Hiljaistako?

Blogin perusteella voisi päätellä, että mitään ei Katolla tapahdu. Se on kuitenkin harhaluulo. Äiti-Katto lähti töihin neljän vuoden kotiäitiyden jälkeen ja se jos mikä on tapahtumaa. Töihinpaluu oli puhtaasti taloudellinen teko. Lyhennysvapaat alkaa tällä erää olla käytetty ja jos mielimme talomme ja leipämme pitää, on syytä hankkia talouteen toinen palkkaa tienaava ihminen. En suinkaan palannut vanhaan työhöni, vaikka se mielenkiintoista olikin. Lasten hoitokuvioiden vuoksi tahdoin töitä omalta kylältä ja mukava työpaikka löytyikin paikallisesta S-Marketista. Tervetuloa treffaamaan! ;)

Ihan kokonaan en ole joutunut käsitöistä luopumaan, vaikka vapaa-aika vähenikin huomattavasti. Jotakin aina silloin tällöin on tullut tehtyä. Jämäkuu meni minulta melkein kokonaan ohi. Jotakin valmista sentään sinnekin sain aikaan. Osa onkin jo tässä blogissa esitelty, mutta yksi pipo oli jäänyt kokonaan tuomatta julki.

Pipoa ei toivottavasti ennen syksyä enää tarvita, mutta kovasti se on käytössä jo ollut. Kauniilla kännykkäkuvilla sitäkin kauniimmassa ympäristössä kuvattuna tuon sen tässä julki.



Lankana taas Novitan Tennessee. Beige jäi esikoisen piposta jäljelle ja vielä jäi tästäkin joka väriä yli. Lankaa tähän pipoon kului 45 grammaa.

Perheen pienimmille tuli kina, kumpi pipon saa. Isompi voitti. Lähinnä siitä syystä, että sopi hänelle paremmin. Voittajan on helppo hymyillä!




Jämäkuun kulutukseni jäi varsin vähäiseksi tänä vuonna, mutta sitäkin enemmän harmittaa se, etten pystynyt apuemoilemaan täysipainoisesti, koska koneemme tai tarkemmin sanoen nettiyhteytemme teki oharit kesken tempauksen. Onneksi tilalleni löytyi uusi apuemo, eikä Puputsin tarvinut koko hässäkkää yksin pyörittää.

Neulomista olen kyllä harjoittanut ja parhaillaankin ylläni on Polku-paita sovituksessa (vähän vielä helmaa ja hihansuut!). Yksi huivi on pingottamista vaille valmis ja kaikenlaista muutakin on kaiketi kesken. Ei vain oikein ole ollut aikaa keskittyä. Sen sijaan ompelukoneen parissa olen viettänyt hetken jos toisenkin.

Kesäisiä huivihattuja valmistui kolmen verran. Kaikissa kuviokankaana Eurokankaasta ostettu tarjouslötkökukkatrikoo, resorina ystävältä saadut mysteeriresorit. Mallia kaavaan otin kuopuksen BlaBla-huivihatusta.

"Mä niin tykkään olla mallina..." (9 v.)

"Mä ehkä vielä enemmän..." (8 v.)

"Mua et kuvaan saa, laita ne lamppuun roikkumaan!" (4 v.)

Pöksyt tein Ottobren yksien housujen 80 cm -kaavalla. Vyötäröön vaihdoin leveän resorin kuminauhan sijaan. Otin mallia yksistä 80 cm valmishousuista tuohon resorin mittaan ja vähensin siitä jopa 5 cm. Älkää kysykö, mitä tapahtui. Nämä pöksyt ovat melkein liian löysät vyötäröstä jopa meidän 104 cm vaatteita käyttävälle nelivuotiaalle. Hän nämä kuitenkin nyt käyttöönsä sai. Ihan kivat kesäböbät minusta. Ei tytöstä. Huivihatun sentään kelpuutti mielellään.

Ja näitte ihan väärin. Tuolla pöksyjen taustalla ei näy mitään kaaosta. Katsokaa nyt. Puhdaspyykkivuorikin on siististi peitetty harmaalla pyyhkeellä.

Eilen tuli sitten sellainen olo, että nyt tahdon tehdä jotain. Ihan sama mitä, kunhan tulee valmista. Niinpä nappasin kaapista kirppislöytötyynynliinan, ratkoin saumat, mietin, mihin kangas riittää ja tein siitä tämän:

Kaunis asetelma suoraan kännykän kamerasta.

Tästä piti tulla kesämekko 4-vuotiaalle, mutta hänpä oli sitä mieltä, että kirppikseltä ostettu sifonkimekko on kivempi. Outoa. Onni onnettomuudessa, tämä on sen verran väljä, että 8-vuotias saa tästä hyvän rantamekon. Sellaisen vesirajamallisen. Ne on nykyään vissiin kielletty koulussa, joten jääköön rantakäyttöön. Jos näet vanhan tyynynliinasi uimarannalla, se on todennäköisesti meidän tyttömme.

Nyt tekis taas mieli tehdä jotain, mutta keskityn nyt ruokapuuhiin ja esikoinen kinuaa pääsyä koneelle. Tämmöistä tämä vapaa-aika nykyään. Siis ihan samanlaista kuin ennenkin. Vähemmän vain.

Pee äs. En ole unohtanut Päähenkilön nimiäisiä ja voittajan palkitsemista. Olen jo melkein päättänyt nimen, mutta palaan asiaan lähiaikoina. Malttia, malttia...

Pipo päähän

Kevät on viikonlopun aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin tulossaan. Onneksi niin, sillä onhan se jo aikakin! Silti viikonloppuna reissussa valmistunut pipo tuli tarpeeseen tuulisen kelin vuoksi.

Vietimme viikonlopun ystäväperheen kanssa Helsingissä. Matkustimme sinne lauantaina, kävimme Luonnontieteellisessä museossa, söimme hyvin, nukuimme huonosti(!!) ja sunnuntain kiertelimme Messukeskuksessa monensorttisilla messuilla.

Menomatkalla valmiiksi tuli tyttären kämmekkäisiin sopiva pipo. Onneksi olin varannut lankaa toiseenkin työhön, koska paluumatka olisi käynyt muuten tylsäksi. ;)

Lisää kuvateksti

Pipomyssy 10-vuotiaalle
Lanka: Novita Tennessee 66 g
Puikot: Addi 2,5 mm pyöröt
Aloitussilmukoita 106, reilu koko.

Kymppiveestä on hyvää kyytiä kasvamassa mallinalku. ;)

 Kuvauspaikkana toimi kesäinen Helsinki. Joku taidetalo taisi tuossa hienoksi restauroidussa rakennuksessa olla. Pipo on tämän vuoden Jämäkuun toinen työni ja menekki siis 66 grammaa. Vielä hiukan jäi jäljelle tuota beigeä ja siitä tuleekin raitoja seuraavaan pipoon.

Käsityömessuja odotin kovasti, mutta valitettavasti kokonaisuutena koko messukompleksista jäi päällimmäisenä mieleen lässähdys. Kaikki messuosastot olivat jotenkin pienentyneet. Lapsimessuillakaan ei ollut ihan niin paljoa aktiviteettia lapsille kuin edellisenä vuonna. Käsityömessuilla oli vain pari kiinnostavaa pistettä, joista tietysti kehruusidonnaiset eniten. Isäntä kiinnostui brodeerauskoneista ja sai minulta melko monta työtilausta liittyen niin rukin rulliin kuin heinäseiväshyllyköihinkin. Ensimmäisenä osastolle kävellessämme silmiin osui Rukki ja Rautapadan piste, jossa oli pystyssä kuivatuspuu värjätyille langoille. Isäntä kysyi, miksei mulla ole sellaista ja vastasin, että kun et oo tehny. Siitä niitä tilauksia sitten alkoi sadella.

Hankintoja tein tietysti myös, ehkä hieman puoliväkisin. Ilokseni löysin Pata-Noidan pisteeltä alekorista aiemmin hankkimaani Noron Sekkua muutaman lisäkerän. Tuo kyseinen lanka oli poistomyynnissä paikallisessa ja vähän jäi kaihertamaan, etten silloin saanut sitä kuin kaksi kerää. Nyt niitä on yhteensä viisi!

Kovasti kaipailin käsityömessujen puolella kangaskauppiaita, mutta eipä vaan noita ollutkaan! Sentään Suomi Design -korttelissa Lapsimessujen puolella oli Ikasyrin ja jonkun muunkin puodin pisteet, joissa oli kuin olikin joitakin palakankaita kaupan. Mukaan tarttui Ikasyrin puolelta päärynätrikoota (16 € / 1,4 m, norm. 23 € /m) ja vaaleanpunaista numerotrikoota (10 € /m, norm. varmaan enemmän).

Vielä ei suuria visioita ole kumpienkaan hankintojen varalle. Olisi kiva nähdä, mitä te muut olette tehneet. Laittakaahan rohkeasti vinkkejä ja linkkejä kommentteihin! Tervetuloa  myös uusille lukijoille. Jättäkää rohkeasti jälkiä itsestänne!

Kevät käsissä

Jämäkuu on jo hyvässä vauhdissa ja toinen toistaan näppärämpiä ja kauniimpia tapoja käyttää "roskalankoja", siis niitä jäännöksiä, on jo esillä Jämäblogissa.

Oma jämäily kyllä edistyy. Jo monta kerää on kiertynyt silmukoille isommassa työssä. Tytär esikoinen kiirehti kuitenkin välissä tilaamaan kämmekkäät itselleen, kun löysi taannoisessa sukkasadossa aloittamani Raggegarn-sukan. Sukasta oli tosin valmiina vain varsi, koska lanka oli niin kammottavaa, että varren jälkeen päättelin silmukat ja jätin varren häpeämään. Yhtä kaikki, tytär siis ryhtyi pitämään tuota vartta kädessään ja sanoi, että se on IHANA! Mikä kohteliaisuus tuota lankaa kohtaan. Siitä hän sitten pyytämään, että tekisitkö äiti mulle sellaiset, jotka ylettyy tänne sormien alkuun ja jossa on peukalolle reikä. Ja äitihän teki.

Kämmekkäät kokoa 9,5 v.
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: Prym KnitPro 3,5 sukkapuikot
Paino: 35 grammaa

Langat tytär valitsi ihan itse. Myös värijärjestys on itse määrätty. Suostuessani hommaan kysyin, saanko tehdä jämälangoista, johon tyttö, että "Eeei, kun mulla on jo yks idea. Ne langat on siinä sun huoneessa yhdessä korissa." Kuinka ollakaan, se kori sattui sittenkin olemaan jämälankakori.

Beigestä ja mintunvihreästä Tennesseestä siis syntyivät nämä kämmekkäät, joiden painoa en vielä tiedä! Lisään sen heti, kun löydän kämmekkäät. (Luulen, että tytär ehkä nukkuu ne kädessä.) Lankavalinta on sikäli huippu, että nämä voi huoletta heittää konepesuun, jonka tarpeessa ne itse asiassa jo ovatkin. Tyttö ei ilmeisesti malttanut riisua näitä kuvataidekoulussa tänään...

Joustimet ovat perus 1o 1n -joustinta kierretyin oikein silmukoin. Tuo toinen olkoon sitten vaikka tosipitkä helmineule, kun pidennetyssä silmukoiden paikat vaihtuvat kahden kerroksen välein, tässä vasta kolmen kerroksen välein. Peukalonreiän olisin halunnut vielä viimeistellä virkaten, mutta tytär kielsi ja purkuun meni. Tirpalla on vahva oma maku ja näkemys.

Ehkä pian saan taas jotain valmiiksi. Jotenkin tuon Tennesseen neulominen tuntui taas niin kivalta, vaikka sinänsä langan halkeilu on toooodella ärsyttävää. Mutta siinä mallineuleet tulevat niin kivasti esiin. Ehkä se isompi työ saa vielä odottaa ja innostun vaikka jonkun pipon sutaisemaan, kun noita värejä vielä vähän jäi...

---

Edit: Grammat lisätty.

...Go!

Tänään se alkoi, nimittäin Jämäkuu 2012. En valvonut vuorokauden vaihtumiseen voidakseni aloittaa juhlavasti ensimmäisen jämätyöni. Itse asiassa en vieläkään ole aloittanut työtä, jonka olen kyllä pääpiirteittäin pääkopassani suunnitellut. Ehkä illemmalla?

Sen sijaan tänään sain tehtyä miniatyyriversion Buttercup Bagista. Minulla oli pikkuinen kirppikseltä löytynyt vihreä pöytäliina, jota jahkailin, että mihinkäs käyttäis. Sitten keksin tulostaa kaavat kaksi sivua yhdelle arkille ja kas, sain pikkuruiset kaavat.

Luulis, että pikkulaukku ei ole niin työläs kuin isompi, mutta voi kyllä se on! Ensinnäkään minulla ei ollut samaa kangasta vuoriksi saakka, joten teurastin yhden aavistuksen haaleanturkoosin trikoopaidan vuoriksi. Ei oikein ollut sävy sävyyn. Toisekseen kahvaan ei riittänyt tarpeeksi leveää kangassuikaletta, joten otin liinan reunasta ohuen suikaleen päärmeen lisäksi ja käänsin risapäärmeen kahvan keskelle. Ei nyt niin nätti tullut, mutta kelpaa.

Ompelin kappaleet yhteen aika mielenkiintoisessa järjestyksessä, mutta se ei juuri hankaloittanut asiaa. Kassi vain on niin matala, että reunan ympäri ompelu vapaavarresta huolimatta oli aika hankalaa: kassin pohja otti vastaan, eikä vapaavartta voinut pujottaa laukun sisään. Tästä syystä jätin pois tikkauksen yläreunan alareunasta (selkeetä!). Ihmeellistä säätämistä kuului siis tämän työn valmistumiseen. Mutta valmista tuli silti!





Eteen ompelin SUUREN napin, joka livenä on kivemman näköinen kuin kuvassa. Vähän sellainen marmorikuvioinen. Ehkä hieman kevyempi olisi voinut olla.

Kuvasta on hankala hahmottaa laukun pikkuruista kokoa. Täytteeksi laitoin vajaan sukkalankakerän, joka alkujaan on ollut sellaista Wool/Tennessee-kerän kokoluokkaa. Ei siis mikään seiskaveikkamallinen. Tässä kuvassa näkee verrokkina tuota kerää myös.




Laukku suljetaan siis napin ja ristiin ommellun kangaslenkin avulla. Ihan näppärä. Taskun jätin trikoovuorin takia pois. Jos kehtais, tämä olisi sellaista iltalaukkukokoa.

Ready... set...

Jämäkuu alkaa taas, juhhei! Ilmoittautua voi mukaan vielä perjantaihin saakka. Sitten viikonlopun yli tulee vielä malttaa mielensä ja maanantaina pärähtää kutimet laulamaan. Luulin jo jossain kohtaa, etten tänä vuonna jaksa innostua jämistelystä samassa määrin kuin aiempina vuosina, mutta väärin luulin. Onneksi.

3,5-vuotiaan kanssa järjestelin jämät punnitusta varten ja vaaka kertoi, että lähtötilanne on tänä vuonna

1816 grammaa!

Tällä kertaa en jaksanut punnita väreittäin, mutta sentään kuvaan järjestelin langat sävykasoihin – noin suunnilleen. 

Mulla niiin on jo suunnitelmia näiden varalle!

Omat sukat ovat kertakaikkisen loppu, vierastossut tulisivat tarpeeseen, vähän huivituttais ja hametuttais ja kaikkee. Saas nähdä, mihin tässä vielä yltääkään.

Heti ensimmäisen jämäviikon loppuna meidän perheen neljä vanhinta suunnistaa Helsinkiin Lapsimessuille. Jokin mukana kulkeva työ on pakko ottaa sinne mukaan. Ja mikä riemu, kun meinasin tutustua ohjelmaan: siellä on samaan aikaan Kädentaitomessut! Ei viime vuonna vaan ollut, mutta nyt on, jippiijippiijippii! Noin. Nyt on hehkutettu. Palataan.