ehdi pitää aktiivisesti yllä, mutta houkutus neulebloggaajien maailmaan on niin suuri!

Tämä on siis neuleblogi. Bloggaamista olen harjoittanut vasta alle vuoden, neulomista hiukan vaihtelevalla innostuksella. Nyt draivi on taas hurja. Katsotaan, mitä tästä tulee. Toivottavasti joskus päädyn sisäpiiriin. ;)