tiistai 18. maaliskuuta 2014

Takkiprojekti

Ompeluryhmässä on maaliskuun haasteena ommella takki. Projektia tehdään yhdessä jakamalla kuvia, kysymällä ja antamalla neuvoja ja suunnilleen samassa aikataulussa toisten kanssa. Eri työvaiheille on määritelty deadlinet, jotka ovat minun kohdallani tosin paukkuneet jo moneen kertaan!

Ei se mitään. Minulla onkin kaksi takkia tekeillä. (En voi olla mainitsematta, että osa ryhmäläisistä on tosin jo tehnyt ne kaksi takkia. Nopeimmat useammankin!) Ryhdyin tekemään takkia itselleni, mutta kaavat leikattuani tajusin, että kangas täytyy tietenkin esipestä, ettei käy vanhanaikaisesti. Ensin toki mallasin kaavat kankaalle ollakseni varma, että se riittää. Pesun jälkeen en ole vielä kokeillut...


Sillä aikaa kaivoin aiemmin leikkaamani lapsen takin kaavat esiin ja aloitin 104 cm kokoisen takin omani sijaan. Voi kuinka näppärää oli, kun kaavat olivat valmiina! En inhoa kovin montaa asiaa enempää kuin kaavojen leikkaamista. Paitsi tuhansien irrallisten takinpalasen leikkaamista.



Keksin tähän sellaisen systeemin, että kirjoitin jokaikisen palasen numeroituna (sekä kaavan numero että kappaleen järjestysnumero) paperille ja sitten leikellessäni napsaisen tuon lapun listastani irti ja neulaan sen kappaleeseen kiinni. Näin pysyn kärryillä, montako kappaletta on vielä leikkomatta ja toisaalta ommellessa muistan, mitä kaikki epämääräisen muotoiset palat ovat. Paitsi että tästäkin huolimatta leikkasin kolme takakappaletta vuorista.

Olin siis saanut kankaat leikattua, eikä enää olisi yhtä inhottavia työvaiheita jäljellä. Paitsi tukeminen.



"Leikkaa ja silitä tukikangasta pienoiskaavoissa tummennettuihin kaavanosiin." Silputi, silputi... Ei siinä muu auta. Tässä vaiheessa nyt mennään, kun odotan ompelijakollegoilta neuvoa, kuinka etu- ja takakappaleiden tukeminen on tarkoitus tehdä. Tummennokset kun ovat tuollaisia sakarareunaisia.

Mutta kohta olen kuulkaa siinä vaiheessa, että pääsen ompelemaan! Ja kevättakkihan tästä on tulossa, joten ei hätää. Vielä menee hetki, ennen kuin sitä tarvitaan...


Ei kommentteja: