maanantai 26. helmikuuta 2007

Valmistakin välillä

Tuntuu hyvältä saada välillä valmista aikaan. Vertin pipa pääsi omistajansa päähän, joskin kukkaan kaavaillut helmet unohtuivat! Näinkin voi käydä. Ehkäpä helmet ja pipo vielä kohtaavat...

Tässä pipossa kukka on aika perinteinen pitsipöytäliinakukka, mutta passaa ihan hyvin tuon samanvärisen taustan kanssa. Pipo on käytännössä kokonaan kiinteitä silmukoita virkaten tehty. Ohje taitaa löytyä kevään 2006 Novitastakin.

Sen verran jäpäkkä tuo pipo on, että halutessaan reunoja voi rullata hieman ylös, jolloin saa hyvinkin 20-lukuisen vaikutelman.

Myös ensimmäisellä yrittämällä epäonnistunut (=liian pitkä) pipo on päässyt käyttöön uudistettuna. Harmaasävyisestä seiskaveikasta tuli viheriäiseen myssykkään reunus ja kukkanen. Syynä yksinkertaisesti se, että viheriäinen lanka loppui uuden pipon viimeiseen silmukkaan. Tehokkaasti käytetty.

Pipo koostuu pääasiassa pylväistä, mutta siellä täällä on rivi tai pari kiinteitä silmukoita. Oma ohje, indeed... Kukka on oma sovellus Käspaikassakin ohjeistetusta kukasta. Taaemmat terälehdet tulivat hiukan liian loitolle, joten kerroksittaisuus kärsi pikkuisen. Oppia ikä kaikki.

Opista puheenollen. Sirpam antoi hyvän neuvon korjata Historiallisen näyttelyn 1. osassa esiteltyä pipoa oikeasti kypärämyssyn mallisemmaksi. Onnistuin kuromaan hatun oikeaan muotoonsa noin teoriassa, mutta edelleenkään se ei ole oikein esittelykelpoinen. Sovitin sitä päähäni ja näytin lähinnä 1980-luvun avaruuselokuvan muukalaiselta. Ilmeisesti tuo lanka ei ole ihan sopiva kyseiseen ohjeeseen, vaan hatusta tulee auttamatta liian suuri. Sääli. Koneellisesti kaljuuntunut isäntäkään ei huolinut Tango-pörröä peruukiksensa.

Äskettäin neuloin korvapipon itselleni Coatsin(?) kerratusta Nord-langasta (80 % akryyliä, 20 % villaa), joka oli paksua kuin bambu ja jopa kympin puikot olivat liian ohuet. Hauska hattu siitä silti tuli – tosin niin muhkea, että vaatii muhkean toppatakin kaverikseen. Onneksi omistuksessani on punainen untuvatakki.

Korvista tykkäävät myös pikku rinsessat, joista vanhimman oma korvapipo vaaleanpunaisesta sevenistä valmistui arviolta 11,7 minuuttia sitten. Saa nähdä, mitä typy aamulla tuumaa.

4 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Hianoja pipoja. Sähän voisit pistää verstaan pystyyn :) ja alkaa myymään vaikka nettikaupassa hand-made-villapipoja kaikille halukkaille... Tämä ei siis ole mitään kateellisen kuittailua vaan ihan oikeeta kannustusta :)

Mä ainakin ostaisin sulta hienon pipon, jos olis pipon tekoa mittatyönä tarjolla.

Leena Katto kirjoitti...

Ei muuta kuin tilaten! :) Näitä tekee ihan ilokseen. Hyvä vaan, jos tulee lisää kohderyhmiä kötöstyksille. ;)

Hanna kirjoitti...

Laittaisitko pikaisesti minulle sähköpostiosoitteesi, jotta voin lähettää sinulle Salaisen sukankutojan tiedot. Odottelen lauantai-iltaan, sen jälkeen poistan sähköpostittomat.

puikotellen@gmail.com

salainen sukankutojasi kirjoitti...

Arvaa kuka? No minä,salainen sukankutojasi tietenkin.Heti vinkin saatuani tulin kurkistelemaan sivujasi ja toivottamaan Sinulle innostavaa alkavaa viikkoa.