Minulla ja Singerillä on viha-rakkaussuhde. Tahtoisin olla kovasti hyvä ompelija, kun kerran neulepuikotkin jotensakin pysyvät hyppysissä. Vaan kun en ole. Yleensä leikkaan kaavat ihan pieleen (kuten äitiysmekossa, josta leikkasin muotolaskokset auki) tai viimeistään ompeluvaiheessa lanka menee syrttyyn, neula katkeaa tai muuta yhtä mieltä ylentävää.
Tein kuitenkin nyt uudenvuodenlupauksen, että kesytän ompelukoneeni ja eräänä päivänä päätin, että nyt se alkaa. Päätin aloittaa jostakin helpon haasteellisesta. En ole koskaan tehnyt vuoria mihinkään riepuun, joten päätin kokeilla vuorillisen kassin tekemistä. Lisäksi tarvitsin ison kassin, johon mahtuu koko neule-ufojen joukkio, jotta ufojen vähenemistä on sitten helppo seurata yhdestä paikasta. Jeah.
Siivoilin vähän liinavaatekaappia, kaivoin käsityöopuksen ja ompelukoneen ja siitä se sitten lähti. Hommaa hiukan vaikeutti silitysraudan hukkuminen, mutta päätin, etten anna sen häiritä. Sain kuin sainkin Marimekko-kuosisen ufokassini valmiiksi muutamassa tunnissa ja vieläpä ihan vuorin ja kaikki! Olen kyllä ansaitusti itsestäni ylpeä.
Samalla raivolla tein heti seuraavana päivänä toisen kassin, mutta siitä ei tähän hätään ole hyvää kuvaa. Vanha tyynynliina pääsi siinäkin käyttöön ja samaa lasten lakanaa laitoin vuoriksi. Kassi on hiukan pienempi ja sopii mainiosti "otetaanpa pikkuisen tavaraa mukaan, kun lähdetään reissuun" -kassiksi. Tai kauppakassiksi myös.
Sen tiedän, että näitä teen lisää.
Ai niin... Sitten käväisin lähetyskirppiksellä ja ostin suuren muovikassillisen kankaita. Enpä olisi tätä uskonut, mutta kun ei lankoja saa ostaa, niin hamstrataan sitten kankaita. Vai? Ihania retrokuosikankaita löytyikin kassimatskuiksi ja ehkä osasta voisi jo yrittää jotain pikkutytön mekkoakin. Vinkatkaapa jotain kivaa liivimekkokaavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti