Päivänä muutamana ryhdyin tekemään esikoiselle lapasia. Keksin oikein kivan pintaneuleen kämmenselän puolelle ja homma eteni joutuisaan. Kunnes tuli peukalon kohdan vuoro. En keksinyt niin millään, kuinka siitä apulangan neulomisen jälkeen jatketaan. Pisin työvaihe oli siis se seitsemän peukalosilmukan jälkeinen aika, kun mietin oikeaa etenemistapaa. Siitä onneksi selvittiin ja ensimmäinen lapanen on valmis. Paitsi että peukku pitää tehdä uusiksi. Poimin hiukan liian monta silmukkaa sivuista reikien pelossa ja peukalosta tuli niin sanoakseni monumentaalinen.
Toisen lapasen sain myös hyvin käyntiin ja inhottavin vaihe, eli varsi oli pian neulottu. Äkkiä huomasin jo olevani peukalon kohdalla ja lähdin etsimään apulankaa. Mutta kas! Siinä samassa huomasin, että olin varren jälkeen tyynesti kilistellyt sileää neuletta ja hieno pintaneule oli unohtunut tyyten!
Toisaalta olisi kurjaa, jos imettäviltä kiellettäisiin käsityöt, sillä nyt on mitä mainioin mahdollisuus syyttää tyhmistä virheistä jotain muuta kuin omaa vajavaisuuttaan.
1 kommentti:
Jos hän on sama Olavi, niin olemme tuttuja hänen työnsä kautta. :)
Lähetä kommentti