Uutta oppimaan

Edit 6.4.2012: Toivelistaa päivitetty

Viime viikon torstaina kangaskaupalla oli ompelukoneiden huoltaja paikalla ja niinpä minäkin kannoin yskivän Signerini lääkärille. Muutaman tunnin siinä kylillä pyörimme asioilla ja kerholaista hakemassa. Koneen valmistuttua piti tulla viesti, että voi käydä noutamassa. Juuri, kun starttasin auton kotia lähtöä varten, soi puhelin ja lääkärisetä soitti. Hän kuulosti kovin vakavalta ja pyysi tulemaan kaupalle. Onneksi oltiin vielä ihan nurkilla.

Pienen esittelyn jälkeen lääkäri sanoi, että mitään ei ole tehtävissä. Ymmärin yskän hyvin ja siirryimme katsomaan uutta konetta. Ostoskanavatyyppisen tehokkaan ja vetoavan esittelyn jälkeen sain laskun käteeni ja siirsimme uuden uutukaisen Husqvarna-Viking Emerald 116:n korjaajan autosta omaani.

Juu, asetelma ehkä vähän pissii: vanha kone korjaukseen, korjaajan mukaan sitä ei voida korjata, hän myy uuden koneen asiakkaalle... Mutta hetkeäkään en ole katunut! Uusi kone on ihana! Hiljainen, tarkka, virheetön, helppo, varusteltu... Olen jopa ommellut elämäni ensimmäisen napinläven ja napinkin ompelukoneella! Aivan loistavaa. Sitä paitsi sain vanhasta koneesta hyvitystä peräti 50 €.

Kovasti olen kytännyt kirjastosta tiettyjä ompelukirjoja. Ikinä en viitsi tehdä varausta, joten olen lisännyt toivekirjalistaani (vink-vink, muru: äitienpäivä on tulossa!) seuraavat kirjat tässä järjestyksessä:

• (Marion Elliot: Enemmän irti ompelukoneesta. ISBN: 978-951-883-205-1) Kaupassa selattuani: enpä tiedä sittenkään. 
• Nina Sandström Hallberg, Anna-Stina Lindén Ivarsson, Göran Hallberg: Veikeät vauvanvaatteet – ompele vanhasta uutta. ISBN: 978-951-23-5343-9
• Kay Whitt: Onnellisen ompelijan opas. ISBN: 978-952-240-084-0 Ostettu!
• Wilhelm Laura: Olipa kerran housunpuntti. ISBN: 978-951-0-37050-6

Näistä ensimmäinen ja kolmas ovat nyt Jujussa alennuksessa, joten pohdin vielä, olisiko kotihoidontuesta pieneen harrastuksen tukemiseen. Todennäköisesti ei. Siksipä, jos joku pohtii keinoa ilahduttaa ja yllättää, niin ylläolevaa listaa saa tietysti kuka tahansa hyödyntää vapaasti.

Uuden koneen myötä ompeluharrastukseni pääsi aivan uusiin kantimiin. Tosin ehkä harrastuksesta ei edes varsinaisesti voinut puhua vanhan koneen aikana, niin tahmeaa se ompelu oli. Nyt jarruna oli enää se tosiasia, että kone ja romppeet piti aina levittää keittiön pöydälle ja suuren lapsiperheen ollessa kyseessä se aiheutti omat pulmansa.

Vähän aloin jo haaveilla lasten siirtämisestä yhteen huoneeseen, meidän siirtymisestä toiseen yläkerran huoneeseen ja alakerran huoneen varaamista omiin tarkoituksiin, mutta urakka tuntui melkoiselta. Lopulta armasrakas ehdotti jotain, mitä en ollut uskaltanut ääneen lausua: jospa meidän sänky siirtyisi pienten huoneen nurkkaan. The Nurkka on matalaa tilaa, joka on rajattu kirjahyllyillä isosta lastenhuoneesta ja sinne me siirsimme jenkkisängystämme ylimmät patjakerrokset.  Parin yön kokemuksella pimeässä nurkassa on hyvä nukkua ja iltaisin sänkyyn kömpiessä vatsassa kutkuttaa, kun tuntuu niin kuin majaan kömpisi tai olisi yökylässä jossain. Köyhällä on halvat huvit... ;)

Yhtä kaikki, muuttomme myötä minä sain oman käsityöhuoneen! Asia, josta en ole uskaltanut haaveillakaan aiemmin. Tai olen tietysti haaveillut, mutta sen toteutumista en ole osannut kuvitellakaan. Ja nyt se ON totta! Huoneessa minulla on pieni keittiönpöytä (löytyi talosta, kun muutimme) ompelu- ja leikkuupöytänä, tuoli ja aiemmin kylppärin säilytyskärrynä toiminut hyllylaatikostokärry. Nyt se toimii läppärikärrynä – myös tietokone asui aiemmin keittiönpöydällä ja oli hyvin epäkäytännöllinen siinä. On kätevää pitää ohjeita, blogeja tai muita tärkeitä juttuja auki pöydän vieressä ja näppärästi koneen saa myös pöydälle pidempää datailua varten, kuten esimerkiksi nyt.

Pikainen räpsy puhelimella yömyöhään

Edellisten lisäksi toinen seinusta (kuvassa oikealla) on PAX-kaappia täynnä, paitsi että toisessa päässä sitä seinää on pakastin. PAXissa pari hyllyä, suurta sellaista, on varattu kankaille ja harrastuskirjallisuudelle ja muutama vielä suurempi langoille. Koko perheen vaatteet sijaitsevat myös tuossa valtavan kokoisessa mööpelissä. Vastakkaisella seinustalla on (vieras)sänky, joka on vielä ihan tuunausta vailla (siitä tulee ihana löhösoppi vaikka lasten päikkäreitä varten) ja toinen kaappi, jossa on pari hyllyllistä käsityötarvikkeita ja muutoin kirjoja ja vaatteita.


Huone siis toimii myös vaatehuoneena ja jonkin asteen kirjastona, mutta silti se on minun huoneeni, minun käyttötarkoituksiani varten! Voin jättää keskeneräiset työt pöydälle ja tarvittaessa sulkea oven, jottei perheen pienin pääse jatkamaan esimerkiksi kankaiden leikkomista.


Huonettahan piti heti testata ja niin valmistui maanantain vastaisena yönä kello 2.00 tämä:

Ihan ensimmäinen Buttercup Bagini!

Kassissa vuorina samaa kangasta ja pikkuinen tasku

Kangas on kirppislöytö, muistaakseni paikalliselta lähetyskirppikseltä (sieltä muuten oikeasti tekee löytöjä) ja ohje täältä: http://www.made-by-rae.com/2009/02/free-buttercup-bag-sewing-pattern/ tulostettavissa. Käytin kassin sisä- ja ulkopuolelle samaa kangasta, mutta suunta on eri kassin alaosassa ja yläosan reunuksessa. Vuori on reunuksen kanssa samoin päin. TiiQ:n tapaan tein muutamia muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen, enkä ihan noudattanut kaikkia työvaiheita, mutta silti se onnistui!


Tässä työssä tein muuten ensimmäistä kertaa eläissäni tuollaisia poimutuksia tarkoituksella. Joskus kangas on ommellessa mennyt ryttyyn, mutta sillä tavalla ei tule ollenkaan noin hienoa jälkeä. Uskotte varmaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja taidan tämän ihan ensimmäiseni pitää itselläni. Kässäpussiksihan tämä on tehty, eikä niitä voi koskaan olla liikaa!

Esikoisen kanssa olimme lauantaina marsunäyttelyssä ensimmäistä kertaa ja totesimme, että joku tarkoitukseen suunniteltu näyttelykassi olisi hyvä olla. Sellainen, mihin kaiken mukaan tarvittavan saa näppärästi mukaan ja niin, etteivät ole kassin pohjalla sikin sokin. Siis marsujen hoitolaukku tuli tilaukseen. Hahmotelma on jo mielessä, mutta hiukan ensin treenailin pohjan mallia tällaisella pikku pussukalla:

Pikku pussi pohjan muotoilulla

Kankaana sama kirppislöytö kuin edellisessä, vuori vanhaa vauvan lakanaa. Tämäkin lienee ihan näppärä pussi moneen menoon. TiiQ:n blogista sain myös idean. Meillä on jo monena vuonna mennyt virpomiset aika lailla poskelleen. Milloin on yksi ollut mahataudissa, milloin on ollut vain muuta menoa niin paljon, ettei olla ehditty. Eikö olekin säälittävää! Ne harvat kerrat, kun on matkaan päästy, on aina pähkitty päämme puhki, mistä nyt saadaan lapsille korit, pannut tai muut kantimet touhuun mukaan. Nyt on sekin ratkottu. Pari pääsiäisen väristä kangasta odottelee tuolla uutta olomuotoaan ja niistähän tulee tietysti yllä olevan kaltaisia pikku pussukoita virpomistouhuun! Jes!

Tällä kertaa taas tällainen kilometripostaus, ehkä ensi kerralla lyhemmin ja ehkä vähän nopeammin. Ja kyllä ne neulomuksetkin etenevät. Marsunäyttelyn aikana ylösalaisinneule eteni ainakin kymmenen senttiä! ;)