sunnuntai 19. elokuuta 2012

Välityö

Jotenkin noiden vaatetakkuiluiden jälkeen teki mieli tehdä jotain nopeaa ja sellaista, ettei ketään haittaa, jos ei ole sopiva. Iloisesta Vyyhdistä sain aiemmin idean kivaan neulatyynyyn. Aiempi omani oli liian ohut ja neulat tulivat alituiseen läpi. Lisäksi olen huomannut, että (iso) osa nuppineuloistani on jotain sekundaa ja repivät kangasta. Siksi tahdoin toisen neulatyynyn, johon laitoin nyt ne priimat neulat. Tällainen siitä tuli:

Neulatyyny-sovitusnukke jämäkankaasta ja -vanusta. Grillitikku ja pari puuhelmeä.
Enää jalusta puuttuu, koskapa en tässä päässyt piipahtamaan askartelukauppaan. Käsistään kätevä isäntäkin sattui olemaan muualla, joten hänkään ei päässyt kiekkoa sahaamaan. Ja minen niihin tuomiopäivän vehkeisiin koske!

Kantapääoppia

Tällä viikolla olen tehnyt kaksi mekkoa. Molemmissa joutuivat kantapäät koville.

Ensimmäinen mekko oli Mekkotehtaan Katariina. Mekkotehdas-kirjan kaavat on tarkoitettu puuvillakankaille, mutta halusin tehdä mekon trikoosta. Olin lukenut vinkkiä, että trikoosta tehdessä kannattaa jättää saumanvarat pois. Näin tein. Valmista mekkoa katsellessa tosin hoksasin, että olisi kannattanut kuitenkin leikata ne varat pääntielle, jotta siitä ei olisi tullut niin valtava. Ensisovittamalla mekko tipahteli koko ajan 4-vuotiaan olkapäiltä. Tein pienet laskokset kaarrokkeen ja hihan saumaan ja nyt mekko onkin paljon sopivampi.

Kantapäätä tarvittiin tässä mekossa siihen, että sain kappaleet liitettyä oikein yhteen. Ensin ompelin kaarrokkeen hihan paikalle. Sittemmin huomasin, että en ollut kaarrokkeen reunaan laittanut kuminauhakujaa ja kuminauhaa paikalleen ennen kappaleiden yhteen liittämistä, kuten ohjeessa neuvottiin. Sain kuitenkin kummarin lisättyä ilman purkua.

Kaava: Mekkotehtaan Katariina 4-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, omenakuvioista interlockia.
Muutokset: Leikkasin ilman saumanvaroja, mutta olisi saanut tehdä varat pääntielle,
jotta kaula-aukko ei olisi ollut ihan niin laaja.
Hinta: Vaikea arvioida isomman kertakilo-ostoksen vuoksi, mutta ehkä n. 4 €.
Olin jo ompeluvaiheessa sen verran tyytyväinen tuotokseeni, että arvasin lisätä sivusaumaan ensimmäisen tällaisen "Made with love"-merkin. Nämä taitaisivat paremminkin kuulua tuonne niskaan, mutta kaipa tuostakin luettua saa, kun vähän päätään kääntää. ;)

Made with love
Toinen pahempaa kantapäiden kolistelua aiheuttanut mekko oli tarkoitettu 10-vuotiaalle yömekoksi tämän omasta toiveesta. Tyttö valitsi kankaan ja malliksi olisi halunnut tuon Katariinan, mutta ajattelin, että tuo rinnan ympäri kulkeva kuminauha saattaisi yöllä ahdistaa. Niinpä valitsin valmiiksi leikatuista kaavoista Ottobre 3/2012 -lehden Jungle Stripes -tunikan. Tyttö tahtoi sen ilman taskuja, mikä minulle passasi mainiosti.

Ensimmäisen kerran kantapää kolahti, kun piti toista hihaa alkaa kiinnittämään. Olin leikannut kaksi identtistä hihakappaletta, vaikka tiedän, että tytölläni on sekä oikea että vasen käsi. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain leikattua toisen käden hihan tuota pikaa. Eipä aikaakaan, kun olin surauttanut hihat paikalleenkin ja kovasti siinä tuumasin, että voiko olla näin helppoa mekkoa! Kunnes sitten ryhdyin ompelemaan hiha-  ja sivusaumoja kiinni. Olin kiinnittänyt hihat väärille puolille siten, että hihansuut osoittivat ylöspäin!

Aloitin ratkomisen eilen illalla ja lopetin tänään aamulla. Välissä ehdin kyllä nukkuakin. Ei muuta kuin hihat oikein päin, loput saumat kiinni, kuminauhakujat valmiiksi, kuminauhat paikalleen, helman kääntö ja kas! Mekko oli valmis. Seuraava mekko menee varmasti jo paljon helpommin.

Mutta voi mikä surku: hihojen kuminauhat ovat kuitenkin liian lyhyet. Tyttöä kiristi ja ahdisti, kun hihat puristivat. Yritin silti saada kuvan näytille ja vaihdan kuminauhat myöhemmin. Kuvasta tuli kaikkea muuta kuin aurinkoinen, joten herkemmät hypätkää sen yli.
Kaava: Ottobre 3/2012 Jungle Stripes 10-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, pallokuvioista interlockia.
Muutokset: Tein ihan kaavan ja ohjeen mukaan ilman taskuja, mutta hurjan leveä tuo on.
Seuraava saisi olla ainakin 10 cm kapeampi.
Hinta: n. 5 €.
 
Oikeastaan ratkoin nuo hihojen kuminauhat jo pois, mutten tiedä, joko tyttö olisi suopuvainen sovittamaan uusin nauhoin tuota ylleen. Interlock on muuten hiukan lämpöistä yövaatteeksi, mutta mun mielestä tuo olisi kiva ihan päivävaatteenakin. Katsotaan, saako kuminauhojen muutos myös mielenmuutosta aikaan.

Nyt ei sitten nappaakaan mikään ompelus. Olen tässä ollut sairaslomalla viime tiistaista saakka ja huomenna menen taas töihin. Olo ei tosin vielä ole kaksinen, mutta kyseessä on inhimillinen työvuoro ja sitten taas tiistai vapaata. Kyllä tämä kuuri varmaan jo tepsii keskiviikkoon mennessä.

Taidan lähteä hakemaan pihalta motivaatiota. Kuopus on leikkinyt yläkerrassa jo luvattoman kauan yksikseen ja se usein tietää sitä, että jotakin on sotkettu/rikottu tai muuten vain tuhottu. Viimeisin kuulemani fraasi oli: "Mää teen täällä..."

Ps. Lisäsin kuvien alle myös hinta-arviot mekoista. Tällä tavoin pysyn ehkä hiukan itse kartalla, paljonko lasten vaatteet maksavat itse tehden – ilman tuntitaksaa tosin. ;)

maanantai 6. elokuuta 2012

Neulebläähin selätystä

KatonKontissa valmistaudutaan talveen. Neulebläähini on toiveikkaasti selättymässä - kiitos kauden ensimmäisen neulekahvilan! Kotona aloitetut (ja angstatut) villasukat etenivät kuin itsestään kymmenisen senttiä illan aikana. Lisäksi etsin motivaatiota pikkuisen lankahyllyjen välistä. Ehkä ihan entisellään se ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia paranemaan päin.

Kevään alennusmyynnistä hamstrasin villalankaa ja nyt talvea vasten luonnollisesti ja eritoten loogisesti puuvillaa. Nyt jos koska kannattaa tulla meidän kylälle lankaostoksille: luottolankakauppiaani valitettavasti sulkee myymälänsä ja myy kaiken pois vähintään puoleen hintaan! Omat ostokseni olivat jopa alle: 2 € / kerä.



Oma väri joka tytölle?

Lankojen lisäksi hankin vihdoin jo kauan suunnittelemaani liukuesteliimaa ja neuletiheysmitan. Jälkimmäinen on päättäväinen askel oikeaoppiseen suuntaan. Ehkä vihdoin opin - kuin itsestään - neulomaan koetilkkuja ja mittailemaan käsialaani?

Totta kai tälle talvelle saan valmiiksi monen monta neuletakkia (muun muassa ylläolevista langoista), joten täytyihän niitä nappejakin viimein ostaa. Lisäksi mukaan lähti pari rullaa nauhaa, joista tulee helmamerkkejä vaatteisiin. Värit on täsmätty olemassaoleviin kankaisiin, joten näitä ei ole hamstrattu ihan huvin vuoksi.




Tänään muuten posti toi yllätyksekseni kolme kangaspalaa, joita en muistanut edes odottaa. Sopivasti lievittävät tätä kankaattoman kuukauden tuskaani. On siis ostettu ennen lakkoa, joten rikkuriksi ei tätä varten sentään tarvinut ryhtyä.

Nyt, jos viisaasti toimisin, kävisin pikaisesti iltatoimillani ja painuisin nukkumaan. Toisaalta elämäni ensimmäinen "tissitunika" on kutkuttavan lähellä valmistumista, joten vähän tekisi mieleni vielä surauttaa. Se voi kuitenkin osoittautua kohtalokkaaksi tässä vaiheessa iltaa, joten tissis odotelkoon parempaa vireystilaa ja keskittymiskykyä. Ehkä jonkun pyykin viikkaan ja teen seuraa selvästi kesken nukutuspuuhien simahtaneelle miehelleni. Mihinkähän aikaan hän tahtoisi aamulla herätä? Puhelin (=herätyskello) näyttää olevan tuossa sohvalla vieressäni...

perjantai 3. elokuuta 2012

Kirjoja, kirjoja!

Ihan vain pieni hätäpäinen hehkutus: mun kirjapakettini saapui!!




Iltahämärissä vähän näitä selailin, huomenissa ehkä jo alkaa kirkastumaan, mitkä mallit ensinnä pääsevät paininjalan alle.

Ps. Koska vuosipäiväni lähestyy, lahjasuunnitelmia tekevät voivat huoletta pyyhkiä nämä ihanuudet pois listaltaan.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kanttausharjoituksia

Tämän päivän olen taistellut yhden ainoan pikkuisen paitasen kanssa. Oikeastaan taisto alkoi jo eilen, kun leikkelin kankaan paidaksi. Tarkistin miljoonaan kertaan (ainakin melkein), että oikeisiin paikkoihin tulee saumanvarat ja kaikki, mutta siitä huolimatta onnistuin jättämään saumanvarat hihan paikoilta pois heti ensimmäistä palaa leikatessani. Pakko oli tietysti tehdä etukappaleeseen sama moka, jotta olkasaumat olisivat saman mittaiset. Sitten pähkäilemään, miten hihat pitäisi leikata. Sain kullanarvoisia neuvoja FB:n Ompeluelämää-ryhmästä ja tänään sainkin kaikki mittailuni ja mallailuni valmiiksi. Ei muuta kuin hihoja leikkaamaan. Paitsi, että kangasta olikin enää jäljellä onnettoman pieni suikale.

Eipä siinä sitten muuta kuin tsekkaamaan olemassaolevat kankaat, olisiko yhteensopivia hihoiksi asti. Ei ollut. Siispä paidasta oli määrä tulla hihaton. Onneksi löysin resorivarastoistani sopivan väristä resoria kantiksi ja huokaisin jo helpotuksesta, että kohta on valmista. Olihan minulla kokemusta kanttauksesta jo yhden kantapäällisen verran. Vaan pahin oli vielä edessä päin.

Ensin tein pääntien kanttauksen. Mittasin ympäryksen ja siihen 0,70 kertaisen resorin. Surautin sen kiinni ensin tavallisella suoraompeleella ja ajattelin säästää itseäni neulanvaihdoilta ja päätin tikatakin suoraompeleella. Urho-Matti, uusiks meni. Ommel kiemurteli käsittämättömän paljon ja muutenkin näytti siinä yksikseen ihan hölmöltä. Vaihdoin kuuliaisesti neulan ja tikkasin kaksoistikillä päälle. Sen ompeleen sain muuten eilen toimimaan, kun jälleen OE:n neuvojen avulla löysin alalangan kireyden säädön. Enää ei alalanka kulje suorana viivana nurjalla puolella, vaan tekee siksakkia kuten on tarkoituskin. Kaksoistikin jälkeen purin tavallisen suoraompeleen alta pois. Pääntie tuli lopulta kantatuksi yllättävän vaivattomasti.

Sitten hihansuiden kimppuun. Molemmat resorit ensin suoralla ompeleella kiinni ja sitten neulan vaihto ja tikaten. Seuraavan purku-urakan tein heti ensimmäisen hihansuun kanssa. Venytin liikaa ommellessa ja kaiken lisäksi resori jäi nurjalta liian monesta kohtaa neulan alta pois ja täten myös kiinnittymättä. Kavensin vähän saumanvaroja, kun kyse näytti oikeasti olevan siitä, että resori ei vain ylettänyt tarpeeksi pitkälle nurjalle puolelle.

Seuraavan tikkauksen jälkeen tulos oli kuitenkin lähes yhtä surkea. Ei venähtänyt, mutta edelleen ommel jäi tavoittamatta resorin reunan joka kohdasta. Tässä välissä taisin käydä vähän avautumassa OE:ssä ja juoda saavillisen kahvia. Irtokarkkejakin taisi jokunen kulua. Tauon aikana kuopuskin heräsi päiväunilta ja ajattelin, että nyt on peli menetetty.

Välipalan jälkeen kuitenkin päätin ehdottaa, että tulepa katsomaan, kun äiti koittaa saada sun pöllöpaitasi valmiiksi. Tietysti korostin aiheen mielenkiintoisuutta äänensävylläni ja erinomaisella tarinankerrontataidollani. Tai sitten kaksivuotias vain on jo sen verran iso, että jaksaa kiinnostua tällaisista asioista ja niin menin ompelukoneen ääreen ja surrur. Kaksi kanttia oli valmiina noin viidessä minuutissa. Ilman purkuja ja parkuja. Joskus asioille täytyy siis vain antaa aikaa.

Pääntien kanttaus. Kaava oli V-pääntielle, mutta jotenkin tuosta tuli niin pieni, etten enää arvannut nipistää milliäkään pois tekemällä vekkiä keskelle eteen. Huomatkaa ennakointi: alalanka on valkoinen, jotta erotan sen helpommin purkuhommissa.
Sivusaumojen ompelemisen luulisi olevan kaiken kanttauksen jälkeen ihan pikkuinen pala kakkua, mutta enpä taas muistanut ihan kaikkea säätöä, mitä trikoon ompeluun liittyy. Ensinnäkin paininjalan puristusta olisi saanut löysätä, toisekseen ompeleena olisi toki kannattanut käyttää _ _ /\ _ _ /\ _ _ -jousto-ommelta suoran ompeleen ja siksakin sijaan. En tajua, mikä aivopieru tuossa kohtaa pääsi. Totesin nyt kuitenkin, että näillä mennään ja surauttelin helman kaksoisneulalla valmiiksi. Se onnistuikin sitten het kertaheitolla ja ilman mitään ihmeellisyyksiä.

Sivusauma kupruilee.
Koko paita näyttää siis takanreunalla tältä:

Hihaton paita
Kaava:
Ottobre, Robots (ilman hihoja ja v-vekkiä)
Koko: noin 86 cm
Muuta: Ensi kerralla hihansuihin hieman reilummat resorit. Nyt vetää vähän poimulle.
Mutta puettuna se näyttää vielä kivemmalta!

Kenkien vaihto!

Hämmästyttää, kummastuttaa...

"Äiti, lintu!"

Kyllä kaksivuotias on nähnyt, miten kameran edessä ollaan, kun on äidin tekemät vaatteet!
Tämä on käsitöissä parasta. Ensin teet, purat, itket ja huudat  ja olet jo vakuuttunut siitä, ettei tästä tule mitään. Sitten saat hammasta purren työn valmiiksi ja kas. Sehän onkin hyvä!