Tulosta jos toistakin

Olisikohan nyt se lupaamani "hiukan myöhemmin"? Vähintäänkin, veikkaan.  Siispä seuraavassa lyhykäinen esittely jämäkuussa aikaan saamista käsitöistäni. Lankaa sain kulumaan jämävarastostani yhteensä 1043 grammaa.

Tyyne-patalaput

Ihastuin Tyyne malliin kovasti, vaikka alkuun se aiheuttikin hiukan päänvaivaa. Nimittäin tuo mallin se kohta, jossa käännytään lapun toiselle puolen ja lähdetään virkkaamaan toisella värillä. Mutta siitä selvittiin ja sitten niitä Tyynejä tuli tehtyä enemmänkin. Lankana on jotakin puuvillaista mustanharmaata lankaa ja muita puuvilloja eri väreissä. Vihreä on Teennesseä ja pinkki muistaakseni jotain Janinaa tai vastaavaa. Harmaasta en tiedä.



Nämä laput olivat molemmat 52 grammaa, eli yhteensä 104 grammaa. Tämä hiukan yllätti, koska värilliset langat olivat eri laatuja.

Seuraava oli lappusista ensimmäinen ja painoi 48 grammaa.

Tässä vielä koko kolmen sarja, jonka voisi nimetä täytelakusarjaksi (harmillista, ettei vihreä väri tahdo tässä oikein näyttää vihreältä):





Plektrapussukka

Paino 20 g ilman nappeja. Langat ovat jotakin sekalaista nöttösosastoa. Pussia ei ole käytetty. Kukaan ei tiedä, missä se on. No more words needed.

Huopalappu

Sinisten lankojen laatikosta löytyi turkoosia Fritidsgarnia, joka niinikään virkkautui patalapuksi. Kirjailut ja reunat on muovisen oloista tummanviolettia mysteerilankaa, joka yritti sinnikkäästi muotoutua huiviksi kuitenkaan siinä onnistumatta.


Tämä oli mielestäni sen verran lystikäs tapaus, että pääsi siskolle Craft it Forward -tyyppisenä tuotoksena eteenpäin. Siksi vain CIT-tyyppisenä, koska kyseessä oli vastaavanlainen tempaus Facebookissa ja siellä sisareni oli yksi onnekkaista(?) osallistujista. Vuodelta 2010. :-] Paino 25 g.

Lisää keittiövermettä

Ryhdyin neulomaan ajoleikkuriin uutta penkinpäällistä, mutta isäntä hienovaraisesti vihjaisi, että materiaali voisi olla jotain muuta kuin lankaa. Niinpä päätin mokomasta lätyskästä tehdä pannunalusen uunipellille. Ne kun keikkuvat ikävästi pienempien alustojen päällä. Että tämmöinen siitä sitten tuli. Ylösalaisin.

 

Kokoa on sopivasti, lankaa kului pari nöttöstä loppuun. Lankana on mustanharmaa puuvillalanka ja joku karkeahko villa(sekoite)lanka vaalean harmaana. Neulottu nurkasta nurkkaan aina oikein ja reunaan testailin rapuvirkkausta. Heleppoa ku heinänteko! Painoa lappusella on 117 g. 

Tossukkaiset

Välipalana tikuttelin nämä tossukat. Ne ovan ihan vain minulle! Ohje pohjautuu Helmiksen sniikkereihin, mutten kyllä ole lukenut ohjetta aikoihin. Kummallisuudet voitte siis laittaa ihan minun lukuuni.

Valkoinen ja oranssi ovat Nalle aloe+jobaa, beige jotain muinaista villasekoitteita, jonka vahvuus on Nallen luokkaa. Yhteensä lankaa kului 32 g.

Neulovanelli kirjoitti ihanasti Jämäblogin puolella: "...kuin pikkuiset kukat heräisivät lumen keskeltä." Juuri sitä aikaa elettiin tossujen valmistumisaikaan.

Fifiliini

Todella pitkään olen haaveillut perinteisen hartiahuivin neulomisesta. Sellaisesta pitsisestä. Fifiä on kehuttu yksinkertaiseksi neuloa ja kyllä se sitä olikin. Tavallaan.

Tähän työhön on neulottu jupinaa ja mutinaa ja kerran se tuli purettuakin. Kaavio on kyllä ihanan helppo, mutta otti hetken, että opin muistamaan ulkoa joka rivin.


Lanka loppui kesken päättelykerroksen viimeisellä 15 senttimetrillä, joten reunaan tuli kökkö vaaleanbeige raita – eikä edes koko reunan mitalta. Mutta se ei pikku rinsessaa haittaa!










Kuvauspaikka on... Hmm... Sanalla sanoen ankea, mutta supermalli vaati pikaista kuvausta, eikä tähän hätään keksitty parempaa paikkaa (jossa taustalla ei näy leluja, vaatekasoja tms.).

Lankana tässä pikkuhuivissa on jokin muinainen kimallelanka, jollaista en itse ehkä olisi koskaan tullut hankkineeksi. Sitä näytti olevan muutama pikku nöttönen mustaakin, joten liekö loput mamman kutomassa 80-luvun raidallisessa neulepuserossa? Sellainen minulle langoista ensimmäisenä tuli mieleen, mutta tässä huivissa tuo lanka itseasiassa mielestäni ihan toimii. Ainakin lapsella. ;)

Kulutus oli vaivaiset 24 grammaa...

Nallen vaatetusta


Olipa kerran Töppö-nalle. Töppö muutti Ranskasta Suomeen 1-vuotiaan Viivi-tytön unikaveriksi. Se kulki tytön mukana joka paikassa: hoidossa, mummolassa - kaikkialla.

Vuodet vierivät ja tyttö kasvoi. Silti Töppö-nalle pysyi yhä tytön lempinallena.

Erään kylmän talven jälkeen, tytön täyttäessä seitsemän vuotta, huomattiin, että Töppö oli koko talven hytissyt kylmissään. Tyttö päätti, että nalle tarvitsee vaatteet...





Settiin kuuluu tossut, tumput, takki ja myssy. Kaikki nappeja myöten on virkattu perintöjämälangoista. Painoa setille kertyi 90 g.

Tyynetystä

Innostuin tyynestä jo ennen noita alussa esittelemiäni patalappuja. Meinasin, että nyt käytän piikikkäät Raggegarnin jämät ja jotain muuta ja teen uuninpellille alusen. No lankahan lopahti ihan kesken, joten syntyi suikale. Isäntä lohdutti, että sitä voisi hyvin käyttää pitkänmallisen pannun alustana. Paha vain, ettei meillä ole edes kalapannua, joka tuohon olisi sopinut. Päätin kuitenkin keksiä jotain.


Tai sitten...


Punainen ei sovi sisustukseemme, mutta päätin ystävällisesti lahjoittaa tekeleen lastenhuoneeseen. Meillä ei ole yläkerrassa vessaa, joten lapsilla on oikein vanhan ajan tapaan yöastia käytössään. Vessapaperi tahtoo kuitenkin eksyä päivän aikana minne sattuu tai leviää piiiitkäksi nauhaksi ympäri huonetta. Paras siis telakoida se tanakasti. Vähän turhan tanakka tuo nimittäin mielestäni on somisteeksi, mutta olkoon.

Päätöksestäni huolimatta tuo tellinki ei ole enää lastenhuoneessa, vaan päätyi jossain vaiheessa autoon talouspaperitelineeksi ja on jämähtänyt sinne. Toimisi, jos paperirulla muistettaisiin aina palauttaa paikalleen.

Lankaa (Raggegarn, Aino ja joku muinaisjäänne) kului tähän ripustelmaan 73 g.

Keväiset lapaset


Aloitin nämä lapaset kärjestä ja tein intialaisen peukalokiilan, johon miellyin kovasti viime lapaskuussa. Aavistuksen sitä piti pähkäillä tuon suunnan takia, mutta ratkesihan se lopulta. Varren jätin lyhyeksi, koska tahdoin näistä kevyemmät kevätlapaset.

Lankana on Nalle aloe+jojoba, jota jäi niin ikään lapaskuun riennoista yli. Ja jäi vielä näistäkin lapasista. lankaa kului 36 g.

Ja nyt vuorossa jämäkuun päätyöni...

Sininen Unelma!

Tämä työ valmistui itse asiassa jämäkuun ensimmäisenä työnäni. Päätin tarttua sinisiin lankoihin ja neuloa&virkata niistä suuren huivin. Idea huiviin tuli Tine Solheimin kirjasta Leikkiä langoilla (WSOY 2009. ISBN10: 9510344842), mutta toteutus tapahtui kyllä ihan oman fiiliksen – ja lankojen – pohjalta. Kirjassa on muuten ihana Lisbeth Michelsenin kuvitus, minkä vuoksi aikanaan tulin kirjan ostaneeksikin.

Palatakseni huiviin, se on pitkä (n. 2 m) ja lämmin ja sen verran sievä, että kehtaisin ottaa kesän juhliinkin viileneviä iltoja varten. Tykkään. Painoa huivilla on 474 grammaa ja siihen kului miltei koko sininen jämälankavarastoni. Materiaalina on pääosin erilaisia villasekoitteita ja hiukan puuvillalankaa.

Huivin voi rennosti heittää (ainakin vartin asettelin!) tuolin selkämykselle.

Kevätkaskilla
© P. Perttula

© P. Perttula

© P. Perttula

© P. Perttula

Kissalle lämpöä
© P. Perttula

Suojaan voi kääräistä koko lapsikatraan...
© P. Perttula

...tai vain pienimmän kullanmurun.
© E. Välimäki 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin päätän raporttini jämäkuusta. Ensi vuonna uudestaan. Ehdottomasti!