Nyt ihan kaikessa lyhykäisyydessään täytyy kertoa, kuinka miltei liikutuin, kun esikoinen (9,5 v.) tuli iltasella nukkumaan mentyään takaisin alas valittelemaan, ettei uni tule. Siinä itsessään ei kovasti vielä ollut mitään liikuttavaa. Kaksi Taskaria sanoi jo lukeneensa, muttei vain nukuttanut. Ja nyt. Tässä se tulee:
"Äiti, saisinkohan mä paremmin unta, jos mä ensin vähän virkkaisin?"
Pipoa (minulle!!) ehti syntyä 2,5 kerroksen verran ja sitten tyttö totesi, että nyt se uni varmaan jo tulisi. Tuli se.
Päätelkäämme tästä jälleen, että käsitöillä on nollaava ja rentouttava vaikutus. Kuud nait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti