lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kevättä odotellessa

Alkuvuosi on mennyt hiljaisissa merkeissä täällä blogissa, muttei suinkaan reaalimaailmassa. Parempi näin päin!

Helmikuussa neulemaailmassa vietettiin taas tuttuun tapaan Lankahamsterikuukautta. Perusajatuksena on olla ostamatta yhtään uutta lankaa ja kuluttaa vanhoja pois niin paljon kuin suinkin. Oma hiljainen tavoitteeni oli kuluttaa kilo lankaa, mutta isoin projektini, palmikkoneulepaita, jäi valmistumatta, joten tavoite jäi saavuttamatta. Itseasiassa jäin myös viime vuoden saavutuksista (763 g) jonkin verran, mutta toisaalta olen iloinen, että viime metreillä sain edes uuden satasen rikki. Vuoden 2011 lankahamsterisaldoni oli siis 602 grammaa lankaa. Ja jos laskee helmikuussa silmukoiksi saadut langat mukaan, mennään jo reippaasti lähemmäs 800 grammaa. Siten olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tässä kuvallinen esitys tuotoksistani:


Neulottu pipo
Koko: 6-12 kk (lyhyehkö malli)
Lanka: Novita 7-veljestä, tumma sammalen vihreä
Puikot: 4 mm
Paino: 34 g
Tässä Liina sovittaa seuraavaa työtä alkuvaiheessaan...
Seuraavaksi valmistuivat huopatossut isännälle. Rintamamiestalon lattiat voivat olla vilpoiset niillä pakkasilla, mitä on tänäkin talvena saatu taas kokea. Villasukkia olen tehnyt jo useammat, mutta yhdet ovat aina makuuhuoneessa, yhdet saappaissa, yhdet kuivumassa ja ainakin yhdet hukassa. Tossutkaan eivät menneet ihan nappiin. Tietenkään en mitään koehuovutuksia tehnyt, vaan stetson&sleeve-tyyliin lähdin taas tekemään. Lopulta tossut kävivät 40 asteen pesussa, 60 asteen pesussa ja taas 40 asteen pesussa, minkä jälkeen isäntä veti ne jalkaansa muotoutumaan. Tytöt lallattavat, että iskällä on kärkkärit. Jäihän niihin kärkeen toki vähän varaa vaikkapa pehmusteille...

Virkatut huopatossut
Koko: 46 (kasvunvaralla)
Lanka: Novita Huopanen (valkoinen, ruskea, beige)
Koukku: 8 mm
Paino: 329 g

Tossuista Huopasta jäi vähän yli, joten päätin käyttää jämät heti pois kuleksimasta. Niin sai alkunsa patalappu, joka sittemmin ristittiin Jarrujälki-lappuseksi. Huomannette miksi... :)

Jarrujälki-patalappu
Lanka: Novita Huopanen (valkoinen, ruskea)
Koukku: 8 mm
Paino: 51 g
Tasaisesti pitkin helmikuuta olen kuljettanut myös tilkku-urakkaa mukanani. Viime hamstereissa jo ryhdyin tuhoamaan Ninaa ja sain aikaan pinon tilkkuja. Peittohomma unohtui autuaasti, kunnes siivotessa nyt ennen hamsterikuuta löysin pussukan, jossa oli erinäisiä jämiä ja nuo tilkkuset. Kaivelin lankakätköjä ja löysin vielä "joitakin keriä" tuota Ninaa. Niinpä päädyin jatkamaan tilkku-urakkaa taas pitkästä aikaa. Valmiiksi sain ensin kahdeksan tilkkua, neljä kumpaakin väriä, mutta viimeisenä iltana rutistin vielä kolme tilkkua lisää. Toiveissa on saada peitto kasaamiskuntoon vielä tänä vuonna, mutta nähtäväksi jää. Viimeistelyintoni on nimittäin maankuulua...

Merinovillaiset peittotilkut
Lanka: Novita Nina (valkoinen, harmaa)
Puikot: 4 mm
Paino: 145 g
(Kuvassa oikealla tämän kuun kahdeksan ensimmäistä tilkkua,
vasemmalla (etualalla) viimevuotiset todisteena.)



Tyttären innoittamana tekaisin myös virkatun kaulahuivin. Lapsilla ei – ainakaan siis meidän lapsilla – toimi kovin muhkeat kaulahuivit, kun haluavat ne takkien alle. Pikkukatto alkoi virkkaamaan huivia, mutta sanoi sitten, että tee äiti hetken matkaa. Teinhän minä ja pian tyttö kauhistui, että nyt sä teit sen kokonaan! Huivissa on kaksi aukkoa, joista toisen pään saa pujotettua läpi. Kuvassa huivi on kireämmällä asetuksella, löysempi on sitten sellainen muodon vuoksi -tyylinen ratkaisu.

 
Virkattu kaulahuivi
Lanka: Novita Nalle Colori (sininen)
Koukku: 3 mm
Paino: 43 g


Lopuksi vielä ne keskeneräiset silmukat. En takakappalettakaan joutanut valmiiksi tehdä, mutta kyllä tästä joskus valmista tulee. Ainakin ensi talven pakkasille!

Keskeneräinen neulepaita, Novita Tempo

(Kuvasta puuttuu yksi
korvakorulukolla varustettu
silmukkamerkki.)
Nyt maaliskuussa aloitin myös uuden käsityöharrastuksen, nimittäin helmeilyn. Sain kirjakerhon ystävänvärväyspalkintona runsaahkon helmisetin tykötarpeineen ja eilen sitten askartelin elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Näille on jo käyttökohde tiedossa, mutta siitä pidän vielä suuni supussa.

Merkkien  renkaista mahtuu hieman paksumpikin puikko läpi, ehkä noin kokoa 5-6 mm. Ihan tasalaatuisia ei lenkeistä tullut, mutta jatkan ahkerasti harjoittelua. Silmukkamerkkeinä voi toki mainiosti käyttää myös langanpätkistä tehtyjä lenkkejä, mutta pitäähän sitä neulojankin elämässä hieman bling-blingiä olla! ;)


Isännälle totesin noita merkkejä tehdessäni, että joka ei anna arvoa käsityölle, ei ole sitä varmasti itse koskaan tehnyt. Kyllä sellaistakin näpertämistä tuo rautalangan taivuttelu ja pikkiriikkisten helmien pujottelu oli. Eli jos joku ei viitsi vaikkapa helmisilmukkamerkeistä muutamaa euroa maksaa, niin tyytyköön sitten niihin langanpätkiin.

Nyt ryhdyn askartelemaan kuljetustarpeita noille merkeille. Maaliskuussa jo kovasti eletään kevättä. Toissa iltana tuli lumet katolta niin jotta rysähti. Olin juuri tullut nukkuva kuopus sylissäni autolta eteiseen ja sitten kuului pitkä kohahdus ja jäätä ja lunta rytisi siihen, mistä olimme juuri kulkeneet. Ei voi muuta todeta, kuin upeaa työtä suojelusenkeleiltä!

3 kommenttia:

susamaria kirjoitti...

Oi, tuo vielä keskeneräinen palmikkoneule on hurmaava :)

LeenaK kirjoitti...

Kiitos! Tykkään itse myös tuosta palmikosta ja myös Tempon tunnusta. Toivottavasti valmiskin tuotos on hurmaava... ;)

Marika: kirjoitti...

Tykkään erityisesti jarrujäljestä ja koruista :) Jatka samaan malliin.