Asustusta

Takin saatuani valmiiksi päätin tosiaankin ryhtyä johonkin aivottomaan ompelutyöhön. Myllymuksuilta ostamani neulospala kutsui tarttumaan toimeen ja niin surautin siitä (kohta) kuusivuotiaalle pipon ja tuubihuivin. Väri ei ehkä ole kaikkein omin tälle vaaleaveriköllemme, mutta tyttö tykkää ja niin kyllä minäkin. Piposta tuli hivenen pieni, joten se helposti lähtee kiipeämään ylös, kangasta kyllä jäi vielä jäljelle, joten ehkä teen toisen setin ja tämä pipo siirtyy sitten kuopukselle.

Korvalla olevalla rutulla ei ole mitään tekemistä koko-ongelmien kanssa. Pipo vain sattui olemaan huonosti kuvaushetkellä. (Ensi kerralla pyydän tyttöä pesemään kaakaon nenänpäästä ennen kuvausta...)

Kymmenvuotiaamme valitteli kurkkukipua aamulla ja päätin, että hänenkin tulee saada tuollainen koko kaulaa hyvin suojaava huivi. Nyt käytössä on ollut jokin ohut "hienosteluhuivi", joka on käytännössä ollut yhtenä naruna jossain paidan pääntien tuntumassa. Sellainen ei pakkasaamuna pyörällä polkiessa juuri lämmitä. Koska sininen on vielä vähemmän tuon tytön väri, päätin tehdä setin Nanson keltaisesta kukkatrikoosta.

Tämä oli tällainen ennen aamiaista surautettu setti ja se kostautui tuossa merkin kiinnittämisvaiheessa. Tiestittekö, että paininjalka on syytä laskea alas, kun on tehnyt käännöksen kulmassa? Onneksi tuo valkoinen lanka antaa anteeksi tuolla ruskealla pohjalla. NOT! Mutta ei se mitään, tyttö oli iloinen ja se on pääasia!

Huivia joudun ehkä hiukan vielä lyhentämään, kun kaula tahtoo kaikesta huolimatta paljastua, mutta toisaalta takin kauluksen suosiollisella avustuksella se pysyy kyllä kaulaa vasten melko mukiinmenevästi.

Kaavoja en kaivellut esiin näitä tehdessäni, vaan toteutin ompelukset aiempien muistikuvieni perusteella.

Ompeluryhmässä huhtikuun haasteena on viikottain vaihtuvat värit ja tämän viikon väri on keltainen. Kuinka somaa!