Hiljaistako?

Blogin perusteella voisi päätellä, että mitään ei Katolla tapahdu. Se on kuitenkin harhaluulo. Äiti-Katto lähti töihin neljän vuoden kotiäitiyden jälkeen ja se jos mikä on tapahtumaa. Töihinpaluu oli puhtaasti taloudellinen teko. Lyhennysvapaat alkaa tällä erää olla käytetty ja jos mielimme talomme ja leipämme pitää, on syytä hankkia talouteen toinen palkkaa tienaava ihminen. En suinkaan palannut vanhaan työhöni, vaikka se mielenkiintoista olikin. Lasten hoitokuvioiden vuoksi tahdoin töitä omalta kylältä ja mukava työpaikka löytyikin paikallisesta S-Marketista. Tervetuloa treffaamaan! ;)

Ihan kokonaan en ole joutunut käsitöistä luopumaan, vaikka vapaa-aika vähenikin huomattavasti. Jotakin aina silloin tällöin on tullut tehtyä. Jämäkuu meni minulta melkein kokonaan ohi. Jotakin valmista sentään sinnekin sain aikaan. Osa onkin jo tässä blogissa esitelty, mutta yksi pipo oli jäänyt kokonaan tuomatta julki.

Pipoa ei toivottavasti ennen syksyä enää tarvita, mutta kovasti se on käytössä jo ollut. Kauniilla kännykkäkuvilla sitäkin kauniimmassa ympäristössä kuvattuna tuon sen tässä julki.



Lankana taas Novitan Tennessee. Beige jäi esikoisen piposta jäljelle ja vielä jäi tästäkin joka väriä yli. Lankaa tähän pipoon kului 45 grammaa.

Perheen pienimmille tuli kina, kumpi pipon saa. Isompi voitti. Lähinnä siitä syystä, että sopi hänelle paremmin. Voittajan on helppo hymyillä!




Jämäkuun kulutukseni jäi varsin vähäiseksi tänä vuonna, mutta sitäkin enemmän harmittaa se, etten pystynyt apuemoilemaan täysipainoisesti, koska koneemme tai tarkemmin sanoen nettiyhteytemme teki oharit kesken tempauksen. Onneksi tilalleni löytyi uusi apuemo, eikä Puputsin tarvinut koko hässäkkää yksin pyörittää.

Neulomista olen kyllä harjoittanut ja parhaillaankin ylläni on Polku-paita sovituksessa (vähän vielä helmaa ja hihansuut!). Yksi huivi on pingottamista vaille valmis ja kaikenlaista muutakin on kaiketi kesken. Ei vain oikein ole ollut aikaa keskittyä. Sen sijaan ompelukoneen parissa olen viettänyt hetken jos toisenkin.

Kesäisiä huivihattuja valmistui kolmen verran. Kaikissa kuviokankaana Eurokankaasta ostettu tarjouslötkökukkatrikoo, resorina ystävältä saadut mysteeriresorit. Mallia kaavaan otin kuopuksen BlaBla-huivihatusta.

"Mä niin tykkään olla mallina..." (9 v.)

"Mä ehkä vielä enemmän..." (8 v.)

"Mua et kuvaan saa, laita ne lamppuun roikkumaan!" (4 v.)

Pöksyt tein Ottobren yksien housujen 80 cm -kaavalla. Vyötäröön vaihdoin leveän resorin kuminauhan sijaan. Otin mallia yksistä 80 cm valmishousuista tuohon resorin mittaan ja vähensin siitä jopa 5 cm. Älkää kysykö, mitä tapahtui. Nämä pöksyt ovat melkein liian löysät vyötäröstä jopa meidän 104 cm vaatteita käyttävälle nelivuotiaalle. Hän nämä kuitenkin nyt käyttöönsä sai. Ihan kivat kesäböbät minusta. Ei tytöstä. Huivihatun sentään kelpuutti mielellään.

Ja näitte ihan väärin. Tuolla pöksyjen taustalla ei näy mitään kaaosta. Katsokaa nyt. Puhdaspyykkivuorikin on siististi peitetty harmaalla pyyhkeellä.

Eilen tuli sitten sellainen olo, että nyt tahdon tehdä jotain. Ihan sama mitä, kunhan tulee valmista. Niinpä nappasin kaapista kirppislöytötyynynliinan, ratkoin saumat, mietin, mihin kangas riittää ja tein siitä tämän:

Kaunis asetelma suoraan kännykän kamerasta.

Tästä piti tulla kesämekko 4-vuotiaalle, mutta hänpä oli sitä mieltä, että kirppikseltä ostettu sifonkimekko on kivempi. Outoa. Onni onnettomuudessa, tämä on sen verran väljä, että 8-vuotias saa tästä hyvän rantamekon. Sellaisen vesirajamallisen. Ne on nykyään vissiin kielletty koulussa, joten jääköön rantakäyttöön. Jos näet vanhan tyynynliinasi uimarannalla, se on todennäköisesti meidän tyttömme.

Nyt tekis taas mieli tehdä jotain, mutta keskityn nyt ruokapuuhiin ja esikoinen kinuaa pääsyä koneelle. Tämmöistä tämä vapaa-aika nykyään. Siis ihan samanlaista kuin ennenkin. Vähemmän vain.

Pee äs. En ole unohtanut Päähenkilön nimiäisiä ja voittajan palkitsemista. Olen jo melkein päättänyt nimen, mutta palaan asiaan lähiaikoina. Malttia, malttia...