Ensimmäisenä valmistuivat pikkuruiset palatossut Jämälankakirjan ohjeella (Vatanen, Sanna 2010. Neulo, virkka, kirjo jämälangasta! WSOY. Porvoo. s.83). Lanka ei tosin ollut jämälankaa, vaan Novita Nalle Kevättä, josta sittemmin tulikin melko monta paria sukkasia.Tossujen avulla opettelin kokonaan uuden pintaneuleen, karhunvatukkaneuleen. Sitä olisi näppärä käyttää monessa muussakin työssä. Tossujen koko ei mennyt ihan nappiin, vaan meidän puolivuotiaalle tarkoitetut tossut mahtuivat myös kaksivuotiaalle. Mikäpä siinä. Lisää käyttöikää.
Seuraava urakka oli aavistuksen suurempi: isännän kotisukat Novita Jussista. Ihan virheettä ei työstö onnistunut ja nyt muutamien käyttöviikkojen jälkeen sukat pyörivät jalassa. Kantalapun reunassa on siis ihan syystä nostetut silmukat... :DOlennaisempaa oli, että rakkaani teki minulle kahdet tuollaiset... öö, mikäs noiden virallinen nimi onkaan? Sukkasabluuna? Ihan hihasta repäisin. :) Joka tapauksessa noita levyjä on nyt kaksi paria, kokoa 36 ja 46. Loput sukat tehdään mutulla!
Isoista sukista jäi vielä jäljelle Jussia sopivasti pienempiin sukkiin. Siitä sai 6-vuotiaamme syksyn ekat villasukat ja niitä onkin käytetty ahkeraan! Tuosta Jussista itsestään ei jäänyt jäljelle juuri mitään, joten sen riittoisuus on siis täsmälleen sopiva reiluihin 46:n ja sopiviin 29:n sukkiin.Näissä pienemmissä sukissa on ribbineulosta ylt'ympäriinsä ja niiden ohje on jo kirjoitettu julki niin KatonKontissa kuin Heinäladossakin.
Sinisen jälkeen oli hyvä taas siirtyä Kevääseen ja siitä tuli tällä kertaa sukat kaksivuotiaallemme. Näitäkin sukkia on käytetty kumppareissa koko syksyn ja hyvin ovat kestäneet. Sisällä ei tyttö suostu sukkia pitämään, vaikka syytä olisi kylmien lattioiden vuoksi, mutta ehkä pienellä koulutukseella vielä joskus.Nallen raitojen kohdistaminen oli muuten yllättävän helppoa. Olin varautunut hurjaan langan hukkaamiseen, muttei tarvinut heittää pois kuin pieni pätkä.
Seuraavaksi tartuin jämälankaan, kun piti saada jotain helppoa tekemistä päiväuninukutusten ajaksi. Syntyivät nämä tossukat muinaisesta Pirta Asterista. Eivät varmaankaan kestä hurjasti kävelyä, mutta kotitossuina ihan jees, luulisin.Ohje on omasta päästä, mutta mukailee vahvasti Helmiksen sniikkereiden/hiippareiden ohjetta. Joskus olen tehnyt epäonnistuneet (siinä mielessä, että kukaan ei niitä käytä) tossut tytöille, mutta nyt lähdin ihan vain säveltämään. Saa nähdä, kenen jalkaan päätyvät.
.JPG)
Seuraavaksi halusin jotain nopeaa ja helppoa. Syntyivät Viima-säärystimet. Nämä tein kasvukipuiselle tokaluokkalaisellemme, joka on vohkinut kaikki omat säärystimet käyttöönsä. Näitä on käytetty ehkä kerran pari ja nyt ne ovat hukassa. Jei. No onneksi oli helppo tehdä, jos vaikka joskus tekisi toisetkin.Näidenkin ohjeen julkaisin jakoon, vaikka helpostihan tuollaisen säveltää kuka tahansa!
Sitten olikin loppukirin aika. Kevättä aloin kulutella pois ja olinpa kuullut ihasteluja sen kuosista eräältä rakkaalta, joten siitä syntyi ensiksi sukat naisten kokoa:
Sitten kuulin ystäväni ensimmäisen lapsenlapsen syntymästä ja Kevättä oli vielä pikkuisen jäljellä, joten tein pikapikaa pikkuiset sukkaset pienelle miehelle. Eikös nykyään ole trendikästä miestenkin käyttää vaaleanpunaista?
Malliksi pääsi kuvaan puolivuotiaamme, joten on vähän pingoitetut sukat siinä...
Kevään kuluttua tartuin Nalle Coloriin, jonka olen saanut pari vuotta sitten isännältä joululahjaksi. Mukana tuli tuolloin kirjallinen lupaus neuleajasta vähintän tunti/viikko. Noh, se aika on ylitetty kyllä jo mennen tullen ja vielä palatessakin, mutta silti tuntuu, ettei ehdi niin paljon kuin haluaisi. Yhtä kaikki, nyt tuo joululahjacolori pääsi puikoille ja siitä tuli lasten sukat kokoa noin 30 (kuvassa 29-kokoisessa jalassa). Valepalmikkoa tein varteen ja terän päälle. Toivottavasti eivät ole liian rinsessaiset pienelle miehelle. Voi olla, että pukinkonttiin teen pikkumiehelle sopivammat sukat, koskapa kuulin, että oikeampi koko olisi lähempänä 26:a kuin 30:a.Puikoille jäivät vielä Saltkråkanit vaaleansinisestä Nallesta ja hiukan muokatulla ohjeella. Toinen sukka tuli valmiiksi, mutta toisen olisi määrä valmistua jouluun mennessä.
Tämä Sukkasato oli ensimmäinen, kun rohkenin osallistua johonkin palkintokategoriaan. Kirjoitin siis yksinkertaiset ohjeet ribbineulossukille ja Viima-säärystimille, joten sain osallistua TiiQ:n tekemän Buttercup Bagin arvontaan. Satuin olemaan ainoa ohjeita kirjoittanut, joten arvonnalta säästyttiin. Ihanainen laukku saapui minulle viime viikolla ja on i-ha-na! Lisään kuvan myöhemmin, kun pääsen kuvaamaan rauhassa. Kiitos vielä TiiQ!
Kiitos myös Sukkasadon pääemolle ja apuemoille kaikille tasapuolisesti. Jotenkin tämä tempaus saa minut aina niin innostumaan neulomisesta. :)
Nyt keskitytäänkin sitten Lapaskuuhun ja hyvään vauhtiin olen jo päässyt. Lankomies sai synttärilahjaksi ohuehkot, istuvat lapaset, jotka on tehty tuosta samaisesta Nalle Colorista. Sopivat tuli, vaikken mittoja päässytkään ottamaan. Salaperäisesti kysyin eräänä päivänä langon peukun mittaa tekstarilla ja sain paluuviestinä tiedustelun päällä olevasta lääkityksestäni. :D No salaisuus säilyi ja lapaset sopivat.Näihin lapasiin tein elämäni ensimmäisen kerran intialaiset peukalokiilat ja kyllä oli loistava kokeilu! Tällaiset taidan tehdä jatkossa aina. Ohjeen löysin täältä, kiitos Nna!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää talvea ja joulunodotusta kaikille lukijoille!
