perjantai 26. helmikuuta 2010

Olympiakultaa!

Eilen valmistui juhannuksena 2008 aloittamani neulemekko, jolla osallistuin nyt meneillään oleviin neuleolympialaisiin. Kuvassa mekko on vielä silittämättä, joten nirkkoreuna hieman vääntää sisälle päin.




Malli: Dalecarlica-mekko / Katja
Kvintus
Koko: n. 104-116 (pituus lyhyt, ympärysmitta leveä)
Lanka: Novita Tennessee, vaaleanvihreä
Puikot: 3,5 mm pyöröt

Muuten olo on kuin voittajalla, mutta tuossa koossa tapahtui ihan ajankulun aiheuttama mittavirhe. Aloitin mekon suurempana (116), mutta jossain vaiheessa palasin alkuperäiseen ohjeeseen pituusmittojen suhteen. Kyllä tuolle silti käyttöä tulee, joten ei niin kovasti harmita. ;)

Edit 27.2.2010:
Tässä vielä viralliset juhlallisuudet.






- iPostaus

tiistai 23. helmikuuta 2010

Toivoton tapaus

Tänään sen tein. Lankesin. Kauankos tuosta inventaarion pyhästä lupauksesta onkaan? No onhan siitä kohta jo kuukausi! Aika pidättyväinen olen siis ollut.

Nyt oli Tokmannilla houkuttava tarjous ja ajelin naapurikuntaan asti ostoksille. Pussiin kertyi kuusi kerää Nalle Aloeveraa ja pari kerää hennon lilaa Woolia. Ajattelin, että kun tämä vauvakin tästä on tulossa ja kaikkea... Jos sen villa-asun saisi tehtyä ja kun on pelkkää valkoista Woolia, niin vähän mausteeksi lilaa. Sitten tuo Aloevera on kuulemma oikein mukavan tuntuista. Jos niitä sukkia ja lapasia... Noita mitäänhän ei siis saa tehtyä niistä kaikista keräsistä, joita tuolla laatikoissa jo majailee! Ehei.

Toivoton tapaus. Fiberholist.

Mutta vain tämän viikon loppuun! Ensi kuussa alkaa lankahamsterit! :)

Olympianeulekin on ihan pikkiriikkistä vaille valmis. Enää helman ompelu on vähän vaiheessa ja sitten olkaimet kiinni ja tadaa! Se on siinä! Vähän jo tapailen tanssiaskeleita ja harjoittelen hillitysti tuuletusta, koska tuo jos joku on jo ehtinyt ufoutua. Tosin vieläkin ufompia neulomuksia komerosta löytyy ja niillä ajattelin vielä joko osallistua olympialaisiin tai haalia säälipisteitä lankahamstereissa ensi kuussa. Katsotaan nyt. Ehkäpä tuo ikuisuusbolero joutaisi olympialaisten purkukisaan, koska se ei vain yksinkertaisesti sovi kenellekään? Säälittävän valmis se kyllä jo olisi, mutta entä sitten, jos sillä ei kuitenkaan tee mitään?

Päivitin Ravelryn jonoanikin. Ajattelin ottaa opetteluun Baktuksen ja osallistua myös Etiopian nuttukeräykseen. Baktus vaikuttaa helpolta ja käytännölliseltä ja samoin tuo nuttu. Ehkä sellaisen voisi tehdä myös omalle rimsremssalle? Tai vaikka kaikille? Sama malli, eri lopputulos. Puuvillalangasta sellainen olisi sopiva myös lämpöisemmällä kelillä.

Suunnitelmia on aina hyvä tehdä. Joskus voisi toteuttaakin...

perjantai 12. helmikuuta 2010

Olympiaufo

Tämä se on, olympianeuleeni. Aloitettu juhannuksena 2008 ja jossain kohtaa pääsi ufoutumaan. Tämän Dalecarlican tahdon saada valmiiksi.



- iPostaus

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Koeajoa

Kävimme eilen iltasella koeajamassa auton Jyväskylässä. Mikään meneillään olevista käsitöistä ei lähtiessä napannut, joten otin matkaan käsityökerhon liittymislahjan ja Lidlin sukkalankaa - koeajoon nekin! Lahjukseen kuului neulekassi ja reiluhko valikoima bambupuikkoja. Eritoten puikoista olin mielissäni, koska bambut on pitänyt hommata jo aikaa sitten.

Pienoinen pettymys oli puikkojen laatu. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni bambuista, mutta arvelisin, ettei niiden kuuluisi olla noin tikkuisia. Yhteen puikkoon tarttui lanka jatkuvasti. Ehkä varaan jatkossa tonnista hiomapaperia mukaan?

Sen sijaan muutoin pidin puikoista paljon. Ne eivät luistaneet auton lattialle kesken matkan, olivat kevyet ja pitivät pienempää ääntä kuin peruskilkuttimet. Voisin kuvitella jatkossa panostavani puikkoihin ja hankkivani puisia versioita enemmänkin.

---

Vielä mainittakoon, että viikko sitten keksin ex tempore kilistellä tyttären ystävän syntymäpäivälahjaksi säärystimet. Tytöt käyvät yhdessä baletissa, joten ajattelin noiden sopivan kuvioon. Sain ajatuksen perjantaina ja juhlat olivat lauantaina, joten kiirehän siinä meinasi tulla. Valitsin siis langaksi Ainon ja puikoiksi vitosen sukkikset ja sain kuin sainkin säärystimet valmiiksi. Tässä ne poseeraavat vanhimman tyttäreni jalassa:



Kyllä ne oikeasti olivat saman mittaiset, joskin toisen päättelinkin hiukan kireäksi. Onneksi lahjan saajaa se ei haitannut.