maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kesävaatetta ja juhlavampaa

Aikain saatossa on tullut valmiiksi yhtä sun toista. Alanpa pätkyttää niitä tähän perä kanaa.

Viime viikolla saimme juhlia rakkaan siskontyttären 1-vuotissynttäreitä. Lahja oli ollut valmiina jo pitkän aikaa, mutta nykyisin mulla on pakkomielle tuikata joukkoon aina jotakin itsetehtyä myös. Ainakin melkein aina. Tällä kertaa oli.

Anastin käytetystä, rikki menneestä tuttiremmistä silikonirinkulan ja käyttämättä jääneistä lapashenkseleistä nipsun. Väliin tikkasin hetki sitten Sampsukalta tilaamaani kudottua nauhaa ja niin oli tuttiremmi valmis. Vähän kurtulle meni nauha, mutta eipä tuota siloisena taideta lapsen ylläkään pitää.

Tuttinauha kierrätystarpeista ja uudesta nauhasta.

Kuvatodiste tykötarpeen toimivuudesta.

Jo aiemmin kangasesittelyssä vihjasin, että  teen itselleni verhosta vaatteen. Ajatus tietynlaisesta tantusta oli jo mielessä, kun tajusin, että minähän haluan sen noille äsken mainituille syntymäpäiville valmiiksi! Aamulla siis sorvin ääreen ja mekko valmistui hyvissä ajoin. Olkaimet muuttuivat matkan varrella vähän juhlavammiksi, kun Sampsukasta saapui parahultaisesti joustokanttinauhaa passelissa sävyssä. Puuhelmiä oli kaapissa valmiina jo omasta takaa. Niitä pujottelin ihan vain valkoiseen kuminauhaan.

Tällainen verhoilu iltahämärissä tokaluokkalaisen kuvaamana. Selästä vähän pussittaa, mutten tahtoisi alkaa kangasta  laskostelemaankaan. Ehkä täytyy vain tottua näyttämään tanakalta ladyltä?

Joustokantista lenkit, joihin helmiolkaimet kiinni ja takana on mekkokankaasta tehdyt leveämmät olkaimet, joihin helomilenksut on kiinnitetty taas joustokanttilenksujen avulla. Voiko tätä tämän selvemmin ilmaista?

Niin ja tuossa mekon yläreunassa kulkee siis leveä kuminauha, joka saa aikaan pientä poimutusta. Kangas on kirppislöytö ja todennäköisesti jonkun tummun verhot ajalta ennen syntymääni.

Eräänä toisena päivänä surauttelin valmiiksi jo aiemmin sinkkuvapaallani leikkaamani päärynämekon. Tai mekko siitä piti tuleman, mutta tulikin enemmänkin hihaton paituli.

Ja kyllä helppous oli tuosta surauttelusta kaukana. Elämäni ensimmäistä kertaa kokeilin resorikanttausta ja kuinkas muuten kuin kaksoisneulan avulla. Oletteko kokeilleet purkaa kaksoisneulan tikkiä? Siinäpä vasta viheliäinen homma!

Tietysti tein kaikki aloittelijan virheet tässä puuhassa. Ensimmäisenä kanttasin pääntien reunan ja tietysti venytin kangasta ja resoria ommellessani. Siitä pääntiestä olisi mahtunut läpi ainakin kolmipäinen tenava. Edestakaisin ja poikittain. Eipä sitten auttanut muu kuin hammasta purren tarttua ratkojaan.

Ratkomisen jälkeen hoksasin, että resori voisi olla kireämmällä, eli vielä enemmän lyhyempi kuin pääntien pituus ja että kangasta ei tule vähimmässäkään määrin ryhtyä venyttelemään. Sittenpä pukkasi ohjausongelma. Vasta kolmatta kanttausta tehdessäni keksin, että takaa vetämällä saa aika kivasti ohjattua neulan kulkureittiä ilman, että kangas venähtää.

Kolmas yritys melkein onnistui.
 Pääasia kai lienee, että tyttö oli varsin tyytyväinen päärynäiseen paituliinsa, eikä se kieroilu vauhdissa niin näy. Tässä kankaassa noin muuten minua hirvittää tuo valkoisuus. Kauankohan se mahtaa näyttää valkoiselta?
Tässä päärynää nelivuotiaan yllä. Hahaa! Pääsivätpä nuo haaremileggaritkin kuvaan. Nämä on siis esitelty aiemmin täällä lampusta roikkuen.
 Tokaluokkalainen tahtoi myös mallikuviin. Ihan sitä varten haki kaapista aiemmin tekemäni tyynynliinapaidan. Tätä ei ole juuri muutoin tytön päällä näkynyt.

Kesäpaita vanhasta kirppikseltä bongatusta tyynynliinasta.

Siskoskatraan keskimmäiset vielä yhteiskuvassa.
 Samaan aikaan päärynäpaidan kanssa leikkasin kaavat ja kankaat uusimmassa Ottobressä olleeseen Roundabout-paitaan. Malli on tosi kiva, eikä tarvitse ommella resorikanttauksia!

Leikkasin paidan 134 cm kaavalla ilman saumanvaroja ja ajattelin, että siitä tulisi sopiva 128 senttiselle tokaluokkalaiselle. Kangasta en ollut esipessyt, joten uskonpa, että tämä nyt sitten lopulta on paremminkin kokoa 116/122 tai pesun jälkeen jopa 110/116. Olisiko jolla kulla tyttö vailla kivan väristä paitaa?

Pitkähihainen T-paita
Kaava: Ottobre 1/2012 Roundabout, 134 cm (ilman sv.)
Kangas: Eurokangas, palatrikoo

Halusin tämän ompeluksen kanssa jo vähän hifistellä,  joten tein satiininauhasta sivusaumaan tällaisen lerpakkeen. Paha vain, että tiukasta keskittymisestä huolimatta tämä lerpake meni väärään sivusaumaan. Onneksi paidan pääntiestä huomaa selkeähkösti, kuinka päin paita kuuluu pukea, joten tälle virheelle voinen viitata kintaalla.


Kintaista puheenollen. Poden ihan kammottavan laatuista neulebläähiä. Olympialaiset ja sen myötä Ravelympicsit alkoivat ja yritin hiukan aloittaa osallistumistani. Nautin kyllä lankavarastoon sukeltamisesta valtavasti, mutta langan muotoutuminen silmukoiksi ei saa aikaan minkäänlaista flowta. Kurjaa. Luotanko vain siihen, että se flow sieltä tulee, niin kuin joka vuosi on tullut, vai onko ompeleminen vienyt lopullisesti innon neulomiselta? Vastausta tähän odotellessa taidan kaivaa pesemäni trikoot esiin ja leikellä parit raundapaut.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Liikutus

Nyt ihan kaikessa lyhykäisyydessään täytyy kertoa, kuinka miltei liikutuin, kun esikoinen (9,5 v.) tuli iltasella nukkumaan mentyään takaisin alas valittelemaan, ettei uni tule. Siinä itsessään ei kovasti vielä ollut mitään liikuttavaa. Kaksi Taskaria sanoi jo lukeneensa, muttei vain nukuttanut. Ja nyt. Tässä se tulee:

"Äiti, saisinkohan mä paremmin unta, jos mä ensin vähän virkkaisin?"

Pipoa (minulle!!) ehti syntyä 2,5 kerroksen verran ja sitten tyttö totesi, että nyt se uni varmaan jo tulisi. Tuli se.

Päätelkäämme tästä jälleen, että käsitöillä on nollaava ja rentouttava vaikutus. Kuud nait!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

The groat of misery ja jotain ihanaa

Facebookissa lupasin uusien ihanuuksien esittelyä lähipäivinä, joten nyt koittakoon se hetki. Sain siis eilen paketit Sampsukalta ja Tanssivasta langasta. Molempia täytyy kiittää nopeasta toimituksesta, mutta eritoten jälkimmäiselle extrakiitos siitä, että tilaukseen naputeltu toive noudosta jo seuraavana päivänä toteutui. Laitoin tilauksen siis yösydännä ja aamupäivällä sain soiton, että kankaat olisi nyt tuossa leikattuina!

Edellispäivän kaavoitusurakkaani jatkoin hiukan aamulla ja sen jälkeen päätin ryhtyä ompelemaan jotain pientä ja nopeaa näin alkuun. Päätin ryhtyä kokeilemaan Ottobren ilmaiskaavaa ja tehdä hatun isännälle. Hänhän vitsaili saavansa shortsit edellisessä postauksessa esitellystä ruututyynynliinasta, joten päätin hiukan näpäyttää ja näyttää, että siitäkin vielä jotain järjellistä saa tehtyä. Hänelle.

Noh. Hattuhan on kaavoitettu 50-56 senttiselle päänympärykselle. Omani on 58 cm ja miehellä vielä hiukan isompi. Siispä ei kuin muokkaamaan kaavaa. Jos elämässäni viime aikoina olenkin tehnyt vähän päässälaskua, niin eilen sitä tein kyllä usean vuoden edestä. Kerto-, jako- ja pluslaskuja pääsääntöisesti. Miten vaikeaa voi olla muuttaa kaavaa kokoon 59? Hyvin vaikeaa, jos minulta kysytään.

Välillä näytti siltä, että hattu menee kirppikselle ja sen saa sieltä ostaa joku onnellinen, jonka päänympärys on 67 cm. Siispä pienensin kappaleita. Kun olin lieriosan saanut ommeltua valmiiksi, olin erittäin tyytyväinen, koska se oli minulle hiukan reilu. Ja hyvältä näytti myös kupuosan kanssa.

Tässä vaiheessa postin lähetysten seuranta kertoi, että pakettini on noudettavissa, joten käväisin kierroksen kylillä pahimman kaatosateen aikaan.

Vasemmalla Tanssiva Lanka, oikealla Sampsukka.
 Nostin paketit tuohon vierassängylle ompelupöydän viereen ja komensin itseni tekemään sen murheenkryynihatun valmiiksi, ennen kuin saan edes kurkata pussiin tai viiltää paketin teippiä auki. Siispä takaisin hatun pariin.

Ohjeesta täytyy sen verran mainita, että minä en ainakaan onnistunut tekemään lieriä leikkuusuunnitelman mukaisesti kahdesta päällikankaan kappaleesta. Siitä tuli vasta lierin päällipuoli. Leikkasin siis kumpaakin lieriosaa yhteensä neljä. Onko joku muu onnistunut vähemmällä? Tukikankaan silitin vain lierin yläkappaleisiin ja ihan passeli on noin.

Ohjeessa on muutenkin muutama päänraavintakohta. Jouduin kerran tai pari pohtimaan, miten tämä onnistuu:
"Neulaa päällinen ja vuori op:t vastakkain siten, että lieri jää väliin. Käännä hattu oikein päin, tikkaa sv:t hatun puolelle ja sulje kääntöaukko."
Neulat jäävät hatun sisään? Ompelin kuitenkin kappaleet yhteen ennen tuota kääntämistä ja mielestäni on piikittömämpi niin.

Kääntäminen olikin sitten oma lukunsa. Kannattaa muistaa, että käsite pieni on aika suhteellinen. Viisi senttimetriä ei ole pieni, jos sen läpi täytyy saada kulkemaan kokonainen hattu. (Ohjeessa pyydettiin jättämään pieni kääntöaukko vuoriin.)

Tässä kohtaa meinasin jo tehdä episiotomian, kun lierin levein kohta pisti hanttiin. Selvisin tilanteesta kuitenkin kuin paraskin kätilö – ilman epparia ja ilman repeämiä.
Kun hattu oli viimein oikein päin, tajusin, etteivät hatun päällinen ja vuori istu. Väliin jää liikaa ilmaa ja tulee ryppyjä. Tässä vaiheessa olin jo hiukan sitä mieltä, että tulkoon sitten, ketä se oikeastaan edes haittaa? Enää vuorin reikä umpeen, ympäritikkaus ja siinäpä sitten se! Yhtä hattua tein varmaan viisi tuntia, josta uskomaton määrä pelkkää pähkäilyä. Not my cup of tea...

Sitten kuvaamaan hattua. Koska olin lieriä sovittanut päähäni ja se oli reilu, menin tietysti valmista hattua asettelemaan irtopään (nimiäiset pitämättä, muistan kyllä!) päähän kuvausta varten. Nihk! Ei mahtunut. Miten välillä jopa kuudenkymmenen sentin ympärysmittaa ylittäneestä hatusta voi saada alle 58 senttisen? Ainakin siten, että on yhtä taitava kuin minä!

Onneksi taloudesta löytyi juuri sopivan kokoinen irtopyyhe, josta sai pienellä mielikuvituksella sopivan kokoisen pään. Tällainen Herlokki Solmunen siitä sitten tuli:

Herlokki Solmunen
Malli: Ottobren ilmaiskaava
Koko: n. 57 cm
Muuta: Minkäänlaisia kohdistuksia en ole tehnyt, vaan leikkelin kankaat just siitä, mihin kaavalirpake parahiten mahtui.
Noh, nyt on tämäkin koettu ja hyvä oli, että kokeilin ensinnä tuollaisella vähemmän arvokkaalla kankaalla. Ihan kiva syyskesän muotihattu tuokin on lapselle. Oikeastaan nyt tuota päähäni mallatessa se on ihan ok. Ei mahdu mulle kunnolla, mutta ehkä neljäsluokkalainen suostuisi sen laittamaan?

No mutta sitten sen ihanempi asia. Nimittäin ne kankaat...

Tanssivan langan pussista löytyivät nämä kankaat:

T-paitaneulos 100 % kampapuuvilla, s- ja z-kierteet
Pesu 60°
3 pisteen silitys
ei rumpukuivausta / kloorivalkaisua
kemiallinen pesu sallittu
Kuositellaan kosteana

Kutistuvuus pesussa: pituus & leveys 3 %
Rumpukuivaus lisää pesukutistumaa.

Sampsukan paketissa oli vähän monimuotoisempaa sisältöä. Suuri osa oli löytölaarista löytyneitä palakankaita, mutta melko suuriakin paloja. Tällä tavoin sain samalla rahalla enemmän erilaisia kankaita kuin metritavarana ostaen. :D

Saumaan ommeltava kudottu merkki.
(Syystä tai toisesta en tätä tuohon hattuun surauttanut kiinni...)

Kudottuja nauhoja

Vihreitä kankaita. Kilpikonna ja pesukarhu ovat joustofroteita, muut trikoita.

Velouria kolmessa värissä

Turkoosina trikoita.

Ruskeissa sävyissä siili on bambucollegea, pöllö velouria ja oranssipohjainen taateli joustofroteeta. Muut ovat trikoita. Oikeanpuolimmaisessa Puut ja pilvet -trikoossa oli värivirhe, muttei haittaa suuresti.
Siinä ne ovat koko komeudessaan. Onneksi mulla on jo suunnitelma, miten saamme lisää kaappitilaa työhuoneeseen!

Näille pitäisi nyt kai malttaa joku kutistuspesukin tehdä. arvatkaa, tekeekö mieli heittää koneeseen? Pakko se kai on, vaikka olen kyllä menestyksekkäästi ommellut isoimman osan trikoista suoraan pakalta, eikä ainakaan ihan hurjan kurjan näköisiksi ole menneet pesussa. Jos nyt kuitenkin pelais varman päälle?

Ai niin. Eilen illalla sain vielä ompelupistoksen ja surautin nuorimmaiselle päärynäpöksyt. Harmillista kyllä, varastoissani ei ollut sopivan väristä vihreää resoria, joten laitoin sitten valkoiset. Saas nähdä, kauanko pysyvät valkeina.

Päärynäiset edestä...

...ja takaa.

Päärynäpöksyt
Koko:
86 cm
Malli: Ottobre 1/2012, 2. Little houses
Kangas: Ikasyr, päärynätrikoo
Muuta: Ei kaavamuutoksia. Peppukappale olisi pitänyt tehdä resorista, mutta kapinoin valkoista takamusta vastaan.

Tänään perhe saapuu kotiin, joten pikkumalli pääsee sitten sovittamaan housujaan. Pöydällä on leikattuna jo yksi päärynäinen kesämekko 4-vuotiaalle (samalla omalla kaavalla kuin aiemmin nuorimmaiselle tekemäni mekkonen) ja yksi Roundabout T-paita toiselle isommista tytöistä. Taidankin jatkossa harrastaa tällaista sarjatyötä, että yhtenä päivänä kaavoja – no niitä ei tarvitse nyt pitkään aikaan – toisena kankaiden leikkomista ja kolmantena ompelua. Nyt en vielä uskaltanut useita kappaleita tehdä samalla kaavalla, kun täytyy ensin testata, millaisia niistä minun käsissäni tulee ja tarvitaanko muutoksia kuinka.

Miia Viis viikolla -blogista koukutti minut FB:n Kangashamstereihin. Kiitos vain. Jonkun pikkuhankinnan sieltäkin äsken tein. Niin ja sitten jatkoin Sampsukan tilaustani pikkutarpeistolla, kun viikonlopun ajan saa ilman postikuluja. Kangasta en tällä kertaa tilannut! :)

Nyt alkaa kodin muuttumisleikki takaisin kodiksi, ennen kuin perheeni palaa. Ja pitäisi kai tuo Briggs&Strattonikin hurauttaa vielä käyntiin. Eivät pian löydä ovelle tuolta viidakosta. Kun nyt vain pilvet jaksaisivat kannatella pisaroitaan sen aikaa...

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Katse! Kankaisiin! PN!

Tänään oli tämän yksinoloaikani ensimmäinen vapaapäivä. Eilen menin vasta iltavuoroon, joten aamupäivällä oli aikaa puuhastella kaikenlaista. Meinasin ryhtyä ompelemaan, mutta sitten en enää ollut ollenkaan varma, millaisia kankaita omistan. Niinpä päätin kerätä tänne blogiin kuvallisen kollaasin kirppislöydöistäni sun muista epämääräisistä ja määräisistä kankaistani. Aika määrä niitä onkin. Kuvissa värit eivät tietenkään ole ihan aidoimmillaan, mutta ainakin itse muistan, että ai niin tuollaistakin riepua kaapista löytyy.

Kirppislöydöt ja muut lakanat

Ruskeat, mustat ja harmaat

Ylinnä kaksi tyynynliinaa. Isäntä tilasi ruudullisista itselleen shortsit.
Ruskea pellava, jota on ainakin mekollinen.
Läpikuultava pellavamainen, mutta muovisemman tuntuinen paneeliverho. Eikö tällä tosiaan ollut paria??


Nämä ovat tyynynliinoja. Raidallinen taitaa pikemminkin olla pystyraitaa.
Tulee isukin marimekkopaita siitä mieleen. :)
Vasemmalla ylhäällä tanakka, hieman joustava tummanharmaa kangas, oikealla ohuehko tyynynliinapellava.
Alarivissä sydäntyynynliina ja jo aiemmin käytössä olleen pallopaneeliverhon pari.



 Siniset
Sininen palloinen kaitaliina. Tällaisesta vihreästä teinkin aiemmin pikkuisen laukun.
Marimekon ohut, keveä pöytäliina on tuo kukallinen. Aivot vielä lyövät tyhjää tämän kohdalla.
Pupujussikoiden ruutukangasta on paljon. Yksi valmis pinnasängyn reunaverho ja yksi lakana. Ei kirppiksellä kellekään kelvannut, joten otin takaisin omiin varastoihin.
Sininen lakana tällaisilla pilkkupallokuvioilla. Ihan oma poistolakana.
Sinisiä kankaita tässä. Muista aika hyvin kuosit tulevatkin esille, mutta tuo oikean yläkulman verho jää vähän pimentoon. Se on sellaista harvaa villavaa neulosta ja kuvio on aika ihana. Turkoosia, valkoista, tummansinistä kukkaa... Saatan pukeutua tähän vielä joskus itse.

 Punaiset

Monen sorttista punaista. Kaksi ylä vasemmalla olevaa kukkakangasta ovat sellaista pöytäliinakankaan tapaista. Raidallinen on raskaampaa sorttia Ikeasta, pienikukkainen hyvin kevyt ja ohut kangas.
Alarivissä palloinen on Ikean vahakangasta, sydänkuvioinen SPR:n kontista löytynyt tyynynliina.


Lakanoita.  Haalistuneita kuin mitkä. Tuo puukuvioinen on kahdesta vastakkaissävyisestä kankaasta tehty. Siitä saa vielä jotain mielenkiintoista kikkailtua. Luulisin.
Alavasemmalla oleva kangas on kamalaa, mutta jos en muuta keksi, niin teen siitä ostoskasseja lisää.

Nämä tyynynliinat löytyivät vielä kuivurista. Sinisiä sydänliinoja on kaksi. Taitaa tulla pyjamia niistä.

Vihreitä

Jotenkin hailukat värit tässäkin kuvassa.
Vasemmalta ylhäältä: pöytäliinakangas oransseilla liekkikuvioilla, tosi raskas - siis TODELLA raskas - kukkakuvioinen kangas ja keltaisella spiraalikuviolla koristettu jättityynynliina.
Alarivissä vasemmalta: apilakuvioinen sisustustyynynliina, pöytäliinakangas, jossa hieno ympyränmuotoinen kuvio keskellä ja Kontista löydetty kihararaitainen tyynynliina.


Keltaisia

Vasemmalla oleva verhokangas on ihanaa mekkokangasta! Siis oikeasti aika tanakkaa verhokangasta, mutta mulla on siihen jo idea jos toinenkin. Kaikki eivät liity mekkoihin. Ruudulliset on jotain pääsiäisverhoja. Tuosta reunimmaisesta tein lapsille pääsiäispussukat tänä vuonna. Näin jälkeenpäin ajatellen ne olivat aika kamalat. :D En tiedä, pystynkö tuosta tekemään enää ikinä mitään.

Kuoseja

What can I say? Nämä ovat lokkiverhot. HobbyHallista ostin ensimmäiseen ikiomaan asuntooni, jonka sisustin merellisesti. Eivät kelvanneet kirppiksellä tähän maailmanaikaan kellekään. Jos sinulle kelpaisi, niin edullisesti saat. En tiedä, mitä tästä voisi tehdäkään? Ohutta kangasta ja tankokuja ylhäällä. Sitomisnauhat samasta kankaasta saa mukaan.

Iki-ihana Ikean kettu! Onhan tässä kankaassa paljon muutakin nähtävää, mutta hätäpäissään puuhun kiipeävä jänö on aika lohduton näky. Tästä voisi tehdä vaikka mitä!

Synkeänretro verhokangas kirppikseltä. Vaatii ajatustyötä.

Ikealaista tämäkin. Paksuhkoa.

Ohuempaa Ikea-kangasta. Kyllä tästäkin jotain syntyy.

Tästä olisin tehnyt isojen tyttöjen huoneeseen verhot, mutta on niin hassun kokoiset palat, etten teekään. Ehkä jotain muuta. Ovat Ikean löytönurkasta nämäkin.

Ikeasta tämäkin. Löytönurkasta. Veikeä kuosi ja pirtsakka väri. Luonnossa vähän oranssimpi kuin ruudulta.

Trikoot

Tässä tämänhetkinen trikootilanteeni. Pallokuvioinen on aika resorimaista, muut ihan tavan rikoita.
Huomaatte varmaan, että valtaosa kankaista on joko lakanaa tai verhoa. Tähän on tulossa muutos! Sampsukan tilaus saattaa jo huomenna olla käsissäni! Tilasin myös Tanssiva Lanka:sta yksivärisiä T-paitaneuloksia, mutten tiedä, voinko jo huomenna noutaa. Niistä ajattelin alaosia, jos värit yhtään mätsää tilaamieni kuositrikoiden kanssa. Aika vaikeaa on arvioida ruudulta, ovatko kaksi turkoosia saman värisiä, kun toinen näyttää tyyten erilaiselta.

Ei mutta katsokaa nyt, mitä kello on! Nyt on tämän eukon mentävä maate tai jää tilaukset aamulla noutamatta ja moni muukin asia hoitamatta. Ompelemaankin olisi tarkoitus päästä. Tänään keittiön pöytä näytti tältä:


Urakoin kaavat neljääntoista vaatteeseen, joten nyt ei ainakaan pitäisi olla kiinni siitä, ettei jaksaisi piirtää kaavoja. Nyt pääsee jo kankaisiin käsiksi! Huomiseen siis, surrur...


Eilen illalla oli näkymä olohuoneesta jälleen kerran kuin maalaus.

Hiljainen kiitos.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kaksi vanhaa

Aiemmin olen jo esitelly kännykkäkuvien suosiollisella avustuksella kaksi mekkoa, mutta tahdon tuoda ne vielä paremmilla (?!) kuvilla esiin.

Ensin tämä hellemekko Ikasyriltä ostamastani palakankaasta. Melko iso pala. Jäi vielä ainakin viiteen mekkoon. Tai sitten on pieni mekko.

Taisin käyttää kaksoisneulaa kaikkiin saumoihin. Laiskimus. Henkarikuvassa näkyy hyvin, millaista jälkeä nurjalle puolelle tulee. (Klik! Isommaksi.)

Ensimmäinen kuvaussessio tuotti tämän kuvan kaltaisia otoksia koko liudan. Saunan jälkeen oli meno päällä.


Lähikuva tikatuista sivusaumoista onnistui kuin ihmeen kaupalla. Ei kuitenkaan tämän paremmin.

 Paremmalla onnella koitettiin kuvata ulkona. Huonoin tuloksin. Joko oli liikaa aurinkoa...

 ...tai jotain muuta tekemistä.

Tässä näette pikkukiipeilijän mekon takaosan. Veri mahtaa mennä elikoilla päähän. Mutta ainakin tietää, kummin päin mekko puetaan!

 Nelivuotiaan minihameen etuosassa on kaksi tikattua (uutta) saumaa. Kirjaimellisesti meni reisille.

Takana on toisen lahkeen sisäsauma. Tämä hamonenhan oli mun vanhoista farkuista tehty.

 Todistettavasti minihameellakin voi juosta lujaa ja pelata jalkkista. Vai mitä luulitte?

Sinkkusimulaattoripäiväni ovat alkaneet hitaasti. Vakaa aikomukseni siivota koko huusholli rajoittui tällä kertaa keittiöön. Sitten eksyin koneelle, pihalle, joka paikkaan. Ja nyt koitan eksyä höyhensaarille. Kauppa pitäisi huomenna saada auki kunniakkaasti ja mielellään tekisin sen hereillä.