torstai 27. joulukuuta 2012

Ennen joulua

Aika laihaksi jäi lahjaneuleiden ja -ompelusten saldo tänä(kin) vuonna. Jokusen pehmeän paketin sain silti aikaan.
Nämä lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, eivätkä edes tähdänneet pukinkonttiin. Tokaluokkalaisen toiveesta kirkkaanpunaiset lapaset Novitan Nalle aloe+jojobasta. Käyttöön eivät ole oikein päässeet, kun kelit ovat vaatineet vähän vankempaa kinnasta käteen.









Punaiset lapaset 8,5-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle aloe+jojoba
Puikot: kaiketi 2,5 mm bambut
Muuta: intialainen peukalokiila on vaan niin pop!

Varsinaiseen pukin konttiin päätyi kaksi samanlaista huivia sillä erotuksella, että toinen niistä oli kahdesti kiedottava, toinen kolmesti. Kangas tarttui mukaan Eurokankaasta jo syksymmällä, kun kovasti huuteli päästä putkihuiveiksi. Mallimme Naturelli-Elli esittelee tässä lyhyemmän version, joka päätyi siskon pakettiin. Pidemmän sai anoppi.



Putkihuivi pitsineuloksesta
Kangas
: Eurokangas
Ohje: Tosimummon blogista
Muuta: Helppo ja onnistuu varmaan aina
Vielä muuta: Pahoittelen tylyä ilmettäni, en jaksanutkaan sutata naamaani pois

Siskon tyttö 1,5 vuotta sai myös itse tehdyn lahjan. Ensin ajattelin tehdä lorupussin kankaisilla kuvakorteilla, mutta ajanpuuteen vuoksi pussista tulikin satupussi pikkuisilla Tammen Kultaisen kirjaston kirjoilla ja Pupu Tupunoilla. Pussin voi päivittää myöhemmin pyjamapussiksi, legopussiksi (jos omistaa vain vähän legoja), eväsnyytiksi, jumppakassiksi tai miksi hyvänsä. Kangas on aarteita omasta lapsuudesta. Äidiltä saatua puuvillaa, jonka valmistajaa en tiedä.




Vielä monta ideaa ja keskeneräistä työtä jäi paininjalan alle. Niistä ehkä myöhemmin lisää, jos joskus ennätän/viitsiydyn ompelukoneen äärelle.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Joululahja

Yleensä en ole hankkinut tai tehnyt itselleni joululahjaa. Tänä vuonna päätin yllättää itsenikin. Tosin saatan saada lahjani hiukan jälkijunassa. Päätin nimittäin saattaa päätökseen jo vuosia roikkuneet neuletyöt. Mitään isotöisempää en saa aloittaa, ennen kuin ainakin palmikkoliivi ja puropaita ovat valmiit. Siis kun oikeasti niistä ei puutu enää paljon mitään. Kun vain saisi aikaiseksi.

Lisäksi kesken tietysti on monenlaista muuta pienempää, mutta noiden isojen loppuun tekeminen on muka jotenkin vaialloisempaa, vaikka oikeasti ei ja palkinto on suurempi. Ainakin, jos vertaa liiviä lapasiin. Sitä paitsi nyt on taas se aika vuodesta, kun tarvitaan lämmintä päälle.

Tästä tähän. Olette kuulleet lupauksen.


- Puhelinposti

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Hämärähommia

Päätin tehdä esikoiselle mustan tuubihuivin Novitan Teddystä joululahjaksi. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty. On hankala neuloa mitään salaa - varsinkaan oman perheen jäsenelle.

Tällä hetkellä kalistelen puukkoja vanhempieni luona, pimeässä makuuhuoneessa. Onneksi tarvitsee tehdä vain ainaoikeaa.

Huivin kanssa minulla on nyt ongelma päättää, neulonko sitä oikeastaan vaaka- vai pystysuunnassa. Se ei oikein itse ota kantaa asiaan. Veikkaan, että jos vaakasuunnassa tuo lerpake on n. 10 cm pidempi kuin minun päänympärykseni, tulisi huivista aivan liian väljä tyttärelle. Siis jos tuo olisi se kaulan ympäri tuleva mitta. Nyt sitten askarruttaa, tuleeko huivista liian runsas rillukka 10-vuotiaan kaulaan, jos sillä on korkeutta noin 65 cm.

Mitä sinä veikkaat?

perjantai 7. joulukuuta 2012

Hengästyttää

Nyt kyllä hieman nolottaa. Edellisestä päivityksestä on siis jo likipitäin kaksi kuukautta aikaa! Elämä tuntuu olevan nykyään vain hiukan liian hengästyttävää tahdiltaan, enkä  muutenkaan enää kovin usein käytä nettiä tietokoneen avulla. Puhelimellakin voi toki blogata, mutta kun saisi vielä kuvat järkkäriltä puhelimeen, helpottuisi homma huomattavasti.

Se aiemmin tekemäni prinsessapyjama pääsi sitten lopulta kuitenkin tyttären käyttöön. Ikävä kyllä tyynynliina, josta se oli tehty, oli kovin hapertunut ja ensimmäisessä pesussa miehusta oli riekaleina. Onneksi tuo ei ollut kovin monimutkainen (kun vaan tekee kerralla oikein!), joten voinen tehdä tytölle uuden.

Kangaskaapissani pitkään pyörinyt puut ja pilvet -trikoo vaivasi  minua pitkään. Kuosi oli sellainen, että olisin halunnut siitä jotain itselleni, mutta teepä aikuiselle jotain (muuta kuin pipo) 52-58cm x 70cm kokoisesta palasta. Niinpä mallailin T-paidan kaavan siihen päälle ja surautin paidan 2-vuotiaalle, jolle ruskea väri muuten sopii erityisen hyvin. Kaveriksi paita sai leggingsit ruskeasta velourista.


Pikku mannekiini oli hyvin ylpeä uusista vaatteistaan.


Ja etenkin oli hienoa, kun vaatteissa oli "melkki!". Siinä lukee tytön mielestä tietysti Katinkontti...


Olen siis viimein saanut nämä merkit käyttöön. Merkitse.fi:tä en voi kyllä suositella kenellekään. Toimituksessa kesti useita kuukausia ja naurettavinta oli, että yritys syytti viipymisestä "tietoliikennevirhettä", jonka vuoksi tilaukseni ei ollut mennyt perille. Kumma kyllä sain siitä normaalisti tilausvahvistuksen. Laskun mukana tuli sitten tiedote vielä tätä virhettä koskien. Kyse oli normaalista palvelinpäivityksestä, joka tapahtui keskellä yötä, eivätkä sellaiset yleensä haittaa toimintaa mitenkään. Kaiken lisäksi tuon päivityksen päiväys oli noin kahta kuukautta myöhemmin kuin minun merkkieni olisi pitänyt olla jo perillä. Pöh.

Tämän ruskean asukokonaisuuden jälkeen olen saanut jotain suurta myös aikaan. Nimittäin hupparin miehelle. Siitä vain ei ole yhtään kuvaa, eikä mies ole nyt kotona, joten sen esittelen myöhemmin. Toivottavasti en kovin paljon myöhemmin. Myös neljä tonttulakkia olen surauttanut, mutta niistäkään ei ole tähän hätään kuvia. Kivoja tuli silti. Muuten aika onkin mennyt töitä tehdessä, kaavoja piirtäessä, yksiä lapasia neuloessa ja suunniteleessa kaikenlaista. Jotenkin sellainen toimeen tarttumattomuus on vaivannut, mutta ehkä se vielä tästä.

Pirtsakkaa pakkasviikonloppua kaikille!