Prinsessalle

Tämä mekko sai alkunsa siitä ajatuksesta, että tehdäänpä jotain helppoa, nopeaa ja tarpeellista.

Nelivuotiaamme rakastaa yömekkoja, mutta jostain syystä niitä hänellä on melko vähän ja ne vähätkin ovat jäämässä pieniksi. Niinpä päätin napata helpon mekkokaavan ja surautella kierrätyskankaista mekkosen. Tämä työ oli kaikkea muuta kuin nopea ja vaivaton.

Ensin ompelin hihat miehustaan niin, että nurjat puolet olivat vastakkain. Toisin sanoen, saumat jäivät oikealle puolelle. Purkamaan vain ja tietysti vanha tyynynliinakangas repeili repeilemästä päästyäänkin. Suoritin purkuvaiheen eilen illalla päätökseen ja päätin jatkaa vasta tänään ompelupuuhaa.

Tänään olin tarkkaakin tarkempi siinä, että saumat jäisivät nurjalle puolelle ja lisäksi mallailin raglansaumoja oikeille paikoilleen, ettei kävisi niin, miten ensimmäisen raglanmekon kanssa kävi. Tällä kertaa kaikki näytti hyvältä, kunnes tuli viimeisen sauman vuoro. Olin sittenkin ommellut toisen hihan väärin! Ja taas purkamaan. Hammasta purren sen tein ja lisää reikiäkin sain aikaan. Hihojen jälkeen kaikki sitten sujuikin melko hyvin ja mekko valmistui miltei hetkessä.

Malli: Raglanhihainen paituli jostakin lastenvaatteiden ompelukirjasta.
Koko: 2-3 v.
Materiaali: Miehustassa vanha tyynynliina, hihat vanhaa lakanaa. Helman nauha äidiltä saatu.

Huono puoli tässä paitulissa on se, että sekä nelivuotias että seuraavana jonossa oleva kaksivuotias kieltäytyivät käyttämästä tätä. Nelivuotias tuomitsi hihat liian pulleiksi ja ryppyisiksi. Silitysrautaa ne tottavie kaipaisivatkin, mutta lapsen mainitsema ryppyisyys tarkoittaa väljää. Sileä on vartalonmyötäinen.

Jos oikein rehellisiä ollaan, nuo hihat ovat minunkin mielestäni liian raskaat. Kangas on vahvahkoa lakanakangasta, mutta muuta sopivaa ei nyt ollut saatavilla. Voi olla, etten enää jaksa purkaa hihoja pois, vaan tämä päätyy kirppikselle, jahka saan kuorman kasaan.

Syyskuun haaste: neljä uutta

Voi pientä blogiparkaa, kun on ollut aivan heitteillä, raasu. Nyt sitten tungetaan kerralla ähkyyn asti. Syyskuussa FB:n Ompeluelämää-ryhmässä oli nimittäin käynnissä haaste, jossa piti etsiä lasten Ottobre-lehdistä neljä sellaista kaavaa, joilla ei ole koskaan mitään vielä tehnyt. Niistä sitten kuului syyskuun aikana ommella uuden uutukaiset vaatteet.

Haasteen ensimmäinen vaihe oli tällaiselle aloittelijalle sangen helppo. Vielä kovin montaa vaatekappaletta en ole ehtinyt saamaan aikaan. Kaiken lisäksi taannoisen kaavojenpiirtelysessioni jäljiltä minulla oli monen monta kaavaa jo valmiiksi piirrettynä, mutten vielä ollut joutanut niitä asetella kankaalle saakka. Siispä vain valitsemaan.

Ensimmäisenä työnä päätin surauttaa "sileät" housut nelivuotiaalle. Hän rakastaa leggingsejä. Jos saisi valita, päällä olisi vaikka kahdet leggingsit kerralla. Niinpä päätin kokeilla sellaisten tekemistä. Kaavoja ei sittenkään ollut valmiina, mutta äkkiäkös tuollaiset jostain löytää. Vähän vaati kekseliäisyyttä, mutta lopulta päätin tehdä OB 1/2012 -numerosta Rosy Step -leggingsit ilman ruusukoristeita. Tyttären mielestä nämä eivät olleet riittävän sileät, joten suostui poseeraamaan vain harmistunut tekohymy naamallaan. (Kuva on kännykkälaatuinen...)

Ottobre 1/12, 14. Rosy Steps
Koko: 104 cm
Käyttäjä: n. 106 cm
Muutokset: Tein ilman ruusukoristeita ja käänsin erittäin leveän kuminauhakujan.
Kaavan vyötärö on korkea!

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä suorat velourhousut 10-vuotiaalle tyttärellemme. Valitsin kaavaksi Hopsis-leggingsit lehdestä 4/12. Muka kovasti mittailin, että hyvät tulee, mutta kuinka ollakaan, 134 senttinen kaava oli suunniteltu ilmeisen joustavalle kankaalle. Velour ei ole joustavaa. Niinpä housut tehtiinkin 8-vuotiaallemme, jota ne kutittavat ja jonka mielestä vyötärö on liian matala.

Vyötäröt! Eivätkö ne koskaan voi olla sopivia?! Note to self: Tässä mallissa ei ole liian korkea vyötärö. Ei kannata kääntää 8 cm käännettä vyötärölle, ellei halua purkaa ja kääntää uudelleen neuvotun 2-3 cm. Ihan noin matala ei vyötärö sentään ole kuin kuvassa. En vain muistanut pyytää nostamaan paidanhelmaa niin paljon, että pöksyt tulisivat kuvaan kokonaisina.

Ottobre 4/12 Hopsis
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 128 cm
Muutokset:
- Kankaaksi trikoon sijaan velour, reilut saumanvarat (silti tuli kokoa liian tiukka)

- Lahkeensuukaitaleiden sijaan leikkasin reiluhkot resorit

Näiden käyttäjiensä mielestä ilmeisen epäonnistuneiden tuotoksien jälkeen tahdoin tehdä jotakin nopeaa ja helppoa. Työksi valikoitui samaisen lehden ruttupipo kuopukselle. En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten surautin käänteen ihan vain suoralla ompeleella. Toimii niinkin, vaikkakaan kovin paljon ylimääräistä ei auta venyttää, ettei ommel ratkea. Tästä tuli mielestäni kiva ja tyttökin tykkäsi!

OB 4/2012 Baggy Look
Koko: 52 cm
Käyttäjän päänympärys: n. 51 cm
Muutokset:
- En saanut hunajakenno-ommelta toimimaan, joten tasosaumat jäi tekemättä.

Tykkäsin pipomallista niin paljon, että surautin toisen samanmoisen aikeenani iskeä se nelivuotiaan päähän. Enpä mitään uusia kaavoja jaksanut tehdä, vaan vähän vain suurentelin. Pipo sopii itsellenikin. Annoin sen kuitenkin 8-vuotiaalle, joka tykästyi siihen kovasti. Tätä ei luonnollisestikaan laskettu haasteeseen, kun kaava oli jo koettu, mutta esittelenpä piposen tässä silti.

Neljäs ja siten myös haasteen viimeinen työ onnistui omasta mielestäni yli odotusten. Alkoi jo tuntua tarpeeksi syksyiseltä tarttua ensimmäisen kangastilaukseni mukana tilaamaani Punahilkka-kankaaseen ja siitäpä riitti tunikaksi kaksivuotiaalle kuopukselle.

Pieni ja yleensä niin innokas mannekiini oli tällä kertaa hiukan allapäin jostakin asiasta ja kuvista tuli melkeinpä surkeita, etten sanoisi. Mutta kuvitelkaa lapselle iloinen virne ja leikkisät eleet. Sitä se meidän pikkuinen yleensä on. Tunika on melko lailla samanlainen fiiliksestä riippumatta.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.

Helmaan lisäsin saman teeman nauhaa pätkän. Tällä kertaa tuli oikeaoppisesti vasemmalle puolelle.

Tämä tunikan malli oli niin ihana, että päätin tehdä samalla kaavalla lisää vaatteita. Ilman tuota helman rypytystä tosin helma olisi saanut olla pidempi ja niinpä seuraavaan päätin tehdä helmaa paremminkin mekoksi kuin tunikaksi saakka.

Uusia kaavoja piirtämättä lähdin leikkomaan mekkoa 4-vuotiaalle. Vihdoin tartuin Eurokankaan palakankaaseen, jota tyttö on osoittanut jo lukemattomia kertoja ja pyytänyt, että teen siitä jotakin hänelle. Nyt hän sen viimein sai!

OB 4/12 Princess
Koko: suurennettu itse kokoon 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Jätin helmasta rypytyksen pois ja kanttasin pääntien
ja hihansuut joustokantilla muiden rypytysten sijaan.
Lisäsin pituutta helmaan noin 10 cm.

Tätä mekkoa ennen ehti kuitenkin valmistua elämäni ensimmäinen vetoketjullinen vaatekappale. Ilmojen kylmetessä lapset alkoivat kaivata lämmikettä ja niin ompelin samaiselle nelivuotiaalle velourtakin vihreästä sydänvelourista. Kokemus oli pölisevä, vaikea ja aiheutti lopputulokseen liian monta epämiellyttävää yksityiskohtaa. Silti kokonaisuus on kelvollinen ja ihan sattumalta resorit ovat täysin samaa sävyä aiemmin ostettujen Maxomorran velourhousujen kanssa. Mikä setti! (Siitä nyt ei kuitenkaan ole kuvia tarjolla. Täytynee joskus toiste kuvata.)

OB 4/12 Funny Fox
Koko: 104 cm
Käyttäjä: 106 cm
Muutokset: Tein velourista collegen sijaan.
Jätin hupun pois ja lisäsin resorin pääntiehen.

Elämäni ensimmäinen vetoketju, ensimmäiset pallotaskut ja ensimmäinen niskalappu! :D

Tämä oli sen verran rasittava kokemus, että päätin välissä tehdä tuon aiemmin esittelemäni prinsessamekon. Siitä alkoikin putki ja päätin jatkaa samalla kaavalla. Kaksivuotias sai päästä joustofroteekoekaniiniksi. Tässä mennään jo lokakuun puolelle,  mutta väliäkö tuolla.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun ompelin joustista ja jostain syystä olin sitä etukäteen jotenkin aristellut. Mutta samanlaista se oli aika tavalla kuin trikookin. Ehkä jopa mukavempaa työstää. Mekko on ollut todellinen menestys, mistä olen tietysti kovin mielissäni. Materiaalivalinnan vuoksi tämä olkoon lokakuun OE-haasteen ensimmäinen työni.

Haasteessa tavoitteena on tarttua johonkin ihan uuteen juttuun ompelussa. Tämä on ehkä vähän siinä ja siinä, lasketaanko tarpeeksi uudeksi jutuksi, mutta minulle tämä oli kokonaan uusi kokemus.

OB 4/12 Princess
Koko: 98 cm
Käyttäjä: 92 cm
Muutokset: Jätin hihat pois ja kanttailin joustokantilla.
Olisi kannattanut laajentaa kädenteitä, mutta menee pitkähihainen alla näinkin.

Toisena ja ainakin totisesti itseni ylittämistempauksena esittelen tänään aloittamani ja valmiiksi saattamani ihan ensimmäisen hupparin!

Viimein sain jotain tehtyä esikoisellekin ja jotain, mistä hän todella pitää. Olen niin onnellinen! Uusia asioita tässä olivat hupun ompelu ylipäänsä, hupun vuorittaminen sekä vetoketjun yhdistäminen hupulliseen vaatteeseen. Tuon velourtakkikokemukseni jälkeen olin niin hajalla, etten meinannut tähän projektiin ryhtyäkään. Mutta onneksi ryhdyin!

OB 4/12 Roxy Royal
Koko: 134 cm
Käyttäjä: 134 cm
Muutokset: Suurin muutos taisi olla materiaali: velour vaihtui collegeen.
Hupun tein ilman kääntöaukkoa siten, että viimeisenä ompelin hupun "naaman" ympäri.

Jopa vetoketjun ja hupun liitoskohta onnistui! Vetoketju oli hivenen liian pitkä ja pohdin pitkään, miten saisin sen tuohon sopimaan. Lopulta ylimääräiset 15 mm ketjua jäivät hupun etureunan käänteen alle piiloon. Mainiota!

Käyttäjä oli todella mielissään, vaikka kuvasta voisi muuta päätellä. ;)

Jokohan sitä olisi kaikki aikaansaannokset esitelty? Ai niin! Olenhan minä vielä jotain neulonutkin! Näitä villasukkia olen tehnyt hartaasti ja suurella paatoksella.

Malli: Novita Sukkalehti, putkisukat.
Koko: Nainen
Lanka: hyvin marinoitu 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm
Muutokset: Langan vaihto paksumpaan. Silmukoita 48.

Nämä sukat tein suoraan omaan tarpeeseen. Ajattelin saavani äkkiä uudet villasukat kylmeneville lattioille, mutta nämä odottivat lankojen päättelyäkin niin pitkään, että kokonaisajaksi aloituksesta valmistumiseen taisi kertyä reippaat pari kuukautta! Uskomatonta!

Jotenkin ompeluinnostuksen myötä on tahtonut käydä niin, etten malta enää istua neulomaan. Valmista tulee ommellen niin paljon nopeammin kuin puikoilla. Vai neuloisinko yhdessä illassa kymmenvuotiaalle hupparin? Silti nyt olen päättänyt saattaa päätökseen keskeneräisiä neuleita oikein urakalla. Uskokaa tai älkää, mutta kaivoin jopa todellisten ufojen laatikkonikin esille. Esikoinen innostui sieltä kahdesta neuleesta, jotka ovat hävettävän vähän kesken. Sitä ne ovat sen vuoksi, etteivät istu minulle. Nyt tuli kuitenkin motivaatiota saattaa työt päätökseen. Sitten on vielä pari villapaitaa ja liiviä itselle sekä monta muuta työtä. Ehkä lähiaikoina näette täällä KatonKontissakin enemmän villaisia valmistuneita?

Kangasvaraston täydennystä

Ehkä paremminkin otsikon pitäisi kuulua: "Kangasvaraston ähkynnystä".

Kankaaton kuukausi kului osaltani helposti ilman kangashankintoja. Kankaat eivät kyllä kovasti kuluneetkaan, sillä makasin kuukaudesta miltei kaksi viikkoa sairaana kykenemättä tekemään yhtikäs mitään. Heti, kun tuli hiukan parempi olo, neuloin jonkun kerroksen sukkaa ja kappas, kuume pomppasi takaisin liki 40 asteeseen. Mutta jos ei kankaat juuri kuluneetkaan, ei varastoihin elokuun aikana tullut myöskään lisää kangasta.

Ajattelin jo, että jatkan kankaatonta omatoimisesti syyskuunkin ajan, mutta njääh, kuka oikeastaan siitä hyötyisi? Sitä paitsi vanhempieni muuton myötä sain äidiltä suuren säkillisen kangasta ja ompelutarvikkeita.



Kaappiin pääsi organzaa, sintsiä, voileeta, samettia, puuvillaa, pitsiä ja monta kauluspaitaa - joukossa myös Marimekkoa. Ai niin, kaappikin muutti meille samasta osoitteesta. Kankaat menivät sinne väliaikaismajoitukseen, kunnes saan kangaskaappiini lisää hyllyjä.



Mukana oli myös pussillinen sametti-, kantti-, vino- ja polvekenauhaa sekä useampaakin pitsiä. Ihan joulu!

Tänään vietyäni pienet hoitoon päätin käydä ihan pikipäin vain kurkkaamassa, millaisia resoreita ja collegea paikallisesta kangaskaupasta löytyy. Puodin imago mummojen verhokaupasta muuttui kerta heitolla! Sieltä mukaan lähtivät nimittäin nämä:



Pinossa alimpana on turkoosi ja pinkki college ja päällimmäisenä kuutta sävyä resoria. Siihen väliin jäävätkin sitten ne oikeat löydöt! Mielelläni kannatan oman kylän kauppaa, sillä hinnatkaan eivät päätä huimanneet - kaikki kankaat olivat alle 14 €/m. Lisäksi lopullisesta hinnasta pyöristettiin kymmenet sentit pois. Pieni ele, mutta miellyttävä. ;)

Tarvikevalikoimasta saattaa huomata, että mulla on jo selkeä suunnitelma näiden kankaiden suhteen jahka ovat kutistuksessa käyneet. Facebookin Ompeluelämää-ryhmän syyskuun haasteena on kokeilla neljää eri itselle vierasta lastenvaatekaavaa Ottobre-lehden valikoimasta. Onneksi en ole vielä kaikkia valmiiksi leikkomiani kaavojakaan ehtinyt kokeilla, joten ihan alusta ei tarvitse jokaiseen työhön ryhtyä. Pari hupparimallia ajattelin kuitenkin kokeilla näistä uusista kankaista ja niihin pitää kaavatkin vielä piirtää. Työhön siis!


- Puhelinposti

Välityö

Jotenkin noiden vaatetakkuiluiden jälkeen teki mieli tehdä jotain nopeaa ja sellaista, ettei ketään haittaa, jos ei ole sopiva. Iloisesta Vyyhdistä sain aiemmin idean kivaan neulatyynyyn. Aiempi omani oli liian ohut ja neulat tulivat alituiseen läpi. Lisäksi olen huomannut, että (iso) osa nuppineuloistani on jotain sekundaa ja repivät kangasta. Siksi tahdoin toisen neulatyynyn, johon laitoin nyt ne priimat neulat. Tällainen siitä tuli:

Neulatyyny-sovitusnukke jämäkankaasta ja -vanusta. Grillitikku ja pari puuhelmeä.

Enää jalusta puuttuu, koskapa en tässä päässyt piipahtamaan askartelukauppaan. Käsistään kätevä isäntäkin sattui olemaan muualla, joten hänkään ei päässyt kiekkoa sahaamaan. Ja minen niihin tuomiopäivän vehkeisiin koske!

Kantapääoppia

Tällä viikolla olen tehnyt kaksi mekkoa. Molemmissa joutuivat kantapäät koville.

Ensimmäinen mekko oli Mekkotehtaan Katariina. Mekkotehdas-kirjan kaavat on tarkoitettu puuvillakankaille, mutta halusin tehdä mekon trikoosta. Olin lukenut vinkkiä, että trikoosta tehdessä kannattaa jättää saumanvarat pois. Näin tein. Valmista mekkoa katsellessa tosin hoksasin, että olisi kannattanut kuitenkin leikata ne varat pääntielle, jotta siitä ei olisi tullut niin valtava. Ensisovittamalla mekko tipahteli koko ajan 4-vuotiaan olkapäiltä. Tein pienet laskokset kaarrokkeen ja hihan saumaan ja nyt mekko onkin paljon sopivampi.

Kantapäätä tarvittiin tässä mekossa siihen, että sain kappaleet liitettyä oikein yhteen. Ensin ompelin kaarrokkeen hihan paikalle. Sittemmin huomasin, että en ollut kaarrokkeen reunaan laittanut kuminauhakujaa ja kuminauhaa paikalleen ennen kappaleiden yhteen liittämistä, kuten ohjeessa neuvottiin. Sain kuitenkin kummarin lisättyä ilman purkua.

Kaava: Mekkotehtaan Katariina 4-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, omenakuvioista interlockia.
Muutokset: Leikkasin ilman saumanvaroja, mutta olisi saanut tehdä varat pääntielle,
jotta kaula-aukko ei olisi ollut ihan niin laaja.
Hinta: Vaikea arvioida isomman kertakilo-ostoksen vuoksi, mutta ehkä n. 4 €.

Olin jo ompeluvaiheessa sen verran tyytyväinen tuotokseeni, että arvasin lisätä sivusaumaan ensimmäisen tällaisen "Made with love"-merkin. Nämä taitaisivat paremminkin kuulua tuonne niskaan, mutta kaipa tuostakin luettua saa, kun vähän päätään kääntää. ;)

Made with love

Toinen pahempaa kantapäiden kolistelua aiheuttanut mekko oli tarkoitettu 10-vuotiaalle yömekoksi tämän omasta toiveesta. Tyttö valitsi kankaan ja malliksi olisi halunnut tuon Katariinan, mutta ajattelin, että tuo rinnan ympäri kulkeva kuminauha saattaisi yöllä ahdistaa. Niinpä valitsin valmiiksi leikatuista kaavoista Ottobre 3/2012 -lehden Jungle Stripes -tunikan. Tyttö tahtoi sen ilman taskuja, mikä minulle passasi mainiosti.

Ensimmäisen kerran kantapää kolahti, kun piti toista hihaa alkaa kiinnittämään. Olin leikannut kaksi identtistä hihakappaletta, vaikka tiedän, että tytölläni on sekä oikea että vasen käsi. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain leikattua toisen käden hihan tuota pikaa. Eipä aikaakaan, kun olin surauttanut hihat paikalleenkin ja kovasti siinä tuumasin, että voiko olla näin helppoa mekkoa! Kunnes sitten ryhdyin ompelemaan hiha-  ja sivusaumoja kiinni. Olin kiinnittänyt hihat väärille puolille siten, että hihansuut osoittivat ylöspäin!

Aloitin ratkomisen eilen illalla ja lopetin tänään aamulla. Välissä ehdin kyllä nukkuakin. Ei muuta kuin hihat oikein päin, loput saumat kiinni, kuminauhakujat valmiiksi, kuminauhat paikalleen, helman kääntö ja kas! Mekko oli valmis. Seuraava mekko menee varmasti jo paljon helpommin.

Mutta voi mikä surku: hihojen kuminauhat ovat kuitenkin liian lyhyet. Tyttöä kiristi ja ahdisti, kun hihat puristivat. Yritin silti saada kuvan näytille ja vaihdan kuminauhat myöhemmin. Kuvasta tuli kaikkea muuta kuin aurinkoinen, joten herkemmät hypätkää sen yli.

Kaava: Ottobre 3/2012 Jungle Stripes 10-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, pallokuvioista interlockia.
Muutokset: Tein ihan kaavan ja ohjeen mukaan ilman taskuja, mutta hurjan leveä tuo on.
Seuraava saisi olla ainakin 10 cm kapeampi.
Hinta: n. 5 €.

 

Oikeastaan ratkoin nuo hihojen kuminauhat jo pois, mutten tiedä, joko tyttö olisi suopuvainen sovittamaan uusin nauhoin tuota ylleen. Interlock on muuten hiukan lämpöistä yövaatteeksi, mutta mun mielestä tuo olisi kiva ihan päivävaatteenakin. Katsotaan, saako kuminauhojen muutos myös mielenmuutosta aikaan.

Nyt ei sitten nappaakaan mikään ompelus. Olen tässä ollut sairaslomalla viime tiistaista saakka ja huomenna menen taas töihin. Olo ei tosin vielä ole kaksinen, mutta kyseessä on inhimillinen työvuoro ja sitten taas tiistai vapaata. Kyllä tämä kuuri varmaan jo tepsii keskiviikkoon mennessä.

Taidan lähteä hakemaan pihalta motivaatiota. Kuopus on leikkinyt yläkerrassa jo luvattoman kauan yksikseen ja se usein tietää sitä, että jotakin on sotkettu/rikottu tai muuten vain tuhottu. Viimeisin kuulemani fraasi oli: "Mää teen täällä..."

Ps. Lisäsin kuvien alle myös hinta-arviot mekoista. Tällä tavoin pysyn ehkä hiukan itse kartalla, paljonko lasten vaatteet maksavat itse tehden – ilman tuntitaksaa tosin. ;)

Neulebläähin selätystä

KatonKontissa valmistaudutaan talveen. Neulebläähini on toiveikkaasti selättymässä - kiitos kauden ensimmäisen neulekahvilan! Kotona aloitetut (ja angstatut) villasukat etenivät kuin itsestään kymmenisen senttiä illan aikana. Lisäksi etsin motivaatiota pikkuisen lankahyllyjen välistä. Ehkä ihan entisellään se ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia paranemaan päin.

Kevään alennusmyynnistä hamstrasin villalankaa ja nyt talvea vasten luonnollisesti ja eritoten loogisesti puuvillaa. Nyt jos koska kannattaa tulla meidän kylälle lankaostoksille: luottolankakauppiaani valitettavasti sulkee myymälänsä ja myy kaiken pois vähintään puoleen hintaan! Omat ostokseni olivat jopa alle: 2 € / kerä.



Oma väri joka tytölle?

Lankojen lisäksi hankin vihdoin jo kauan suunnittelemaani liukuesteliimaa ja neuletiheysmitan. Jälkimmäinen on päättäväinen askel oikeaoppiseen suuntaan. Ehkä vihdoin opin - kuin itsestään - neulomaan koetilkkuja ja mittailemaan käsialaani?

Totta kai tälle talvelle saan valmiiksi monen monta neuletakkia (muun muassa ylläolevista langoista), joten täytyihän niitä nappejakin viimein ostaa. Lisäksi mukaan lähti pari rullaa nauhaa, joista tulee helmamerkkejä vaatteisiin. Värit on täsmätty olemassaoleviin kankaisiin, joten näitä ei ole hamstrattu ihan huvin vuoksi.




Tänään muuten posti toi yllätyksekseni kolme kangaspalaa, joita en muistanut edes odottaa. Sopivasti lievittävät tätä kankaattoman kuukauden tuskaani. On siis ostettu ennen lakkoa, joten rikkuriksi ei tätä varten sentään tarvinut ryhtyä.

Nyt, jos viisaasti toimisin, kävisin pikaisesti iltatoimillani ja painuisin nukkumaan. Toisaalta elämäni ensimmäinen "tissitunika" on kutkuttavan lähellä valmistumista, joten vähän tekisi mieleni vielä surauttaa. Se voi kuitenkin osoittautua kohtalokkaaksi tässä vaiheessa iltaa, joten tissis odotelkoon parempaa vireystilaa ja keskittymiskykyä. Ehkä jonkun pyykin viikkaan ja teen seuraa selvästi kesken nukutuspuuhien simahtaneelle miehelleni. Mihinkähän aikaan hän tahtoisi aamulla herätä? Puhelin (=herätyskello) näyttää olevan tuossa sohvalla vieressäni...

Kirjoja, kirjoja!

Ihan vain pieni hätäpäinen hehkutus: mun kirjapakettini saapui!!




Iltahämärissä vähän näitä selailin, huomenissa ehkä jo alkaa kirkastumaan, mitkä mallit ensinnä pääsevät paininjalan alle.

Ps. Koska vuosipäiväni lähestyy, lahjasuunnitelmia tekevät voivat huoletta pyyhkiä nämä ihanuudet pois listaltaan.