Pikkutakki

Se on valmis, se on valmis!! Nimittäin takki, jonka ompelemisen aloitin ompeluryhmän maaliskuun haasteeseen. Aikataulu petti, kuten odotinkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin odotin. Pelkäsin, että noin 104 cm takki jää perheessämme kokonaan käyttämättä, koska nuorin tyttäremme käyttää nyt kyseistä vaatekokoa ollen onneksi vielä hivenen pieni vaatteiden sisälle. Mutta kuten hehkutettu, se on nyt valmis!

Kaava on Ottobre 6/2012 malli numero 29. Naavakuusi. Matkan varrella malliin on tosin tullut melkoinen määrä muutoksia. Taskut ja tampit jäivät pois, mutta toisaalta kankaan ollessa kuosillinen, minun mieleni antaa moisen puutoksen anteeksi. Voi olla, että tytär, joka mielellään kantaa monenlaista matkatavaraa taskuissaan, ei anna anteeksi taskuttomuutta. Ehkä puutteen voi korvata pikkulaukulla...?

Kangas on kirppisostos vuosien takaa ja kyseessä on käytetyt puuvillaverhot. Joku tarkkasilmäinen saattoikin tunnistaa omat verhonsa kuvassa. Alun perin ryhdyin hommaan sillä mielellä, että kokeilen, mitä tästä tulee ja käytän jotakin testikangasta. Siksi en juuri välittänyt kankaassa olevista auringon haalistamista kohdista, joskin mallailin kyllä kaavoja kankaalle siten, että mahdollisimman moni haalistuma jäi leikkausten ulkopuolelle.

Kyllä tästä silti käyttötakki tulee. Niin paljon hammasten kiristelyä projektiin liittyi. Ensin ajattelin, että vetoketju tulee olemaan se vaikein osuus, mutta väittäisin, että sen ompelusta selvisin helpolla. Ainakin se onnistui kerrasta! Sen sijaan ilmeisesti tein joitakin mittavirheitä, eikä huppu istunut pääntielle niin kuin olisi pitänyt. Tuo tuulilista jäi liian lyhyeksi, mutta sovelsin sen mukaan kuitenkin. Mittavirheestä johtuen myös toiselle puolelle tuli kummallinen vekki, mutta lohduttaudun sillä, että jahka saan duffelinapit kiinni, kuroutuu miehustan toinenkin puoli hiukan tasaisemmaksi ja kuka sitä paitsi edes eläväisen nelivuotiaan päällä ehtii moista kurttua huomata?! 

Ylhäälle en lisännyt kummallisen vekin vuoksi mitään aputikkauksia, mutta alalaidasta otin hiukan alakäännettä tehdessäni kangasta sisään (kuva alla). Ripustuslenkki on ostettu paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä. Olin silloin aloittanut hiljakkoin ompelun ja arvelin, että joskus voisin tarvita tuollaista somaa kadottua nauhaa.

Huomaa muuten, miten vuorin väljyyslaskos on ommeltu aika summissa. Aivan keskikohtaan se ei päällikappaleisiin nähden osunut, mutta väliäkö tuolla! 

Vuorina käytin Eurokankaan palalaarista taannoin löytynyttä ohuehkoa tikkivanua ja vetoketju lienee kirpputorilta (kolmen ketjun nippu 2,50 €). 

Ompelumerkki sai kunnian päätyä oletetun taskun paikalle. Olin laiska, enkä jaksanut välissä vaihtaa lankaa, mutta ihan hauska raami tuosta valkoisestakin tulee, eikö? ;) 

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli oikein opettavainen. Ottobren ompeluohjeita jaksoin noudattaa tiettyyn pisteeseen, mutta kun suurin osa piti katsoa poikien takin numero 20 ohjeista ja pitää mielessä, että poikien takin vasen on tyttöjen oikea ja sitä takkia käännettiin pääntien kautta ympäri, kun omassani oli neuvottu jättämään kääntöaukko vuoriin, päätin katsoa, kuinka <a href="http://tosimummo.blogspot.fi">Tosimummo</a> asian hoitaa ja suljin lehden loppuajaksi. Meni paljon vähemmällä hampaiden narskuttelulla sen jälkeen.

Opin myös paljon siitä, miten vuorillinen takki rakentuu,  joten jos jossain vaiheessa joutuisin korjaamaan kyseisen tyyppisiä takkeja, ehkä pystyisin siihen. Samoin sain vahvistuksen sille, että ei tosiaankaan kannata valita ensimmäiseksi takiksi sitä, jossa on useita erilaisia yksityiskohtia, vaan harjoitella jollakin helpommalla. Nyt jää nähtäväksi, jaksanko omaa takkiani enää tähän syssyyn lähteä leikkomaan, mutta se hyvä puoli on, että itse en todennäköisesti enää kasva kovasti pituutta, joten ne jo leikatut 36/38-kokoiset kaavat ovat varmaankin syksyllä yhä aivan käyttökelpoiset.

Nyt annan itselleni luvan vapauttaa piilossa pidellyn aivottomuuteni ja ryhdyn leikkomaan jotain todella helppoa ja nopeasti valmistuvaa seuraavaksi. Sitten heti lounaan jälkeen. Bon appétit!

Ostosmatkailua

Myllymuksuilla oli tällä viikolla penkoviikot. Erilaisten tarjousten lisäksi laskun loppusummasta sain 20 % alennuksen. Ystäväni houkutteli minut mukaan – tai jos ollaan rehellisiä, riitti kun hän mainitsi asiasta – ja teimme pienen retken naapurikuntaan maanantaina. Kuten arvata saattaa, en pysynyt tarjousten äärellä ihan kohtuudessa.

Kuvassa vasemmalla olevat trikoot, neulos sekä alaosan resorit ovat kilotavaraa. Oikealla olevat kuviotrikoot ovat pakalta, tulppaanivelour pakanloppu sopuhintaan ja harmaameleerattu college tyttären pyynnöstä (enhän minä muuten). Langat tulevat tarpeeseen, joten niiden hankkiminen on ihan perusteltua. Takuulla. Suurimmalle osalle kankaista on jo suunnitelma, joten olen aika levollisin mielin tästä setistä. Ajattelin, että nyt minun ei tarvitsekaan pitkään aikaan hankkia kankaita.

Kunnes tuli keskiviikko ja ompeluryhmän kollegat nappasivat minut kyytiin. Taas ajeltiin Juupajoelle, eikä siinä vielä kaikki. Kävimme myös kahdessa paikallisessa kangasliikkeessä ja kirppiksillä. Välissä herkuteltiin itsemme ähkyyn tienoon parhaassa kahvilassa. 

Myllymuksuilta ostin tarpeeseen(!) bambufroteeta. Siitä tulee minulle kotonanotkumistakki, koska iltaisin meillä on kylmä. Köysitrikoo on samasta puodista. Sitä piti ostaa lisää, koska esikoinen ihastui siihen kovasti. Framilonia ja oranssia ompelulankaa lähdin tuolta oikeastaan vain hakemaan, mutta arvattavaa oli, että siinä ei heikko voi pysyä! 

Tumma college on löytö kirpputorilta muutaman euron hintaan, resorit taisivat olla 0,50 € kpl. Loput kankaat olivat heräteostoja, jotka tein suuren hurmion vallassa: meidän lähiputiikkiin on tullut joustofarkkuja! Kuviollisia! Sininen sydänkivioinen ja persikan värinen pilkkukangas ovat sitä ja niistä tulee pienille farkkulegginsejä. Kukkakangas sopii farkkuun kuin nakutettu ja kaveriksi tarvittiin tietysti resoria. Oranssi pilvitrikoo oli muuten vain herttainen ja sopii justiinsa tuolle toiseksi vanhimmalle. Raitakankaat olivat kilopaloista ja suunnitelmia niillekin jo on.

Kaiken kaikkiaan reissut olivat antoisia ja NYT olen sitä mieltä, että pärjään hetken näiden kankaiden kanssa. Kuopuksen takkiprojektin olen päättänyt tehdä valmiiksi ennen kuin ryhdyn mihinkään muuhun. Se hetki onkin kahden sauman ompelua vaille valmis ja sitten tuuletan ja lujaa! 

Käynti Myllymuksuilla nosti mieleeni myös syvällisempiä ajatuksia, mutta kirjoitanpa niistä seuraavalla kerralla lisää. Nyt perhe odottaa äitiä, joka törkeästi syöksyi blogimaailmaan heti töistä tultuaan. 

Leppoisaa lauantakiehtoota!

Takkiprojekti

Ompeluryhmässä on maaliskuun haasteena ommella takki. Projektia tehdään yhdessä jakamalla kuvia, kysymällä ja antamalla neuvoja ja suunnilleen samassa aikataulussa toisten kanssa. Eri työvaiheille on määritelty deadlinet, jotka ovat minun kohdallani tosin paukkuneet jo moneen kertaan!

Ei se mitään. Minulla onkin kaksi takkia tekeillä. (En voi olla mainitsematta, että osa ryhmäläisistä on tosin jo tehnyt ne kaksi takkia. Nopeimmat useammankin!) Ryhdyin tekemään takkia itselleni, mutta kaavat leikattuani tajusin, että kangas täytyy tietenkin esipestä, ettei käy vanhanaikaisesti. Ensin toki mallasin kaavat kankaalle ollakseni varma, että se riittää. Pesun jälkeen en ole vielä kokeillut...

Sillä aikaa kaivoin aiemmin leikkaamani lapsen takin kaavat esiin ja aloitin 104 cm kokoisen takin omani sijaan. Voi kuinka näppärää oli, kun kaavat olivat valmiina! En inhoa kovin montaa asiaa enempää kuin kaavojen leikkaamista. Paitsi tuhansien irrallisten takinpalasen leikkaamista.

Keksin tähän sellaisen systeemin, että kirjoitin jokaikisen palasen numeroituna (sekä kaavan numero että kappaleen järjestysnumero) paperille ja sitten leikellessäni napsaisen tuon lapun listastani irti ja neulaan sen kappaleeseen kiinni. Näin pysyn kärryillä, montako kappaletta on vielä leikkomatta ja toisaalta ommellessa muistan, mitä kaikki epämääräisen muotoiset palat ovat. Paitsi että tästäkin huolimatta leikkasin kolme takakappaletta vuorista.

Olin siis saanut kankaat leikattua, eikä enää olisi yhtä inhottavia työvaiheita jäljellä. Paitsi tukeminen.

"Leikkaa ja silitä tukikangasta pienoiskaavoissa tummennettuihin kaavanosiin." Silputi, silputi... Ei siinä muu auta. Tässä vaiheessa nyt mennään, kun odotan ompelijakollegoilta neuvoa, kuinka etu- ja takakappaleiden tukeminen on tarkoitus tehdä. Tummennokset kun ovat tuollaisia sakarareunaisia.

Mutta kohta olen kuulkaa siinä vaiheessa, että pääsen ompelemaan! Ja kevättakkihan tästä on tulossa, joten ei hätää. Vielä menee hetki, ennen kuin sitä tarvitaan...

Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Huopahattu

Nyt alkaa kuulkaa mennä hiukan noloksi. Mieheni neulebloggaa useammin kuin minä. Noloa tästä tekee se, että hän ei suinkaan neulo enemmän kuin minä. Itse olen vain kovin saamaton, mitä blogin ylläpitoon tulee. Siispä perheen viimeisimmät julkaistut neulekuulumiset voitte lukea Laitakankaalta.

Ja jottette luule, että olen vain unohtanut päivittää blogiani, mainittakoon, että luonnoksissa on kyllä jo hahmotelma seuraavasta tekstistä.

Oh-la-la!

Mun mieheni neulebloggaa! Tai ainakin kerran teki niin. Ehkä minäkin taas pian.

Ei mulla muuta.


- Puhelinposti

Nihkeää

Lapset tarvitsisivat vaatteita. Tuli kylmä, tarvitsevat lapasia. Itse haluaisin jonkun kivan hupparin tai neuletakin. Kankaita ja lankoja on vaikka muille jakaa. Miksi sitten ei huvita?

Eilen päätin, että nyt ompelen odottavien kasan tyhjäksi. Kanttasin yhdet alushousut ja siinä se. Niistäkin tuli liian kiristävälahkeiset. Tylsää. Ei vain jotenkin napannut istua ompelukoneella.

Autolla matkatessamme kannan yhä mukana matkaneuletta. Kuopus on jo lapasensa saanut, nyt kolmasluokkalaisen lapaset ovat jo paria vaille valmiit. Kyse ei siis ole siitä, etteikö valmista saisi aikaan, kun vain tekee. Täällä kotona toimeen tarttuminen vain jotenkin takkuaa.

Tänään on vapaapäivä kulunut hiukan opiskeluhommia järjestellessä. Järjestelin muun muassa oppimispäiväkirjablogini uudelleen käyttöön. Aiemmin se ei ole siis tuossa käytössä ollut, mutta tästä päivästä eteenpäin on. Aiheena siis puutarhatalouden perustutkinnon suorittaminen ja erinäiset muut puutarha-aiheiset ajatelmat. Olet lämpimästi tervetullut Nousemaan Katolle!

Ja nyt potkaisen itseäni per**uksille ja saan jotain aikaan käsityörintamalla!

(Sitä ennen ripustan pyykit ja laitan uuden koneellisen jauhamaan...)