sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kantapääoppia

Tällä viikolla olen tehnyt kaksi mekkoa. Molemmissa joutuivat kantapäät koville.

Ensimmäinen mekko oli Mekkotehtaan Katariina. Mekkotehdas-kirjan kaavat on tarkoitettu puuvillakankaille, mutta halusin tehdä mekon trikoosta. Olin lukenut vinkkiä, että trikoosta tehdessä kannattaa jättää saumanvarat pois. Näin tein. Valmista mekkoa katsellessa tosin hoksasin, että olisi kannattanut kuitenkin leikata ne varat pääntielle, jotta siitä ei olisi tullut niin valtava. Ensisovittamalla mekko tipahteli koko ajan 4-vuotiaan olkapäiltä. Tein pienet laskokset kaarrokkeen ja hihan saumaan ja nyt mekko onkin paljon sopivampi.

Kantapäätä tarvittiin tässä mekossa siihen, että sain kappaleet liitettyä oikein yhteen. Ensin ompelin kaarrokkeen hihan paikalle. Sittemmin huomasin, että en ollut kaarrokkeen reunaan laittanut kuminauhakujaa ja kuminauhaa paikalleen ennen kappaleiden yhteen liittämistä, kuten ohjeessa neuvottiin. Sain kuitenkin kummarin lisättyä ilman purkua.

Kaava: Mekkotehtaan Katariina 4-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, omenakuvioista interlockia.
Muutokset: Leikkasin ilman saumanvaroja, mutta olisi saanut tehdä varat pääntielle,
jotta kaula-aukko ei olisi ollut ihan niin laaja.
Hinta: Vaikea arvioida isomman kertakilo-ostoksen vuoksi, mutta ehkä n. 4 €.
Olin jo ompeluvaiheessa sen verran tyytyväinen tuotokseeni, että arvasin lisätä sivusaumaan ensimmäisen tällaisen "Made with love"-merkin. Nämä taitaisivat paremminkin kuulua tuonne niskaan, mutta kaipa tuostakin luettua saa, kun vähän päätään kääntää. ;)

Made with love
Toinen pahempaa kantapäiden kolistelua aiheuttanut mekko oli tarkoitettu 10-vuotiaalle yömekoksi tämän omasta toiveesta. Tyttö valitsi kankaan ja malliksi olisi halunnut tuon Katariinan, mutta ajattelin, että tuo rinnan ympäri kulkeva kuminauha saattaisi yöllä ahdistaa. Niinpä valitsin valmiiksi leikatuista kaavoista Ottobre 3/2012 -lehden Jungle Stripes -tunikan. Tyttö tahtoi sen ilman taskuja, mikä minulle passasi mainiosti.

Ensimmäisen kerran kantapää kolahti, kun piti toista hihaa alkaa kiinnittämään. Olin leikannut kaksi identtistä hihakappaletta, vaikka tiedän, että tytölläni on sekä oikea että vasen käsi. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä ja sain leikattua toisen käden hihan tuota pikaa. Eipä aikaakaan, kun olin surauttanut hihat paikalleenkin ja kovasti siinä tuumasin, että voiko olla näin helppoa mekkoa! Kunnes sitten ryhdyin ompelemaan hiha-  ja sivusaumoja kiinni. Olin kiinnittänyt hihat väärille puolille siten, että hihansuut osoittivat ylöspäin!

Aloitin ratkomisen eilen illalla ja lopetin tänään aamulla. Välissä ehdin kyllä nukkuakin. Ei muuta kuin hihat oikein päin, loput saumat kiinni, kuminauhakujat valmiiksi, kuminauhat paikalleen, helman kääntö ja kas! Mekko oli valmis. Seuraava mekko menee varmasti jo paljon helpommin.

Mutta voi mikä surku: hihojen kuminauhat ovat kuitenkin liian lyhyet. Tyttöä kiristi ja ahdisti, kun hihat puristivat. Yritin silti saada kuvan näytille ja vaihdan kuminauhat myöhemmin. Kuvasta tuli kaikkea muuta kuin aurinkoinen, joten herkemmät hypätkää sen yli.
Kaava: Ottobre 3/2012 Jungle Stripes 10-vuotiaalle.
Kangas: EK:n alelaarista, pallokuvioista interlockia.
Muutokset: Tein ihan kaavan ja ohjeen mukaan ilman taskuja, mutta hurjan leveä tuo on.
Seuraava saisi olla ainakin 10 cm kapeampi.
Hinta: n. 5 €.
 
Oikeastaan ratkoin nuo hihojen kuminauhat jo pois, mutten tiedä, joko tyttö olisi suopuvainen sovittamaan uusin nauhoin tuota ylleen. Interlock on muuten hiukan lämpöistä yövaatteeksi, mutta mun mielestä tuo olisi kiva ihan päivävaatteenakin. Katsotaan, saako kuminauhojen muutos myös mielenmuutosta aikaan.

Nyt ei sitten nappaakaan mikään ompelus. Olen tässä ollut sairaslomalla viime tiistaista saakka ja huomenna menen taas töihin. Olo ei tosin vielä ole kaksinen, mutta kyseessä on inhimillinen työvuoro ja sitten taas tiistai vapaata. Kyllä tämä kuuri varmaan jo tepsii keskiviikkoon mennessä.

Taidan lähteä hakemaan pihalta motivaatiota. Kuopus on leikkinyt yläkerrassa jo luvattoman kauan yksikseen ja se usein tietää sitä, että jotakin on sotkettu/rikottu tai muuten vain tuhottu. Viimeisin kuulemani fraasi oli: "Mää teen täällä..."

Ps. Lisäsin kuvien alle myös hinta-arviot mekoista. Tällä tavoin pysyn ehkä hiukan itse kartalla, paljonko lasten vaatteet maksavat itse tehden – ilman tuntitaksaa tosin. ;)

1 kommentti:

isoÄm kirjoitti...

kivoja mekkoja :) ainakun nään ton katariina mekon niin tulee suurempi ja suurempi hinku ostaa mekkotehdas kirja ja tehdä sellanen :D