Prinsessalle

Tämä mekko sai alkunsa siitä ajatuksesta, että tehdäänpä jotain helppoa, nopeaa ja tarpeellista.

Nelivuotiaamme rakastaa yömekkoja, mutta jostain syystä niitä hänellä on melko vähän ja ne vähätkin ovat jäämässä pieniksi. Niinpä päätin napata helpon mekkokaavan ja surautella kierrätyskankaista mekkosen. Tämä työ oli kaikkea muuta kuin nopea ja vaivaton.

Ensin ompelin hihat miehustaan niin, että nurjat puolet olivat vastakkain. Toisin sanoen, saumat jäivät oikealle puolelle. Purkamaan vain ja tietysti vanha tyynynliinakangas repeili repeilemästä päästyäänkin. Suoritin purkuvaiheen eilen illalla päätökseen ja päätin jatkaa vasta tänään ompelupuuhaa.

Tänään olin tarkkaakin tarkempi siinä, että saumat jäisivät nurjalle puolelle ja lisäksi mallailin raglansaumoja oikeille paikoilleen, ettei kävisi niin, miten ensimmäisen raglanmekon kanssa kävi. Tällä kertaa kaikki näytti hyvältä, kunnes tuli viimeisen sauman vuoro. Olin sittenkin ommellut toisen hihan väärin! Ja taas purkamaan. Hammasta purren sen tein ja lisää reikiäkin sain aikaan. Hihojen jälkeen kaikki sitten sujuikin melko hyvin ja mekko valmistui miltei hetkessä.

Malli: Raglanhihainen paituli jostakin lastenvaatteiden ompelukirjasta.
Koko: 2-3 v.
Materiaali: Miehustassa vanha tyynynliina, hihat vanhaa lakanaa. Helman nauha äidiltä saatu.

Huono puoli tässä paitulissa on se, että sekä nelivuotias että seuraavana jonossa oleva kaksivuotias kieltäytyivät käyttämästä tätä. Nelivuotias tuomitsi hihat liian pulleiksi ja ryppyisiksi. Silitysrautaa ne tottavie kaipaisivatkin, mutta lapsen mainitsema ryppyisyys tarkoittaa väljää. Sileä on vartalonmyötäinen.

Jos oikein rehellisiä ollaan, nuo hihat ovat minunkin mielestäni liian raskaat. Kangas on vahvahkoa lakanakangasta, mutta muuta sopivaa ei nyt ollut saatavilla. Voi olla, etten enää jaksa purkaa hihoja pois, vaan tämä päätyy kirppikselle, jahka saan kuorman kasaan.