Pienoinen pettymys oli puikkojen laatu. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni bambuista, mutta arvelisin, ettei niiden kuuluisi olla noin tikkuisia. Yhteen puikkoon tarttui lanka jatkuvasti. Ehkä varaan jatkossa tonnista hiomapaperia mukaan?
Sen sijaan muutoin pidin puikoista paljon. Ne eivät luistaneet auton lattialle kesken matkan, olivat kevyet ja pitivät pienempää ääntä kuin peruskilkuttimet. Voisin kuvitella jatkossa panostavani puikkoihin ja hankkivani puisia versioita enemmänkin.
---
Vielä mainittakoon, että viikko sitten keksin ex tempore kilistellä tyttären ystävän syntymäpäivälahjaksi säärystimet. Tytöt käyvät yhdessä baletissa, joten ajattelin noiden sopivan kuvioon. Sain ajatuksen perjantaina ja juhlat olivat lauantaina, joten kiirehän siinä meinasi tulla. Valitsin siis langaksi Ainon ja puikoiksi vitosen sukkikset ja sain kuin sainkin säärystimet valmiiksi. Tässä ne poseeraavat vanhimman tyttäreni jalassa:
Kyllä ne oikeasti olivat saman mittaiset, joskin toisen päättelinkin hiukan kireäksi. Onneksi lahjan saajaa se ei haitannut.
2 kommenttia:
jaa että teit särtsät yhessä illassa?? mulla on ollu koko talven työnalla harmaat palmikkoneulesäärystimeni, joista ensimmäinen ei ole edes puolivälissä... mutta mä en kyllä olekaan niin ahkera neuloja kuin sä. lankakin on ohkaisempaa nallea, ja puikot jotain 3,5-4 muistaakseni.
No mutta toi Aino onkin sellasta pikkusormenvahvuista ja puikot oli vitoset ja kaiken lisäksi koko oli aikaa pikkuruinen. Niin ja mä päättelinkin noi silloin, kun tytöt alkoi sonnustautua juhlapukuihin... et tosi ajoissa. ;)
Lähetä kommentti