tiistai 19. helmikuuta 2013

Kirjainventaario

Salainen Neuleystävä -tempauksen sivuvaikutuksena päätin tehdä pienimuotoisen inventaarion kirjavarastooni. Kohteena ovat nyt vain neuleaiheiset kirjat.

Inventaario on hätäinen, pikainen ja äkkinäinen ja se tulee tässä:




Kuvasta puuttuu yksi Lankakauppa-kirja, joka on Veeralla lainassa. Pohdin tänään, että saisinkohan koko lankavarastoni kulutettua tekemällä jotakin jokaisen omistamani neulekirjan ohjeella. Olisi mielenkiintoista kokeilla.

Mutta ensin ne keskeneräiset...

Pakettiiii!

Oo tätä ilon päivää! Menin viemään pakettia postiin ja sain kuulla, että minulle oli siellä myös yksi. Miten kutkuttavaa oli tulla kotiin ja aukaista paketti. Ihana sisältö!!




Rakas Salaiseni,

Miten tiesitkään, että varpaani kaipaavat ehdottomasti lämmikettä ja unisukat tulevat enemmän kuin tarpeeseen?! Ja tuota lehteä olen katsellut sillä silmällä jo pidempään lehtihyllyssä. Ja tuo suklaa ja kaakaotikkari... <3 Huokaus!

Sitten on kivaa vielä koko perheelle ja käytännöllistä käsityöläiselle. Niin ja Keloa minulla ei taida olla vielä kerääkään! Ei ainakaan tätä kirjavaa. Sävy on ihan nappiin!

Kiitos rakas Salainen Neuleystäväni! Olen todella iloisesti yllättynyt ja mielissäni.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Äidille ja tyttärelle

Edellisestä paitakokeilustani rohkaistuneena tartuin samaan kaavaan uudelleen ja tällä kertaa rohkaistuin hiukan säveltämään. Tahdoin nimittäin tunikan. Kangasta oli metri, joten jätin hihojen mittaa vähemmälle ja helmaa pidensin reilusti ja levensin maltillisesti. Leventää olisi saanut hiukan reippaammin, sillä käytössä tunika tahtoo hiukan kuroa ylös ja alkaa pussittaa selän puolelta (vatsan puolella sellaista pussitusongelmaa ei kumma kyllä ole). Lienee siis takapuolen kohdalta hintsusti liian piukka. Lisäksi joku ihmeellinen vaiva tuossa yläosassa on. Nimittäin tuosta pyöriöltä olkapäiden kohdalta kangas nousee pussille. Onko siis kyse liian kireistä hihoista (eivät tunnu kireiltä), liian pienestä rinnanympäryksestä, pitkästä olkamitasta, vai mistä? Arvostaisin todella teidän viisaampien neuvoja!
Pitsikukkatunika
Kangas:
Kangastukusta, n. 1 m
Kaava: OB CWS Woman, peruspaita
Muutokset:  Helman pidennys ja levennys.


Pääntien  ja hihansuut huolittelin kaitaleella. En kantannut, vaan ihan vain perus kaksinkertainen kaitale sinne reunaan. Pääntien huolittelu ei mennyt ihan nappiin, sillä jotenkin leikkasin liian suppean pääntien jo alkujaan (taisin leikata päärmevaran ja muuttaa suunnitelmia leikkuun jälkeen kaitalehuolitteluksi) ja sen mukaan kun leikkasin 0,85-kertaisen kaitaleen, tuli pääntiestä pieni. Esikoiseni tilasi samanlaisen "kimonotyyppisen" tunikan heti itselleen! :D

Sama takaa. Tässä näkyy aika hyvin tuo olkapäiden ja selän pussitus.
Kyllä tämä pikkuvioistaan huolimatta on nyt mun lempivaatteeni. Tosi mukava päällä ja ihan sieväkin. Harrastavan ompelijan sielua hyväili, kun pienten hoitaja kysyi, onko mulla miikkarimekko!

Tyttärelle surautin jo muistaakseni tammikuun puolella tai ainakin jo aiemmin yhden Princess-tunikamuunnoksen. Hihaton liivari tuli tällä kertaa pöllökankaasta. Pikkumissi on tainnut katsoa liikaa oikeiden mallien poseerausta, kun ilme on tällainen.

Pöllötunika
Kaava:
 OB 4/12 Princess, 98 cm
Kangas: Pöllötrikoo Kangaskulmasta
Muutokset: Hihat pois, kädenteiden avarrus
Kuoriutuihan se meidän oma pikkumissikin sieltä!

Kädentiet olisi näköjään ilman kanttausta saaneet olla sellaisenaan, koska ovat nyt vähän turhankin avarat. Vähän jäin miettimään, jos ratkoisin käänteet auki ja laittaisin kuitenkin resorikantit sekä pään- että kädenteille. En taida kuitenkaan viitsiä, vaan teen sitten toisesta kankaasta uuden. Mekkopituuteen täytyy muistaa lisätä pituutta vielä reilummin.

Jassoo. Perilliset kaipaavat lounasta ja hajusta päätellen myös vessaan olisi (ollut) asiaa. Voikaa hyvin! 




maanantai 11. helmikuuta 2013

Ensimmäinen kokeilu

Joskus monta kuukautta sitten tekemäni tissis, eli Me&I-tunikasta apinoitu Tissitunika (tissit sille, jolla ei ole, vähemmän sille, jolla on liikaa) lannisti minut itselle ompelemisen suhteen. Ihanat Facebookin ompeluryhmäläiset kuitenkin kannustivat kokeilemaan Ottobre Woman Creative Workshop -kaavaa ja sen tein.

Tuli tällainen.
Kukkakuupaita
Kangas: Eurokankaan palatrikoo
Kaava: OB CWS Woman, koko 38
Muutokset:  Kaikki reunat vain käännetty
Tästä tuli kerralla sopiva! Olen aivan ymmyrkäisenä. Oikeastihan pääntie ja hihansuut kuuluisi huolitella kaitaleella, mutta ei kai kaikkeen nyt ensimmäisellä kerralla pysty. Hihat tuntuvat pesussa hieman lyhenneen, joten niihin seuraavalla kerralla reilusti pituutta lisää (tai se huolittelu) tai sitten reilusti vähemmän. Joustavammasta kankaasta tehden, voi saumanvaroja vähän kaventaa, mutta mikään väljä tämä ei ole nytkään. Tästä tuli kyllä heti mun lempikaava!

Ufoja valmistuu

Ufojen valmiiksisaattaminen on hyvässä vauhdissa! Jo kaksi on poissa kasasta.

Aikaisemmin kerroin hämärähommista, kun valmistelin syntymäpäivälahjaa esikoisellemme. No ei valmistunut se huivi synttäriksi. Juhlavasti ojensin valmiin ja erittäin runsaan tuubihuivin tyttärelleni viikko sitten. Syntymäpäivät olivat päivää ennen vuoden vaihtumista. Vaikka tämä siis ei ole ollut kauaa tekeillä, lasken sen ufoksi, koska se ei todellakaan ehtinyt valmiiksi määräaikaan mennessä.

Ja nyt, koska tyttäreni ei aamulla suostunut kuvaan, voitte kuvitella tähän mustan, pörröisen pötkön, joka ei aivan mene kahta kertaa ympäri neljäsluokkalaisen kaulaan, mutta toisaalta sen voi vetäistä hupuksi, tai harteiden ympäri, kun on niin runsas. Lankana oli Novitan Teddy ja puikkoina kympin pyöröt.

Toinen valmistunut onkin ihan oikeasti pitkään keskeneräisenä muhinut huivi. Aloitin sen joskus viime keväänä kaiketi ja viimeisen silmukankin päättelin ainakin puoli vuotta sitten. Langanpäät päättelin tämän kuun alussa ja pingoituksen tein samaan hengenvetoon. Taas kerran se tuli todettua: neuletyö ei ole valmis, ennen kuin se on kunnolla viimeistelty!

Syy siihen, miksi huivi oli niin pitkään kaapin nurkassa, oli sen epämääräisyys. Yksi kohta oli liian kireä ja mallikuvio epämääräinen. Kuka sellaista pitäisi? Mutta sitten. Kastelu, rullaus, levitys ja pingoitus. Voilá!

Puuvillainen pitsihuivi
Lanka: Sandnes Garn – Sandnes Mini Duett
55% puuvillaa
45% merinovillaa
50 g ~ 175 m
puikot 2,5-3 mm

Ohje: Drops design, malli nro la-005
Puikot: KnitPro pyöröt 3,5-4 mm (?)

Lankavalintahan on huomattavasti painavampi kuin ohjeen alkuperäislanka Garnstudion Drops Lace (100 g ~ 800 m), mutta tämä huivi sai alkunsa langasta. Etsin vain siihen vähänkään sopivaa mallineuletta, johon omat aivotkin vielä taipuisivat. Tämä saattaa hyvinkin päästä puikoille uudelleen, mutta ehkä jostain toisesta langasta. Tuon langan voisin käyttää muuhunkin vaatetukseen. On nimittäin ihanan tuntuista iholla.

Huomasin tässä muuten, että olen maaliskuussa 2012 uhonnut, että tuo lanka saisi päästä puikoille nopeasti. Langan esittelypostauksessa muuten näkyy tuon väri aidompana. Viime keväänähän turkoosi oli kovassa huudossa. Onneksi se tuntuu olevan sitä jonkin verran edelleenkin, joten ehkä peli ei vielä ole aivan menetetty.

Nyt tartun kuitenkin taas kankaisiin. Niitä on kertynyt aivan liikaa. Yhden hiljakkoin tilaamani kankaan olen kyllä jo kutakuinkin kokonaan leikellyt. Enää pitäisi saada kappaleet toisiinsa kiinni. Vähän jännittää, osaanko tehdä itselleni käytettävän tunikan!