Pikkutakki

Se on valmis, se on valmis!! Nimittäin takki, jonka ompelemisen aloitin ompeluryhmän maaliskuun haasteeseen. Aikataulu petti, kuten odotinkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin odotin. Pelkäsin, että noin 104 cm takki jää perheessämme kokonaan käyttämättä, koska nuorin tyttäremme käyttää nyt kyseistä vaatekokoa ollen onneksi vielä hivenen pieni vaatteiden sisälle. Mutta kuten hehkutettu, se on nyt valmis!

Kaava on Ottobre 6/2012 malli numero 29. Naavakuusi. Matkan varrella malliin on tosin tullut melkoinen määrä muutoksia. Taskut ja tampit jäivät pois, mutta toisaalta kankaan ollessa kuosillinen, minun mieleni antaa moisen puutoksen anteeksi. Voi olla, että tytär, joka mielellään kantaa monenlaista matkatavaraa taskuissaan, ei anna anteeksi taskuttomuutta. Ehkä puutteen voi korvata pikkulaukulla...?

Kangas on kirppisostos vuosien takaa ja kyseessä on käytetyt puuvillaverhot. Joku tarkkasilmäinen saattoikin tunnistaa omat verhonsa kuvassa. Alun perin ryhdyin hommaan sillä mielellä, että kokeilen, mitä tästä tulee ja käytän jotakin testikangasta. Siksi en juuri välittänyt kankaassa olevista auringon haalistamista kohdista, joskin mallailin kyllä kaavoja kankaalle siten, että mahdollisimman moni haalistuma jäi leikkausten ulkopuolelle.

Kyllä tästä silti käyttötakki tulee. Niin paljon hammasten kiristelyä projektiin liittyi. Ensin ajattelin, että vetoketju tulee olemaan se vaikein osuus, mutta väittäisin, että sen ompelusta selvisin helpolla. Ainakin se onnistui kerrasta! Sen sijaan ilmeisesti tein joitakin mittavirheitä, eikä huppu istunut pääntielle niin kuin olisi pitänyt. Tuo tuulilista jäi liian lyhyeksi, mutta sovelsin sen mukaan kuitenkin. Mittavirheestä johtuen myös toiselle puolelle tuli kummallinen vekki, mutta lohduttaudun sillä, että jahka saan duffelinapit kiinni, kuroutuu miehustan toinenkin puoli hiukan tasaisemmaksi ja kuka sitä paitsi edes eläväisen nelivuotiaan päällä ehtii moista kurttua huomata?! 

Ylhäälle en lisännyt kummallisen vekin vuoksi mitään aputikkauksia, mutta alalaidasta otin hiukan alakäännettä tehdessäni kangasta sisään (kuva alla). Ripustuslenkki on ostettu paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä. Olin silloin aloittanut hiljakkoin ompelun ja arvelin, että joskus voisin tarvita tuollaista somaa kadottua nauhaa.

Huomaa muuten, miten vuorin väljyyslaskos on ommeltu aika summissa. Aivan keskikohtaan se ei päällikappaleisiin nähden osunut, mutta väliäkö tuolla! 

Vuorina käytin Eurokankaan palalaarista taannoin löytynyttä ohuehkoa tikkivanua ja vetoketju lienee kirpputorilta (kolmen ketjun nippu 2,50 €). 

Ompelumerkki sai kunnian päätyä oletetun taskun paikalle. Olin laiska, enkä jaksanut välissä vaihtaa lankaa, mutta ihan hauska raami tuosta valkoisestakin tulee, eikö? ;) 

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli oikein opettavainen. Ottobren ompeluohjeita jaksoin noudattaa tiettyyn pisteeseen, mutta kun suurin osa piti katsoa poikien takin numero 20 ohjeista ja pitää mielessä, että poikien takin vasen on tyttöjen oikea ja sitä takkia käännettiin pääntien kautta ympäri, kun omassani oli neuvottu jättämään kääntöaukko vuoriin, päätin katsoa, kuinka <a href="http://tosimummo.blogspot.fi">Tosimummo</a> asian hoitaa ja suljin lehden loppuajaksi. Meni paljon vähemmällä hampaiden narskuttelulla sen jälkeen.

Opin myös paljon siitä, miten vuorillinen takki rakentuu,  joten jos jossain vaiheessa joutuisin korjaamaan kyseisen tyyppisiä takkeja, ehkä pystyisin siihen. Samoin sain vahvistuksen sille, että ei tosiaankaan kannata valita ensimmäiseksi takiksi sitä, jossa on useita erilaisia yksityiskohtia, vaan harjoitella jollakin helpommalla. Nyt jää nähtäväksi, jaksanko omaa takkiani enää tähän syssyyn lähteä leikkomaan, mutta se hyvä puoli on, että itse en todennäköisesti enää kasva kovasti pituutta, joten ne jo leikatut 36/38-kokoiset kaavat ovat varmaankin syksyllä yhä aivan käyttökelpoiset.

Nyt annan itselleni luvan vapauttaa piilossa pidellyn aivottomuuteni ja ryhdyn leikkomaan jotain todella helppoa ja nopeasti valmistuvaa seuraavaksi. Sitten heti lounaan jälkeen. Bon appétit!