Kesävaatetta ja juhlavampaa

Aikain saatossa on tullut valmiiksi yhtä sun toista. Alanpa pätkyttää niitä tähän perä kanaa.

Viime viikolla saimme juhlia rakkaan siskontyttären 1-vuotissynttäreitä. Lahja oli ollut valmiina jo pitkän aikaa, mutta nykyisin mulla on pakkomielle tuikata joukkoon aina jotakin itsetehtyä myös. Ainakin melkein aina. Tällä kertaa oli.

Anastin käytetystä, rikki menneestä tuttiremmistä silikonirinkulan ja käyttämättä jääneistä lapashenkseleistä nipsun. Väliin tikkasin hetki sitten Sampsukalta tilaamaani kudottua nauhaa ja niin oli tuttiremmi valmis. Vähän kurtulle meni nauha, mutta eipä tuota siloisena taideta lapsen ylläkään pitää.

Tuttinauha kierrätystarpeista ja uudesta nauhasta.

Kuvatodiste tykötarpeen toimivuudesta.

Jo aiemmin kangasesittelyssä vihjasin, että  teen itselleni verhosta vaatteen. Ajatus tietynlaisesta tantusta oli jo mielessä, kun tajusin, että minähän haluan sen noille äsken mainituille syntymäpäiville valmiiksi! Aamulla siis sorvin ääreen ja mekko valmistui hyvissä ajoin. Olkaimet muuttuivat matkan varrella vähän juhlavammiksi, kun Sampsukasta saapui parahultaisesti joustokanttinauhaa passelissa sävyssä. Puuhelmiä oli kaapissa valmiina jo omasta takaa. Niitä pujottelin ihan vain valkoiseen kuminauhaan.

Tällainen verhoilu iltahämärissä tokaluokkalaisen kuvaamana. Selästä vähän pussittaa, mutten tahtoisi alkaa kangasta  laskostelemaankaan. Ehkä täytyy vain tottua näyttämään tanakalta ladyltä?

Joustokantista lenkit, joihin helmiolkaimet kiinni ja takana on mekkokankaasta tehdyt leveämmät olkaimet, joihin helomilenksut on kiinnitetty taas joustokanttilenksujen avulla. Voiko tätä tämän selvemmin ilmaista?

Niin ja tuossa mekon yläreunassa kulkee siis leveä kuminauha, joka saa aikaan pientä poimutusta. Kangas on kirppislöytö ja todennäköisesti jonkun tummun verhot ajalta ennen syntymääni.

Eräänä toisena päivänä surauttelin valmiiksi jo aiemmin sinkkuvapaallani leikkaamani päärynämekon. Tai mekko siitä piti tuleman, mutta tulikin enemmänkin hihaton paituli.

Ja kyllä helppous oli tuosta surauttelusta kaukana. Elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin resorikanttausta ja kuinkas muuten kuin kaksoisneulan avulla. Oletteko kokeilleet purkaa kaksoisneulan tikkiä? Siinäpä vasta viheliäinen homma!

Tietysti tein kaikki aloittelijan virheet tässä puuhassa. Ensimmäisenä kanttasin pääntien reunan ja tietysti venytin kangasta ja resoria ommellessani. Siitä pääntiestä olisi mahtunut läpi ainakin kolmipäinen tenava. Edestakaisin ja poikittain. Eipä sitten auttanut muu kuin hammasta purren tarttua ratkojaan.

Ratkomisen jälkeen hoksasin, että resori voisi olla kireämmällä, eli vielä enemmän lyhyempi kuin pääntien pituus ja että kangasta ei tule vähimmässäkään määrin ryhtyä venyttelemään. Sittenpä pukkasi ohjausongelma. Vasta kolmatta kanttausta tehdessäni keksin, että takaa vetämällä saa aika kivasti ohjattua neulan kulkureittiä ilman, että kangas venähtää.

Kolmas yritys melkein onnistui.

 Pääasia kai lienee, että tyttö oli varsin tyytyväinen päärynäiseen paituliinsa, eikä se kieroilu vauhdissa niin näy. Tässä kankaassa noin muuten minua hirvittää tuo valkoisuus. Kauankohan se mahtaa näyttää valkoiselta?

Tässä päärynää nelivuotiaan yllä. Hahaa! Pääsivätpä nuo haaremileggaritkin kuvaan. Nämä on siis esitelty aiemmin täällä lampusta roikkuen.

 Tokaluokkalainen tahtoi myös mallikuviin. Ihan sitä varten haki kaapista aiemmin tekemäni tyynynliinapaidan. Tätä ei ole juuri muutoin tytön päällä näkynyt.

Kesäpaita vanhasta kirppikseltä bongatusta tyynynliinasta.

Siskoskatraan keskimmäiset vielä yhteiskuvassa.

 Samaan aikaan päärynäpaidan kanssa leikkasin kaavat ja kankaat uusimmassa Ottobressä olleeseen Roundabout-paitaan. Malli on tosi kiva, eikä tarvitse ommella resorikanttauksia!

Leikkasin paidan 134 cm kaavalla ilman saumanvaroja ja ajattelin, että siitä tulisi sopiva 128 senttiselle tokaluokkalaiselle. Kangasta en ollut esipessyt, joten uskonpa, että tämä nyt sitten lopulta on paremminkin kokoa 116/122 tai pesun jälkeen jopa 110/116. Olisiko jolla kulla tyttö vailla kivan väristä paitaa?

Pitkähihainen T-paita
Kaava: Ottobre 1/2012 Roundabout, 134 cm (ilman sv.)
Kangas: Eurokangas, palatrikoo

Halusin tämän ompeluksen kanssa jo vähän hifistellä,  joten tein satiininauhasta sivusaumaan tällaisen lerpakkeen. Paha vain, että tiukasta keskittymisestä huolimatta tämä lerpake meni väärään sivusaumaan. Onneksi paidan pääntiestä huomaa selkeähkösti, kuinka päin paita kuuluu pukea, joten tälle virheelle voinen viitata kintaalla.

Kintaista puheenollen. Poden ihan kammottavan laatuista neulebläähiä. Olympialaiset ja sen myötä Ravelympicsit alkoivat ja yritin hiukan aloittaa osallistumistani. Nautin kyllä lankavarastoon sukeltamisesta valtavasti, mutta langan muotoutuminen silmukoiksi ei saa aikaan minkäänlaista flowta. Kurjaa. Luotanko vain siihen, että se flow sieltä tulee, niin kuin joka vuosi on tullut, vai onko ompeleminen vienyt lopullisesti innon neulomiselta? Vastausta tähän odotellessa taidan kaivaa pesemäni trikoot esiin ja leikellä parit raundapaut.