Toissailtana valmistui "se isompi jämätyö", eli Viivin valssimekko. Kuva on aika huono, mutta tarkoitus on ottaa tyttelin päällä parempi, jahka kerkiän. Nimensä tämä tanttu sai omistajansa ja yläosan mallineuleen kolmijakoisesta rytmistä: oikein-oikein-kierto, nosto-oikein-yli (muistaakseni noin).
Olisin halunnut mekosta pidemmän, mutta tämä saa kelvata, kun enempää valkoista puuvillalankaa ei ollut. Novitan Olivian luonnonvalkoisesta kehittelin tuonne alaosaan tuon sipulipussin näköisen reunuksen, kun oli pakko edes hiukan saada pituutta lisää. Saa nähdä, jos jossain vaiheessa tuon vielä purkaisi ja muokkaisi paremman näköiseksi. Olivia oli pikkuisen liian paksua tuon pitsineuleen rinnalle.
Kaikesta itsekritiikistä huolimatta, junnu on erittäin iloinen omasta hamosestaan. Olisittepa kuulleet sen surkean itkun, kun yksi henkseleistä (joita ei ole vielä kiinnitetty oikeasti) lähti irti! Herttaista käsitöiden arvostusta. :)
Ps. Luulen, että toisena hetkenä tämä on se maailman typerin mekko, jota ei missään tapauksessa panna päälle, joten nautin nyt tästä hetkestä!
1 kommentti:
Sinä se osaat! Minä en kyllä moisia saisi aikaan en kirveelläkään.
Lähetä kommentti