keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Elämä on täynnä yllätyksiä

Minulla on ystävä! <3




Kiitos SNY:lleni ihanasta kortista ja piristävistä ajatuksista!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Pöllömpi paita

Päivänä muutamana otin ja leikkelin vähän tekemistä pinoon. Pino ei ole vielä ihan täysin huvennut, mutta jotain valmistakin jo tuli.

Tokaluokkalainen, joka käyttää oikeasti vaatekokoa 128, sai jälleen 134 koon kaavalla tehdyn Roundabout-paidan. Kankaana on paikallisesta kangaskaupasta ostettu pöllötrikoo. Muutoksia kaavaan tein sen verran, että kaula-aukkoa vähän pienensin alkuperäisestä. Tosin huolittelin sen sitten kääntämällä, joten voi olla, että on aika alkuperäisissä mitoissaan kuitenkin. Lisäksi unohdin vahingossa saumanvarat hihan pyöriöiltä, joten niihin tuli tahaton laajennus.


Olen ryhtynyt käyttämään aika paljon tätä taso-ommelta reunojen kääntämisessä. Nyt kuvista jäin katsomaan, että onko hiukan jäänyt harvaksi tuo ommel, vai näyttääkö vain siltä. Ennen ompelua tein nimittäin monenmoista säätöoperaatiota alalangalle, koskapa tällä hetkellä ylälangankiristyksen täytyy olla kaikkein löysimmällä, jottei alalanka kiskoudu kankaan yläpuolelle ja että nämä jousto-ompeleet näyttävät yhtään oikeilta. Kuitenkin alalankaa kiristämällä (ja tietysti samalla ylälankaa myös) ilmeni niin paljon muita ongelmia, että päätin palata alkuperäisiin asetuksiin. Kai. Eihän tuossa alalangan säätöruuvissa mitään asteikkoa ole, joten se ehkä on samassa asennossa kuin aloittaessanikin.

Leikkelin itselleni myös peruspaidan kauan sitten EK:n paloista ostamastani trikoosta. Paita on vielä ompelematta ja täten kaava kokematta, mutta kangasta jäi pipon kokoinen pala yli, joten tein sitten sen ensin.

Ahkera mallimme Naturelli-Elli on taas kaikessa suopeudessaan kuvassa, mutta keskittykää vain tuohon pipoon. Sen leikkelin ihan vapaalla kädellä, mutta mallihan on kovastikin sama kuin OB:n ruttupipo, jollaisia olen aiemmin tehnyt lapsille. Vähän tämä olisi ehkä voinut olla pidempi, mutta kelpaa näinkin. Oli muuten hämmästyttävän lämmin talvipakkasellakin tuollaisena kaupassakäyntipipona.

Nyt taidan ryhtyä harjoittamaan lisää silppuamista. Nimittäin olen mennyt vähän tilaamaan kangasta. Täytyy myöntää että lähti pahemman kerran lapasesta koko touhu. Sitä suuremmalla syyllä siis on tarve saada tilaa kaappiin ja kankaita ommeltavaan muotoon.

Ai niin, olen myös ensimmäistä kertaa mukana Salainen Neuleystävä-kierroksella tänä keväänä! Jännittää jo, kukahan on oma ystäväni ja pitääkö minun kohdeystäväni tulevista paketeistaan. :)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Pyjamaa, pöksyä ja pikkuhamosta

Ompeluaikaa on tänä vuonna ollut huomattavasti vähemmän tai sitä on tullut otettua vähemmän kuin viime vuonna. Tässä kuitenkin vuoden ensimmäisiä tuotoksia.

Testasin OB 6/2012 Ruusunpuna ja Ropina -leggingskaavoja kahdelle nuorimmalle. Muuta eroahan noissa ei ole kuin vyötärön korkeus. Ruusunpuna on tarkoitettu vaippaihmisille, Ropina vaipattomille.

Ensin tein kuopukselle, joka on noin kokoa 92 cm, Ropina-kaavalla 104 cm koon housut. Toki pituutta tuli merkittävästi vähemmän. Kankaana oli EK:n palalaarista ongittu harmaa interlock. Housuista piti ensin tulla 4-vuotiaalle ja lahkeisiin pitkät resorit (harmaa kangas siis loppui kesken), mutta laiskuus iski ja niin saaja vaihtui. Löysäthän nämä ovat, kun ovat kahta kokoa liian leveät, mutta menevät epäleggingseinä.


Ikasyristä ostamani päärynäinterlock on pyörinyt kaapissa niin pitkään, että päätin viimein tehdä siitä jotain. Jotenkin se on vähän sellaista kalsarikangasta minun silmääni, joten tein siitä kahdet leggingsit lisää. Ruusunpunat kuopukselle ja Ropinat 4-vuotiaalle. Vaippaa meillä ei enää käytetä kuin nukkuessa, joten käänsin kaavaa pari senttiä vyötäröltä. En tiedä, johtuuko kankaasta, vai voisikohan kaavaa hieman vielä kaventaa. Näistäkään ei vielä tullut sellaiset "sileät" housut, mistä 4-vuotias tykkää. Mutta kyllä se silti tykkäsi näistäkin.


Menin mainitsemaan tytöille, että hymyilkää...

Samaan kuvaan pääsi myös improvisoimani bambihame. Suorakaiteen muotoinen kangaspala, vyötärölle resori ja helmaan "rullapäärme".


Minullahan ei (vielä) ole saumuria, joten rullis on tehty tiheällä siksakilla ja hurrrrjalla venytyksellä. Vähän vilkkuu kangas paikoitellen, mutta samapa tuo. Tyttö tykkää ja minä myös.


Nyt olisi hurja vimma tuhota lisää kankaita ja siis saada aikaan myös valmista. Perus T-paidoille olisi käyttöä etenkin kuopuksen kaapissa ja isommat tarvitsisivat pitkähihaisia paitoja. Eikä mekkoja voi koskaan olla liikaa.

Edit: Otsikko taisi luvata jotain pyjamaan liittyvää myös? Eräänä iltana tartuin Kangashamstereista ostamaani hevosenkenkäkankaaseen, joka muistuttaa olomuodoltaan jonkinlaista ribbikangasta. Siitä surruuttelin Roundaboutin (OB 1/2012) kaavalla paidan, jonka piti tulla tokaluokkalaiselle, mutta siitä tulikin niin suuri, että esikoinen sai sen omakseen. Sen verran yökkärimäinen se on, että on ollut nukkumakäytössä toistaiseksi. Note to self: Pienennä sitä kaula-aukkoa etenkin tällaisessa kankaassa, mutta muutenkin. On vähän avara sivuille päin.

Miehekästä

Olen huomannut, että käsitöissä – niin neuloen kuin ommellen – lapset saavat yleensä osansa parhaiten. Varsinkin mies tahtoo jäädä paitsi vaimonsa kättentöitä. Neuloen homma vaatisi minulta huimaa itseni ylittämistä, ommellen kuluu aika paljon kangasta. Silti päätin syksyllä Eurokankaassa palalaareja penkoessani, että nyt otan jotakin kangasta, josta teen miehelle hupparin.

Sen kummemmin en osannut arvioida, paljonko kangasta tarvitsisin, mutta otin reilun kokoisen palan paksuhkoa harjattua collegea, jossa oli tummanharmaalla taustalla musta teksti mooooneen kertaan. Isäntä totesi heti, että ei oikein istu profiiliin tuo kuosi, mutta päätin tehdä siitä kuitenkin koekappaleen. Eikä tuo käyttämättä ole jäänyt. *kjäh*

Kaavan otin Joka tyypin kaavakirjasta (jompi kumpi numero) ja tein kokoa XL, vaikka tiesin sen olevan hiukan reilu miehelleni. Lopulta se on reilu lähinnä vyötäröltä, mutta hihoihin ja helmaan laitoin pituutta lisää. Hartiat miehellä on selvästi XL-kokoa, koska ylhäältä huppari ei juuri lörpötä.


Ja kyllä, näette oikein: vetoketju on ruskea. Ei vain sattunut olemaan oikean väristä ja pituista. Minkäs teet. Jatkokehittelyn kannalta laittaisin hihoihin resorit ja hihat voisivat ehkä muutenkin olla hivenen slimmimmät. Niin ja huppukin on aika reilu. Oikeasti siihen olisi kuulunut kiristysnaru, mutta kohde ei halunnut. Huppua voisi siis pienentää hieman "naamasta", jos aikoo jättää sen ilman erillistä kiristysvehjettä. Ehkä kaiken kaikkiaan oikea koko tästä hupparista miehelleni olisi kuitenkin se L?

torstai 17. tammikuuta 2013

Her Highness...

Viimein on koittanut se aika, kun saan aikaiseksi julkistaa blogin Päähenkilön nimeämiskisan tulokset. Tämä viivytys ei suinkaan johdu saamattomuudestani (ainakaan täysin), vaan olen ihan tosissani pohtinut arvon neidin nimeä. Nyt ihan käytännössä näyttäisi siltä, että nimi on vakiintunut. Saanen siis esitellä:


Hänen Korkeutensa Neiti Pääkky!

En tiedä, voinko mitenkään perustella valintaani muutoin kuin, että niin usein olen huomannut lapsilleni sanovani jotain sen kaltaista kuin: "Se on siellä mun pöydälläni, Pääkyn vieressä" tai "Otetaan kuva tuosta piposta Pääkyn päässä." Ehkä kyse on sielun(kin)sisaruudesta, sillä nimiehdotuksen antoi Veera.  Palkinnosta sopinemme kasvotusten, mutta lupaukseni mukaan, palkintona on keväisen sävyinen Buttercup Bag. Onnea voittajalle!

Ps. Kuvassa Pääkky poseeraa esikoisen ompelema ruttupipo päässään ja samaisen henkilön virkkaama huivike lyhyenlännässä kaulassaan. Asusteet sai tyttären paras ystävä syyslomalla meillä käydessään.