Ei ole lahjalapasta kissaan katsominen

Onpahan hippasen aikaa kulunut viimeisimmästä merkinnästä. Puikot eivät ole olleet ihan levossa jos kohta eivät ihan aktiivisessa käytössäkään. Jouluksi sentään sain tehtyä kummitytölle Hello Kitty -lapaset. Onneksi tytön assosiaatio tekemistäni kissankasvoista osui oikeaan hahmoon, sillä rehellisesti sanoen nuo eivät kyllä ihan esikuvaansa muistuta. ;) Lapasten varret ovat samaa mallineuletta kuin noissa hyrrä-lapasissakin, eli pientä palmikkoa.

Lapasten lisäksi joulun aikaan valmistui ihan ensimmäinen calorimetrini. Testasin samalla Lidlin sukkalankaa ja ihan näpsäkkä kapistushan tuosta tuli. Ihan luvatun nopeasti (yhdessä illassa) en saanut tuota valmiiksi, mutta syynä on oman kömpelyyteni lisäksi elämän muut myllerrykset – ihan positiiviset sellaiset. :)

Tälle vuodelle ajattelin panostaa tuohon Project Spectrum 4.:een paremmin kuin viime vuonna kolmanteen. Jos ehdin.

Lapastuskaa

Olisiko jollain viisaammalla antaa neuvoja, kuinka voi tehdä lapaseen
kärkikavennukset, jotka ei ala heti irvistellä? Ekan käyttöpäivän
jälkeen noissa Hyrrälapasissa viheltää tuuli, kun kavennukset
irvistelee. Löysä käsiala, vai muuten vain huono tekniikka?

Lapasellista

Lapaskuun sadoksi jäi kolme paria tuotoksia, joista yhdet vanttuut nuken kokoa, yhdet vauvan kokoa ja yhdet lapaset 6-vuotiaan kokoa. Nuo viimeisimmät näkyvät tuossa onnettomassa kuvassa ja saivat nimen Hyrrälapaset. Viksumpi arvaa, että syynä nimitykseen on - tadaa! - selkämyksen mallineule. :)

Joulutuotokset odottaa, joten Katon Kontti vaikenee. Ehkä.

Lisää lipsahduksia

Pyörähdin tänään paikallisessa Lidlissä ja huomasin alekorissa niitä kirjavia sukkalankoja, joita olen tähän asti menestyksellä väistellyt. Kiireessä (lapset ootti autossa) tein pikapäätöksen ja ostin sini- ja punasävyiset paketit.

Saa nähdä, onko noista mihinkään, kun en oo testannut. Siitä, että noita lankoja vielä oli, voi tehdä joko sen päätelmän, että ne on huonoja tai että Orivedellä ei asu neulojia. Tai sitten läheinen käsityöliike vetää enemmän. Sielläkin näytti olevan 3-5 kerää kympillä -tarjous menossa...

Jos ensin ne säilytystilat kuntoon. ;)

Hairahduksia

Päivänä muutamana kävin paikallisessa Maskussa etsimässä
hyllysysteemejä makuuhuoneeseen. Olin yksin liikenteessä, mikä koitui
kohtalokseni. Masku Koti puolella oli 7-veljestä -langat alennuksessa
3 kerää kympillä. Pitihän niitä sitten haalia kerä jos toinenkin.
Valitsin värejä tyyliin: tuosta vois tehdä lapaset sille ja tuosta
sukat tälle... Ja väriähän piti aina ottaa se kolme kerää kympillä. ;D

En enää edes muista, montako kiloa lankaa ostin, mutta kassakone teki
vielä jonkun pyöristyksen alaspäin, eli oli tosi halpaa seiskaveikkaa.

Kenenkään ei tarvitse muistaa sitä, että hetki sitten tein itselleni
lupauksen, etten tuota lankaa osta enää ikinä. Tai ainakaan ennen kuin
aiemmat satsit on käytetty loppuun. Onneksi itselle tehtyjen lupausten
rikkominen ei loukkaa pahasti muita.

Sais vaan ne hyllyt alkaa valmistua. Langat lojuu tällä hetkellä
makuuhuoneen perällä muovipussissa...

(Tämä teksti saattaa rivittyä miten sattuu, mutta se on sitten
sähköpostibloggauksen hinta. Korjaan koneelle päästessäni.)

Imetysdalmaatiaa

Olen vakaasti sitä mieltä, että imettäviltä ihmisiltä (lähinnä naisilta) tulisi harrastaminen kieltää lailla. Etenkin käsitöissä sitä joutuu hakkaamaan päätään ihan liian usein petäjään tyhmien virheiden takia.

Päivänä muutamana ryhdyin tekemään esikoiselle lapasia. Keksin oikein kivan pintaneuleen kämmenselän puolelle ja homma eteni joutuisaan. Kunnes tuli peukalon kohdan vuoro. En keksinyt niin millään, kuinka siitä apulangan neulomisen jälkeen jatketaan. Pisin työvaihe oli siis se seitsemän peukalosilmukan jälkeinen aika, kun mietin oikeaa etenemistapaa. Siitä onneksi selvittiin ja ensimmäinen lapanen on valmis. Paitsi että peukku pitää tehdä uusiksi. Poimin hiukan liian monta silmukkaa sivuista reikien pelossa ja peukalosta tuli niin sanoakseni monumentaalinen.

Toisen lapasen sain myös hyvin käyntiin ja inhottavin vaihe, eli varsi oli pian neulottu. Äkkiä huomasin jo olevani peukalon kohdalla ja lähdin etsimään apulankaa. Mutta kas! Siinä samassa huomasin, että olin varren jälkeen tyynesti kilistellyt sileää neuletta ja hieno pintaneule oli unohtunut tyyten!

Toisaalta olisi kurjaa, jos imettäviltä kiellettäisiin käsityöt, sillä nyt on mitä mainioin mahdollisuus syyttää tyhmistä virheistä jotain muuta kuin omaa vajavaisuuttaan.

Lapastellen

Ensimmäinen pari lapaskuun tuotoksia valmistui viime torstaina. Blogivauva sai omat vanttuut. Testikäyttö kertoi, etteivät ne pysy kovin hyvin kädessä, joten ehkä virkkailen niihin vielä yhdistävän nauhan, joka vauvan selän alla ollessaan ehkä pitäisi tumput paremmin kädessä.

Tässä toinen tumppu irrallisena (kavennus erottuu).

Ja toinen tumppu on-line (kavennuksesta ei mitään iloa;) ).