keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Asustusta

Takin saatuani valmiiksi päätin tosiaankin ryhtyä johonkin aivottomaan ompelutyöhön. Myllymuksuilta ostamani neulospala kutsui tarttumaan toimeen ja niin surautin siitä (kohta) kuusivuotiaalle pipon ja tuubihuivin. Väri ei ehkä ole kaikkein omin tälle vaaleaveriköllemme, mutta tyttö tykkää ja niin kyllä minäkin. Piposta tuli hivenen pieni, joten se helposti lähtee kiipeämään ylös, kangasta kyllä jäi vielä jäljelle, joten ehkä teen toisen setin ja tämä pipo siirtyy sitten kuopukselle.


Korvalla olevalla rutulla ei ole mitään tekemistä koko-ongelmien kanssa. Pipo vain sattui olemaan huonosti kuvaushetkellä. (Ensi kerralla pyydän tyttöä pesemään kaakaon nenänpäästä ennen kuvausta...)

Kymmenvuotiaamme valitteli kurkkukipua aamulla ja päätin, että hänenkin tulee saada tuollainen koko kaulaa hyvin suojaava huivi. Nyt käytössä on ollut jokin ohut "hienosteluhuivi", joka on käytännössä ollut yhtenä naruna jossain paidan pääntien tuntumassa. Sellainen ei pakkasaamuna pyörällä polkiessa juuri lämmitä. Koska sininen on vielä vähemmän tuon tytön väri, päätin tehdä setin Nanson keltaisesta kukkatrikoosta.


Tämä oli tällainen ennen aamiaista surautettu setti ja se kostautui tuossa merkin kiinnittämisvaiheessa. Tiestittekö, että paininjalka on syytä laskea alas, kun on tehnyt käännöksen kulmassa? Onneksi tuo valkoinen lanka antaa anteeksi tuolla ruskealla pohjalla. NOT! Mutta ei se mitään, tyttö oli iloinen ja se on pääasia!


Huivia joudun ehkä hiukan vielä lyhentämään, kun kaula tahtoo kaikesta huolimatta paljastua, mutta toisaalta takin kauluksen suosiollisella avustuksella se pysyy kyllä kaulaa vasten melko mukiinmenevästi.

Kaavoja en kaivellut esiin näitä tehdessäni, vaan toteutin ompelukset aiempien muistikuvieni perusteella.

Ompeluryhmässä huhtikuun haasteena on viikottain vaihtuvat värit ja tämän viikon väri on keltainen. Kuinka somaa!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pikkutakki


Se on valmis, se on valmis!! Nimittäin takki, jonka ompelemisen aloitin ompeluryhmän maaliskuun haasteeseen. Aikataulu petti, kuten odotinkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin odotin. Pelkäsin, että noin 104 cm takki jää perheessämme kokonaan käyttämättä, koska nuorin tyttäremme käyttää nyt kyseistä vaatekokoa ollen onneksi vielä hivenen pieni vaatteiden sisälle. Mutta kuten hehkutettu, se on nyt valmis!


Kaava on Ottobre 6/2012 malli numero 29. Naavakuusi. Matkan varrella malliin on tosin tullut melkoinen määrä muutoksia. Taskut ja tampit jäivät pois, mutta toisaalta kankaan ollessa kuosillinen, minun mieleni antaa moisen puutoksen anteeksi. Voi olla, että tytär, joka mielellään kantaa monenlaista matkatavaraa taskuissaan, ei anna anteeksi taskuttomuutta. Ehkä puutteen voi korvata pikkulaukulla...?

Kangas on kirppisostos vuosien takaa ja kyseessä on käytetyt puuvillaverhot. Joku tarkkasilmäinen saattoikin tunnistaa omat verhonsa kuvassa. Alun perin ryhdyin hommaan sillä mielellä, että kokeilen, mitä tästä tulee ja käytän jotakin testikangasta. Siksi en juuri välittänyt kankaassa olevista auringon haalistamista kohdista, joskin mallailin kyllä kaavoja kankaalle siten, että mahdollisimman moni haalistuma jäi leikkausten ulkopuolelle.

Kyllä tästä silti käyttötakki tulee. Niin paljon hammasten kiristelyä projektiin liittyi. Ensin ajattelin, että vetoketju tulee olemaan se vaikein osuus, mutta väittäisin, että sen ompelusta selvisin helpolla. Ainakin se onnistui kerrasta! Sen sijaan ilmeisesti tein joitakin mittavirheitä, eikä huppu istunut pääntielle niin kuin olisi pitänyt. Tuo tuulilista jäi liian lyhyeksi, mutta sovelsin sen mukaan kuitenkin. Mittavirheestä johtuen myös toiselle puolelle tuli kummallinen vekki, mutta lohduttaudun sillä, että jahka saan duffelinapit kiinni, kuroutuu miehustan toinenkin puoli hiukan tasaisemmaksi ja kuka sitä paitsi edes eläväisen nelivuotiaan päällä ehtii moista kurttua huomata?! 


Ylhäälle en lisännyt kummallisen vekin vuoksi mitään aputikkauksia, mutta alalaidasta otin hiukan alakäännettä tehdessäni kangasta sisään (kuva alla). Ripustuslenkki on ostettu paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä. Olin silloin aloittanut hiljakkoin ompelun ja arvelin, että joskus voisin tarvita tuollaista somaa kadottua nauhaa.


Huomaa muuten, miten vuorin väljyyslaskos on ommeltu aika summissa. Aivan keskikohtaan se ei päällikappaleisiin nähden osunut, mutta väliäkö tuolla! 


Vuorina käytin Eurokankaan palalaarista taannoin löytynyttä ohuehkoa tikkivanua ja vetoketju lienee kirpputorilta (kolmen ketjun nippu 2,50 €). 


Ompelumerkki sai kunnian päätyä oletetun taskun paikalle. Olin laiska, enkä jaksanut välissä vaihtaa lankaa, mutta ihan hauska raami tuosta valkoisestakin tulee, eikö? ;) 

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli oikein opettavainen. Ottobren ompeluohjeita jaksoin noudattaa tiettyyn pisteeseen, mutta kun suurin osa piti katsoa poikien takin numero 20 ohjeista ja pitää mielessä, että poikien takin vasen on tyttöjen oikea ja sitä takkia käännettiin pääntien kautta ympäri, kun omassani oli neuvottu jättämään kääntöaukko vuoriin, päätin katsoa, kuinka <a href="http://tosimummo.blogspot.fi">Tosimummo</a> asian hoitaa ja suljin lehden loppuajaksi. Meni paljon vähemmällä hampaiden narskuttelulla sen jälkeen.

Opin myös paljon siitä, miten vuorillinen takki rakentuu,  joten jos jossain vaiheessa joutuisin korjaamaan kyseisen tyyppisiä takkeja, ehkä pystyisin siihen. Samoin sain vahvistuksen sille, että ei tosiaankaan kannata valita ensimmäiseksi takiksi sitä, jossa on useita erilaisia yksityiskohtia, vaan harjoitella jollakin helpommalla. Nyt jää nähtäväksi, jaksanko omaa takkiani enää tähän syssyyn lähteä leikkomaan, mutta se hyvä puoli on, että itse en todennäköisesti enää kasva kovasti pituutta, joten ne jo leikatut 36/38-kokoiset kaavat ovat varmaankin syksyllä yhä aivan käyttökelpoiset.

Nyt annan itselleni luvan vapauttaa piilossa pidellyn aivottomuuteni ja ryhdyn leikkomaan jotain todella helppoa ja nopeasti valmistuvaa seuraavaksi. Sitten heti lounaan jälkeen. Bon appétit!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ostosmatkailua


Myllymuksuilla oli tällä viikolla penkoviikot. Erilaisten tarjousten lisäksi laskun loppusummasta sain 20 % alennuksen. Ystäväni houkutteli minut mukaan – tai jos ollaan rehellisiä, riitti kun hän mainitsi asiasta – ja teimme pienen retken naapurikuntaan maanantaina. Kuten arvata saattaa, en pysynyt tarjousten äärellä ihan kohtuudessa.


Kuvassa vasemmalla olevat trikoot, neulos sekä alaosan resorit ovat kilotavaraa. Oikealla olevat kuviotrikoot ovat pakalta, tulppaanivelour pakanloppu sopuhintaan ja harmaameleerattu college tyttären pyynnöstä (enhän minä muuten). Langat tulevat tarpeeseen, joten niiden hankkiminen on ihan perusteltua. Takuulla. Suurimmalle osalle kankaista on jo suunnitelma, joten olen aika levollisin mielin tästä setistä. Ajattelin, että nyt minun ei tarvitsekaan pitkään aikaan hankkia kankaita.

Kunnes tuli keskiviikko ja ompeluryhmän kollegat nappasivat minut kyytiin. Taas ajeltiin Juupajoelle, eikä siinä vielä kaikki. Kävimme myös kahdessa paikallisessa kangasliikkeessä ja kirppiksillä. Välissä herkuteltiin itsemme ähkyyn tienoon parhaassa kahvilassa. 


Myllymuksuilta ostin tarpeeseen(!) bambufroteeta. Siitä tulee minulle kotonanotkumistakki, koska iltaisin meillä on kylmä. Köysitrikoo on samasta puodista. Sitä piti ostaa lisää, koska esikoinen ihastui siihen kovasti. Framilonia ja oranssia ompelulankaa lähdin tuolta oikeastaan vain hakemaan, mutta arvattavaa oli, että siinä ei heikko voi pysyä! 

Tumma college on löytö kirpputorilta muutaman euron hintaan, resorit taisivat olla 0,50 € kpl. Loput kankaat olivat heräteostoja, jotka tein suuren hurmion vallassa: meidän lähiputiikkiin on tullut joustofarkkuja! Kuviollisia! Sininen sydänkivioinen ja persikan värinen pilkkukangas ovat sitä ja niistä tulee pienille farkkulegginsejä. Kukkakangas sopii farkkuun kuin nakutettu ja kaveriksi tarvittiin tietysti resoria. Oranssi pilvitrikoo oli muuten vain herttainen ja sopii justiinsa tuolle toiseksi vanhimmalle. Raitakankaat olivat kilopaloista ja suunnitelmia niillekin jo on.

Kaiken kaikkiaan reissut olivat antoisia ja NYT olen sitä mieltä, että pärjään hetken näiden kankaiden kanssa. Kuopuksen takkiprojektin olen päättänyt tehdä valmiiksi ennen kuin ryhdyn mihinkään muuhun. Se hetki onkin kahden sauman ompelua vaille valmis ja sitten tuuletan ja lujaa! 

Käynti Myllymuksuilla nosti mieleeni myös syvällisempiä ajatuksia, mutta kirjoitanpa niistä seuraavalla kerralla lisää. Nyt perhe odottaa äitiä, joka törkeästi syöksyi blogimaailmaan heti töistä tultuaan. 

Leppoisaa lauantakiehtoota!