Jämälankakatsaus

Tässä ne ovat, minun jämälankani. Ainakin melkein. Yksi vajaa hahtuvakiekko (ainakin) puuttuu, mutta jätettäköön se tästä tempauksesta sivuun.

Äimistyin tätä jämälangan määrää niin ulottuvuudellisesti kuin grammallisestikin. Suuri osa on kyllä perintölankaa lankomiehen mammalta, mutta ne vasta todellisia jämälankojen jämiä ovatkin! Jälleen kerran havahduin siihen, miten vuosikymmeniä sitten ihmiset ovat osanneet kuluttaa järkevästi ja elää säästeliäästi. Nöyrä hatunnosto menneille polville.

Näin jämäkuun kunniaksi julistan arvauskilvan: kuinka paljon minulla on jämälankaa jämäkuun alussa? Siis kuinka paljon kuvassa olevat langat painavat? Lasipurkissa olevat päättelypätkät ovat laskujen ulkopuolella.

Arvauksenne voitte jättää tämän postauksen kommentteihin gramman tarkkuudella. Lähimmäksi arvannut saa palkinnoksi jotain mukavaa. Jos voittaneita arvauksia on useampia, arvon palkinnon vastanneiden kesken.

Vastausaikaa on huhtikuun puoliväliin asti. Tulos ja voittaja julkistetaan tässä blogissa vastausajan päätyttyä.

Nyt KatonKontissa vetäydytään suunnitelmien pariin ja inspiraatiota etsimään. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Huhtikuu – Jämäkuu

Huhtikuussa hyökkään voimalla jämälankojen kimppuun. Saas nähdä, millaisiin saldolukemiin pääsen. ;) Vielä on melkein vartti aikaa ilmoittautua mukaan! Innostuitko? Tsekkaa lisää:

http://jamablogi.blogspot.com

Sairastupaa

Kulunut viikko hujahti KatonKontissa sairastamisen merkeissä. Kaamea mahatauti tahi vastaava iski allekirjoittaneeseen maanantaina ja ärhäkän taudin jälkimainingit kestivät ihan näihin päiviin saakka. Neulomukset nostin käsille vasta eilen, kun jotenkin ei huonovointisena tehnyt mieli tehdä mitään.

Sen sijaan sairasvuoteella löysin Kaisan upean taidonnäytteen: Betty-kertomukset! Aika kului kuin siivillä ja uppouduin Bettyn maailmaan intensiivisesti kolmen kirjan verran. Tarina todella tempaisi mukaansa ja sai minut iloitsemaan ja suremaan mukanaan kuin oikeassa elämässä (huolimatta siitä, etten Bettyn aikakautena ole ollut edes pilkkeenä isoisänkään silmäkulmassa). Suosittelen lämpimästi. Oli myös käytännöllistä, kun lukemisen saattoi hoitaa puhelimen näytöltä, koska usein luen lapsia nukuttaessa ja pimeässä huoneessa lukeminen tapahtuu otsalamppua apuna käyttäen. Nyt itse lukulaitteessa oli sisäsyntyinen valo, joten vanne ei turhaan kiristänyt päätäni. :)

Jos siis kaipaat lukemista, etkä ihan kauheasti vierasta näytöltä lukemista, niin käypä vilkaisemassa!

Käsialasta kysymys

Olen aina mieltänyt neulekäsialani melko napakaksi. Eilen ammattimaisen toiminnan nimissä otin ja neuloin ehkä elämäni ensimmäisen mallitilkun, josta oikein mittailin ja laskeskelin oikean neuletiheyden.

Langan vyötteessä oli tiheys 3,5 mm puikoilla 26 s x 30 krs = 10 cm. Käytössäni oli 3 mm puikot, minkä vuoksi aloin alunperin ryhdyin laskelmia tekemään. Yllätyin kovasti, kun mittaukseni paljasti, että 10 cm:llä silmukoita oli tasan 26 kpl. Yllätyin enemmän, kun huomasin kerroksia tulevan samalle mitalle 35! Silmukkani ovat siis matalia?

Oikeastaan tuolla kerrostouhulla ei niin kovasti ole sileässä neuleessa väliä, kun kappaleen pituutta voi helposti säädellä työn edetessä. Leveyden vaihtaminen sen sijaan vaatii yleensä aina purkamista.

Matalin silmukoin eteenpäin!

Villaa ylle!

Ei, kyse ei ole takatalven pakkasten yllätyshyökkäyksestä, vaikka tänään hivenen talvisempi keli taas onkin. Kristel on julistanut alkaneeksi Villaa ylle -keräyksen, johon haastetaan kaikkia innokkaita neulojia mukaan. Päätin osallistua tähän ainakin sukkaparin voimalla. Mietipä sinäkin, jos ne kenellekään sopimattomat sukat/lapaset/huivi/myssy tms. löytäisivätkin tätä kautta tarvitsevan omistajan. Tai jos vaikka innostuisit varta vasten keräykseen neulomaan?

Noin muuten KatonKontissa tällä hetkellä puuhastellaan puuvillalankojen parissa. Sen kummemmin vielä projekteja esittelemättä totean, että kovasti hatuttaa. ;)

Näillä eväillä tähän viikkoon. Kohta se maaliskuukin on jo puolessa!

Jotain aivan muuta

Pikkukatto jäi tiistain kunniaksi kotiin aamuisen mahakivun takia. Kun pienet olivat nukkumassa, kaivoi potilas maissipallerot esiin ja innoitti äiteenkin askartelemaan. Syntyi heposia.





Hurja Hevoinen suuttuu Harmooniselle Harmolle syystä, jota kukaan ei tunne.





Harmo kavahtaa Hevoista, joka miltei saa Harmon hampaisiinsa.





Lopulta rauha laskeutuu maahan, kun heposet saavat omat kukkaset maisteltavaksi ja joutuvat eri puolille aitaa.





Harmooninen Harmo huokaisee onnesta ja toivottaa kaikille hyvää päivänjatkoa!

Tekemistä

Jos etsit neuleinspiraatiota, niin minullapa on hyviä uutisia: uusi Ulla on ilmestynyt! Käypä selaamassa osoitteessa www.ullaneule.net ja ihastu.

Minultakin piti tulla numeroon ohje tai pari, mutta kiire(teko)syistä jäi tulematta. Ehkä ensi kerralla?

Hiihtoloman jälkeinen arki Kattolassa alkoi perinteisesti, eli nuorimmainen kehitteli itselleen yöllä kuumeen (ei nukuttu, kiitos kysymästä). Niinpä pikku kuumepotilaan ollessa varhaisilla päiväunillaan me 2,5-vuotiaan kanssa ryhdyimme helmihommiin. Puuhelmet ja sopivan tukeva naru saivat tyttösen kovasti innostuneeksi.



Itsekin hoksasin, että eiväthän nuo "leluhelmet" pöllömpiä olekaan ja pujottelin hetkessä muutaman rannekorun. Niin se on, että kun tekemään vaan ryhtyy, alkavat ideat elää ja mykätkin materiaalit puhkeavat puhumaan.

Tekemisen iloa!