tiistai 27. maaliskuuta 2012

Uutta oppimaan

Edit 6.4.2012: Toivelistaa päivitetty

Viime viikon torstaina kangaskaupalla oli ompelukoneiden huoltaja paikalla ja niinpä minäkin kannoin yskivän Signerini lääkärille. Muutaman tunnin siinä kylillä pyörimme asioilla ja kerholaista hakemassa. Koneen valmistuttua piti tulla viesti, että voi käydä noutamassa. Juuri, kun starttasin auton kotia lähtöä varten, soi puhelin ja lääkärisetä soitti. Hän kuulosti kovin vakavalta ja pyysi tulemaan kaupalle. Onneksi oltiin vielä ihan nurkilla.

Pienen esittelyn jälkeen lääkäri sanoi, että mitään ei ole tehtävissä. Ymmärin yskän hyvin ja siirryimme katsomaan uutta konetta. Ostoskanavatyyppisen tehokkaan ja vetoavan esittelyn jälkeen sain laskun käteeni ja siirsimme uuden uutukaisen Husqvarna-Viking Emerald 116:n korjaajan autosta omaani.

Juu, asetelma ehkä vähän pissii: vanha kone korjaukseen, korjaajan mukaan sitä ei voida korjata, hän myy uuden koneen asiakkaalle... Mutta hetkeäkään en ole katunut! Uusi kone on ihana! Hiljainen, tarkka, virheetön, helppo, varusteltu... Olen jopa ommellut elämäni ensimmäisen napinläven ja napinkin ompelukoneella! Aivan loistavaa. Sitä paitsi sain vanhasta koneesta hyvitystä peräti 50 €.

Kovasti olen kytännyt kirjastosta tiettyjä ompelukirjoja. Ikinä en viitsi tehdä varausta, joten olen lisännyt toivekirjalistaani (vink-vink, muru: äitienpäivä on tulossa!) seuraavat kirjat tässä järjestyksessä:

  • (Marion Elliot: Enemmän irti ompelukoneesta. ISBN: 978-951-883-205-1) Kaupassa selattuani: enpä tiedä sittenkään. 
  • Nina Sandström Hallberg, Anna-Stina Lindén Ivarsson, Göran Hallberg: Veikeät vauvanvaatteet – ompele vanhasta uutta. ISBN: 978-951-23-5343-9
  • Kay Whitt: Onnellisen ompelijan opas. ISBN: 978-952-240-084-0 Ostettu!
  • Wilhelm Laura: Olipa kerran housunpuntti. ISBN: 978-951-0-37050-6
Näistä ensimmäinen ja kolmas ovat nyt Jujussa alennuksessa, joten pohdin vielä, olisiko kotihoidontuesta pieneen harrastuksen tukemiseen. Todennäköisesti ei. Siksipä, jos joku pohtii keinoa ilahduttaa ja yllättää, niin ylläolevaa listaa saa tietysti kuka tahansa hyödyntää vapaasti.

Uuden koneen myötä ompeluharrastukseni pääsi aivan uusiin kantimiin. Tosin ehkä harrastuksesta ei edes varsinaisesti voinut puhua vanhan koneen aikana, niin tahmeaa se ompelu oli. Nyt jarruna oli enää se tosiasia, että kone ja romppeet piti aina levittää keittiön pöydälle ja suuren lapsiperheen ollessa kyseessä se aiheutti omat pulmansa.

Vähän aloin jo haaveilla lasten siirtämisestä yhteen huoneeseen, meidän siirtymisestä toiseen yläkerran huoneeseen ja alakerran huoneen varaamista omiin tarkoituksiin, mutta urakka tuntui melkoiselta. Lopulta armasrakas ehdotti jotain, mitä en ollut uskaltanut ääneen lausua: jospa meidän sänky siirtyisi pienten huoneen nurkkaan. The Nurkka on matalaa tilaa, joka on rajattu kirjahyllyillä isosta lastenhuoneesta ja sinne me siirsimme jenkkisängystämme ylimmät patjakerrokset.  Parin yön kokemuksella pimeässä nurkassa on hyvä nukkua ja iltaisin sänkyyn kömpiessä vatsassa kutkuttaa, kun tuntuu niin kuin majaan kömpisi tai olisi yökylässä jossain. Köyhällä on halvat huvit... ;)

Yhtä kaikki, muuttomme myötä minä sain oman käsityöhuoneen! Asia, josta en ole uskaltanut haaveillakaan aiemmin. Tai olen tietysti haaveillut, mutta sen toteutumista en ole osannut kuvitellakaan. Ja nyt se ON totta! Huoneessa minulla on pieni keittiönpöytä (löytyi talosta, kun muutimme) ompelu- ja leikkuupöytänä, tuoli ja aiemmin kylppärin säilytyskärrynä toiminut hyllylaatikostokärry. Nyt se toimii läppärikärrynä – myös tietokone asui aiemmin keittiönpöydällä ja oli hyvin epäkäytännöllinen siinä. On kätevää pitää ohjeita, blogeja tai muita tärkeitä juttuja auki pöydän vieressä ja näppärästi koneen saa myös pöydälle pidempää datailua varten, kuten esimerkiksi nyt.
Pikainen räpsy puhelimella yömyöhään

Edellisten lisäksi toinen seinusta (kuvassa oikealla) on PAX-kaappia täynnä, paitsi että toisessa päässä sitä seinää on pakastin. PAXissa pari hyllyä, suurta sellaista, on varattu kankaille ja harrastuskirjallisuudelle ja muutama vielä suurempi langoille. Koko perheen vaatteet sijaitsevat myös tuossa valtavan kokoisessa mööpelissä. Vastakkaisella seinustalla on (vieras)sänky, joka on vielä ihan tuunausta vailla (siitä tulee ihana löhösoppi vaikka lasten päikkäreitä varten) ja toinen kaappi, jossa on pari hyllyllistä käsityötarvikkeita ja muutoin kirjoja ja vaatteita.


Huone siis toimii myös vaatehuoneena ja jonkin asteen kirjastona, mutta silti se on minun huoneeni, minun käyttötarkoituksiani varten! Voin jättää keskeneräiset työt pöydälle ja tarvittaessa sulkea oven, jottei perheen pienin pääse jatkamaan esimerkiksi kankaiden leikkomista.


Huonettahan piti heti testata ja niin valmistui maanantain vastaisena yönä kello 2.00 tämä:

Ihan ensimmäinen Buttercup Bagini!

Kassissa vuorina samaa kangasta ja pikkuinen tasku
Kangas on kirppislöytö, muistaakseni paikalliselta lähetyskirppikseltä (sieltä muuten oikeasti tekee löytöjä) ja ohje täältä: http://www.made-by-rae.com/2009/02/free-buttercup-bag-sewing-pattern/ tulostettavissa. Käytin kassin sisä- ja ulkopuolelle samaa kangasta, mutta suunta on eri kassin alaosassa ja yläosan reunuksessa. Vuori on reunuksen kanssa samoin päin. TiiQ:n tapaan tein muutamia muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen, enkä ihan noudattanut kaikkia työvaiheita, mutta silti se onnistui!


Tässä työssä tein muuten ensimmäistä kertaa eläissäni tuollaisia poimutuksia tarkoituksella. Joskus kangas on ommellessa mennyt ryttyyn, mutta sillä tavalla ei tule ollenkaan noin hienoa jälkeä. Uskotte varmaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja taidan tämän ihan ensimmäiseni pitää itselläni. Kässäpussiksihan tämä on tehty, eikä niitä voi koskaan olla liikaa!

Esikoisen kanssa olimme lauantaina marsunäyttelyssä ensimmäistä kertaa ja totesimme, että joku tarkoitukseen suunniteltu näyttelykassi olisi hyvä olla. Sellainen, mihin kaiken mukaan tarvittavan saa näppärästi mukaan ja niin, etteivät ole kassin pohjalla sikin sokin. Siis marsujen hoitolaukku tuli tilaukseen. Hahmotelma on jo mielessä, mutta hiukan ensin treenailin pohjan mallia tällaisella pikku pussukalla:

Pikku pussi pohjan muotoilulla

Kankaana sama kirppislöytö kuin edellisessä, vuori vanhaa vauvan lakanaa. Tämäkin lienee ihan näppärä pussi moneen menoon. TiiQ:n blogista sain myös idean. Meillä on jo monena vuonna mennyt virpomiset aika lailla poskelleen. Milloin on yksi ollut mahataudissa, milloin on ollut vain muuta menoa niin paljon, ettei olla ehditty. Eikö olekin säälittävää! Ne harvat kerrat, kun on matkaan päästy, on aina pähkitty päämme puhki, mistä nyt saadaan lapsille korit, pannut tai muut kantimet touhuun mukaan. Nyt on sekin ratkottu. Pari pääsiäisen väristä kangasta odottelee tuolla uutta olomuotoaan ja niistähän tulee tietysti yllä olevan kaltaisia pikku pussukoita virpomistouhuun! Jes!

Tällä kertaa taas tällainen kilometripostaus, ehkä ensi kerralla lyhemmin ja ehkä vähän nopeammin. Ja kyllä ne neulomuksetkin etenevät. Marsunäyttelyn aikana ylösalaisinneule eteni ainakin kymmenen senttiä! ;)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ostoksilla

Tämä postaus tulee sisältämään neuleaikuisviihdettä. Joka ei siitä piittaa, saa olla varuillaan!

Nyt on niin, että paikallinen luottolankakauppias tyhjentää varastojaan. Siis todella tyh-jen-tää. Täälläpäin liikkuvien kannattaa tehdä mutka Ainoun kautta ja hankkia langat ja neuletarvikkeet pitkälle tulevaisuutta varten. Kaikki kuulemma lähtee puoleen hintaan. Torstaina ihan kaikki ei vielä ollut niin edukkaasti, mutta eräs FB-ryhmäläinen kertoi nyt olevan varsinaisen viidenkympin villityksen aika. Kannattanee tarkistaa liikkeestä. Postitse ostaminenkin käsittääkseni onnistuu. *vink, vink!*

Yhtä kaikki minä paketoin varastoistani 12 kerää Teennesseetä kirppikselle ja lähdin ostamaan toisenlaista lankaa tilalle. Liikkeellä olin kuopuksen kanssa, joten pääosa ostelusta meni ihan vain huokailuksi, kun en kunnolla pystynyt keskittymään lankojen valintaan. Päädyin kuitenkin tällaiseen settiin:

Sandnes Garn – Sandnes Mini Duett
55% puuvillaa
45% merinovillaa
50 g ~ 175 m
puikot 2,5-3 mm

Turkoosi tuntuu nyt olevan kovassa huudossa. Näiden on siis syytä päästä puikoille mahdollisimman pian.

Lankojen lisäksi alennuksessa ovat kaikki neuletarvikkeet. Juuri edellisenä päivänä olin pohtinut, että seuraavan kerran kun jotain lahjatoivetta kysellään, toivon Addin pyöröpuikkosettiä vaihtopäillä. Kuinka ollakaan, ostin sitten setin itse. Tosin kylläkin Prymin KnitProt, joista olen sukkiksinakin tykännyt tosi paljon. Setissä ei ole pienimpiä puikkokokoja, joten ostin 3-3,5 mm vaihtopäät sitten erikseen. Lisäksi ihan tarpeeseen (no niinkuin kaikki nämä muutkin ostokset TIETYSTI) ostin tuollaisen sisäänrullautuvan mittanauhan. Olen niin kylläni saanut tavallisista mittanauhoista, jotka reissatessa repsottavat kassista tai solmuuntuvat muiden tarvikkeiden kanssa. Ei tämä. <3

Prym Knit Pro -vaihtokaapelipyöröpuikkosetti
Puikkokoot: 4,0 - 10,0 mm
Vaihtokaapelit: 60 cm, 80 cm ja 120 cm

Prym Knit Pro irtopäätPuikkokoot: 3,0 mm ja 3,5 mm

Hoechstmass – Rullamittanauha
150 cm
 
Ja kaikki puoleen hintaan. Tunnen säästäneeni kymmeniä euroja, mutta samalla suren ihanan puodin lopettamista. Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa. Lyhytnäköisiä nämä tällaiset alennusmyynnit, kun kohta tarjonta lakkaa tyyten. :(

Onneksi vielä on kevättä jäljellä ja huomenna taas neulekahvilan aika! Pikkuisen tosin jännitän, pääsenkö ollenkaan mukaan, kun sotavoimilla on taas harjoitukset menossa...

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kevättä kohti!

Maaliskuu tulla mollahti ja samalla alkoi virallinen kevät. Sen oli selvästi huomannut myös luonto, koska ensimmäisenä maaliskuun aamuna heräsin linnunlauluun! Uskomatona. Titityytintit visertävät nytkin tuolla ulkona täyttä häkää, vaikka oikeasti vielä on ihan talvi. Aamulla mittari näytti -20 astetta. Ensi viikolle ovat tainneet luvata taas lämpimämpää.

Kevään tullessa sitä alkaa kaivata kaikkea kevyempää ja hempeämpää. Puikoilla on kuitenkin nyt Porkkanaa. Nimittäin Novitan Polkua Porkkanan värissä. Kevyttä se on, muttei niinkään hempeää. Pidän kuitenkin sen sävystä ja uskon paidasta tulevan lempparini. Siis sikäli, mikäli se sattuu minulle joskus vielä istumaan.

Viikonloppuna juhlittiin pyöreitä täyttävää anoppia ja hän sai meiltä edellisessä postauksessa esitellyn mytyn. Mannekiinikuvat ovat kuitenkin yhä vanhempieni kamerassa (unohdin omani kotiin!!), joten boleron esittelyä saatte odottaa seuraavaan postaukseen.

Kevättä kohti vie myös vuoden ensimmäinen Ulla, teemanaan valo. En ihan vielä ole päättänyt, mikä ohje saa oman suosikkiääneni, mutta olen taipuvainen ihastelemaan Emma Karvosen suunnittelemia Neidonkyynel-lapasia. Ihan suotta eivät tainneet kansikuvaan päätyä.

Kardemumman talosta bongasin arvonnan. Kardemumma kutoo aivan valloittavia kirjoneuleita ja monenmoista muuta hurrrrjalla vauhdilla vieläpä, joten blogi on kurkkaamisen arvoinen. Arvonnassakin on voittajan saatavilla kirjoneulelapaset. *vink, vink*

Muistathan, että KatonKontin lukijoihinkin saapi liittyä. Linkkinappula on tuolla sivupalkissa. Omaa blogia ei tarvitse olla, mutta jonkin valtakunnan tunnukset (Google, Twitter, Yahoo, AIM, Netlog, OpenID) pitää omistaa, jotta lukijaraatiin pystyy liittymään. Pidän myös jokaista kommenttia suuressa arvossaan, vaikka ihan aina en välttämättä muistakaan vastailla. Pyrin parantamaan tapani!

Nyt puikot taas suihkimaan, jotta jotain valmistakin tulisi vaihteeksi!

Ps. Tulipa kuvaton viesti... Ensi kerralla kuvallisempaa!