Pakettiiii!

Oo tätä ilon päivää! Menin viemään pakettia postiin ja sain kuulla, että minulle oli siellä myös yksi. Miten kutkuttavaa oli tulla kotiin ja aukaista paketti. Ihana sisältö!!




Rakas Salaiseni,

Miten tiesitkään, että varpaani kaipaavat ehdottomasti lämmikettä ja unisukat tulevat enemmän kuin tarpeeseen?! Ja tuota lehteä olen katsellut sillä silmällä jo pidempään lehtihyllyssä. Ja tuo suklaa ja kaakaotikkari... <3 Huokaus!

Sitten on kivaa vielä koko perheelle ja käytännöllistä käsityöläiselle. Niin ja Keloa minulla ei taida olla vielä kerääkään! Ei ainakaan tätä kirjavaa. Sävy on ihan nappiin!

Kiitos rakas Salainen Neuleystäväni! Olen todella iloisesti yllättynyt ja mielissäni.

Äidille ja tyttärelle

Edellisestä paitakokeilustani rohkaistuneena tartuin samaan kaavaan uudelleen ja tällä kertaa rohkaistuin hiukan säveltämään. Tahdoin nimittäin tunikan. Kangasta oli metri, joten jätin hihojen mittaa vähemmälle ja helmaa pidensin reilusti ja levensin maltillisesti. Leventää olisi saanut hiukan reippaammin, sillä käytössä tunika tahtoo hiukan kuroa ylös ja alkaa pussittaa selän puolelta (vatsan puolella sellaista pussitusongelmaa ei kumma kyllä ole). Lienee siis takapuolen kohdalta hintsusti liian piukka. Lisäksi joku ihmeellinen vaiva tuossa yläosassa on. Nimittäin tuosta pyöriöltä olkapäiden kohdalta kangas nousee pussille. Onko siis kyse liian kireistä hihoista (eivät tunnu kireiltä), liian pienestä rinnanympäryksestä, pitkästä olkamitasta, vai mistä? Arvostaisin todella teidän viisaampien neuvoja!

Pitsikukkatunika
Kangas: Kangastukusta, n. 1 m
Kaava: OB CWS Woman, peruspaita
Muutokset:  Helman pidennys ja levennys.

Pääntien  ja hihansuut huolittelin kaitaleella. En kantannut, vaan ihan vain perus kaksinkertainen kaitale sinne reunaan. Pääntien huolittelu ei mennyt ihan nappiin, sillä jotenkin leikkasin liian suppean pääntien jo alkujaan (taisin leikata päärmevaran ja muuttaa suunnitelmia leikkuun jälkeen kaitalehuolitteluksi) ja sen mukaan kun leikkasin 0,85-kertaisen kaitaleen, tuli pääntiestä pieni. Esikoiseni tilasi samanlaisen "kimonotyyppisen" tunikan heti itselleen! :D

Sama takaa. Tässä näkyy aika hyvin tuo olkapäiden ja selän pussitus.

Kyllä tämä pikkuvioistaan huolimatta on nyt mun lempivaatteeni. Tosi mukava päällä ja ihan sieväkin. Harrastavan ompelijan sielua hyväili, kun pienten hoitaja kysyi, onko mulla miikkarimekko!

Tyttärelle surautin jo muistaakseni tammikuun puolella tai ainakin jo aiemmin yhden Princess-tunikamuunnoksen. Hihaton liivari tuli tällä kertaa pöllökankaasta. Pikkumissi on tainnut katsoa liikaa oikeiden mallien poseerausta, kun ilme on tällainen.

Pöllötunika
Kaava: OB 4/12 Princess, 98 cm
Kangas: Pöllötrikoo Kangaskulmasta
Muutokset: Hihat pois, kädenteiden avarrus

Kuoriutuihan se meidän oma pikkumissikin sieltä!

Kädentiet olisi näköjään ilman kanttausta saaneet olla sellaisenaan, koska ovat nyt vähän turhankin avarat. Vähän jäin miettimään, jos ratkoisin käänteet auki ja laittaisin kuitenkin resorikantit sekä pään- että kädenteille. En taida kuitenkaan viitsiä, vaan teen sitten toisesta kankaasta uuden. Mekkopituuteen täytyy muistaa lisätä pituutta vielä reilummin.

Jassoo. Perilliset kaipaavat lounasta ja hajusta päätellen myös vessaan olisi (ollut) asiaa. Voikaa hyvin! 

Ensimmäinen kokeilu

Joskus monta kuukautta sitten tekemäni tissis, eli Me&I-tunikasta apinoitu Tissitunika (tissit sille, jolla ei ole, vähemmän sille, jolla on liikaa) lannisti minut itselle ompelemisen suhteen. Ihanat Facebookin ompeluryhmäläiset kuitenkin kannustivat kokeilemaan Ottobre Woman Creative Workshop -kaavaa ja sen tein.

Tuli tällainen.

Kukkakuupaita
Kangas: Eurokankaan palatrikoo
Kaava: OB CWS Woman, koko 38
Muutokset:  Kaikki reunat vain käännetty

Tästä tuli kerralla sopiva! Olen aivan ymmyrkäisenä. Oikeastihan pääntie ja hihansuut kuuluisi huolitella kaitaleella, mutta ei kai kaikkeen nyt ensimmäisellä kerralla pysty. Hihat tuntuvat pesussa hieman lyhenneen, joten niihin seuraavalla kerralla reilusti pituutta lisää (tai se huolittelu) tai sitten reilusti vähemmän. Joustavammasta kankaasta tehden, voi saumanvaroja vähän kaventaa, mutta mikään väljä tämä ei ole nytkään. Tästä tuli kyllä heti mun lempikaava!

Ufoja valmistuu

Ufojen valmiiksisaattaminen on hyvässä vauhdissa! Jo kaksi on poissa kasasta.

Aikaisemmin kerroin hämärähommista, kun valmistelin syntymäpäivälahjaa esikoisellemme. No ei valmistunut se huivi synttäriksi. Juhlavasti ojensin valmiin ja erittäin runsaan tuubihuivin tyttärelleni viikko sitten. Syntymäpäivät olivat päivää ennen vuoden vaihtumista. Vaikka tämä siis ei ole ollut kauaa tekeillä, lasken sen ufoksi, koska se ei todellakaan ehtinyt valmiiksi määräaikaan mennessä.

Ja nyt, koska tyttäreni ei aamulla suostunut kuvaan, voitte kuvitella tähän mustan, pörröisen pötkön, joka ei aivan mene kahta kertaa ympäri neljäsluokkalaisen kaulaan, mutta toisaalta sen voi vetäistä hupuksi, tai harteiden ympäri, kun on niin runsas. Lankana oli Novitan Teddy ja puikkoina kympin pyöröt.

Toinen valmistunut onkin ihan oikeasti pitkään keskeneräisenä muhinut huivi. Aloitin sen joskus viime keväänä kaiketi ja viimeisen silmukankin päättelin ainakin puoli vuotta sitten. Langanpäät päättelin tämän kuun alussa ja pingoituksen tein samaan hengenvetoon. Taas kerran se tuli todettua: neuletyö ei ole valmis, ennen kuin se on kunnolla viimeistelty!

Syy siihen, miksi huivi oli niin pitkään kaapin nurkassa, oli sen epämääräisyys. Yksi kohta oli liian kireä ja mallikuvio epämääräinen. Kuka sellaista pitäisi? Mutta sitten. Kastelu, rullaus, levitys ja pingoitus. Voilá!

Puuvillainen pitsihuivi
Lanka: Sandnes Garn – Sandnes Mini Duett
55% puuvillaa
45% merinovillaa
50 g ~ 175 m
puikot 2,5-3 mm
Ohje: Drops design, malli nro la-005
Puikot: KnitPro pyöröt 3,5-4 mm (?)

Lankavalintahan on huomattavasti painavampi kuin ohjeen alkuperäislanka Garnstudion Drops Lace (100 g ~ 800 m), mutta tämä huivi sai alkunsa langasta. Etsin vain siihen vähänkään sopivaa mallineuletta, johon omat aivotkin vielä taipuisivat. Tämä saattaa hyvinkin päästä puikoille uudelleen, mutta ehkä jostain toisesta langasta. Tuon langan voisin käyttää muuhunkin vaatetukseen. On nimittäin ihanan tuntuista iholla.

Huomasin tässä muuten, että olen maaliskuussa 2012 uhonnut, että tuo lanka saisi päästä puikoille nopeasti. Langan esittelypostauksessa muuten näkyy tuon väri aidompana. Viime keväänähän turkoosi oli kovassa huudossa. Onneksi se tuntuu olevan sitä jonkin verran edelleenkin, joten ehkä peli ei vielä ole aivan menetetty.

Nyt tartun kuitenkin taas kankaisiin. Niitä on kertynyt aivan liikaa. Yhden hiljakkoin tilaamani kankaan olen kyllä jo kutakuinkin kokonaan leikellyt. Enää pitäisi saada kappaleet toisiinsa kiinni. Vähän jännittää, osaanko tehdä itselleni käytettävän tunikan!

Elämä on täynnä yllätyksiä

Minulla on ystävä! <3




Kiitos SNY:lleni ihanasta kortista ja piristävistä ajatuksista!

Pöllömpi paita

Päivänä muutamana otin ja leikkelin vähän tekemistä pinoon. Pino ei ole vielä ihan täysin huvennut, mutta jotain valmistakin jo tuli.

Tokaluokkalainen, joka käyttää oikeasti vaatekokoa 128, sai jälleen 134 koon kaavalla tehdyn Roundabout-paidan. Kankaana on paikallisesta kangaskaupasta ostettu pöllötrikoo. Muutoksia kaavaan tein sen verran, että kaula-aukkoa vähän pienensin alkuperäisestä. Tosin huolittelin sen sitten kääntämällä, joten voi olla, että on aika alkuperäisissä mitoissaan kuitenkin. Lisäksi unohdin vahingossa saumanvarat hihan pyöriöiltä, joten niihin tuli tahaton laajennus.

Olen ryhtynyt käyttämään aika paljon tätä taso-ommelta reunojen kääntämisessä. Nyt kuvista jäin katsomaan, että onko hiukan jäänyt harvaksi tuo ommel, vai näyttääkö vain siltä. Ennen ompelua tein nimittäin monenmoista säätöoperaatiota alalangalle, koskapa tällä hetkellä ylälangankiristyksen täytyy olla kaikkein löysimmällä, jottei alalanka kiskoudu kankaan yläpuolelle ja että nämä jousto-ompeleet näyttävät yhtään oikeilta. Kuitenkin alalankaa kiristämällä (ja tietysti samalla ylälankaa myös) ilmeni niin paljon muita ongelmia, että päätin palata alkuperäisiin asetuksiin. Kai. Eihän tuossa alalangan säätöruuvissa mitään asteikkoa ole, joten se ehkä on samassa asennossa kuin aloittaessanikin.

Leikkelin itselleni myös peruspaidan kauan sitten EK:n paloista ostamastani trikoosta. Paita on vielä ompelematta ja täten kaava kokematta, mutta kangasta jäi pipon kokoinen pala yli, joten tein sitten sen ensin.

Ahkera mallimme Naturelli-Elli on taas kaikessa suopeudessaan kuvassa, mutta keskittykää vain tuohon pipoon. Sen leikkelin ihan vapaalla kädellä, mutta mallihan on kovastikin sama kuin OB:n ruttupipo, jollaisia olen aiemmin tehnyt lapsille. Vähän tämä olisi ehkä voinut olla pidempi, mutta kelpaa näinkin. Oli muuten hämmästyttävän lämmin talvipakkasellakin tuollaisena kaupassakäyntipipona.

Nyt taidan ryhtyä harjoittamaan lisää silppuamista. Nimittäin olen mennyt vähän tilaamaan kangasta. Täytyy myöntää että lähti pahemman kerran lapasesta koko touhu. Sitä suuremmalla syyllä siis on tarve saada tilaa kaappiin ja kankaita ommeltavaan muotoon.

Ai niin, olen myös ensimmäistä kertaa mukana Salainen Neuleystävä-kierroksella tänä keväänä! Jännittää jo, kukahan on oma ystäväni ja pitääkö minun kohdeystäväni tulevista paketeistaan. :)

Pyjamaa, pöksyä ja pikkuhamosta

Ompeluaikaa on tänä vuonna ollut huomattavasti vähemmän tai sitä on tullut otettua vähemmän kuin viime vuonna. Tässä kuitenkin vuoden ensimmäisiä tuotoksia.

Testasin OB 6/2012 Ruusunpuna ja Ropina -leggingskaavoja kahdelle nuorimmalle. Muuta eroahan noissa ei ole kuin vyötärön korkeus. Ruusunpuna on tarkoitettu vaippaihmisille, Ropina vaipattomille.

Ensin tein kuopukselle, joka on noin kokoa 92 cm, Ropina-kaavalla 104 cm koon housut. Toki pituutta tuli merkittävästi vähemmän. Kankaana oli EK:n palalaarista ongittu harmaa interlock. Housuista piti ensin tulla 4-vuotiaalle ja lahkeisiin pitkät resorit (harmaa kangas siis loppui kesken), mutta laiskuus iski ja niin saaja vaihtui. Löysäthän nämä ovat, kun ovat kahta kokoa liian leveät, mutta menevät epäleggingseinä.

Ikasyristä ostamani päärynäinterlock on pyörinyt kaapissa niin pitkään, että päätin viimein tehdä siitä jotain. Jotenkin se on vähän sellaista kalsarikangasta minun silmääni, joten tein siitä kahdet leggingsit lisää. Ruusunpunat kuopukselle ja Ropinat 4-vuotiaalle. Vaippaa meillä ei enää käytetä kuin nukkuessa, joten käänsin kaavaa pari senttiä vyötäröltä. En tiedä, johtuuko kankaasta, vai voisikohan kaavaa hieman vielä kaventaa. Näistäkään ei vielä tullut sellaiset "sileät" housut, mistä 4-vuotias tykkää. Mutta kyllä se silti tykkäsi näistäkin.

Menin mainitsemaan tytöille, että hymyilkää...

Samaan kuvaan pääsi myös improvisoimani bambihame. Suorakaiteen muotoinen kangaspala, vyötärölle resori ja helmaan "rullapäärme".

Minullahan ei (vielä) ole saumuria, joten rullis on tehty tiheällä siksakilla ja hurrrrjalla venytyksellä. Vähän vilkkuu kangas paikoitellen, mutta samapa tuo. Tyttö tykkää ja minä myös.

Nyt olisi hurja vimma tuhota lisää kankaita ja siis saada aikaan myös valmista. Perus T-paidoille olisi käyttöä etenkin kuopuksen kaapissa ja isommat tarvitsisivat pitkähihaisia paitoja. Eikä mekkoja voi koskaan olla liikaa.

Edit: Otsikko taisi luvata jotain pyjamaan liittyvää myös? Eräänä iltana tartuin Kangashamstereista ostamaani hevosenkenkäkankaaseen, joka muistuttaa olomuodoltaan jonkinlaista ribbikangasta. Siitä surruuttelin Roundaboutin (OB 1/2012) kaavalla paidan, jonka piti tulla tokaluokkalaiselle, mutta siitä tulikin niin suuri, että esikoinen sai sen omakseen. Sen verran yökkärimäinen se on, että on ollut nukkumakäytössä toistaiseksi. Note to self: Pienennä sitä kaula-aukkoa etenkin tällaisessa kankaassa, mutta muutenkin. On vähän avara sivuille päin.