Kesä on tulossa

Minulla on Bloggerissa luonnosteksti, johon olen luetteloinut kaikki valmistuneet, ei blogatut käsityöt. Joskus, kun aikaa on (kuvat ovat siellä, täällä ja tuolla), kyhäilen siitä luonnoksesta kunnon kirjelmän, jossa kronologisessa järjestyksessä kerron jotain mukavaa joka tuotoksesta. Tai sitten en.

Yhtä kaikki. Kuulemma tulevana viikonloppuna tulee viimein kesä. Tai ainakin meinaa tulla. Saa nähdä, sataako räntää niin kuin muina meinaushetkinä. Joka tapauksessa päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja yrittää samalla selättää ompelujumia ja käsityöahdistusta. Ei minulla oikeasti mitään ahdistusta ole, mutta vain niin kuolettava hoppu ja poppu joka suuntaan, etten ehdi istahtaa kankaiden ääreen. Jonsei ole kiire, niin makaan puolikuoliaana sohvalla. Sellaista teettää harjoittelujakso puistotyön parissa, jos sattuu olemaan tottuneempi hymyilemään tiskin takana asiakkaille kuin paiskomaan hommia niska limassa sateen ja paisteen mukavasti vaihdellessa ympärillä. Näin kärjistäen.

Noh, päästäkseni asiaan, tein siis ensimmäisen – tai ehkä toisen, kolmannen tai neljännen, mutta joka tapauksessa ensimmäisen julkisen – kesäompeluksen. Nuorin tyttö sai lippapipon, joka suojaa tuulelta ja auringolta sopivasti myös tämän epävakaisen alkukesän kynnyksellä. Kankaaksi valitsin ihan vain aiemmista ompeluksista yli jääneen tilkkusen, mutta kappas, kun tulikin kiva noiden nappisten kanssa. Isommat sisarukset vinkuivat heti omia tämän nähtyään.

Kuvaus tapahtui trampoliinissa ja käskin tytön olla paikallaan kuin patsas. Ilmeisesti ensimmäinen mielikuva oli eräskin Vapauden patsas?

Ainakin toistaiseksi tämä jää takaa pussille, kun vetää lipan sopivalle korkeudelle. Ensin kiskaisin lätsän tytön päähän kuin pipon, jolloin lippa oli tietysti suoraan alaspäin silmien edessä. Siihen nelivuotias tuumasi tyynesti: "Tarttis nähdä vähän." 

Takana on kuminauha, jonka avulla lätsä istuu hyvin. En tiedä, kuinka paljon tässä oikeastaan on kasvunvaraa, kun nyt jo tuntuu aika passelilta tuo reunuksen ympärysmitta juuri tuon kuminauhan ansiosta. Pussitus toki kertoo, että kangasta olisi isompaankin kuuppaan, mutta kuminauhan pitäisi ehkä olla vähän vähemmän napakkaa. Tämä oli sellainen palanen mielestäni yli 10 mm leveää, joten ohuempi ja löperömpi olisi voinut olla parempi.

Lipassa on ohut tukikangas sekä ylä- että alakappaleessa ja se riittää näköjään mainiosti!

Kaava oli oikein hyvä ja kuvalliset ompeluohjeet selkeät ja ymmärrettävät. Kaava on siis Nöpsiksen ja tällä tulen varmasti tekemään vielä monta lippistä! Ainoa muutos, jonka tähän versioon tein, oli yläkappaleiden leikkaaminen taitteelta kahdessa osassa, jolloin sain paremmin raidat kohdistettua. Seuraavaan lätsään, jonka tekisin tälle samalle tytölle, ottaisin ehkä vähän vähemmän korkeutta pipo-osaan ja valitsisin tosiaan toisenlaisen (ohjeiden mukaisen!) kuminauhan. 

Nyt vain sitä kesää odottelemaan!

Asustusta

Takin saatuani valmiiksi päätin tosiaankin ryhtyä johonkin aivottomaan ompelutyöhön. Myllymuksuilta ostamani neulospala kutsui tarttumaan toimeen ja niin surautin siitä (kohta) kuusivuotiaalle pipon ja tuubihuivin. Väri ei ehkä ole kaikkein omin tälle vaaleaveriköllemme, mutta tyttö tykkää ja niin kyllä minäkin. Piposta tuli hivenen pieni, joten se helposti lähtee kiipeämään ylös, kangasta kyllä jäi vielä jäljelle, joten ehkä teen toisen setin ja tämä pipo siirtyy sitten kuopukselle.

Korvalla olevalla rutulla ei ole mitään tekemistä koko-ongelmien kanssa. Pipo vain sattui olemaan huonosti kuvaushetkellä. (Ensi kerralla pyydän tyttöä pesemään kaakaon nenänpäästä ennen kuvausta...)

Kymmenvuotiaamme valitteli kurkkukipua aamulla ja päätin, että hänenkin tulee saada tuollainen koko kaulaa hyvin suojaava huivi. Nyt käytössä on ollut jokin ohut "hienosteluhuivi", joka on käytännössä ollut yhtenä naruna jossain paidan pääntien tuntumassa. Sellainen ei pakkasaamuna pyörällä polkiessa juuri lämmitä. Koska sininen on vielä vähemmän tuon tytön väri, päätin tehdä setin Nanson keltaisesta kukkatrikoosta.

Tämä oli tällainen ennen aamiaista surautettu setti ja se kostautui tuossa merkin kiinnittämisvaiheessa. Tiestittekö, että paininjalka on syytä laskea alas, kun on tehnyt käännöksen kulmassa? Onneksi tuo valkoinen lanka antaa anteeksi tuolla ruskealla pohjalla. NOT! Mutta ei se mitään, tyttö oli iloinen ja se on pääasia!

Huivia joudun ehkä hiukan vielä lyhentämään, kun kaula tahtoo kaikesta huolimatta paljastua, mutta toisaalta takin kauluksen suosiollisella avustuksella se pysyy kyllä kaulaa vasten melko mukiinmenevästi.

Kaavoja en kaivellut esiin näitä tehdessäni, vaan toteutin ompelukset aiempien muistikuvieni perusteella.

Ompeluryhmässä huhtikuun haasteena on viikottain vaihtuvat värit ja tämän viikon väri on keltainen. Kuinka somaa!

Pöllömpi paita

Päivänä muutamana otin ja leikkelin vähän tekemistä pinoon. Pino ei ole vielä ihan täysin huvennut, mutta jotain valmistakin jo tuli.

Tokaluokkalainen, joka käyttää oikeasti vaatekokoa 128, sai jälleen 134 koon kaavalla tehdyn Roundabout-paidan. Kankaana on paikallisesta kangaskaupasta ostettu pöllötrikoo. Muutoksia kaavaan tein sen verran, että kaula-aukkoa vähän pienensin alkuperäisestä. Tosin huolittelin sen sitten kääntämällä, joten voi olla, että on aika alkuperäisissä mitoissaan kuitenkin. Lisäksi unohdin vahingossa saumanvarat hihan pyöriöiltä, joten niihin tuli tahaton laajennus.

Olen ryhtynyt käyttämään aika paljon tätä taso-ommelta reunojen kääntämisessä. Nyt kuvista jäin katsomaan, että onko hiukan jäänyt harvaksi tuo ommel, vai näyttääkö vain siltä. Ennen ompelua tein nimittäin monenmoista säätöoperaatiota alalangalle, koskapa tällä hetkellä ylälangankiristyksen täytyy olla kaikkein löysimmällä, jottei alalanka kiskoudu kankaan yläpuolelle ja että nämä jousto-ompeleet näyttävät yhtään oikeilta. Kuitenkin alalankaa kiristämällä (ja tietysti samalla ylälankaa myös) ilmeni niin paljon muita ongelmia, että päätin palata alkuperäisiin asetuksiin. Kai. Eihän tuossa alalangan säätöruuvissa mitään asteikkoa ole, joten se ehkä on samassa asennossa kuin aloittaessanikin.

Leikkelin itselleni myös peruspaidan kauan sitten EK:n paloista ostamastani trikoosta. Paita on vielä ompelematta ja täten kaava kokematta, mutta kangasta jäi pipon kokoinen pala yli, joten tein sitten sen ensin.

Ahkera mallimme Naturelli-Elli on taas kaikessa suopeudessaan kuvassa, mutta keskittykää vain tuohon pipoon. Sen leikkelin ihan vapaalla kädellä, mutta mallihan on kovastikin sama kuin OB:n ruttupipo, jollaisia olen aiemmin tehnyt lapsille. Vähän tämä olisi ehkä voinut olla pidempi, mutta kelpaa näinkin. Oli muuten hämmästyttävän lämmin talvipakkasellakin tuollaisena kaupassakäyntipipona.

Nyt taidan ryhtyä harjoittamaan lisää silppuamista. Nimittäin olen mennyt vähän tilaamaan kangasta. Täytyy myöntää että lähti pahemman kerran lapasesta koko touhu. Sitä suuremmalla syyllä siis on tarve saada tilaa kaappiin ja kankaita ommeltavaan muotoon.

Ai niin, olen myös ensimmäistä kertaa mukana Salainen Neuleystävä-kierroksella tänä keväänä! Jännittää jo, kukahan on oma ystäväni ja pitääkö minun kohdeystäväni tulevista paketeistaan. :)

Hiljaistako?

Blogin perusteella voisi päätellä, että mitään ei Katolla tapahdu. Se on kuitenkin harhaluulo. Äiti-Katto lähti töihin neljän vuoden kotiäitiyden jälkeen ja se jos mikä on tapahtumaa. Töihinpaluu oli puhtaasti taloudellinen teko. Lyhennysvapaat alkaa tällä erää olla käytetty ja jos mielimme talomme ja leipämme pitää, on syytä hankkia talouteen toinen palkkaa tienaava ihminen. En suinkaan palannut vanhaan työhöni, vaikka se mielenkiintoista olikin. Lasten hoitokuvioiden vuoksi tahdoin töitä omalta kylältä ja mukava työpaikka löytyikin paikallisesta S-Marketista. Tervetuloa treffaamaan! ;)

Ihan kokonaan en ole joutunut käsitöistä luopumaan, vaikka vapaa-aika vähenikin huomattavasti. Jotakin aina silloin tällöin on tullut tehtyä. Jämäkuu meni minulta melkein kokonaan ohi. Jotakin valmista sentään sinnekin sain aikaan. Osa onkin jo tässä blogissa esitelty, mutta yksi pipo oli jäänyt kokonaan tuomatta julki.

Pipoa ei toivottavasti ennen syksyä enää tarvita, mutta kovasti se on käytössä jo ollut. Kauniilla kännykkäkuvilla sitäkin kauniimmassa ympäristössä kuvattuna tuon sen tässä julki.



Lankana taas Novitan Tennessee. Beige jäi esikoisen piposta jäljelle ja vielä jäi tästäkin joka väriä yli. Lankaa tähän pipoon kului 45 grammaa.

Perheen pienimmille tuli kina, kumpi pipon saa. Isompi voitti. Lähinnä siitä syystä, että sopi hänelle paremmin. Voittajan on helppo hymyillä!




Jämäkuun kulutukseni jäi varsin vähäiseksi tänä vuonna, mutta sitäkin enemmän harmittaa se, etten pystynyt apuemoilemaan täysipainoisesti, koska koneemme tai tarkemmin sanoen nettiyhteytemme teki oharit kesken tempauksen. Onneksi tilalleni löytyi uusi apuemo, eikä Puputsin tarvinut koko hässäkkää yksin pyörittää.

Neulomista olen kyllä harjoittanut ja parhaillaankin ylläni on Polku-paita sovituksessa (vähän vielä helmaa ja hihansuut!). Yksi huivi on pingottamista vaille valmis ja kaikenlaista muutakin on kaiketi kesken. Ei vain oikein ole ollut aikaa keskittyä. Sen sijaan ompelukoneen parissa olen viettänyt hetken jos toisenkin.

Kesäisiä huivihattuja valmistui kolmen verran. Kaikissa kuviokankaana Eurokankaasta ostettu tarjouslötkökukkatrikoo, resorina ystävältä saadut mysteeriresorit. Mallia kaavaan otin kuopuksen BlaBla-huivihatusta.

"Mä niin tykkään olla mallina..." (9 v.)

"Mä ehkä vielä enemmän..." (8 v.)

"Mua et kuvaan saa, laita ne lamppuun roikkumaan!" (4 v.)

Pöksyt tein Ottobren yksien housujen 80 cm -kaavalla. Vyötäröön vaihdoin leveän resorin kuminauhan sijaan. Otin mallia yksistä 80 cm valmishousuista tuohon resorin mittaan ja vähensin siitä jopa 5 cm. Älkää kysykö, mitä tapahtui. Nämä pöksyt ovat melkein liian löysät vyötäröstä jopa meidän 104 cm vaatteita käyttävälle nelivuotiaalle. Hän nämä kuitenkin nyt käyttöönsä sai. Ihan kivat kesäböbät minusta. Ei tytöstä. Huivihatun sentään kelpuutti mielellään.

Ja näitte ihan väärin. Tuolla pöksyjen taustalla ei näy mitään kaaosta. Katsokaa nyt. Puhdaspyykkivuorikin on siististi peitetty harmaalla pyyhkeellä.

Eilen tuli sitten sellainen olo, että nyt tahdon tehdä jotain. Ihan sama mitä, kunhan tulee valmista. Niinpä nappasin kaapista kirppislöytötyynynliinan, ratkoin saumat, mietin, mihin kangas riittää ja tein siitä tämän:

Kaunis asetelma suoraan kännykän kamerasta.

Tästä piti tulla kesämekko 4-vuotiaalle, mutta hänpä oli sitä mieltä, että kirppikseltä ostettu sifonkimekko on kivempi. Outoa. Onni onnettomuudessa, tämä on sen verran väljä, että 8-vuotias saa tästä hyvän rantamekon. Sellaisen vesirajamallisen. Ne on nykyään vissiin kielletty koulussa, joten jääköön rantakäyttöön. Jos näet vanhan tyynynliinasi uimarannalla, se on todennäköisesti meidän tyttömme.

Nyt tekis taas mieli tehdä jotain, mutta keskityn nyt ruokapuuhiin ja esikoinen kinuaa pääsyä koneelle. Tämmöistä tämä vapaa-aika nykyään. Siis ihan samanlaista kuin ennenkin. Vähemmän vain.

Pee äs. En ole unohtanut Päähenkilön nimiäisiä ja voittajan palkitsemista. Olen jo melkein päättänyt nimen, mutta palaan asiaan lähiaikoina. Malttia, malttia...

Pipo päähän

Kevät on viikonlopun aikana ottanut aimo harppauksen eteenpäin tulossaan. Onneksi niin, sillä onhan se jo aikakin! Silti viikonloppuna reissussa valmistunut pipo tuli tarpeeseen tuulisen kelin vuoksi.

Vietimme viikonlopun ystäväperheen kanssa Helsingissä. Matkustimme sinne lauantaina, kävimme Luonnontieteellisessä museossa, söimme hyvin, nukuimme huonosti(!!) ja sunnuntain kiertelimme Messukeskuksessa monensorttisilla messuilla.

Menomatkalla valmiiksi tuli tyttären kämmekkäisiin sopiva pipo. Onneksi olin varannut lankaa toiseenkin työhön, koska paluumatka olisi käynyt muuten tylsäksi. ;)

Lisää kuvateksti

Pipomyssy 10-vuotiaalle
Lanka: Novita Tennessee 66 g
Puikot: Addi 2,5 mm pyöröt
Aloitussilmukoita 106, reilu koko.

Kymppiveestä on hyvää kyytiä kasvamassa mallinalku. ;)

 Kuvauspaikkana toimi kesäinen Helsinki. Joku taidetalo taisi tuossa hienoksi restauroidussa rakennuksessa olla. Pipo on tämän vuoden Jämäkuun toinen työni ja menekki siis 66 grammaa. Vielä hiukan jäi jäljelle tuota beigeä ja siitä tuleekin raitoja seuraavaan pipoon.

Käsityömessuja odotin kovasti, mutta valitettavasti kokonaisuutena koko messukompleksista jäi päällimmäisenä mieleen lässähdys. Kaikki messuosastot olivat jotenkin pienentyneet. Lapsimessuillakaan ei ollut ihan niin paljoa aktiviteettia lapsille kuin edellisenä vuonna. Käsityömessuilla oli vain pari kiinnostavaa pistettä, joista tietysti kehruusidonnaiset eniten. Isäntä kiinnostui brodeerauskoneista ja sai minulta melko monta työtilausta liittyen niin rukin rulliin kuin heinäseiväshyllyköihinkin. Ensimmäisenä osastolle kävellessämme silmiin osui Rukki ja Rautapadan piste, jossa oli pystyssä kuivatuspuu värjätyille langoille. Isäntä kysyi, miksei mulla ole sellaista ja vastasin, että kun et oo tehny. Siitä niitä tilauksia sitten alkoi sadella.

Hankintoja tein tietysti myös, ehkä hieman puoliväkisin. Ilokseni löysin Pata-Noidan pisteeltä alekorista aiemmin hankkimaani Noron Sekkua muutaman lisäkerän. Tuo kyseinen lanka oli poistomyynnissä paikallisessa ja vähän jäi kaihertamaan, etten silloin saanut sitä kuin kaksi kerää. Nyt niitä on yhteensä viisi!

Kovasti kaipailin käsityömessujen puolella kangaskauppiaita, mutta eipä vaan noita ollutkaan! Sentään Suomi Design -korttelissa Lapsimessujen puolella oli Ikasyrin ja jonkun muunkin puodin pisteet, joissa oli kuin olikin joitakin palakankaita kaupan. Mukaan tarttui Ikasyrin puolelta päärynätrikoota (16 € / 1,4 m, norm. 23 € /m) ja vaaleanpunaista numerotrikoota (10 € /m, norm. varmaan enemmän).

Vielä ei suuria visioita ole kumpienkaan hankintojen varalle. Olisi kiva nähdä, mitä te muut olette tehneet. Laittakaahan rohkeasti vinkkejä ja linkkejä kommentteihin! Tervetuloa  myös uusille lukijoille. Jättäkää rohkeasti jälkiä itsestänne!

Kutun havatus

K: Mitä tulee, kun yhdistetään 6 mm puikot, kaksinkertainen 7-veikka ja vauvan myssy -ohje?

V: Mörvelö?

Ei vaan IKH, eli Ihan Kelpo Hattu.



Harmittaa, etten tehnyt tällaista huopuvasta langasta. Ois varmaan tullut hieno!

Purkamaan en ryhdy, vaan heittäydyn boheemiksi. Kyllä minut pian kylillä tunnetaan. :D

Pipon tarina on sellainen, että kolmasluokkalainen esitti kettua päivänavauksessa ja päätin tehdä päähineen. Hyvissä ajoin huomasin, ettei tule sopivaa, mutta ajattelin tehdä itselleni sopivan sitten. En selkeästi osaa mittahommia tai sitten minulla on suuret luulot itsestäni! Jään pohtimaan tätä.

Ensimmäinen jämätyö

Pikaisesti tikuttelin tänään perheen pienimmälle 2o-2n -pipon vappurientojemme lomassa. Näköjään pari kerrosta pidempi olisi saanut olla. Aina tuo vauvojen kallonmuoto yllättää! ;)



Lankana 7-veljestä tummanpunainen. Kerää jäi vielä jäljelle, joten ehkä jatkan siitä asusteita pipon kaveriksi? Grammat lisäilen tuonnempana. Nyt nukkumaan hoi!

Jurttamyssy

Peuransarvi-lapasista innostuin jatkamaan samaisen palmikon parissa ja ryhdyin ideoimaan myssyä, jonka reunuksessa on palmikkoa poikittain ja yläosan sileä "kuvioituu" kaksi yhteen -kavennuksista. Kiva myssyhän siitä tuli - 6-vuotiaalle. Mittasin reunusta kyllä omaan päähäni ja korkeudenkin piti olla kohdillan, mutta aika kipa tuo olisi aikuiselle ollut. Tosin isommassa päässä olisi yläosa ollut tasaisempi, jos vain korkeus olisi riittänyt.






Malli: oma sovellus
Lanka: 7-veljestä, tummanharmaa
Puikot: sukkapuikot 4 mm
Grammat: 53 grammaa

Toinen terhopipo

Eilen sai viisveekin oman terhopipon päähänsä. Eikö niin, että lapsilla pitää ollakin vähän kasvunvaraa?

- iPostaus

Raakoja tammenterhoja

Tekaisin vihreästä Mambosta virkatun pipon, josta tuli niin elävästi mieleen tammenterhon hattu, että oli pakko lisätä siihen tuo nystyräkin. Toinen pipo on nyt koukulla ja keskimmäinen kuumeisesti odottaa sen valmistumista.

Aiemmin kehumani joululahjat eivät sittenkään olleet valmiit. A) Olin unohtanut (juu, juu!) päätellä ne, B) yksi vaihe oli jäänyt kokonaan virkkaamatta! Eivät siis olleet ihan viimeistelyä vailla valmiit, vaikka niin väitinkin. ;)

- iPostaus

Valmistakin välillä

Tuntuu hyvältä saada välillä valmista aikaan. Vertin pipa pääsi omistajansa päähän, joskin kukkaan kaavaillut helmet unohtuivat! Näinkin voi käydä. Ehkäpä helmet ja pipo vielä kohtaavat...

Tässä pipossa kukka on aika perinteinen pitsipöytäliinakukka, mutta passaa ihan hyvin tuon samanvärisen taustan kanssa. Pipo on käytännössä kokonaan kiinteitä silmukoita virkaten tehty. Ohje taitaa löytyä kevään 2006 Novitastakin.

Sen verran jäpäkkä tuo pipo on, että halutessaan reunoja voi rullata hieman ylös, jolloin saa hyvinkin 20-lukuisen vaikutelman.

Myös ensimmäisellä yrittämällä epäonnistunut (=liian pitkä) pipo on päässyt käyttöön uudistettuna. Harmaasävyisestä seiskaveikasta tuli viheriäiseen myssykkään reunus ja kukkanen. Syynä yksinkertaisesti se, että viheriäinen lanka loppui uuden pipon viimeiseen silmukkaan. Tehokkaasti käytetty.

Pipo koostuu pääasiassa pylväistä, mutta siellä täällä on rivi tai pari kiinteitä silmukoita. Oma ohje, indeed... Kukka on oma sovellus Käspaikassakin ohjeistetusta kukasta. Taaemmat terälehdet tulivat hiukan liian loitolle, joten kerroksittaisuus kärsi pikkuisen. Oppia ikä kaikki.

Opista puheenollen. Sirpam antoi hyvän neuvon korjata Historiallisen näyttelyn 1. osassa esiteltyä pipoa oikeasti kypärämyssyn mallisemmaksi. Onnistuin kuromaan hatun oikeaan muotoonsa noin teoriassa, mutta edelleenkään se ei ole oikein esittelykelpoinen. Sovitin sitä päähäni ja näytin lähinnä 1980-luvun avaruuselokuvan muukalaiselta. Ilmeisesti tuo lanka ei ole ihan sopiva kyseiseen ohjeeseen, vaan hatusta tulee auttamatta liian suuri. Sääli. Koneellisesti kaljuuntunut isäntäkään ei huolinut Tango-pörröä peruukiksensa.

Äskettäin neuloin korvapipon itselleni Coatsin(?) kerratusta Nord-langasta (80 % akryyliä, 20 % villaa), joka oli paksua kuin bambu ja jopa kympin puikot olivat liian ohuet. Hauska hattu siitä silti tuli – tosin niin muhkea, että vaatii muhkean toppatakin kaverikseen. Onneksi omistuksessani on punainen untuvatakki.

Korvista tykkäävät myös pikku rinsessat, joista vanhimman oma korvapipo vaaleanpunaisesta sevenistä valmistui arviolta 11,7 minuuttia sitten. Saa nähdä, mitä typy aamulla tuumaa.