Äidille ja tyttärelle

Edellisestä paitakokeilustani rohkaistuneena tartuin samaan kaavaan uudelleen ja tällä kertaa rohkaistuin hiukan säveltämään. Tahdoin nimittäin tunikan. Kangasta oli metri, joten jätin hihojen mittaa vähemmälle ja helmaa pidensin reilusti ja levensin maltillisesti. Leventää olisi saanut hiukan reippaammin, sillä käytössä tunika tahtoo hiukan kuroa ylös ja alkaa pussittaa selän puolelta (vatsan puolella sellaista pussitusongelmaa ei kumma kyllä ole). Lienee siis takapuolen kohdalta hintsusti liian piukka. Lisäksi joku ihmeellinen vaiva tuossa yläosassa on. Nimittäin tuosta pyöriöltä olkapäiden kohdalta kangas nousee pussille. Onko siis kyse liian kireistä hihoista (eivät tunnu kireiltä), liian pienestä rinnanympäryksestä, pitkästä olkamitasta, vai mistä? Arvostaisin todella teidän viisaampien neuvoja!

Pitsikukkatunika
Kangas: Kangastukusta, n. 1 m
Kaava: OB CWS Woman, peruspaita
Muutokset:  Helman pidennys ja levennys.

Pääntien  ja hihansuut huolittelin kaitaleella. En kantannut, vaan ihan vain perus kaksinkertainen kaitale sinne reunaan. Pääntien huolittelu ei mennyt ihan nappiin, sillä jotenkin leikkasin liian suppean pääntien jo alkujaan (taisin leikata päärmevaran ja muuttaa suunnitelmia leikkuun jälkeen kaitalehuolitteluksi) ja sen mukaan kun leikkasin 0,85-kertaisen kaitaleen, tuli pääntiestä pieni. Esikoiseni tilasi samanlaisen "kimonotyyppisen" tunikan heti itselleen! :D

Sama takaa. Tässä näkyy aika hyvin tuo olkapäiden ja selän pussitus.

Kyllä tämä pikkuvioistaan huolimatta on nyt mun lempivaatteeni. Tosi mukava päällä ja ihan sieväkin. Harrastavan ompelijan sielua hyväili, kun pienten hoitaja kysyi, onko mulla miikkarimekko!

Tyttärelle surautin jo muistaakseni tammikuun puolella tai ainakin jo aiemmin yhden Princess-tunikamuunnoksen. Hihaton liivari tuli tällä kertaa pöllökankaasta. Pikkumissi on tainnut katsoa liikaa oikeiden mallien poseerausta, kun ilme on tällainen.

Pöllötunika
Kaava: OB 4/12 Princess, 98 cm
Kangas: Pöllötrikoo Kangaskulmasta
Muutokset: Hihat pois, kädenteiden avarrus

Kuoriutuihan se meidän oma pikkumissikin sieltä!

Kädentiet olisi näköjään ilman kanttausta saaneet olla sellaisenaan, koska ovat nyt vähän turhankin avarat. Vähän jäin miettimään, jos ratkoisin käänteet auki ja laittaisin kuitenkin resorikantit sekä pään- että kädenteille. En taida kuitenkaan viitsiä, vaan teen sitten toisesta kankaasta uuden. Mekkopituuteen täytyy muistaa lisätä pituutta vielä reilummin.

Jassoo. Perilliset kaipaavat lounasta ja hajusta päätellen myös vessaan olisi (ollut) asiaa. Voikaa hyvin! 

Haaste ja jämäilyä

PikkuUnelmia-blogista bongasin haasteen, jonka tietysti otin vastaan.


Idea on sama kuin Facebookissakin kiertäneessä vastaavassa: viisi ensimmäistä kommentoinutta saa minulta jotain itse tekemääni tämän vuoden loppuun mennessä. Ei muuta kuin ilmoittautumaan! Ja vink, vink: PikkuUnelmissakin oli vielä vapaita "paikkoja". ;)

(FB:ssa viime vuonna ilmoittautuneet älkää huoliko. En ole unohtanut teitä. Tulette vielä saamaan myöhästyneet palkkionne!)

Jämäkuu on jo puolessa. Tavoitteeni kannalta näyttää hyvältä toistaiseksi.

Tämä päivä on vielä aikaa osallistua kilpailuun! Vain veikkaamalla jämäkasan painoa ko. postauksen kommentteihin olet mukana. Kukaan ei ole vielä arvannut tismalleen oikein, mutta liki on jo liipannut... ;)

Esittelen aikaansaannoksiani myöhemmin, nyt on tartuttava taas sorviin ja liityttävä lasten touhuihin.

Aurinkoista päivää jokaiselle!