keskiviikko 24. tammikuuta 2007

Historiallinen näyttely, osa 2

Jälleen kuvien äärellä. Tällä kertaa esittelyyn pääsee niin vanhempaa kuin uudempaakin tuotantoa.

Työ numero 2: Sukkatrio 2002/2006
(Ohje taisi olla Pirkka-lehdessä vuonna 2002.)

Kuvan sukat ovat kokoa 46, 25 ja 23 (vaikea arvata, mikä on mikin). Suurin sukka on tässä kuvassa jo käytetty ja pesty monta kertaa, pienin tuli kuvaan suoraan puikoilta. Kantapäät on neulottu vahvistettua neuletta. Pienimmässä sukassa on jalkaterän päälle neulottu V nurjalla neuleella, koskapa kahden lapsen taloudessa elämää helpottaa suunnattomasti, jos sukkia ei tarvitse sovitella jalkaan tai vertailla keskenään, vaan heti päältä huomaa, kumpi on kumman.

V-sukka on toisessa(kin) kuvassa hiukan muhkurainen, koska täytteenä ei suinkaan ole lapsen jalka (luuletteko todella, että siitä ehtisi saamaan kuvan?), vaan muistaakseni toinen sukka.

Sukkia neuloessani olen huomannut, ettei pidä liikaa ryhtyä itse soveltamaan. Esimerkiksi tuosta V-sukasta tuli ihan hassun mallinen, kun tein kiilakavennukset vähän oman kaavan mukaan.

Aina oppii uutta!

sunnuntai 7. tammikuuta 2007

Historiallinen näyttely, osa 1

Siitä huolimatta, että yhtään yleisön pyyntöä ei ole esiintynyt, pistän pystyyn neulehistoriani suurimman (ja ensimmäisen kautta aikojen) käsityönäyttelyn. Tadaa!

Huom! Työt eivät ole kronologisessa, vaan löytymisjärjestyksessä.

Työ numero 1: Kypärämyssy 2002
(Ohje 1980-luvun Neulon ja virkkaan -kansiosta, neulottu sitä nyt esittelevälle mallille, kun malli oli vasta äidin mahanahkan sisäpuolella, juu tämä oli liian suuri vauvalle.)

Kuvassa vasemmalla uskalias pikku mallimme esittelee, miltä myssyn kutakuinkin pitäisi näyttää. En ole vielä viimeistellyt sitä, joten kiinnitys on tehty onnistuneesti hiusnipsulla.

Jatkokehitysideana on neuloa tai virkata myssyn reunaan jollakin ei-niin-karvaisella langalla reunus, joka pienentäisi aukkoa ja tekisi myssystä suojaavamman. Samalla siitä tulisi ehkä myös käytetympi, koska nyt molemmat potentiaaliset käyttäjät valittavat, että myssy on karvainen. Novitan Teddy on karvaista.

Oikean puoleisessa kuvassa myssy on litistettynä ja sivulta päin kuvattuna. Kasvojen aukko on vasemmalla oleva ylempi syvennys. Jos jotakin mallissa pitäisi muuttaa, niin kaulan ja harteiden kohdalle tulevaa osaa. Tässähän on nyt neulottu tasaleveää siksakkia ja taitettu kappale kahtia. Kuitenkin tuo alimmainen osa olisi hyvä olla leveämpi, esimerkiksi etuosasta kohtisuora alaspäin (kuvassa vasemmassa reunassa oleva alimmainen viisto osa siis suoristettaisiin alaspäin. Näin myssyn "kauluriosasta" tulisi suojaavampi ilman, että se kuitenkaan kiristäisi. Taidanpa tehdä levennyksen jälkitöinä, ettei myssy jää vallan käyttämättä.

Näyttely saa jatkoa, jahka saan etsittyä aiemmat tekeleeni ja kuvia otettua.

torstai 4. tammikuuta 2007

Neulomisen lyhyt(?) historia

Koulussa neulominen ei sujunut. Sormet hikosivat ja lapasista (etenkin peukaloista) tuli nihkeän epämuodostuneita. Neulomisen innon löysin odottaessani esikoistani vuonna 2002. Pitihän tulokkaalle edes sukat tehdä. Syntyi myös villatakki (liian kapeat hihansuut), menninkäispipo (liian lyhyt ja pieni, menee hyvin nukeille) sekä peukalottomat lapaset (putosivat kädestä).

Myös mieheni sai osansa innostuksestani: lapintumput ja villasukat. Ajattelin tehdä myös todella lämpimän pipon lukuisista isoäidiltä saamistani jämälangoista. Piposta tuli aavistuksen liian laaja, mutta valitettavasti myös liian lyhyt, koska langat loppuivat. Koska käytin muistaakseni kolminkertaista lankaa (eri tyylisiä, joista yksi ainakin oli jotain tosi paksua), piposta tuli todellakin paksu. Mallinsa vuoksi se muistuttaa kuitenkin lähinnä kypärää ja pääosin vihervän sävynsä ansiosta on kovin militarihenkinen. Pipo toimittaa työhatun virkaa maalla.

Myöhemmin tuotoksia on syntynyt vähän vaihtelevaan tahtiin niin virkaten kuin neuloenkin. Nyt kun lapset ovat nukkeleikki-iässä, on tosi kätevää testailla uusia malleja ja ideoita nukeilla. Ei mene aikaa kyllästymiseen saakka, eikä haittaa, jos tulee vähän muotopuolta välillä. :) Nukkeneulominen on myös hyvä tapa käyttää jämälankoja.

Nyt meneillään on toinen isompi projekti. Ensimmäinen jäi muistaakseni hiukan kesken ja on jossain hukan teillä. Kyseessä oli neuletakki, joka oli muistaakseni aina oikein -neuletta ja hihansuihin, helmaan ja kaulukseen tuli ihanat pörröhärpäkkeet Butterflysta (sivuhuomautus: mahtaako tätä enää olla, kun ei ainakaan Novitan 2007 mallistossa näy?)

Nykyinen isompi projekti on neuletakki tai bolero tai mikä ikinä onkaan, mutta kivan mallinen. Sain petroolinsiniset mohairsekoitelangat sekä ohjeet tähän joululahjaksi. Kohta ensimmäinen kerä on käytetty. Jokseenkin hitahasti etenee homma, kun töiden jälkeen on tietenkin touhuttava lasten (ja miehenkin) kanssa. Kurja homma, että neulominen on hiukan epäsosiaalista puuhaa. Siis siinä mielessä, että jos pitäisi tehdä yhdessä jotain, niin puikoissa on aika konkreettisesti kiinni. Sen sijaan keskustelu sujuu mainiosti puikkojen kilkatuksen säestämänä.

Nyt on aika taas kuluttaa pätkä jämälankoja ja pistää puikot helkkäämään. Jäsentelen blogiani, jahka joudan.

Askel uuteen

Näin se alkaa. Uusi blogi. Vanhaakaan en ehdi pitää aktiivisesti yllä, mutta houkutus neulebloggaajien maailmaan on niin suuri!

Tämä on siis neuleblogi. Bloggaamista olen harjoittanut vasta alle vuoden, neulomista hiukan vaihtelevalla innostuksella. Nyt draivi on taas hurja. Katsotaan, mitä tästä tulee. Toivottavasti joskus päädyn sisäpiiriin. ;)