perjantai 6. huhtikuuta 2012

Mammankulta

Kauan on jo ollut mielessä tehdä vahakankaasta ruokalappuja. Ikean Lialotta on mukavan pirtsakka kangas, joskin ehkä näin keväällä hivenen jouluisen tuntuinen. Ostin sitä taannoin löytönurkasta 1,6 metriä ja palan hinta oli huimat 7 €. Siitä määrästä jo jokusen lapun värkkäilee. Tällä kertaa päätin kuvata työprosessin alusta pitäen.
Kaavat piirtelin Marimekon ruokalapusta. Taskun yläreunan mitoitin hiukan leveämmäksi kuin ruokalappu on siitä kohdasta, jolloin tasku ei jää ihan litteäksi, vaan nappaa edes osan putoilevista ruuista. Eroa oli nyt noin 0,5 cm kummallakin puolella, mutta olisi saanut ehkä olla hieman enemmän.
Palat leikattuna, tasku yläreunastaan hieman leveämpi kuin lappukappale.
 Ensin ompelin vinonauhan taskun yläreunaan. Etupuolelle ensin vinonauhan sisältä, sitten nauhan kääntö takapuolelle ja tikkaus kiinni.
Vinonauha auki taskun etupuolella. Neulattu niin, ettei reikiä jää näkyville.

Seuraavaksi neulasin taskun kiinni lappuosaan, mutta vain alareunasta kaarteisiin saakka, jotta pystyin itse sovittamaan taskun "liian pitkät" reunat kohdilleen lapun reunan kanssa.
Taskukappale neulattuna lappuosaan. Neulat taas siten, ettei reikiä jää näkyville.
 Taskun kiinnityksen jälkeen ruokalappu näytti alla olevan  kuvan kaltaiselta. Taskun ja lappuosan sivut ovat tässä vaiheessa tasan ja tasku jää hivenen pussille. Ylipitkät vinonauhan päät leikkasin pois taskun kiinnityksen jälkeen.
Tasku on kiinnitetty lappuosaan.
 Seuraavaksi vuorossa olikin ehkä hankalin vaihe, eli vinonauhan kiinnittäminen koko lapun ympäri. Jos teillä on jotain vinkkiviitosia siihen, miten tiukat kurvit saisi vähän vähemmän ruttuun, niin iloisena otan vinkit vastaan.
Vinonauhan kiinnitys koko lapun ympärille
 Ensin ompelin nauhan taas oikealle puolelle ja sitten taitoin työn taakse ja neulasin siten, että neulat puhkoivat vain  nauhan kohdalla kangasta. Vahakankaaseen jää ikävät reiät, jos neulalla puhkoo miten sattuu.
Vinonauhan toisen kierroksen neulaaminen ja ompelu
Ja sitten – tsädääm – kanttaus on valmis! Vähän pussittaa nuo "henkseleiden" päät, mutta niin näyttävät tekevän Marimekonkin ruokalapussa. Hah! (Nimim. Vahingonilo on paras ilo)
Valmis kanttaus. Syystä tahi toisesta ei kone suostunut tätä kuvaa kääntämään.

Sitten enää tarranauhaa vähän kiinni ja lappu oli valmis puettavaksi. Mannekiini oli pikkuisen vastahakoinen, mutta kuvat saatiin juuri ja juuri otettua.
Tarrakiinnitys takana, ripustuslenksu hifisteille.
Meillä laput kieppaistaan syöttötuolin pienaan tarrojen avulla.

Mainion mallinen lappu, kun kääntyilevä leuka ei osu paidan olkaan!
Käyttäjä on ollut tyytyväinen lappuun ja niin myös äiti, joka kokee jälleen ylittäneensä itsensä, saatuaan ompelukoneella jotain käyttökelpoista aikaan.

Note to self
- taskuun reilumpi pussitus
- kaavaa täytyy pidentää, jotta lappu ylettyy paremmin suojaamaan myös housuja (pysyy syöttötuolin etupienan ja pöydänreunan välissä)
- tarranauhaa kiinnittäessä kannattaa suoran ompeleen peruutukset täsmätä punaiseen kohtaan vahakangasta, jos käyttää punaista lankaa

1 kommentti:

Veera kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.