torstai 15. joulukuuta 2011

Kutun havatus

K: Mitä tulee, kun yhdistetään 6 mm puikot, kaksinkertainen 7-veikka ja vauvan myssy -ohje?

V: Mörvelö?

Ei vaan IKH, eli Ihan Kelpo Hattu.



Harmittaa, etten tehnyt tällaista huopuvasta langasta. Ois varmaan tullut hieno!

Purkamaan en ryhdy, vaan heittäydyn boheemiksi. Kyllä minut pian kylillä tunnetaan. :D

Pipon tarina on sellainen, että kolmasluokkalainen esitti kettua päivänavauksessa ja päätin tehdä päähineen. Hyvissä ajoin huomasin, ettei tule sopivaa, mutta ajattelin tehdä itselleni sopivan sitten. En selkeästi osaa mittahommia tai sitten minulla on suuret luulot itsestäni! Jään pohtimaan tätä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Lapaset pinossa

Lapaskuu on tältä vuodelta kunniakkaasti ohi. Itse keskityin apuemoilemaan ja osittain siksi ja suurimmaksi osaksi muista syistä jäi saldoni melko pieneksi: 2 paria valmistui marraskuun aikana. Toiset esittelinkin jo tuossa alla, toiset ovat nämä kolmasluokkalaisen Ailit.

Parasta tässä lapaskuussa oli se, että into lapasten tekemiseen säilyi. Ei se totta vieköön ole niin haastavaa, miltä etukäteen tuntuu. Peukalokin sujuu leikiten, kun tekee intialaisen kiilan tai ei kiilaa ollenkaan.

Monta uutta mallia taas hoksasin muiden ihanista tuotoksista, mutta katsotaan, milloin niitä ehdin tekemään. Nyt on tekeillä – miltei valmiina – isännälle myssykkä. Kiva, kun tuli talvi!

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Arpajaisiin

Lastemme koulun vanhempainyhdistys järjestää tänäkin vuonna kylän joulumarkkinoilla arpajaiset, joissa jokainen arpa voittaa. Palkinnot kootaan oppilaiden perheistä ja yritysten lahjoituksina. Toisen tytön mukaan laitoin jo aiemmin tekemäni Tyynet ja äsken valmistuivat nämä:





Mukaan liitin toiveen, että arvan voittaja kävisi kertomassa, missä nämä säärystimet jatkavat tarinaansa, joten jos se olet sinä, laitahan puumerkkisi tähän alle.

Lapaskuukin on ansiokkaasti lusittu, mutta siitä myöhemmin. Nyt laskelmien pariin...

tiistai 22. marraskuuta 2011

Talven ekat lapaset

Ja ekat ratsastuslapaset ikinä! Näitä tein pitkään ja hartaasti. En niinkään siksi, että malli olisi ollut jotenkin vaikea, mutta nyt vain on ollut kaikkea muuta käynnissä.

Lapaset ovat siis ratsastuslapaset tyttärelle mallia Stetson & Sleeve ja jouduin kyllä hiukan ees taas purkamaan lukemattoman monista sovituksista ja mittailuista huolimatta. Silti eilen illalla lapasten saajan mielipide oli: "Musta tää pikkurilli on kyllä jotenkin väärin..." Kuvastakin näkee, kuinka innoissaan tyttö on uutukaisista kädenlämmittimistään. Ehkä teen toistekin hänelle jotain. *huokaus*






Varret lapasiin on tehty ensin tasona aina oikein ja päätelty rinkulaksi. Toisesta laidasta poimin 36 silmukkaa neljälle puukolle ja aloin kämmenosan poikkiraitoineen. Peukalossa on intialainen peukalokiila, jonka muistan helpoiten ulkoa, vaikka se onkin minulle vielä kohtalaisen uusi tuttavuus. Näissä lapasissa jätin peukkuun 14 silmukkaa ja poimin hangasta vielä muutaman lisää. Tulikohan niitä nyt 19 yhteensä. Pikkusormeen jätin 8 silmukkaa ja loin sormien väliin kaksi lisää.





(Nuo varret on muuten ihan saman mittaiset oikeasti...)

Näistä lapasista opin, että ehkä kykenisin tekemään sormikkaatkin ja että varren teen jatkossa ihan tavallisesti pyörönä. Nämä vaan piti saada sopimaan yhteen tallisäärystimien kanssa. ;)

Edit: Tässä ovat ne tallisäärystimet siis...

maanantai 10. lokakuuta 2011

Kaa-koo-nee

Huhhahhei! Pahasti olen jäljessä Sukkasadon tavoitteestani, joka oli kymmenen paria sukkia/tossuja/säärystimiä ym. Tähän mennessä olen päätellyt yhteensä neljä paria, joista yhdet on jo aiemmin postattu. Kirittävää siis on!

Sukkien kutominen meinasi käydä perin pitkäpiimäiseksi touhuksi, kun tartuin 2,5 mm puikkoihin ja Lidlin ohuenohueen sukkalankaan. Nallen vahvuinen lanka kun on tähän mennessä ollut ohuinta, mistä olen sukkia tehnyt. Näitä sukkia kudoin ja kudoin eikä loppua meinannut tulla. Jouduin vielä ottamaan toisen kerän avuksi, kun jäi vähän toisesta sukasta puuttumaan.





Nämä tunteella (ei aina positiivisella) tikutellut sukat päätyivät omaan jalkaan.

Tässä kahdet makkarasukat, joista tulee mieleen ehkä junasukat, mutta on tehty RaHi-menetelmällä.





Oikeastaan väri on aika violetti, vaikka tässä näyttää tummansiniseltä. Lankana 7 veljestä ja koko noin 26. Omalle kolmevuotiaalle tulivat.







Nämä ovat kaksinkertaista Lidlin sukkalankaa ja koko noin 5 kk - 1 v. Vielä jäi pikku nöttönen kerästä. Siskontyttökultainen sai nämä töppöset.

Nyt on (nelosen) puikoilla itse kasvivärjätyt 7-veljekset. Katsotaan kuinka pian valmistuvat. ;)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Ensimmäiset valmiit

Ekaluokkalaista odottaa uudet perusvillasukat, jahka saappaisiin aletaan kaivata fyllinkiä. Koko on noin 30 ja vähän leveäteräiset näistä tuli. Eipähän ainakaan kinnaa.






Lankana violetti 7 veljestä ja puikot 4 mm KnitPron sukkikset.

lauantai 20. elokuuta 2011

Lankapulma ja etsintäkuulutus

Ou jee. Heti oon pinteessä tän laihikseni kanssa. Mulla on yksi liivi kesken ja lanka uhkaa loppua ja liivi jäädä vaille toista etukappaletta ja hihansuita. Saapikohan tässä tilanteessa joustaa, kun ostaisi lankaa ihan tarpeeseen? Ajattelin alunperin soveltaa tässä omassa laihiksessani Lankahamstereista tuttuja sääntöjä, joissa on lueteltu joitakin poikkeuksia langan ostamiskieltoon. Säännöissä todetaan mm. seuraavaa:

"Lankaa saa tarvittaessa ostaa tilaustyötä varten, mutta näitä lankoja ja valmista työtä ei lasketa kisaan kuuluviksi."

Kyseessä ei ole tilaustyö, vaan itselle joskus viime talvena aloitettu liivi/paita, jonka ajattelin nyt täksi talveksi saada valmiiksi. Toisaalta tässä omassa lakossanihan ei ole ollenkaan kyse siitä, että laskisin kulutettua lankaa, vaan olen vain ostamatta uutta. Ehkä mielenkiintoa muuten lisäisi, jos punnitsisin valmistuneet työt...? Ja tekisin inventaarion nykyisistä varastoistani? Aaargh! Pelottaakin mokoma ajatus. Toisaalta nykyisin valtaosa langoistani on varastoitu suunnilleen yhteen tai kahteen sijaintiin, joten suurta komeroidenpenkomisoperaatiota ei olisi tiedossa. Katsotaan nyt.

Mutta takaisin ongelmaani. Minulta siis puuttuu suunnilleen kerä ruskeaa Novitan Tempoa (väri 069, erä 3704), jota ei edes ole enää Novitan valikoimassa. Jos joku siis kokee halukkuutta vaihtaa/lahjoittaa/muutoin saattaa ulottuvilleni kyseistä lankaa, olisin kovin kiinnostunut. Vaihdokkia voi katsoa alustavasti täältä, joskin valikoimaa on nykyisin kyllä enemmän... *viheltelee* Osa langoista voi olla myös käytetty tai lahjoitettu eteenpäin. Tarjota voi kommenteissa tai sähköpostitse leena.katto[at]gmail.com.

Nyt keskityn kirpputoriasioihin, joten kutimet syrjään ainakin hetkeksi.

Ps. Sukkasato on taas alkamassa. Vielä ehdit mukaan!

tiistai 9. elokuuta 2011

Karkkilakko

Tuli kuulkaa ähky. Sen myötä teen päätöksen, että tulevana lukuvuonna 2011-2012 en osta lankaa itselleni. Siis huomisesta peruskoulujen alkamispäivästä aina kevätjuhlapäivään saakka olen langanostolakossa, jota karkkilakoksi nimitettäköön.

Sääntönä on, etten osta lankaa. Poikkeuksena tietysti lahjoitukset, jotka otan vastaan (ehkä suuremmalla innolla kuin koskaan) sekä mahdolliset tilaustyöt. Lisäksi voin itse ostaa lankaa lahjaksi jollekin toiselle. Mutta omien varastojen kartuttaminen on ehdottomasti kielletty.

Että sen tiedätte.

[EDIT] Ettei homma menisi heti puihin, korjasin vuosiluvun oikein. [/EDIT]

maanantai 1. elokuuta 2011

Tuuria

Lomareissulta palatessamme poikkesimme Tuurissa kyläkaupassa. Lankaosastolta kuului iloinen hinnoittelukoneen napse ja sinnehän se veri veti. Kuinka ollakaan, alennuksessa oli paaaaljon lankoja. Laskeskelin, että mukaan tarttui yhteensä 2,1 kg lankaa. Puroa, Puro Batikia, Miamia, Tico Ticoa ja Woolia. Hintaa kerillä oli 1,00-2,50 € / kerä. Köyhdyin joo, mutten niin paljon kuin olisin normaalihinnoilla köyhtynyt. Isäntä sanois, että vähemmän oisit köyhtynyt, jos et olis ollenkaan ostanut, mutta sitä ei nyt tässä asiassa kuunnella. Neulomisessa inspiroivinta on lankojen hankinta. Nih.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Laamasta kyse

Niin se on, että viimein tartuin puikkoihin. Viimeksi jämäkuussa, eli huhtikuussa olen tainnut saada jotain aikaan. Nyt iski se totuus vasten kasvoja, että parin viikon sisällä minusta tulee Täti isolla Teellä! Jotain piti siis asialle tehdä. Lisäksi läksimme liki toiselle puolelle Suomea lomareissulle ja automatkaa varten piti keksiä tekemistä. Mukaan lähti laama.


Laama on väriltään neutraali, mutta jotain sellaista siitä syntyy, jonka voi jälkikäteen värikoodata, jos siltä tuntuu. Yhden kerran jouduin jo purkamaan valtaosan tekeleestä, koska karhunvatukkaneule ei näyttänyt tuolla lanka-puikko-yhdistelmällä hyvältä. Sittenpä etsin sopivaa pitsineuletta ystäväni Googlen avulla ja johduin DROPSin mallistoihin. Sieltä valikoitui mallineuleeksi tämän tunikan pitsineule. Ensimmäisten kuuden kerroksen perusteella toimii. Katsotaan nyt, miltä lopputulos näyttää. Ja milloin!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Uusi aluevaltaus

Kevään koittaessa innostuin kokeilemaan kasvivärjäystä. Keväthangilta keräilin lepänkäpyjä, monia muita käpyjä ja sitten luonnon vehertyessä aloin keräilemään muitakin kasveja ja kasvinosia. Ensimmäisten joukossa kokeilin värjäystä leskenlehdillä. Sain idean siitä, kun joku tyttäristämme oli tuonut leskenlehden sisälle ja käsipesulla unohtanut sen lavuaarin reunalle. Kastuessaan kukka oli luovuttanut kirkkaanvihreää väriä. Kasviväreillä on melko vaikeaa saada vihreää, joten innostuin kokeilemaan. Onneksi tyttäristä kolme on jo innokkaita kukkien kerääjiä, joten sain äkkiä ämpärillisen leskenlehtiä käyttööni.

Toinen ensimmäisistä kokeiluista oli männyn neulasoksat. Talven myrsky kaatoi pihastamme jälleen yhden männyn, joten napsin siitä kattilallisen oksankärkiä ja laitoin likoamaan. Seuraavana päivänä sitten keittelin siitä liemen. Haisi muuten pahalle. Jäks!

Oma värjäysprosessini on muotoutunut kutakuinkin seuraavanlaiseksi. Mielelläni otan konkareilta korjauksia ja vinkkejä vastaan!
  1. Puretus 
    • Käytän yleensä alunaa tai raparperiä. Tykkään molemmista.
    • Alunalla voisi purettaa kuulemaa pitkäänkin etukäteen niin, että langat välillä kuivataan ja varastoidaan, mutta itse olen laittanut vielä märät/kosteat puretetut langat värjäykseen.
    • Raparperillä puretan siten, että laitan lehtien päälle kiehuvaa vettä ja annan muhia seuraavaan päivään. Jäähtyneen liemen siivilöin ja laitan langat muhimaan sinne seuraavaan päivään. Pitkällistä, mutta vaatii vähemmän tarkkailua kuin alunapuretus.
  2. Väriliemen keitto
    • Keitän liotetut kasvinosat kattilassa. Keittoaika riippuu käytettävästä kasvista. Puuvartiset kasvit keitetään pidempään kuin ruohovartiset tai lehdet.
    • Annan kasvinosien liota liemessä vielä jäähtymisen ajan. Yleensä seuraavaan päivään.
    • Siivilöin liemen harson läpi.
  3. Värjäys
    • Laitan puretetut vyyhdit kädenlämpöiseen veteen kastumaan ja siitä siirrän jäähtyneeseen väriliemeen kattilaan.
    • Nostan liemen lämpötilaa hissukseen noin 80 asteeseen. Kiehua ei saisi ja tässä on mulla opettelemista.
  4. Jäähdytys
    • Kun langat ovat ottaneet hyvin väriä, eli noin 1-3 tunnin "keiton" jälkeen, lasken lämpötilaa ja lopulta nostan kattilan levyltä ja laitan jäähtymään tai kaadan keitoksen jäähtymään pesuvatiin.
  5. Huuhtelu
    • Jäähtyneet langat huudellaan useassa vedessä kunnes väriä ei enää irtoa. 
    • Olen lisännyt viimeiseen huuhteluveteen etikkaa näppituntumalla. Tosin nyttemmin olen lukenut, että ilmeisesti etikka kuuluisi ensimmäiseen huuhteluveteen.
  6. Kuivatus
    • Olen kuivattanut langat oskarinoksalla kylppärissä. 
    • Alle laitan aina jonkin astian, koska vettä tippuu ja siinä saattaa olla hiukan väriäkin joukossa, vaikka kuinka hyvin olisin huuhdellut.

Ennen
Keittelyä ja lämpötilan vahtimista

Seuraavassa kuvassa ovat tänä keväänä värjäämäni langat uusilla vyyhdeillä ja kieputettuina. Kuvassa värit hiukan vääristyvät. Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana ja selkeämpänä.

Ylärivi vasemmalta: 3 x lepän 2. jälkiväri (vyyhdit 2:lla solmulla), kahvi, 2 x lepän jv, leppä, punaviini+glögi
Alarivi vasemmalta: männyn jv, 2 x mänty, 2 x leskenlehti, leskenlehden jv




Tykkään kovasti useimmista väreistä. Punaviiniglögi ei osaa päättää, onko se ruskea vai luumun värinen. Punainen se ei ainakaan ole. Leskenlehden jälkiväri oli yllättävän kirkkaankeltainen. Kuvassa se paloi miltei valkoiseksi, mutta on kyllä selkeästi keltainen. Mänty ja leskenlehti ovat molemmat keltaisia, mutta leskenlehti vihertää ja mänty viettää hiukan ruskeaan päin. Huomasin lankainventaariossa, ettei minulla ole keltaista lankaa nimeksikään. Nyt on. Leppäväri on ihana! Niin lämpimänruskeaa lankaa en ole koskaan omistanut. Raidallisten lankojen käyttäytyminen neulepintana vähän jännittää.

Huomaan, että tavislankojen käyttäminen on huomattavasti vaikeampaa, kun ne on vaivalla värjännyt. Sitä miettii tarkkaan, mihin viitsii niitä "tuhlata". Ehkä pitäisi vain värjätä enemmän, jotta speciaalileima langoissa heikkenisi? Toisaalta epäilen esimerkiksi Woolin nykyisiä käyttöominaisuuksia. Pääsivät nimittäin vähän kiehahtamaan ja kun kieputin uusille vyyhdeille, huomasin niiden ritisevän hieman. En siis ehkä tee niistä vauvan nuttua tms, mutta ehkä peitteen?

Seuraavaksi tahtoisin kokeilla lupiinia, mutta äsken huomasin, että maanviljelijä kävi niittämässä pientareet! Onneksi takapihallakin lupiinia piisaa, eikä maajussilla sinne ole koskemista. Ehkä välillä pitäisi taas tarttua puikkoihinkin...

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Tulosta jos toistakin

Olisikohan nyt se lupaamani "hiukan myöhemmin"? Vähintäänkin, veikkaan.  Siispä seuraavassa lyhykäinen esittely jämäkuussa aikaan saamista käsitöistäni. Lankaa sain kulumaan jämävarastostani yhteensä 1043 grammaa.

Tyyne-patalaput

Ihastuin Tyyne malliin kovasti, vaikka alkuun se aiheuttikin hiukan päänvaivaa. Nimittäin tuo mallin se kohta, jossa käännytään lapun toiselle puolen ja lähdetään virkkaamaan toisella värillä. Mutta siitä selvittiin ja sitten niitä Tyynejä tuli tehtyä enemmänkin. Lankana on jotakin puuvillaista mustanharmaata lankaa ja muita puuvilloja eri väreissä. Vihreä on Teennesseä ja pinkki muistaakseni jotain Janinaa tai vastaavaa. Harmaasta en tiedä.



Nämä laput olivat molemmat 52 grammaa, eli yhteensä 104 grammaa. Tämä hiukan yllätti, koska värilliset langat olivat eri laatuja.

Seuraava oli lappusista ensimmäinen ja painoi 48 grammaa.

Tässä vielä koko kolmen sarja, jonka voisi nimetä täytelakusarjaksi (harmillista, ettei vihreä väri tahdo tässä oikein näyttää vihreältä):





Plektrapussukka

Paino 20 g ilman nappeja. Langat ovat jotakin sekalaista nöttösosastoa. Pussia ei ole käytetty. Kukaan ei tiedä, missä se on. No more words needed.

Huopalappu

Sinisten lankojen laatikosta löytyi turkoosia Fritidsgarnia, joka niinikään virkkautui patalapuksi. Kirjailut ja reunat on muovisen oloista tummanviolettia mysteerilankaa, joka yritti sinnikkäästi muotoutua huiviksi kuitenkaan siinä onnistumatta.


Tämä oli mielestäni sen verran lystikäs tapaus, että pääsi siskolle Craft it Forward -tyyppisenä tuotoksena eteenpäin. Siksi vain CIT-tyyppisenä, koska kyseessä oli vastaavanlainen tempaus Facebookissa ja siellä sisareni oli yksi onnekkaista(?) osallistujista. Vuodelta 2010. :-] Paino 25 g.

Lisää keittiövermettä

Ryhdyin neulomaan ajoleikkuriin uutta penkinpäällistä, mutta isäntä hienovaraisesti vihjaisi, että materiaali voisi olla jotain muuta kuin lankaa. Niinpä päätin mokomasta lätyskästä tehdä pannunalusen uunipellille. Ne kun keikkuvat ikävästi pienempien alustojen päällä. Että tämmöinen siitä sitten tuli. Ylösalaisin.


Kokoa on sopivasti, lankaa kului pari nöttöstä loppuun. Lankana on mustanharmaa puuvillalanka ja joku karkeahko villa(sekoite)lanka vaalean harmaana. Neulottu nurkasta nurkkaan aina oikein ja reunaan testailin rapuvirkkausta. Heleppoa ku heinänteko! Painoa lappusella on 117 g

Tossukkaiset


Välipalana tikuttelin nämä tossukat. Ne ovan ihan vain minulle! Ohje pohjautuu Helmiksen sniikkereihin, mutten kyllä ole lukenut ohjetta aikoihin. Kummallisuudet voitte siis laittaa ihan minun lukuuni.

Valkoinen ja oranssi ovat Nalle aloe+jobaa, beige jotain muinaista villasekoitteita, jonka vahvuus on Nallen luokkaa. Yhteensä lankaa kului 32 g.

Neulovanelli kirjoitti ihanasti Jämäblogin puolella: "...kuin pikkuiset kukat heräisivät lumen keskeltä." Juuri sitä aikaa elettiin tossujen valmistumisaikaan.

Fifiliini

Todella pitkään olen haaveillut perinteisen hartiahuivin neulomisesta. Sellaisesta pitsisestä. Fifiä on kehuttu yksinkertaiseksi neuloa ja kyllä se sitä olikin. Tavallaan.


Tähän työhön on neulottu jupinaa ja mutinaa ja kerran se tuli purettuakin. Kaavio on kyllä ihanan helppo, mutta otti hetken, että opin muistamaan ulkoa joka rivin.


Lanka loppui kesken päättelykerroksen viimeisellä 15 senttimetrillä, joten reunaan tuli kökkö vaaleanbeige raita – eikä edes koko reunan mitalta. Mutta se ei pikku rinsessaa haittaa!










Kuvauspaikka on... Hmm... Sanalla sanoen ankea, mutta supermalli vaati pikaista kuvausta, eikä tähän hätään keksitty parempaa paikkaa (jossa taustalla ei näy leluja, vaatekasoja tms.).

Lankana tässä pikkuhuivissa on jokin muinainen kimallelanka, jollaista en itse ehkä olisi koskaan tullut hankkineeksi. Sitä näytti olevan muutama pikku nöttönen mustaakin, joten liekö loput mamman kutomassa 80-luvun raidallisessa neulepuserossa? Sellainen minulle langoista ensimmäisenä tuli mieleen, mutta tässä huivissa tuo lanka itseasiassa mielestäni ihan toimii. Ainakin lapsella. ;)

Kulutus oli vaivaiset 24 grammaa...

Nallen vaatetusta


Olipa kerran Töppö-nalle. Töppö muutti Ranskasta Suomeen 1-vuotiaan Viivi-tytön unikaveriksi. Se kulki tytön mukana joka paikassa: hoidossa, mummolassa - kaikkialla.

Vuodet vierivät ja tyttö kasvoi. Silti Töppö-nalle pysyi yhä tytön lempinallena.

Erään kylmän talven jälkeen, tytön täyttäessä seitsemän vuotta, huomattiin, että Töppö oli koko talven hytissyt kylmissään. Tyttö päätti, että nalle tarvitsee vaatteet...





Settiin kuuluu tossut, tumput, takki ja myssy. Kaikki nappeja myöten on virkattu perintöjämälangoista. Painoa setille kertyi 90 g.

Tyynetystä

Innostuin tyynestä jo ennen noita alussa esittelemiäni patalappuja. Meinasin, että nyt käytän piikikkäät Raggegarnin jämät ja jotain muuta ja teen uuninpellille alusen. No lankahan lopahti ihan kesken, joten syntyi suikale. Isäntä lohdutti, että sitä voisi hyvin käyttää pitkänmallisen pannun alustana. Paha vain, ettei meillä ole edes kalapannua, joka tuohon olisi sopinut. Päätin kuitenkin keksiä jotain.


Tai sitten...


Punainen ei sovi sisustukseemme, mutta päätin ystävällisesti lahjoittaa tekeleen lastenhuoneeseen. Meillä ei ole yläkerrassa vessaa, joten lapsilla on oikein vanhan ajan tapaan yöastia käytössään. Vessapaperi tahtoo kuitenkin eksyä päivän aikana minne sattuu tai leviää piiiitkäksi nauhaksi ympäri huonetta. Paras siis telakoida se tanakasti. Vähän turhan tanakka tuo nimittäin mielestäni on somisteeksi, mutta olkoon.

Päätöksestäni huolimatta tuo tellinki ei ole enää lastenhuoneessa, vaan päätyi jossain vaiheessa autoon talouspaperitelineeksi ja on jämähtänyt sinne. Toimisi, jos paperirulla muistettaisiin aina palauttaa paikalleen.

Lankaa (Raggegarn, Aino ja joku muinaisjäänne) kului tähän ripustelmaan 73 g.

Keväiset lapaset


Aloitin nämä lapaset kärjestä ja tein intialaisen peukalokiilan, johon miellyin kovasti viime lapaskuussa. Aavistuksen sitä piti pähkäillä tuon suunnan takia, mutta ratkesihan se lopulta. Varren jätin lyhyeksi, koska tahdoin näistä kevyemmät kevätlapaset.

Lankana on Nalle aloe+jojoba, jota jäi niin ikään lapaskuun riennoista yli. Ja jäi vielä näistäkin lapasista. lankaa kului 36 g.

Ja nyt vuorossa jämäkuun päätyöni...

Sininen Unelma!

Tämä työ valmistui itse asiassa jämäkuun ensimmäisenä työnäni. Päätin tarttua sinisiin lankoihin ja neuloa&virkata niistä suuren huivin. Idea huiviin tuli Tine Solheimin kirjasta Leikkiä langoilla (WSOY 2009. ISBN10: 9510344842), mutta toteutus tapahtui kyllä ihan oman fiiliksen – ja lankojen – pohjalta. Kirjassa on muuten ihana Lisbeth Michelsenin kuvitus, minkä vuoksi aikanaan tulin kirjan ostaneeksikin.

Palatakseni huiviin, se on pitkä (n. 2 m) ja lämmin ja sen verran sievä, että kehtaisin ottaa kesän juhliinkin viileneviä iltoja varten. Tykkään. Painoa huivilla on 474 grammaa ja siihen kului miltei koko sininen jämälankavarastoni. Materiaalina on pääosin erilaisia villasekoitteita ja hiukan puuvillalankaa.

Huivin voi rennosti heittää (ainakin vartin asettelin!) tuolin selkämykselle.

Kevätkaskilla
© P. Perttula


© P. Perttula
© P. Perttula

© P. Perttula

Kissalle lämpöä
© P. Perttula
Suojaan voi kääräistä koko lapsikatraan...
© P. Perttula

...tai vain pienimmän kullanmurun.
© E. Välimäki 
Näihin kuviin näihin tunnelmiin päätän raporttini jämäkuusta. Ensi vuonna uudestaan. Ehdottomasti!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Suuri jämäkilpailu

Ensinnäkin pahoitteluni, että jämälankamääränarvauskilpailuntuloksen julkistaminen viipyi näin kovasti. Syy on perin inhimillinen: hukkasin laskelmani. Minulla oli hieno ruutuvihkon sivu, jossa luki väreittäin kuinka paljon mitäkin lankaa on. Lisäksi tietysti koko yhteismäärä oli kirjattu tuolle lappuselle. Nyt ei sitten auttanut muu kuin suorittaa uusintapunnitus ja yhteenlasku jo käytettyjen lankojen kanssa. Toimenpide osui yksiin muistikuvani kanssa, joten nyt, hyvät naiset ja herrat, on aika julkistaa tiukan kilpailun tulos.

Arvauskilpailun voittaja on...

*rummun pärinää*

...Oranssi!!

Onnea voittajalle! Otatko yhteyttä: leena.katto[at]gmail.com palkinnon perille toimittamiseksi.

Oikea jämälankavarastoni paino huhtikuun alussa oli 2882 grammaa. Oranssin arvaus 2892 grammaa oli hämmästyttävän liki oikeaa. Oma arvioni kuudesosan kulutuksesta ylittyi ilahduttavasti ja jämävarastoni kuun lopussa onkin enää 1839 grammaa.

Tarkempaa jämäraporttia laitan eteenpäin hiukan myöhemmin. Nyt kodinhoidolliset velvoitteet kutsuvat.

Hohdokasta toukokuuta kaikille!



perjantai 15. huhtikuuta 2011

Haaste ja jämäilyä

PikkuUnelmia-blogista bongasin haasteen, jonka tietysti otin vastaan.


Idea on sama kuin Facebookissakin kiertäneessä vastaavassa: viisi ensimmäistä kommentoinutta saa minulta jotain itse tekemääni tämän vuoden loppuun mennessä. Ei muuta kuin ilmoittautumaan! Ja vink, vink: PikkuUnelmissakin oli vielä vapaita "paikkoja". ;)

(FB:ssa viime vuonna ilmoittautuneet älkää huoliko. En ole unohtanut teitä. Tulette vielä saamaan myöhästyneet palkkionne!)

Jämäkuu on jo puolessa. Tavoitteeni kannalta näyttää hyvältä toistaiseksi.

Tämä päivä on vielä aikaa osallistua kilpailuun! Vain veikkaamalla jämäkasan painoa ko. postauksen kommentteihin olet mukana. Kukaan ei ole vielä arvannut tismalleen oikein, mutta liki on jo liipannut... ;)

Esittelen aikaansaannoksiani myöhemmin, nyt on tartuttava taas sorviin ja liityttävä lasten touhuihin.

Aurinkoista päivää jokaiselle!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kirppislöytö!

Kulutin aamun keräämällä lepän käpyjä värjäystä varten. Sitten starttasin kylille ostamaan alunaa ja värjäyskattilaa. Alunaa sain apteekista ja kattila löytyi kympillä kirpparilta. Olin jo tyytyväisenä kipittämässä pois, kunnes silmiini osui jotain käsittämättömän upeaa!

Nimittäin tämä:



Jos yhtään osaan tulkita, kaikki tarpeellinen on tallella ja maalipintakin on miltei koskematon. Kerrassaan upea työväline!

Kysynkin teiltä, arvon lukijat, mitä maksaisitte tällaisesta kaunottaresta?

Nimim. "Tahdon tietää, teinkö tyhmät kaupat"

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Jämälankakatsaus




Tässä ne ovat, minun jämälankani. Ainakin melkein. Yksi vajaa hahtuvakiekko (ainakin) puuttuu, mutta jätettäköön se tästä tempauksesta sivuun.

Äimistyin tätä jämälangan määrää niin ulottuvuudellisesti kuin grammallisestikin. Suuri osa on kyllä perintölankaa lankomiehen mammalta, mutta ne vasta todellisia jämälankojen jämiä ovatkin! Jälleen kerran havahduin siihen, miten vuosikymmeniä sitten ihmiset ovat osanneet kuluttaa järkevästi ja elää säästeliäästi. Nöyrä hatunnosto menneille polville.

Näin jämäkuun kunniaksi julistan arvauskilvan: kuinka paljon minulla on jämälankaa jämäkuun alussa? Siis kuinka paljon kuvassa olevat langat painavat? Lasipurkissa olevat päättelypätkät ovat laskujen ulkopuolella.

Arvauksenne voitte jättää tämän postauksen kommentteihin gramman tarkkuudella. Lähimmäksi arvannut saa palkinnoksi jotain mukavaa. Jos voittaneita arvauksia on useampia, arvon palkinnon vastanneiden kesken.

Vastausaikaa on huhtikuun puoliväliin asti. Tulos ja voittaja julkistetaan tässä blogissa vastausajan päätyttyä.

Nyt KatonKontissa vetäydytään suunnitelmien pariin ja inspiraatiota etsimään. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!




tiistai 29. maaliskuuta 2011

Huhtikuu – Jämäkuu

Huhtikuussa hyökkään voimalla jämälankojen kimppuun. Saas nähdä, millaisiin saldolukemiin pääsen. ;) Vielä on melkein vartti aikaa ilmoittautua mukaan! Innostuitko? Tsekkaa lisää:

http://jamablogi.blogspot.com

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Sairastupaa

Kulunut viikko hujahti KatonKontissa sairastamisen merkeissä. Kaamea mahatauti tahi vastaava iski allekirjoittaneeseen maanantaina ja ärhäkän taudin jälkimainingit kestivät ihan näihin päiviin saakka. Neulomukset nostin käsille vasta eilen, kun jotenkin ei huonovointisena tehnyt mieli tehdä mitään.

Sen sijaan sairasvuoteella löysin Kaisan upean taidonnäytteen: Betty-kertomukset! Aika kului kuin siivillä ja uppouduin Bettyn maailmaan intensiivisesti kolmen kirjan verran. Tarina todella tempaisi mukaansa ja sai minut iloitsemaan ja suremaan mukanaan kuin oikeassa elämässä (huolimatta siitä, etten Bettyn aikakautena ole ollut edes pilkkeenä isoisänkään silmäkulmassa). Suosittelen lämpimästi. Oli myös käytännöllistä, kun lukemisen saattoi hoitaa puhelimen näytöltä, koska usein luen lapsia nukuttaessa ja pimeässä huoneessa lukeminen tapahtuu otsalamppua apuna käyttäen. Nyt itse lukulaitteessa oli sisäsyntyinen valo, joten vanne ei turhaan kiristänyt päätäni. :)

Jos siis kaipaat lukemista, etkä ihan kauheasti vierasta näytöltä lukemista, niin käypä vilkaisemassa!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Käsialasta kysymys

Olen aina mieltänyt neulekäsialani melko napakaksi. Eilen ammattimaisen toiminnan nimissä otin ja neuloin ehkä elämäni ensimmäisen mallitilkun, josta oikein mittailin ja laskeskelin oikean neuletiheyden.

Langan vyötteessä oli tiheys 3,5 mm puikoilla 26 s x 30 krs = 10 cm. Käytössäni oli 3 mm puikot, minkä vuoksi aloin alunperin ryhdyin laskelmia tekemään. Yllätyin kovasti, kun mittaukseni paljasti, että 10 cm:llä silmukoita oli tasan 26 kpl. Yllätyin enemmän, kun huomasin kerroksia tulevan samalle mitalle 35! Silmukkani ovat siis matalia?

Oikeastaan tuolla kerrostouhulla ei niin kovasti ole sileässä neuleessa väliä, kun kappaleen pituutta voi helposti säädellä työn edetessä. Leveyden vaihtaminen sen sijaan vaatii yleensä aina purkamista.

Matalin silmukoin eteenpäin!


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Villaa ylle!

Ei, kyse ei ole takatalven pakkasten yllätyshyökkäyksestä, vaikka tänään hivenen talvisempi keli taas onkin. Kristel on julistanut alkaneeksi Villaa ylle -keräyksen, johon haastetaan kaikkia innokkaita neulojia mukaan. Päätin osallistua tähän ainakin sukkaparin voimalla. Mietipä sinäkin, jos ne kenellekään sopimattomat sukat/lapaset/huivi/myssy tms. löytäisivätkin tätä kautta tarvitsevan omistajan. Tai jos vaikka innostuisit varta vasten keräykseen neulomaan?

Noin muuten KatonKontissa tällä hetkellä puuhastellaan puuvillalankojen parissa. Sen kummemmin vielä projekteja esittelemättä totean, että kovasti hatuttaa. ;)

Näillä eväillä tähän viikkoon. Kohta se maaliskuukin on jo puolessa!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Jotain aivan muuta

Pikkukatto jäi tiistain kunniaksi kotiin aamuisen mahakivun takia. Kun pienet olivat nukkumassa, kaivoi potilas maissipallerot esiin ja innoitti äiteenkin askartelemaan. Syntyi heposia.





Hurja Hevoinen suuttuu Harmooniselle Harmolle syystä, jota kukaan ei tunne.





Harmo kavahtaa Hevoista, joka miltei saa Harmon hampaisiinsa.





Lopulta rauha laskeutuu maahan, kun heposet saavat omat kukkaset maisteltavaksi ja joutuvat eri puolille aitaa.





Harmooninen Harmo huokaisee onnesta ja toivottaa kaikille hyvää päivänjatkoa!