keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kanttausharjoituksia

Tämän päivän olen taistellut yhden ainoan pikkuisen paitasen kanssa. Oikeastaan taisto alkoi jo eilen, kun leikkelin kankaan paidaksi. Tarkistin miljoonaan kertaan (ainakin melkein), että oikeisiin paikkoihin tulee saumanvarat ja kaikki, mutta siitä huolimatta onnistuin jättämään saumanvarat hihan paikoilta pois heti ensimmäistä palaa leikatessani. Pakko oli tietysti tehdä etukappaleeseen sama moka, jotta olkasaumat olisivat saman mittaiset. Sitten pähkäilemään, miten hihat pitäisi leikata. Sain kullanarvoisia neuvoja FB:n Ompeluelämää-ryhmästä ja tänään sainkin kaikki mittailuni ja mallailuni valmiiksi. Ei muuta kuin hihoja leikkaamaan. Paitsi, että kangasta olikin enää jäljellä onnettoman pieni suikale.

Eipä siinä sitten muuta kuin tsekkaamaan olemassaolevat kankaat, olisiko yhteensopivia hihoiksi asti. Ei ollut. Siispä paidasta oli määrä tulla hihaton. Onneksi löysin resorivarastoistani sopivan väristä resoria kantiksi ja huokaisin jo helpotuksesta, että kohta on valmista. Olihan minulla kokemusta kanttauksesta jo yhden kantapäällisen verran. Vaan pahin oli vielä edessä päin.

Ensin tein pääntien kanttauksen. Mittasin ympäryksen ja siihen 0,70 kertaisen resorin. Surautin sen kiinni ensin tavallisella suoraompeleella ja ajattelin säästää itseäni neulanvaihdoilta ja päätin tikatakin suoraompeleella. Urho-Matti, uusiks meni. Ommel kiemurteli käsittämättömän paljon ja muutenkin näytti siinä yksikseen ihan hölmöltä. Vaihdoin kuuliaisesti neulan ja tikkasin kaksoistikillä päälle. Sen ompeleen sain muuten eilen toimimaan, kun jälleen OE:n neuvojen avulla löysin alalangan kireyden säädön. Enää ei alalanka kulje suorana viivana nurjalla puolella, vaan tekee siksakkia kuten on tarkoituskin. Kaksoistikin jälkeen purin tavallisen suoraompeleen alta pois. Pääntie tuli lopulta kantatuksi yllättävän vaivattomasti.

Sitten hihansuiden kimppuun. Molemmat resorit ensin suoralla ompeleella kiinni ja sitten neulan vaihto ja tikaten. Seuraavan purku-urakan tein heti ensimmäisen hihansuun kanssa. Venytin liikaa ommellessa ja kaiken lisäksi resori jäi nurjalta liian monesta kohtaa neulan alta pois ja täten myös kiinnittymättä. Kavensin vähän saumanvaroja, kun kyse näytti oikeasti olevan siitä, että resori ei vain ylettänyt tarpeeksi pitkälle nurjalle puolelle.

Seuraavan tikkauksen jälkeen tulos oli kuitenkin lähes yhtä surkea. Ei venähtänyt, mutta edelleen ommel jäi tavoittamatta resorin reunan joka kohdasta. Tässä välissä taisin käydä vähän avautumassa OE:ssä ja juoda saavillisen kahvia. Irtokarkkejakin taisi jokunen kulua. Tauon aikana kuopuskin heräsi päiväunilta ja ajattelin, että nyt on peli menetetty.

Välipalan jälkeen kuitenkin päätin ehdottaa, että tulepa katsomaan, kun äiti koittaa saada sun pöllöpaitasi valmiiksi. Tietysti korostin aiheen mielenkiintoisuutta äänensävylläni ja erinomaisella tarinankerrontataidollani. Tai sitten kaksivuotias vain on jo sen verran iso, että jaksaa kiinnostua tällaisista asioista ja niin menin ompelukoneen ääreen ja surrur. Kaksi kanttia oli valmiina noin viidessä minuutissa. Ilman purkuja ja parkuja. Joskus asioille täytyy siis vain antaa aikaa.

Pääntien kanttaus. Kaava oli V-pääntielle, mutta jotenkin tuosta tuli niin pieni, etten enää arvannut nipistää milliäkään pois tekemällä vekkiä keskelle eteen. Huomatkaa ennakointi: alalanka on valkoinen, jotta erotan sen helpommin purkuhommissa.
Sivusaumojen ompelemisen luulisi olevan kaiken kanttauksen jälkeen ihan pikkuinen pala kakkua, mutta enpä taas muistanut ihan kaikkea säätöä, mitä trikoon ompeluun liittyy. Ensinnäkin paininjalan puristusta olisi saanut löysätä, toisekseen ompeleena olisi toki kannattanut käyttää _ _ /\ _ _ /\ _ _ -jousto-ommelta suoran ompeleen ja siksakin sijaan. En tajua, mikä aivopieru tuossa kohtaa pääsi. Totesin nyt kuitenkin, että näillä mennään ja surauttelin helman kaksoisneulalla valmiiksi. Se onnistuikin sitten het kertaheitolla ja ilman mitään ihmeellisyyksiä.

Sivusauma kupruilee.
Koko paita näyttää siis takanreunalla tältä:

Hihaton paita
Kaava:
Ottobre, Robots (ilman hihoja ja v-vekkiä)
Koko: noin 86 cm
Muuta: Ensi kerralla hihansuihin hieman reilummat resorit. Nyt vetää vähän poimulle.
Mutta puettuna se näyttää vielä kivemmalta!

Kenkien vaihto!

Hämmästyttää, kummastuttaa...

"Äiti, lintu!"

Kyllä kaksivuotias on nähnyt, miten kameran edessä ollaan, kun on äidin tekemät vaatteet!
Tämä on käsitöissä parasta. Ensin teet, purat, itket ja huudat  ja olet jo vakuuttunut siitä, ettei tästä tule mitään. Sitten saat hammasta purren työn valmiiksi ja kas. Sehän onkin hyvä!

6 kommenttia:

PetraRos kirjoitti...

Hei,tuostahan tuli ihan hyvä :) Itelläni vähän saman suuntaisia probleemia kanttauksen kanssa varsinkin viimesimmän Hoopsista tehdyn tunikan kanssa.
Nyt olen käyttänyt alareunan huolitteluun hunajakenno ommelta ja loppujen lopuksi vedin sillä tuon tunikan kaikki resoritkin :D

Christa kirjoitti...

Tosi kivalta näyttää! Ompeluprosessi kuulosti kovin tutulta, sillä tein eilen bodyn, jossa oli paaaaljon kanttauksia.

Veera kirjoitti...

Just tuon takia mä en ees ajattele ompelevani! En jaksaisi purkaa ja tehdä uudestaan ja saisinkin aikaan vaan syheröä.

Mutta ihana paita tuli ja vielä ihanampi on tyttö sen sisällä! Voi että mitä veikeitä poseerauksia! Ihana tutkimusmatkailija. :)

Leena K kirjoitti...

Kiitos teille. Rohkaisee oman onnistumisentunteen lisäksi jatkamaan, kun joku muukin sanoo, että hyvä tuli. :)

Veera, kannattaa silti koklia. Kyllähän sä jo neulomiseenki vähä hurahdit. ;)

Yomm kirjoitti...

Hyvän näköinen kanttaus. :) Hieno paita myös.

Anna kirjoitti...

Hienohan tuosta tuli! Ihana on myös pikkuneiti! :)